Pee74 - ajatuksia, kummastuksia ja odotuksia

Uuden kodin autuus

2011-03-10T21:57:00.002+02:00

Olen kotona.

Nyt on asetuttu jo ensimmäisen täällä vietetyn joulun ja vuodenvaihteen jälkeen (siis vaikka itse vuodenvaihdos tapahtui, kun oli Sinillä kylässä Vaasassa) niin, että voi kohta jo käsitellä tätä koko muutosten tulvaa!

Minulla on siis nyt oma violetti makuuhuone, ystävän kanssa persaus puhki koeistunnan jälkeen violetihtava (tietyssä valossa) sohva ja muuta ihanaa kaikkea siihen vivahtavaa - pyyhkeitä ja mattoja ja kaikkea! Niin, paitsi keittiössä, johon satsasin sen verran, että ovat kaikki OBH Nordican Chilli-sarjan ihanan syvän punaista. En voi vieläkään kulkea täällä huokailematta, ja nukkumaan menen uuden karheaan jenkkisänkyyn vieläkin pimeässä hiljaa itsekseen hymyillen.

Paino on pudonnut vielä muutaman kilon, mutta on kiusallisen vähän alle 30 kg se tämänhetkinen pudotus. Pitäähän siihen päästä, herranjee! Otan siis muutaman viikon ainakin nyt sellaista tehostettua versiota, joka saattaa sisältää viikonloppuhuhkimisiakin (hui!)... Katsotaan, katsotaan.

Nyt kun kaikki on "kunnossa" ja elämä mallillaan, ei ole kuin yksi ongelma. Olen maailmalle vihainen. Siihen täytyykin sitten etsiä ihan toiset lääkkeet. : )

Matkailtu on... ja lisää on tiedossa

2010-11-09T00:00:00.000+02:00

Create your own travel map or travel blog

Find vacation rentals at TripAdvisor

Epämukavuusalueilla oleilua

2010-11-04T21:43:00.002+02:00

On kurjaa olla töissä, jos koko ajan tulee joku karvat pystyssä vastaan. On ikävää, jos ihmiset tömistelevät ja hymistelevät ottaessaan päätöksiä tai ohjeita henkilökohtaisesti. En osaa toimia sellaisten kanssa, koska koitan aina muistaa että asiat riitelevät, eivät ihmiset. En ole silti täydellinen ja pinna alkaa palaa...

Olen hieman huolissani sekä omasta tilastani, että muiden. Ihmisten jaksaminen alkaa kulminoitua vakaviin sairastumisisiin ja kaikki ihanat ihmiset näyttävät niin väsyneiltä, ettei halua sanoa poikkipuoleista sanaa, koska vastapuoli saattaa pillahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä.

Kollega asetti sanansa hyvin eräällä ruokatunnilla tällä viikolla kysyessään, että "kauanko tätä voi kestää?". Minua hirvittää tämä nykyinen säätämisen vaihe, vaikka mantroja hoetaan siitä, miten pitkälle on kuitenkin jo päästy jne. jne. Tehty on jo puolitoista vuotta, eikä loppua näy. Eivät ihmiset jaksa pinnistää ihan äärirajoilla toista samanlaista.

"Vasta kun juotte hiljaisuuden joesta,
voitte todella laulaa.
Ja vasta kun olette päässeet vuoren huipulle,
olette alkava kiipeämään.
Ja vasta kun maa on vaatinut jalkanne ja kätenne,
tulette todella tanssimaan."

- Kahlil Gibran

Asumisia

2010-11-04T21:36:00.005+02:00

Olen ajautunut epähuomiossa tilanteeseen, jossa olisi uuteen kotiin muutto edessä. En halunnut ekaan kerrokseen, enkä halunnut pihaa, enkä ollut edes ajatellut ennen sitä kaupunginosaa... mutta niin siinä vaan kuulkaa käy, että tämä neito taitaa tulla jankalaiseksi luhtitalon päätyläiseksi. Siis minä!

En oikein lakkaa ihmettelemästä omaa joustavuuttani näissä valtavissa asioissa, vaikka pikkujutuissa olen huomattavan takakireä. Sama homma oli auton kanssa, koska tiesin lähtiessäni että mitä autoa etsin - ostin jotain ihan muuta. Nyt hain ihan jotain muuta - mutta uuteen kotiin olen jo ihan pihkassa. Onpa kummaa.

Ilahduin, kun muuttoapua tarjoutui ja kalusteitakin on tiedossa. Mihin tämä mielettömyys johtaa? Tupaantuliaislahjoihin? Tolkkua, ihmiset! : )

Kesä ohi, elämä edessä??

2010-09-19T16:45:00.002+03:00

Jo on aikaa vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoittelin. Tuli käytyä Ameriikoissa, Irlannissa ja vietettyä kesälomaa ja kaikkea. Niistä lyhyesti.

Ameriikan matka suuntautui Kansas Cityyn, jossa oli aikaerosta huolimatta osallistuttava yötäpäivää konferenssiin. Mielenkiintoista oli ja taas tuli huomattua miten edellä asioissa ollaan Euroopan puolella, kun on ihmisillä joku tolkku ja voivat keskustella keskenään ja vertailla asioita. Ei vainen, tuo kyseinen konferenssi sisälsi kyllä edistyksellisiä ihmisiä, noin keskimäärin vertailtuna.

Siellä tuli tavattua myös meillä Tampereella pari vuotta sitten vuoden harjoittelijana ollut Nate, ja siinä konkretisoitui miten pieni se maailma sittenkin on, kun on ihmisiä kasvokkain. Jos ottaisikin aina kohtaamiset henkilötasolla, eikä sotkisi maailmanpolitiikkaan. Jos ne valtaapitävätkin juttelisivat niin - olisi paljon mukavampaa kaikilla.

Irlannissa olin raskaana olevan kollegan kanssa työmatkalla, ja se olikin mukavaa. Aina joku piti huolen siitä että taas syödään... *heh* Irlanti oli kaunis ja aika lailla semmoinen kun kuvittelinkin. Hyvät junat muuten, jos joku meinaa siellä maata katsella (en laittanut tähän että kierrellä, koska maan rautatieverkoston muoto ei sellaista ympyränmuotoista matkailua salli).

Näiden parin reissun ja hyvin vietetyn loman ansiosta tuli painoprojektissa pari kiloa takapakkia, mutta sain ne jo elokuun puolella pois, eli elämä jatkuu sen suhteen. : ) Me still love Atkins, long time.

Loving the haggis!! Se maistuu kotona tehdylle maksalaatikolle : )

2010-05-07T23:40:00.007+03:00

Vappu jätettiin amatööreille, koska oli määrä lähteä makustelemaan kevättä Skotlantiin. Pakkailin ja un-pakkailin ja pakkailin uudelleen ja sunnuntaina saapui Veeruska! Hiukan harjoiteltiin brittisyöminkiä Sohossa ja viriteltiin jalkapallotunnelmia (lue: Veera viritteli, minä pidin selän telkkariin päin). Sitten bussilla Pirkkalaan odottelemaan halveksumamme halpalentoyhtiön lentoa.

Olipa eka kerta silläkin vehkeellä - ei mitään moitetta laitteista, uusi kone ja hyvin tilaa. Viinikin oli ihan hyvää. Olivat vain valinneet kuuluttamaan rakkaasta matkustamohenkilökunnasta sen ainoan jonka puheesta ei saanut kertakaikkiaan mitään selvää. Oli itäeuroppalainen vahva aksentti, mutta niin ärsyttävä ja alvariinsa äänessä, että jopa setä muutaman rivin päässä nosti kataloginsa peittääkseen kaiuttimen. Ei auttanut.

Korvat verta valuen (figuratively, people, no panic) päästiin perille ja ihan ei malttanut mennä suoraan majoitukseen, vaan ensin keskustaan ja baariin oitis!! Hankalaa on löytää kun ovat huonosti auki, mutta yksi löytyi. Lasin viiniä otin ja ennen kuin pääsin istumaan, paikallinen neitokainen paiskasi puolikkaan pullon samaa tykö - heillä kun oli kiire kotiin, ja hän näki että tilasin sitä samaa. Sain siis noin 3,5 eurolla puoli pulloa viiniä. Ei paha alku!

Sitten alkoi väsyttää niin, että päätettiin aloittaa seuraava päivä jollain muulla kuin valtavalla kankkusella. Saavuttiin Guesthouse Amaryllikseen, jonka ehtoisa emäntä oli piilottanut ikkunalaudan kukkalaatikkoon avaimen, kun kerran kerrottiin myöhään saapuvamme. Herttaista heti alkuun! Eteisessä oli viiden tai kuuden aamiaisen vaihtoehdot ja listaan merkattin mitä haluaa.

Huone oli kolmannessa kerroksessa ja oikein mukava, lukuun ottamatta kokolattiamattoa, joka tarttui välittömästi Veeran kurkkuun eikä ole varmaankaan vieläkään sieltä kuoriutunut, vaikka eilen aamulla jo palattiin. Sähkösuihkuhässäköinnin jälkeen kaikki toimi ja pelitti, ei siis pahaa sanaa sanottavana. Suosittelen sinne menijälle ilman muuta.

Aamulla tuhdin aamiaisen (paljon hilloa ja toastia ja makkaraa ja kananmunaa) jälkeen käppäiltiin kaupunkiin kirkkain silmin. Eipä ollut kaukana (10 min) vaikka oli ihan rauhallisella asuinalueella. Mukavan pieni kaupunki siinä mielessä! Keskellä kaupunkia oleva puisto oli huikean kaunis ja kevät todella paljon pidemmällä kuin täällä konsanaan. KATSO VAIKKA!

Sitten matkassa oli lähinnä makustelua, joista positiivisimpana kokemuksena oli ilman muuta haggis, joka oli tosin mennä väärään kurkkuun kun paikallinen 'Paappa's Group' nimeltään Muckle Flugga soitti Whiski Bar:ssa yhtäkkiä Metsäkukkia!! METSÄKUKKIA!

Kun baari tyhjeni pikkuhiljaa, hivuttauduimme vaivihkaa (lue: niin just joo) viereiseen pöytään ja kun alkoivat pakkailemaan tavaroitaan, niin kysyimme että "Ette ole sattuneet varastamaan jotain trad. biisiä täältä meiltä päin?"... toki brittiläisen loputtomalla kohteliaalla höysteellä ("if you wouldn't be so kind as to..." ja "we were just wondering..." ja "if it's at all possible..." jne jne).

Siihenpä pojat että juu, juu, sehän on juurikin se! HAA! Lupasivat laittaa oikein tallenteen siitä heidän versiostaan, laitan sen tänne kunhan tulee maililla! Siitä tuli ihan mallikas biisi kun sinne laitettiin kelttiläisiä "tiluliluja"... muutoinhan se on ihan kukkasia-jotka-lehmä-eilen-söi.

Hih... sitä ei koskaan tiedä mikä matkasta tekee erikoisen! Tutun ja turvallisen siitä teki matkaseura, joka ei petä koskaan. Cheers, Vermukka!

Suosituksia:
- Ota bussi 100 lentokentältä, GBP 3,5 yhteen suuntaan ja 6 GBP molempiin.
- Osta joku päivä (sitten kun ei vaan enää kertakaikkiaan voi kävellä) koko päivän bussilippu Lothian-firman busseihin (GBP 3)
- Hankkiudu vesien ympärille: Union Canal, Leith-joki ja bussilla 22 satamaan jossa on ostoskeskus, sotalaiva Britannia ja ihania kuppiloita. Oi, on mentävä takas...
- Älä jää turistirysään, on siellä kallista! Halvin ja hyvä ruokapaikka about keskustassa: The Vat & Fiddle

Hilipatihippan!

2010-04-23T15:51:00.004+03:00

Pitkästä aikaa... on aika päivittää muutakin kuin statusta Facebookissa!

Kroppa on sellaisessa kunnossa, että uskalsi oikein farkkuostoksille pitkästä aikaa ja heti riehaantui niin, että osti kahdet. Onpa jalassa kiva kun on kapoisuutta! *hyppelehtii* *patsastelee* -22 kg ja suunta alas!!

Töissä on ollut hektisyyden huipentuma, kun tuhkaa tuli taivaalle ja kaikki uudelleenreititettiin / peruutettiin / siirrettiin tai suoritettiin jotain muuta ämpylöintiä. On ollut niiiiiin raskas viikko, että viinilasilliselle on suunta tänään. Because I'm worth it!

Ensi viikon jälkeen on itsellä suunta Edinburghiin Veeruskan kanssa (huimaa), ja kummitytöllä on ensimmäinen soolomatka koulun kanssa Comenius-vaihtoon (huimempaa) ja mamma ja Mika suuntaa jälleen Kreetalle (ei-niin-varsinaisen-huimaa) ja olemme siis hajaantuneet koko klaani... ainakin lähes!

Toukokuussa vielä edessä matkaa Irlantiin (Athlone / Tralee) ja USA:an (Kansas City, MO) työn merkeissä ja sitten onkin jo kesä. Ensi viikolla saa sanoa, että "ensi kuun jälkeen on jo heinäkuu"!! Mihin tämä aika oikein menee? : )

No menköön!

Kehittävää keskustelua

2010-03-12T23:10:00.002+02:00

Nonni... ensimmäinen viikko takana uudessa toimistossa, ja vaikka ihan vieraiden ihmisten keskelle meni, niin oikein hyvin lähti käyntiin. Aina ei tosin muista aamulla itseänsä leimata sisään, mutta tyhmyydestä sakotetaan. Ei siinä varmaan montaa minuuttia ole tullut tuhlattua. : )

Tänään oli uuden esimiehen kanssa ensimmäinen kehityskeskustelu, joka oli oikein mukava kokemus. Tunnelma, joka minulle jäi oli sellainen, että sain haluamani sanoa ja minua kuultiin ja ymmärrettiin. Tämä on ihan uutta!! Isäkin skeptisoi, että lieneekö niistä keskusteluista mihinkään (on kuulemma kerran YLE:llä käynyt sellaisen), mutta lohdutin että ovat kehittyneet sitten sen ajan huomattavasti.

Huomenna pitkästä aikaa ay-koulutusta Naantalin kylpylässä. On hienoa mennä sinne niin että on uudenkarhean ammattiosaston puheenjohtaja ja saanut oikein asioita aikaan. : )

Ai niin, ja vähän pääsee altaaseenkin. : )

Muuttolaatikkoleikki

2010-03-03T22:03:00.003+02:00

Tänään tapahtui muutto toiseen toimistoon, toiselle puolelle tietä. Sitä on kovin kiintynyt sittenkin seiniin - eli, onko sitä sittenkin enemmän koira kuin kissa? Istu ja pala, mene ja tiedä. Kovin haikeaa oli lähteä ja hengasin ihmisten ovilla häiritsemässä niiden töiden tekemistä ihan turhaan. Olisivat käskeneet mennä pois.

Itse muutto sujui ihan mukavasti kun sedät toivat kamat pakettiautolla ja itse sai vain kävellä paikalle. Edellisillä kolmella kerralla rakennuksen sisällä muutettaessa sai ihan itse keskenään reuhtoa menemään ja tempoa ja nykiä kalusteita. Palvelu on siis parantunut! Jopa tietoverkkopuolella kaikki tuntui pelittävän ihan minuuteissa. Koputtakaa kaikki äkkiä puuta.

Mutta nyt on pari päivää vapaata hiihtolomaseikkailua (mm. Huimala) ja sitten maanantaina ihan eri paikkaan töihin. Kummaa ja omituista. Eri kahviporukka, eri ruokala ja eri työkaverit. Toki siis vanha jengi on viikon päästä siitä myös tulossa sinne, mutta se ensimmäinen viikko on varmasti kuin olisi uudessa duunissa.

Tunnelmoin siitä sitten. Tavalla tai toisella. : )

Matkailu avartaa.... kai?

2010-02-17T17:29:00.002+02:00

Noniin, pendoliinon uhri täällä istuu junassa ja lähtöaikamme oli jo saapuessaan entinen. Kuuluttivat että "pendoliino 91, jonka lähtöaika oli 16:30 saapuu raiteelle 10 hetken kuluttua". Eivät tosin tätä kuuluttaneet tietenkään siinä välissä kun ihmiset olivat 20 min tippa nenän päässä raiteella, vaan sitten kun se juna oli jo niin liki että varpaille meinasi tulla. Loistavaa!

(kuvittele tähän kohtaan lähtöaikataulu, jolla lähtöaika muuttuu 16:30 -> 16:40 -> 16:43 -> 16:46 -> 16:50 jne.)

No samapa tuo, iltarientoni ovat joustavia. : ) Joillakin muilla oli ilmeisesti kiire ei-minnekään kun muutama eläkeläisrouva siinä meinasi jo että muuttavat ulkomaille missä kaikki toimii... as if.

(toim.huom. tässä välissä junassa YRITETTIIN kuuluttaa jotakin tästä matka-aikataulusta, mutta mikki vinkui niin että korviin sattuu)

Niin - ne mummot olivat sitä mieltä ettei taaskaan kuuluteta eikä kansalle kerrota mitään. Todettakoon siihen , että tasan minuutti sitten oli kuulutettu viimeksi myöhästymisistä yleensä ja niiden syistä, mutta heillä oli sellaista kovaäänistä ja korkeaoktaavista tervehtimistä sillä kohtaa niin, etten minäkään meinannut kuulla.

No nyt matka jatkuu... vaikkakin elonkulku saattaa päättyä tämän matkan aikana, eli kertokaa kaikille niille joita rakastan, että rakastan. (ette saa kertoa niille joita en - kyllä te tiedätte) Kuljettaja nimittäin tuntee valtionyhtiön raskaan taakan kovin henkilökohtaisesti ja ajaa kamikaze-tyylillä yli 200 km/h koko ajan. Pikanttina lisänä viereeni istui ihan kaiken taudin pesä, jonka yskimisen, niistämisen ja kakomisen välissä on tässä hienoa olla tyyni kuin neiti Actimel mainoksessa... hrmph.

Ei tarvitse siis mennä Alanyaan saakka kokeakseen tämä riemu. ; )

Tilanteen tasalla/e

2010-02-01T22:42:00.003+02:00

Töissä on hiukkasen hankalaa. Meidän osasto purjehtisi jälleen kokka vaahdoten uusille vesille, mutta mutta... sitä ei valitettavasti voi tehdä ilman muita, ja osa on syvän unen ja ikuisen unen rajamailla vielä. Toivotaan toivotaan...

Henk.koht. menee hienoakin hienommin. Viisi kuukautta tuli täyteen uuden rakastajani Dr. Atkinsin kanssa, ja kaikkiaan 18 kg tänään poissa henkilöstä, joka seisoi edessänne elokuussa. Huikeaa ja hienoa. Jos ei tätä olisi, en ehkä jaksaisi kaikkea tätä muuta sontaa. ("Kukkia, jotka lehmä eilen söi" kuten Aini olisi sanonut.)

Huomenna eessä on hirvittävän kelin ajo Mänttään ja takaisin. Ei sillä, siellä on aina kiva käydä kun on kivoja kollegoita ja jotenkin vähemmän kyynisiä opiskelijoita kuin Tampereella. Niille on mukava puhua ja ne on jotenkin aitoja. Jaa - onkohan tässä joku ristiriita, kun ainoa tehtäväni on lähettää ne suurkaupunkeihin ympäri maailmaa hankkiutumaan juuri tuosta kirkasotsaisuudesta eroon. *heh*

No ehkä nukun yöni kuitenkin! ; )

Going bilingual again....

2010-02-01T22:31:00.003+02:00

It's been a while, but I'll do this in English for a change. Just to bring the lovely friends abroad up-to-date.

Work is changing every day - merger with another university has taken about all out of people, and we're only a month in. I don't want to ask for stuff from colleagues, because I will get my head bit off. I don't want to deal with people, because for the first time in my 15-year career, I don't have answers for them. It kills me when I feel completely out of control of what I do for a living.

A new boss for the office has been selected / is being selected as we speak. I pray that he / she will have the sense and the strength to put things in order really quick. People need to have at least a modicum of direction and not be running around putting out yesterday's fires. Keep your fingers and toes crossed, people.

Well, let's see what else is going on. I've now been on Atkins' diet for five months and to date have lost 18 kg. That sounds like a ridiculous amount, but I'm going for another blob about the same size. For the first time in my life, I have gone DOWN in dress-size and my swimsuit is actually loose! It's just insane - wonderfully so - and I gladly recommend this for everyone.

I do miss my pints... and to torment myself to death with that, I'm heading off to Scotland with Veera. She's perhaps the best travel companion I've ever had, tried and tested. I'll tell you more about the trip a bit closer... it's still three months away. *sigh*

Alrighty then, I promise (again... and again...) to write more in English, so get off my back, sweeties! : )

Uusi vuosikymmen - uudet kujeryppäät?

2010-01-12T21:10:00.004+02:00

Jaahas... jo joutui joulu, syömmeen ja rintoihinkin... ja ehti jo mennäkin ja huomenna on jo nuutinpäivä! Huhheijaa! Aika katsahtaa holiday-sesonkiin "sillä silmällä".

Joulu meni aika entiseen malliin. Uusperhe ramppaa osoitteesta toiseen syöden toistensa kinkkuja ja rosolleja. Loppujen lopuksi kaikilla on saman verran ylijäänyttä kinkkua ja liian vähän graavilohta. Yhtälö täydellinen. Minulle ei jäänyt tosin mitään, kun olin aina toisten pöydissä, enkä siis investoinut lainkaan jouluruokiin.

Oli Mikan äidin kuoleman jälkeen ensimmäinen joulu ja hautausmaakeikka. Se meinasi olla raskasta, mutta suoritimme sen alta pois niin ettei ehtinyt mies ihmetellä. Hyvin se sitten meni (vaikka liikutus tulikin sitten kynttilänvalossa myöhemmin illan pimettyä) ja joulurauha oli kaikille laskeutunut.

Lahjaksi sain sopivan aikuisten sekoituksen:
* 1/3 liikelahjoja (joista luojan kiitos iso osa suklaata)
* 1/3 pyydettyjä tai ainakin odotettuja sukulaislahjoja
* 1/3 yllätyksellisiä ja sydäntälämmittäviä pieniä "judansseja"

Jouluna sai syödä suklaata, vaikka elämä onkin suklaattomampi tätänykyä. Aisoissa senkin mättämisen piti lahjaksi saatu digitaalivaaka (ihan pyydetty, älkää luulko jotain niin moukaksi että vihjeenä osti) joka on ehkä päivänä jonain otettava joulupaketista ja vihittävä käyttöön... paitsi etten vielä ole viitsinyt : )

Uutta vuotta sitten vastaanotettiin Veeralla Raclette-tunnelmissa. Tinaa valettiin ja sitten lähdettiin porukalla Maltaiseen Riekkoon johon sitten illan seurue hajosi tai jotain... no Veeran kanssa ajateltiin että "let's ei mennä nukkumaan ollenkaan tänä vuonna" ja valvottiin aamuun saakka. Sitten halki tuulen ja tuiskun hotelliaamiaista kohden (Holiday Inn Pasila) vain huomataksemme, että hotelli on KIINNI! *kääk*

Ratikalla keskustaan ja Sports Academyyn odottamaan S-etupunkun voimalla keittiön aukeamista. *burp* Suurinpiirtein jouduimme toisiamme syötyämme poskille mätkimään, ettei nukahda ihmisen lapsi istaaltaan... tai saattoi ehtiä torkahtamaan toisen lupsuvan silmän valvonnan herpaantuessa samalla hetkellä.

Mutta oli oikein vanhan ajan 'ye olde' aamunousu... ja sitten junalla kotiin. Tässä kohtaa olen "laittanut kirjani johonkin" (lue = kaatanut tod.näk. kassini pitkin mantuja junassa herätessäni/nukkuessani) ja nyt harmittaa kun siitä oli noin 25 sivua jäljellä ja päästiin juuri siihen jännään pisteeseen, kun sankaritar on lukittu siivouskomeroon ja....

(no nyt tiedätte miltä tuntuu! Ni!)

Kehitys kehittyy

2009-12-01T20:04:00.002+02:00

On kuukausi tasan tänään siihen, että uusi organisaatio alkaisi taipaleensa töissä... enää ei puutu kuin ihan kaikki : ) Tuntuu joskus, että mennään perse edellä puuhun ja pitäisi venyä uskomattomiin urotekoihin vielä, että tästä jotenkin kunnialla selvittäisiin. Ihmisten hermot alkavat olla piiiiikkusen kireellä ja toivon, ettei kukaan ole ihan niin katkeamispisteessä kuin miltä joskus illan pimetessä tuntuu.

Ihmiset käyttäytyvät edelleen hassusti, eikä siihen aina löydy lääkkeitä (ja nyt en tarkoita oikeita lääkkeitä). Koittaa siinä toimia sovittelijana ja sellaisena välikappaleena kun on luottamusmiehenä, mutta joskus tuntuu että pidetään kätyrinä kun koitan villeimpiä huhuja ruotia joukosta. Sitä vaan niin helposti kaikki tempautuvat siihen kimpautumiseen että voi voi...

Lohduttavaa on, että ensi kuun jälkeen on jo helmikuu. Siitä on enää neljä kuukautta kesään. Näillä ajatuksilla jaksaa. Ai niin ja sillä, että vyötärö kapenee ja juoksu maittaa. Tänään huitelin jo sen 20 minuuttia joka on kuulemma jonkun valmentajan sanomana "oikean juoksemisen raja" kertoi Veera. : ) Jihuu!!!

Isiä, ukkeja ja muita

2009-11-08T23:17:00.003+02:00

Tänään häkellyin kun ystäväni häkeltyi... Veera kun kertoi Facebookissa pysähtyneensä miettimään sitä kun ei isä ole isänpäivänä elossa. Tämä ajatuttaa vieläkin, siis tunteja myöhemmin. Minulla kun ei isoisiä ole ollut elossa tämän oman elämän aikana, niin isänpäivä on luonnollisesti henkilöitynyt omaan isään. Sitä ei ajattele muita isinä (niinkuin tietyisti luonnollista on, tai sitten pitää käydä äidin kanssa vakava keskustelu).

Sitten mietin myös kummityttöäni, jolla isä ei ole kuvioissa mukana. Aina on ukille saanut hän tehdä isänpäiväkortin siinä missä muut tekevät koulussa isälle... no, isä se isoisäkin on. Mutta sitä, johon minulla tämä päivä hahmottuu, niin sitä sillä ei oikeastaan ole. Tänä päivänä kai se ei ole mitenkään edes poikkeuksellista, mutta palaan aina takaisin siihen, missä ajassa itse on elänyt.

Jos isä olisi poissa - tavalla tai toisella - niin kai sitä viettäisi isänpäivää eri tavalla. Vai lakkaisiko sitä mitenkään "viettämästä" erikoisemmin? Pysähtyisi vaan miettimään sitä isää hetkeksi... laskettanee viettotavaksi sekin. Ei tarvitse aina olla lippuja salossa tai päivällisiä ja lahjoja.

Isät kunniaan, oli ne millaisia vaan tai missä vaan!

Kolmen päivän viikonloppu kahdessa päivässä

2009-11-08T23:07:00.002+02:00

Johan onnasi se ajomatka! Ei ole todellista että suunnitelmani toimi! Menin perjantaina salin megarääkin jälkeen oikein kunnon saunaan ja söin eläimellisen määrän eläintä. Tämä johti suunniteltuun tulokseen, eli krooh-pyyh enne puolta kahdeksaa. Ja katso - ihme tapahtui. Heräsin viisi minuuttia ennen kuin kello soi, eli 1:25 ja lähdin ajelemaan sinne Helsinki-Vantaalle ihan virkeänä.

Vaikka keli oli suoraan kuin ilmestyskirjasta koko matkan mennen tullen, niin väsymystä ei juuri ollut. Se minua eniten etukäteen pelotti kun on kerran meinannut nukahtaa. Nyt lauloin kovasti CD:den mukana (Sugababes + Guns n' Roses... kumma kombo) ja kun ennen Hämeenlinnaa haukottelin kolme kertaa peräjälkeen, pysähdyin Tiiriön ABC:lle kupposelle kaffetta!

Sitten puoli seitsemän maissa aamulla kotiin ja katselin siinä edellisen illan Frendit ajastukselta, ja sitten taas yöpuulle. Heräsin sitten yhden jälkeen ja olin taas ihan kartalla (paitsi, että nyt tässä oli ollut jo kahdet yöunet - keep up with me, people!) ja Sinin kanssa suuntasimme iltapäivän päätteeksi Tampereen kylpylään. Siinä jutun vaihdon yhteydessä jumpattiin raivokkaasti vuoroin, ja sitten taas liotettiin pore- tai mineraalialtaassa.

Sitten syömään American Dineriin, jossa törmäsin nyt sellaiseen annokseen (Big One, 670 g), että saatan olla tilaamatta sitä uudelleen. Sain kyllä sen taisteltua loppuun ja raikas salaatti alkoi huikeasti. Oli vatsat niin täynnä sen jälkeen, että oli aika vääntäytyä maate.

Mutta siis tässä kohtaa minusta oli jo sunnuntai - vaikka tiesin, että vasta seuraavana päivänä olisi tätä isänpäivää. Sana "eilen" ei minusta tarkoittanut suinkaan perjantaita jne... omituinen olo. Tuntuu viikonloppu hirmu paljon pidemmältä, niin mietin että pitäisikö tämä tehdä joskus toistekin ja hyödyntää uusi löydetty aika... katsotaan.

Sinistin ja piristin!!

2009-11-04T10:14:00.003+02:00

Ai niin ja viikonloppuna menen pe-la välisenä yönä viemässä äiteetä ja Mikaa Helsinki-Vantaalle kun lähtevät lurjukset Kanarialle ja jättävät meidät tänne räntäsateeseen (pah!). Lähdetään täältä noin kahden aikaan aamuyöstä ja palaan sitten (jos en nukahda ja kiedo itseäni puuhun) about kuudeksi.

Sen jälkeen nukkunen tonne yhteen kahteen eli saatan olla vasta sitten elossa jos joku ihmettelee. Ja sitten saapuu Sini (jeeeee) ja mennään kylpylöitsemään ja syömään... mulla näyttää olevan tämmönen liota-ja-täytä -teemasyksy! Ihanaa kun on taas ystäviä joiden kanssa voi tehdä asioita eikä kokoajan vaan tee kuolemaa päässänsä.

Jaa niin ja sitten on isänpäivä ja sen lisäksi että ostin laivalta isälle hajua (ekaa kertaa, ihme kyllä) niin viedään se konserttiin. Teemana on "turvallinen isä" ja tuotto menee Ensi- ja turvakotien liitto ry:n hyväksi. Oikea aihe siis!! Kummityttö laulaa siellä taas kovasti ja täti kyynelehtii taas koko ajan... nonni. Tää on niin tätä!

Ahhhhhhh....

2009-11-04T10:12:00.002+02:00

Laivalla todettiin JÄLLEEN KERRAN että on vain yksi laivayhtiö, ei pidä sinun muita laivayhtiöitä pitämän! Siljalla kokee olevansa taivaassa niiden Tallink ja Viking -helvettien jälkeen. Tytöt söi hyvin kuolleita eläimiä (paljon) ja otti päivätirsoja ja lillui poreammeessa (antoivat meidän olla yliajalle kun ei ollut tunkua) ja istuskelimme punaviiniä siemaillen ikkunalaudoilla arvostelemassa ruotsinkielisten sipsinpoimijain taloja, joissa osassa olisi ehkä nippanappa kehdannut asua. *kröhöm*

Oli hintansa väärti reissu (matkoineen 55 e). Käytiin muutoin ennen laivaa Turussa syömässä ihanaisessa ravintola Kertussa että jos ikuna olet Turussa, niin siellä pitää sinun syömän! Tilasin listalta sellaisen ihanuden kuin überdeluxeburgerin (!) jossa oli hirmu paljon pihvejä ja sitten vain salaattia. Muille asiakkaille toi tarjoilija ruoan pöytään, meille KOKKI ITTE! Halus varmaan nähdä millanen tukkijätkä sieltä tuli... *hih*

Siellä olis ollu sellanen kun "hampparibuffet" lounasaikaan (City-lehden palkitsema Suomen paras) mutta en edes uskalla sitä ajatella...

Odotusta, vaikkei Pariisissa...

2009-10-29T21:55:00.002+02:00

Viikonloppuna starttaa alus Turusta kohti lähintä kuningaskuntaa ja tätä on odotettu! Helin kanssa valkkaamalla valkattiin laiva, jossa on hemmottelukylpylä - sitä on varmaan tulossa aikuiseksi : ) Silja Europa siis ja iloista mieltä ja hylkeitä ja mitä näitä nyt on.

Onneksi olin kaukaa viisas ja otin ma-ti vuosilomaa, että saapi tissutella tullessakin eikä työt vielä ehdi ahdistamaan. Naatitaan oikein kunnolla ja mietitään kosintojen perimmäisiä tarkoituksia, motivaatiota avioliittoon tai sen välttämiseen ja varmaankin myös ihan yleisesti miehissä olevaa tunnepuolen valuvikaa.

Työpuolella olen huolestuttavasti jotenkin asioiden tasalla ja nyt tuntuu että kohta sieltä lävähtää jotakin maailmaakaatavaa syliin. On sellainen impending doom -olo, mutta si voi vaan olla sitä ettei tällaiseen tilaan pääse kuin katarsiskaliiberin ahdistuksen kautta. Jos huomisesta raportointideadlinesta selviää nyt näköpiirissä olevalla tavalla, niin risteily on ansaittu!

Tänään oli myös mukavanoloinen tunnustelutilaisuus ammattiyhdistys-rintamalla. Uusi kiiltävä "Hermannin nuorisoseura" pärjää ihan hyvin ja oikein jaksaa innostaa koittava uusi aika. Tiesittekö muuten että se Hermannin nuorisoseura on oikeasti ollut Helsingissä olemassa? Minä en... ajattelin sen taas olevan joku 50-luvun kuunnelmajuttu, jota en voi tajuta kun olen tällainen pentu ; )

Ja lupasin palata siihen juoksuasiaan... en sittemmin ole palannut kävelyyn ja se tuntuu ah, niin hyvältä!

Kuntoilu ei ole niin syvältä kuin sitä luulisi

2009-10-15T10:04:00.004+03:00

Sitä äiti jo aikoinaan varoitti, että siihen jää koukkuun... siis kuntoiluun. Sille on vissin ihan fysiologinenkin peruste, kun on niitä endorfiineja ja kaikkea sitä sellaista. Huomaan että on sen jälkeen aina sellainen olo että pitää kertoa jollekin. Luulen vain että aiheutan sillä enemmän pahaa mieltä ja huonoa omaatuntoa kuin mitään positiivista, joten jatkan purkautumistani tänne!

Nyt on takana jo reilut kymmenen kiloa (en tiedä tarkkaan... maanantaisin käyn vaa-alla) ja huimaa vauhtia tuntuu tippuvan. Kummallinen suvanto oli yhden viikon välissä vaikka en tehnyt mitään eri lailla ja ajattelinkin että tuossa oli se kohta missä sitä aina antaa sitten periksi ihminen. *hih* Nyt ei niin käynyt! Sittemmin on jatkunut taas about sellaista 2 kg / vko vauhtia.

Eilen olin kovin kovin ylpeä itsestäni kun sain juostua koko lämmittelymatkan!! *sambaa* En siis ole edes mukulana juossut cooperin testiä ikuna kuuna kullanvalkeena!! Jihuu! Olen siis aiemmin kävellyt sen lämmittelyn hirmu reipasta tahtia (fyssarikin sanoi että tarpeeksi reipasta, kun olen näin persjalkainen) mutta on se ihan eri kalibeerin workout kun sen paahtaa juosten. Saatan toistaa tämän...

No - ilmoisemmista tunnelmista päätän raporttini täältä tähän. Nam.

Jaksamisen jalo taito

2009-10-09T00:00:00.002+03:00

Hirvittävän vaikeaa on tehdä muutoksia organisaatioissa, jos ne koostuvat henkilöistä. Henkilöillä on herne ja ne poikkeuksetta vetävät sen syvälle nenäänsä sillä siunaaman sekunnilla, kun jotakin tapahtuu. Yleensä siinä mitä tapahtuu ei ole mitään suurempaa salaliittoa. Joskus on... yleensä ei. Henkilö kuitenkin kun on pieni ja sillä on sielu, niin se ahdistuu ja sitten se puree pään poikki joltain vieressä olijalta. En jaksaisi olla se vieressä olija ja yritän tietoisesti olla olematta se henkilö itse.

Viime päivinä on ollut kurjaa sekä hakemusrintamalla että ystävärintamalla. Hakemus ei aiheuttanut toimenpiteitä - mitä en voi käsittää. Miten ja mihin voi valittaa (älkääkä sanoko oikeuteen, vetoan pääministeriyyteeni enkä lähde käräjöille) ja missä se Karpo on kun sitä taas tarvittaisiin? Sitä toivoisi joskus pieni ihminen kelpaavansa. Ystävän tuska perheessä vallinneiden asioiden kärjistyttyä sattuu itseen. En osannut oikein sanoa mitään, vaikka tokkopa se olisi auttanut. Semminkin, kun olisin vain sanonut tuntevani samankaltaista, mutta se olisi kuulostanut vain falskilta. No, toivottavasti minusta oli enemmän apua kuin miltä minusta nyt juuri tuntuu.

Tahtoisin oikeastaan eläkkeelle... mutta siihen on vielä monta viikkoa. Olen vain nyt niiiiin väsynyt.

Kaksijakoinen päivä

2009-09-30T16:00:00.002+03:00

Kirjoitettuani otsikon totesin että enemmänkin kuin kaksijaksoinen:

- Pääministeri on luihu ja sen keekarointi kyllästyttää päivä päivältä enemmän. Ystäväni mainitsema 12 minuutin päästä katkeava pinna on tarttuvaa. Aaaaaarggh. Jos se olisi lyhyt mies, niin epäilisin Napoleon-kompleksia. Häviä, häivy, hus!

- Aamupäivällä töissä tuntui ettei saa mitään (siis mitään) aloitettua / lopetettua / jatkettua ja sitten kun asiat menevät pienen ihmisen päässä niin solmuun niin sitten alkaa prokrastinaatio, elikkäs vetkuttelu. Silloin aloin tekemään vaikeiden asioiden sijaan helpompia toisto-ykstoikkosia juttuja että pää paranee pikkuhiljaa...

- Sitten tunnustin tupakkatauolla työkaverile että tällaisia pääni sisällä vilistää ja siitäpä oli sen verran apua, että aloin saada oikein kunnolla aikaiseksi iltapäivällä. Juuri niitä keskeneräisiä ja vaikeita joita oli vältellyt aamusta! Hyvä minä! (älkääkä väittäkö ettei tupakkatauoista ole hyötyä kun taas oli!)

- Ja nyt aion lähteä likkain kanssa kuudeksi keilaamaan - ei muuta kuin palloa ränniin eikä tarvitse yhtään kuunnella kenenkään vinkumista mistään puukaupoista tai hallituksista tai luottamuksista... PÖH!

Bono Estente!

2009-09-21T22:02:00.004+03:00

Että takaisin on tultu Madridista (jossa ei ollut lainkaan scortzio (sp?)), ja matkatavaratkin nyt vihdoin kaksi päivää myöhemmin saapuivat. Oli ensimmäinen kerta (muistaakseni) kun lensin KLM:llä, mutta sössimisestä riippumatta ei jää viimeiseksi. Olipa asiantuntevaa, luontevaa ja mukavaa palvelua. Se ei sinällään poista sitä, että persaus puutuu ja kyynärpäitä tuntuu yhdellä rivillä olevan ainakin 40.... mutta se tekee siitä jonkin verran siedettävämpää. (ai niin... punaviini tekee sen myös, riippumatta lentoyhtiöstä!)

Konferenssi itse oli loistava - lähdetään nyt vaikka avajaisista. Modernia flamencoa ja capoeiraa ja muutama mukavan lyhyt puheenvuoro järjestävän kerhon toimesta. Mutta SITTEN alkoi key note speach, jonka piti Robert Swan ja puheen vaikutus oli sekä informatiivinen että inspiroiva. Jos vaan kiinnostaa, niin uppoutukaa aiheeseen puhujan nimen linkistä.

Kollegoiden tapaaminen oli juuri niin hedelmällistä kuin olin toivonut ja sessioidenkin puolesta palasin uusin ajatuksin varustettuna. Kun nyt vaan pystyisi niitä hyödyntämään, ennenkuin confence high laantuu ja negatiiviset voimat lannistavat mahdollisen muutoksen.

Ruokavaliokin tepsii, pitää varmaan jossain lyöttäytyä jonkun vaa'an liepeille, jotta saa jotain lukuja. Vaikka eipä se luvuista ole kiinni, vaan olosta ja terveydestä. Espanjassa ei ollut kovin vaikeaa tämänkään kanssa, kun tykkäävät sitä toroa ja possua laittaa hyvin ja punaviinitkin on ihmisten hinnoissa ja jumalten mauissa.

Ai niin. PS. Jälleen on yksi hakemus sisässä ja katsotaan löytyykö järjestöstä järkeä... hoppas så!

Madrid - here we come!

2009-09-14T14:41:00.003+03:00

Tomorrow is the time for another business trip... Me and five of my colleagues will hop on a plane and over to Madrid for a few days. The conference is H-U-G-E and the days will be programme-packed, but we'll try to enjoy it a bit as well. : )

I'll report back when I get home next weekend. For now it's adios amigos!!

Lepää rauhassa Ritu

2009-09-03T18:56:00.002+03:00

Tänään oli ristiriitainen päivä. Ensin oli hyvää mieltä kun Tampereen popteatterin Hairin 40-vuotisjuhlien kuva oli Morossa. Tuli hymynkare silmään kun muisteli niitä juhlia. Oli koko "heimo" kasassa ja rauha ja rakkaus vallitsi.

Sitten tuli suru-uutinen kun äiti soitti että miehensä äiti Ritu oli nukkunut pois. Ritu oli kotona ja rauhassa saanut lähteä, mikä lämmitti mieltä itkun keskellä. Vaikka uutinen tuli kesken työpäivän, oli enkeli ajatellut minua. Kun lopetin puhelun, ovesstani käveli sisään juuri oikea kollega. Itse juuri surun kokenut tunnisti olotilan ja yhdessä halasimme ja itkimme. Se ei olisi voinut tulla enempää oikeaan aikaan.

Mieleen tulee hassuja ajatuksia tällaisilla hetkillä. Muistan kun oli viime jouluna sovittu, ettei lahjoja aikuisten kesken ostella. Ritu oli kuitenkin pistänyt minulle pikkupaketin, jossa oli mandriini johon oli paineltu neilikoita. Siitä levisi kotiini ihana jouluinen tuoksu. Taidan tehdä samanlaisen ensi jouluna - ihan Ritua varten.

Ensi kuun jälkeen on jo marraskuu

2009-09-01T23:45:00.002+03:00

Työmaalle on palattu, ja epävarmat ajat on edessä. Ihmisten käyttäytyminen on hassua, kun tulee uusi kriisi, niin alkavat oireilla ihan niinkuin kymmenen vuotta sitten. Kaikki ei sittenkään ole parantunut...

Sitä on alkanut muutakin - tohtori Atkins avustaa uuden elämän alkuun ja pienen alun päänsäryn ja öklötyksen jälkeen on päästy hyvään vauhtiin. Käytännössähän olin jo kyseisellä ruokavaliolla, nyt vaan jätin pullan ja muun tärkkelyksen taakse. Tänään alkoi työmaan kuntosalin käyttö ja eiköhän tästäkin romusta vielä jotakin tule. Hih!

Sitten tulee sitä ikävämpää - yhden tuttavaperheen poika kuoli viinaan, ja toisen perhetutun poika kuoli... guess... no, viinaan. Alkaa niittää satoa turhan läheltä. En oikeastaa Karria muista kuin joiltain lapsuuden keikoilta, kun myytiin meidän isin ja niiden isin levyjä. Pikkuveljensä muistan paremminkin kun oli lähempänä omaa ikää - ja sydän pakahtuu toisten puolesta.

Kohta on eessä työmatka Madridiin, ja siitä toivon jotakin iloa ja uutta innostusta. Raportointi jatkunee...

... and the things and the seagulls...

2009-08-12T16:06:00.004+03:00

Olihan kesä - tauko suodaan blogissa siksi että oli. Helppoa tietysti on voida suoda itsellensä, kun sitä harvoin (tuskin koskaan) itsensä kanssa on jyrkästi eri mieltä.

Olin mm. ihanalla törkeen paikan leirillä joka sittemmin paljastui:

1) työleiriksi (takajalat AU!) sielunhoidollisen risusavotan myötä

2) luontoleiriksi (että kihlautuvat joutsenet - wholda thunk!) ft sammakko, lepakko, joutsenet, telkkä, kahlaajatirppa, perhimet, järvisimpukka ja vesikirppujen invaasio!!

Niin, ja tiedättekö kun on niitä mökkinaapureita, joiden nimiä ei tiedetä? Tai no saa tietää niiden kollektiivin ("ne Söderholmit" tms) mutta ei äidin tyttönimeä! No eikö sitten tullut tätä vieraanvara-asiaa testattua naapurin toimesta. Mikään ei koskaan palaa sen jälkeen ennalleen. Tiedättekö? Tiedätte - ja silti tulette "ihan vaan tervehtimään" ettekä pysy omalla tontilla! Ruojat!

Hirmu hauskaa tässä oli se, että muodostui ihan oma kieli rakenteineen, päätteineen ja sanontoineen, ja nyt on ihan mahdottoman hankalaa olla ihmisten keskellä, jotka eivät (vielä) osaa sitä kieltä. Ihan pölöä on kun ei voi sanoa mitä sylki suuhun tuo. (Noin niinkun yleensäkään...)

Ja palaaminen töihin sitä vasta loputtoman riemullista onkin ollut! Eilen (toisena työpäivänä) oli henkiilöstöllä Amazing Race -tyyppinen virkistyspäivä. Kerrankin sai maleksia luonnollisesti ja muodostaa 10 hengen ryhmiä eikä jaettu "jako seitsemään" tai "menkää pituusjärjestykseen" metodilla. Aikuisia ihmisiä kumminkin!

Hyvää ruokaa ja seuraa ja niin paljon juotavaa kun kerkesi kiskoa (jätin lähtiessäni noin 30 drinkkilippua siihen pöydälle). Ilta päättyi karaoken (thanks Jossu - you ROCK!) ja hirmu mesomisen jälkeen siihen että hävisin Texas Hold'em:ssa täyskädellä... OIKEESTI! "Ei voi tolla jätkällä olla sitä neljättä vitosta..." Juu ei juu, paitsi just kun ON!

Menin kotiin. Yritän toiste uudelleen.

Ehkä.

Surun aiheita

2009-06-29T13:57:00.008+03:00

R.I.P. Michael

On niin KOVIN suruisaa, että maailman ehkä koskaan lahjakkain musiikin tekijä ja visionääri on kuollut, ja lehdet jaksavat vain kertoa hänen painostaan tai arvistaan ja mustelmistaan.

Michael loi uutta - veti rajoja - rikkoi niitä. Kertokaa siitä.

______________________________________________

Toisen kaliiberin suru

Minulta on viety yksi kesäriemu pois. MIKÄÄN KANAVA ei lähetä edes maksullisena Wimbledonia tänä vuonna. Miten tämä on mahdollista?? Miten voi olla?? MITEN?!?!

Olisi ollut niin hauskaa kuulla Hedmanien Jari (vas.)

... et Heikki ...

keskenäistä "kisailua" ja opetella viikon parin mittaan tuntemaan kumpi on kumpi pelkästä äänestä. Hih.

(kuvat: Tenniskoulu Hedman)

________________________________________________

Slovenian kuulumiset

2009-06-23T14:44:00.005+03:00

Tämän vuoden itäblokin kiertue jatkui työmatkalla Sloveniaan pari viikkoa sitten. Sielläpä olikin ihan erilaista kuin mitä olin kuvitellut... tai sitten en ollut kuvitellut oikeastaan mitään.

Ensin oli sitä Ljubljanassa oloa ja se oli hieno kaupunki. Paljon nähtävää mutta keskusta käveltävissä. Sellainen Tampereen kokoinen pääkaupunki! Oikea linnakin on ja sinne pääsee kaupunkijunalla ja funikularilla. Se on kuulemma suomeksi "köysirata", mutta kun tämä ei ollut kun se kulki kiskoja ylös lähes suoraa seinää. Jännäsi sekä minua että Marikaa!!

Sitten mentii junalla huikeita vuoristoreittejä Koperiin (ei meidän kuvaama mutta näyttää olennaisen: Video , joka on sitten taasen Välimeren rannalla ja tyystin erilainen paikka. Siellä oli kamalan kuuma (siis minulle, ei normaaleille henkilöille) ja se oli sellainen 50.000 asukkaan entinen saari, joka on ihania kujia täynnä!

Totesin siellä, että täytyy ihmisellä olla päässä vikaa jos ei halua mennä Sloveniaan! I stand by my statement!

Kesän suunnitelmat

2009-06-23T13:59:00.003+03:00

Minua syö rotan lailla kaikki ihmiset, jotka jäävät lomalle ennen minua. Pah! Minulla on lomaan vielä kaksi viikkoa ja kaksi päivää. Isompi PAH!

Kesälomasuunnitelmat on kyllä jo aika lailla hanskassa. Elikkäs:
- ensin pitää katsella Wimbledonia, joka tänä vuonna loppuu ennen kuin loma alkaa (perinteisesti loman eka viikko on ollut vain ja ainoastaan sitä).

- sitten se alkaa 10.7. perjantaina - illalla Kolmannen Naisen keikka ja kamu kylässä. Ehkä jotain pienimuotoista hiusylläriä (jos saan ajan sille leikkurille).

- sen jälkeen on viikko hengailua ja ihmettelyä. Tämä osio saattaa sisältää hieman terassilaatuaikaa (6 kirjaa luettavana) ja mahdollisen long-time-no-see tapaamisen (työn alla).

- sitten on viikkonloppu Kurtun mökissä Helin ja muiden PAMilaisten kanssa. Ne on ihan mukavaa sakkia (oikeesti). Täytyy tarkistaa onko Mikan tekemät onget vielä tallella vai onko vandaalismus iskenyt. Ei olisi taas ihmiskunnalta mikään ylläri.

- sitten lähden iloiseen Itä-Suomeen Veeruskan luokse istumaan sammalmättäille ja tunnelmoimaan punaviinin ja saunaoluen kera. Saatamme rantautua Joensuuhun jossain vaiheessa, riippuu siitä miten metsäläisiltä näytämme sen session jälkeen.

- taaas on viikko suunnittelematonta - tähän yleensä sisältyy Puuhamaata ja Särkänniemeä ja muuta sälää (säävarauksella)

- elokuun ihan alussa on päiväretki Helsinkiin. Hietaniemen hautuumaa on nähtävä ihmisten (ei minun, minä olen siihen jo ihastunut) ja sitten pitää terassilla istuman... muttei kauaa kun siellä syrjäisellä rannikkoseudulla on kallista.

- Stand-up komiikkaa ja kirjaostoksia Tapahtumien yönä joka on tänä vuonna LUOJALLE KIITOS vielä minulla loma-aikaa. Kirjoja saa ostaa sillä ehdolla, että on ehtinyt lukea ne lukemattomat alta pois. Tämä siis asettaa vaateita sille terassi-istumiselle!

No eiköhän näillä yksi kesä taas mennä... näihin kuviin ja tunnelmiin!

Hassuja mietteitä - hassu puolue

2009-06-17T14:46:00.003+03:00

Keskustapuolue minua kummeksuttaa... tai ei pitäisi tietenkään, kun kerran jo 1950-luvulta saakka on todettu että "Kepu pettää aina".

- Anneli Jäätteenmäen faksi pukkaa kevätkesällä 2003 pyytämättä ja yllättäin paperia vaikka kuinka koitetaan estellä. Minä olen tottunut kiskaisemaan paperinipun pois masiinasta jos se alkaa jotakin suoltamaan enkä tahdo sellaista pinoa. Sen saa sitten virheilmoituksen kautta poistettua. Ei osannut Anneli.

- Matti Vanhanen tapaa tammikuussa 2008 yrittäjiä / yhdistysihmisiä eduskunnassa... eikun Kesärannassa... eikun ei tapaakaan... tai siis tapaa, muttei muista tavanneensa.. tai jos tapasikin, niin ei tunne heitä

- Jarmo Korhonen on sitä mieltä, että SAK:n vaalimainos jossa oli "ökyilevä" riistäjä-yrittäjä ajoi kaikki yrittäjät Keskustapuolueen taakse. Tässä ei mätä kuin aikataulu, kun kerran tapasivat tammikuussa 2008 ja mainos tuli helmikuun lopussa. "Takautuvasti toisen syliin ajaminen" on takuulla alibi, jota useampi ukkomies haluaa kesäheilasteluun käyttää... onkohan Korhosella tähän copyright?

Miten minusta tuntuu että politiikka on hupaisaa. Surkuhupaisaa.

Bukarest - helmi tuntemattoman maan

2009-04-07T17:03:00.003+03:00

Hei kuulkaa ihmiset että oli hienoa olla ensimmäisellä oikealla itsemaksetulla aikuisten lomamatkalla (ottaen huomioon että on käynyt jo 20 maassa *heh*) ja vielä että ihan kaikki meni putkeen. JEEEE! Lisäilen tänne kuvia, kunhan pääsen purkamaan niitä piuhoja pitkin.

Paikka:
Bukarest on loistava kaupunki - kaikki toimii ja pelaa. Paikasta A pääsee paikkaan B helposti ja halvasti ja nopeasti. Kaupungissa on 2,6 miljoonaa tyyppiä ja siellä on metro, ratikka, rollikka ja bussit! Talk about INFRA! (Silti kaikki... siis ihan kaikki, ovat tulleet keskustaan autolla ja niitä on miljardeja). Liikenne oli ainoa, mihin oikeasti meinasi, että kuolee.

Asuminen:
Vaikka hotellin piti olla ihan muualla, se olikin ihan keskustassa! Näin käy harvoin... nyt luulen että kompuksessa ollut halpissiipi tästä puljusta oli kaatunut varauksen ja majoituksen välissä. Henkilökunta oli sitä mieltä että pohjoisen ihmiset tulevat tänne etelään lämpöiseen, eli katonrajassa huusi patteri täysillä. Huoneessa oli about 35 lämmintä. Pienen temuamisen jälkeen saimme tämänkin aisoihin. Ei mitään valittamista!

Ruoka:
Että minä sitten tykkään sellaisista kansoista, joiden mielestä kuollut eläin = ruoka. Veeran "mediterranean salad" jonka piti olla "meid of vetsetabls" sisälsi minun maulleni sopivan määrän pekonia. En siis suosittele kasvissyöjälle, koska nälkä tulee. Muille kyllä, koska ihan varmasti ei tule! Hävetti melkein kun irkkupubin terassilla syötiin ½-hintaan pizzaa ja juotiin kaljaa ja loppulasku taisi olla 4 euroa per sierainpari.

Kieli:
Tälle ei kaksi kielitieteilijää ja ikuista verbaalikikkailijaa malttanut olla nauramatta koko viikon ajan. Kielen odotin olevan paljon enemmän sellaista itäblokin mongerrusta, mutta siellä oli hirvittävän paljon italiaa seassa, eli kun meillä taisi Veeran kanssa olla yhteensä joku yhdeksän kielen taito niin me luettiin sitä sujuvasti. Tai no, pääteltiin siitä jotain viiden minuutin keskusteluin jälkeen... mutta hirmu usein osui oikeaan!

Kommunismi:
Tätä ajanjaksoa ei vain ole. Sitä vain ei ole. Heillä on ollut ylväs menneisyys 1400-luvulla ja sitten on tätä EU:ta. Väliin jää pieni gäppi, mutta jos ei kerro kellekään ulkomaalaiselle, niin eivät huomaa. Ihan turha oli hakea kommunismiroinaa tuliaisiksi (löytyy Oborilta, mutta kun katsoo tarkemmin, se on serbialaista roinaa). Ceausescua ei ole ollut eikä häiskän kuvaa tai nimeä löydä mistään. Emme lausuneet nimeä siellä äänen kun olisi tullut sitä rettelöötä. Ihan varmasti.

Dracula:
Tämä tyyppi (Vlad Tepes III) se vasta metka on. Heille on ihan kansallissankari, kun pelasti koko kansan niiltä Istanbulista päin tuppaavilta porukoilta. Heistä tämä vampyyri-myytti on vähän kummallista, eivätkä oikein osaa sitä hyödyntää. Teemaravintola saa pisteet!! Saatiin ittemme psyykattua ihan paniikkiin *niskakarvoja nousee pystyyn*. Tynnyrillinen punaviiniä ei auttanut lainkaan...

Menkää ihmiset Romaniaan! Se on hieno paikka!

Pääsee sittenkin

2009-03-11T13:31:00.002+02:00

Nyt saa tuulettaa!! Ay-liikkeen joukkovoima kukisti Kekkoslaisuutta tavoittelevan (kts. HS) pääministerin.

Ihan turha ruveta meille - suomalaiset OVAT me!

Ikinä ei pääse eläkkeelle

2009-03-10T14:01:00.003+02:00

Hienoja asioita on ollut sellaiset, että voi joskus olla toivoa että jos hengissä on, niin voi istuskella viisastelemassa kaiket päivät maailmaa eläkkeellä. Ja sitä kuvitteli tekevänsä kenties jossakin kohtaa ikävuosien 63 ja 68 välissä. Ehkä jopa sen jälkeen jatkaa vaikka freelancer käännöstöitä tai muuta konsultointia.

Haistakkee itte - tämä nyt hallituksen liikuttava eläkepäätös on aiheuttanut jopa minussa reaktion. En ole aikoihin (noin 30 vuoteen) vielä jäämässä eläkkeelle *koputtaa puuta*, mutta ainakin minulla oli se toive että voisin valita jaksamiseni mukaan. Nyt sekin koitetaan viedä.

Ymmärrän hyvin niitä, joilla on vain muutama hetki eläkkeelle jäämiseen, mutta joista nyt tuntuu että hallitus on vetämässä mattoa alta. Toivottomille tämä aiheuttaa ainakin sen, että miettii kaikki keinot. Eläkepäätös on kuitenkin syömässä muitakin vaihtoehtoja (esim. omaehtoista eläkesäästämistä) huonompaan suuntaan. Omakin eläkevakuutukseni paukkuu kohta niin, että hyvä jos koskaan saan niitä rahoja. Kuolinpesä huolehtikoon sitten.

Hienoa, että työmarkkinajärjestöt ottavat tämän todella tosissaan. On hyvä, että nyt herätellään kaikki uinuvat luottamushenkilöt takajaloilleen asiassa, jossa on takuula kansan tuki takana. Katsotaan, mitä tästä tulee.

3 viikkoa matkaan

2009-02-27T10:47:00.002+02:00

Minä tässä ihan pysähdyin miettimään, että koska olen ollut reissussa maailmalla niin, ettei se ole ollut joko työhön tai luottamustehtävään liittyvää. Johan on aikaa. Olin about 13-14 ja olimme Alpeilla laskettelemassa. En tiedä onko se surullista vai ei?

Nyt on 3 viikkoa matkaan ja huomaan seuraavani Romanian säätilaa haukankatseella. Siellä oli tämän aamun meteorologin mukaan 10 astetta lämmintä! Toivottavasti lämpiää sellaisen reippaat 5 - 8 astetta. Kovasti sen enempää ei kaupunkilomalla tarvitse. Silloin olis kiva kävellä pitkin ja poikin ja silmitellä kaikkea.

Silmittelystä ja ihmetyksestä puheenollen, näin oppositiopuolueen jäsenenä on ollut kovin kiireinen viikko seurata miten maata ajetaan päin mäntymetsää. Eläkeasia on saanut surkuhupaisia piirteitä ja nyt sitten huudetaan puolesta ja vastaan. Olisi hyvä, jos ihmiset joita asia ei koske pitäisivät suunsa kiinni. Olisi hyvä jos ne, jotka eivät tunne asiaa, pitäisivät suunsa kiinni. Olisi hyvä jos... no tota, you get the picture! : )

Viikonlopppuna alkaa jo maaliskuu. Sitten on enää kaksi kuukautta ja on se kuukausi kun on kesä. Ihanaa!

Kiertue-elämää, elokuvia, ystäviä ja Raclette

2009-01-29T14:17:00.003+02:00

Nyt kun on töissä vaihtoihin hakeutumisen aika ja ns. sesonki, niin olen elänyt kuin nomadi... autolla ympäri Tamperetta ja Pirkanmaata. Välillä omalla autolla, välillä firman autolla. Välillä mielellään ja välillä ei. Tänään istuin iltapäivän hotelli- ja ravintolapuolen opiskelijoiden ihanan reseptisekamelskan keskellä. Onneksi olin ehtinyt syödä ennenkuin alkoivat huudella kaikkea kermasta ja mansikoista... *slurps*

Eilen kävin Helin kanssa leffassa katsomassa Changelingin, elikkäs "vaihdokkaan". Olipa loistava perinteinen jännityspätkä jossa ei ammuta helevetisti koko ajan eikä hypitä edes rakennusten katoilta liikkuviin juniin eikä mitään. Siinä oli vain nainen ja hänen uskomaton taistelunsa naisten "hysterian" aikaan yhteiskuntaa ja sen voimia vastaan. Se oli elokuva naisten oikeuksista ja äidinvaistoista. Sanoinko jo, että se oli LOISTAVA? Menkää ihmiset hyvät katsomaan!!

Huomenna olen menossa ensiksi työn merkeissä Tikkurilaan Vantaalle ja sieltä sitten Veeralle Raclette-grillamaan ja juhlimaan hänen viettämänsä tipattoman tammikuun päättymistä (Juu juu, tiedetään että se päättyy hieman aikaisessa, mutta ajattelimme jatkaa samalla humalalla kuun loppuun). Perinteisesti vierailuni Veeralla päättyvät aina Pasilan aseman baariin, koska sieltä lähden junalla kotiin. Tällä kertaa aloitamme sieltä ja juhlinta jatkuu raivokkaalla full-contact-Scrabblella ja niin edelleen.... Raportoin tästä myöhemmin.

Minähän tapaan ystäviäni... olenkohan pikkuhiljaa nousemassa jostain depressioalhosta johonkin muualle? En tiedä- jury's still out on THAT. Ai niin - ja englannin kielestä tuli mieleen että toivo on siis herännyt!!! Luen Barack Obaman toista kirjaa Audacity of Hope, jota siis ihan ahmii... niin hyvä se on ja niin viisas on se mies. Voi taivas miksei siitä voinut tulla aiemmin presidentti?!? Mitä ihmiskunta oli tehnyt ansaitakseen W-tyylin johtajan kahdeksaksi vuodeksi?!?! *parkuu*

Raportoin kirjasta myöhemmin ja siitä sen aiemmasta kirjasta vielä myöhemmin koska luen ne väärässä järjestyksessä. *virnistys*

Uuden vuoden aloitus

2009-01-12T10:34:00.001+02:00

Ensimmäisen kerran aikuisiällä olin ihan oikeasti lomalla joulusta loppiaiseen saakka. Tekipä hyvää - taidan harrastaa toistekin. Joulu itsessään ei ole näin aikuisena mitään ihmeellistä. Hetkeksi pysähtyminen ja perheen kanssa oleminen kai se on se pointti. Itsekseen lepääminen tämän syksyn jäljiltä oli myös vähintään ansaittua.

Minulle joulu on kynttilöitä, hyviä kirjoja (paketista tai ei) ja hyvää suklaata (paketista tai ei). Pääsen hyvin pyhien yli ilman kinkkua ja laatikoita ja nyt selvisin tästä vuodesta vain yhden lohileivän raahaamisella omaan jääkaappiin. Oli muuten hyvää, kuka tiesi että Ahvenanmaan kirjolohi voisi olla noin hyvää?!?

Uusi vuosi ei ole alkanut mitenkään dramaattisesti. En ole luvannut mitään sellaista etten voisi sitä pitää. Tai sitten olen onnistunut lupaamaan niin epämääräisesti, että eiköhän niistä onnistu luikertelemaan ; )

Palataan!

ei mitään ja kaikkea yhtäaikaa

2008-11-27T14:02:00.002+02:00

Joulu on ihan kohta, ja se on sekä mukavaa että ihan kamalaa. Yhtään lahjaa en ole ostanut, eikä niitä nyt aikuiset oikein kaipaakaan. Joillekin kuitenkin on ihan kiva ostaa sellainen "thought about you"-juttu... sellainen, josta tulee lähinnä hyvä mieli. EN kuitenkaan viitsisi kilon paloinakaan lähteä sinne kaupoille - siellä on huutavia kuumiin haalareihin puettuja pentuja joka nurkassa. Sitten siellä on kamalat jonot, ja jos jollakulla ei ollut vielä tukalaa... niin soitetaan toki Richard Claydermannia niiden korvat täyteen. Aaaaarrrrgghhh!!!

Sitten sitä kaverijuttua taasen, kun huomaa oikein jaksavansa ja olevansa oikein kiinnostunut niitten asioista... siis sillai oikeesti että ihan on. Sinin synttäreitä täytyy mennä juhlimaan ennen joulua eli pääsee taas reissuun. Niin ja sen kanssa voi kanssa lähteä ystävänpäivänä DAY-risteilylle. Miksei vois!!! *sambaa* *ticotico* Pääseepähän tarkistamaan Baltic Princessin (vaikka Tallink onkin ihan syvältä *buuuuuuu*)!!

Kaikkea muutakin olisi, mutta ei nyt kaikkea kerralla... halkeatte jos tulee makeaa mahan täydeltä! *hih*

Pieni pää, ei ihme

2008-11-07T15:26:00.003+02:00

No ei se nyt niin pieni se pää ole, mutta pienestä menee sekaisin kyllä. Pitkästä aikaa kun tuttu ihminen toivottaa huomenta, niin se tuntuu kivalta. Menee sellainen pikku lepatus päästä varpaisiin, vaikka on ihan aikuinen....

... mutta kuitenkin sen verran aina Nasu : )

Hyvän mielen aiheutus

2008-11-04T16:18:00.003+02:00

Hyvin pienestä asiasta voi tulla loputtoman onnelliseksi kun on tällainen yksinkertainen henkilö. Ystäväni Veera soitti sunnuntaina ja kysyi, että voidaanko me olla sellaisia ihmisiä, jotka menee ystävättärensä kanssa ulkomaanmatkalle. Sanoin että voidaan. Olimme molemmat miettineet pitkän aikaa, että ketä ne ovat ne ihmiset jotka menevät niiden ystävättäriensä kanssa matkoille. *hih* Se pyysi minua... *hih*

Me menemme nyt sitten keväällä Bukarestiin. Että kun se oli sellainen paikka, jossa kumpikaan meistä ei ole käynyt ja se muuttuu koko ajan länsimaisemmaksi, niin pitää mennä viimeiset itäblokin rippeet sinne ihmettelemään. Sitä paitsi siellä on niin halpaa, että oikein etukäteen hävettää.

Luulen myös, että eivät ole ihan terävimmässä kehityksessä tupakkalainsäädännön kanssa, niin ei tarvitse sen kanssa tuskailla. Ihanaa! Kevät kukkaan ja kohti Tonavan rantoja.... *wiiiiiiiiiii*

Mökkihöperön pöperöt

2008-11-03T14:52:00.004+02:00

Oltiin kavereiden kanssa mökillä viikonloppu - olivat vuokranneet PAM:n paikallisen osaston "Kurttu" nimisen mökin ja ihan kahdellakympillä sai siellä riekkua ja tuulettaa ajatuksiaan. Aika uskaliasta lähteä koko viikonlopuksi ventovieraiden ihmisten kanssa, sanovat jotkut. PAH, sanon minä. Miten sitä nyt ei muka tulisi aikuisten ihmisten kanssa toimeen....

Tunsin mökkiporukasta tasan Helin, joka on yksi sydämellisimmistä eukoista joita maa päällään kantaa. Ajattelin, että jos Heli ne tuntee niin ei voi kovasti mennä metsään. No, kaikki kuusi naismerkkistä henkilöä olivatkin eriasteisen loistavia... Sarpalle erityismaininta - olet mainio tapaus ja onni oli sinut tavata! Naurettiin, piereskeltiin ja parannettiin maailmaa. Olipa rentouttava viikonloppu!

Miesmerkkinen otus taasen joka sinne oli raahattu (ei saaliiksi, oli jo yhden osallistujan puoliso) oli melkoinen loppasuu. Sitä itse kun sai juuri ja juuri aamulla kahvikupin eteen niin tämä oli jo juonut itsensä käsittämättömään känniin.... yksin.... autossa!!!!

No, sen nyt tiesi ettei siitä mitään tule. En katsele sellaista örvellystä täällä kaupungissakaan niin ei tule mitään tuolla korvessa. Aloin kiertää torppaa niin että kontaktin määrä minimoitiin. Aina välissä vähintään pirtin pöytä jonka yli ei ylety. Että voi olla vastenmielistä. Ruoka valuu pitkin suupieliä ja ajatus kulkee lähes yhtä juoksevasti kuin jäätynyt viili. Onneksi se nukkui suurimman osan ajasta kun me olimme hereillä. Ja toisinpäin.

Kaikenkaikkiaan jees, juomat ja ruuat riittivät (lue = niillä olisi elänyt jalkapallojoukkue kuukauden) ja Alias on edelleen kaikkien pelien aatelia. Kesällä sitten uudemman kerran : )

Kuusi syytä miksi kusi... ja pari hihkumisen aihetta!

2008-10-29T16:33:00.008+02:00

1. Meidän väki - ne "syvät rivit" - ei ole netissä... vihreiden ja kokkareiden on enempi. Turha mainostaa webbisivuja jos ne ovat hirveitä. Kirjoittakaa vaikka blogia, tämä on (kuten todistan itse) naurettavan helppoa. Kouluttakaa ne joiden pitää osata. Unohtakaa ne, jotka eivät siihen pysty.

2. Me ei itsekään tiedetä ketä on työväki, ja miten sen etuja voisi ajaa... ja mitä ne ovat? Meidän pitäisi keskittyä yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja sosiaalisen tasa-arvon edistämiseen. Siinä riittää sarkaa kyllä - trust me! Tarvitseeko odottaa, että meilläkin karkotetaan ulkomaalaistaustaisia ja rangaistaan työttömiä, vai voitaisiinko jo tajuta mitä on oikeistopolitiikka?

3. Meidän puheenjohtaja käytti hyvää katsoja-aikaa oman uskontonsa ruotimiseen... miksi? "Human interest" on hyvä, uskonto ei vaan sovi aiheeksi! Olisi todennut sen olevan henkilökohtainen asia, myös hänen kohdallaan. Olisi puhunut siitä, miten kirkko joutuu tekemään sosiaalitoimen töitä, kun ei rahat riitä. Olisi puhunut asiaa!! I have a dream... yeah, right!

4. Meidän paikallisen kampanja-auton ympärille ei uskallettu / hoksattu rakentaa valtaisaa häppenigkiä joka kerta kun se pysähtyi. Hengailulla ja piparilla (sillä perinteisellä piparilla) ei saa enää porukkaa tulemaan. Missä on meidän puolueen kitaristit ja hanuristit... tai vaikka beatboxarit ja miimikot, sama se mulle!

5. Tässä kaupungissa jyllää pormestari (lue = sen hovi) ja asioita vieritetään ylhäältä alaspäin. Valitettavasti monet hankalat asiat kulkevat meidän apulaispormestarin kautta, jolloin hän vapaaehtoisesti kantaa vaaleissa siitä vastuuta eikä tajua syyttää myös ylöspäin. Rankasti. Tippuuhan sillä - pitäisi se tyhmemmänkin tajuta.

6. Aamulehti on hieno kapistus. Saamme maksaa isolla rahalla sinne ilmoituksia, mutta toimitus mainostaa kokoomusta ja muuta ryhmää ihan ilmaiseksi etusivulta takasivulle.
I H A N J O K A P Ä I V Ä !

Onneksi kaupunkilaiset äänestivät niin rumasti istuvaa kokkaria (2428 ääntä) vastaan ja
päättivät Hannan (4401 ääntä) olevan parasta pormestarimateriaalia! Toivotaan, että myös porvarit kunnioittavat kansan tahtoa (as if...)

Vaalikuume

2008-10-24T12:20:00.003+03:00

Jaa, no... sanoako sitä kuumeeksi - lähinnä sellainen inhottava ihottuma. Kivasti kuitenkin kutkuttaa eri lailla nyt kun en ole ehdokkaana. Olen toki tukenut ehdokkaitamme, puhunut suu vaahdossa turuilla ja toreilla ja työmaallakin pitänyt omalta osaltani yllä kansalaiskeskustelua. Niin sitä tietysti pitääkin.

Facebook on pysynyt itse asiassa tolkun rajoissa näiden vaalien aikana - olisin olettanut kovastikin enemmän pommitusta randomisti kohti kaikkia kavereita. Olen kuitenkin saanut hyvin asiallista viestiä oman vaalipiirini ehdokkailta. Tapahtumakutsut ja omille sivuille laitettu materiaali on mielestäni löytänyt hyvin paikkansa ja netti on toiminut niinkuin se on rakennettu - lukijan ehdoilla.

Saas nähdä kuinka käy - on hyvä merkki, että ennakkoon on käyty enemmän äänestämässä kuin viimeksi. On huono enne, että sunnuntaiksi on luvattu myrskyä. On hyvä merkki, että meidän Jutta on näyttänyt vähemmän "kuulkaas-nyt-tyhmät-vastustaja-pienoiset" alentuvalta paskalta kuin päävastustajansa. On huono asia, että pääväittelyiden vetäjät ovat suomineet SDP:tä niinkin suorasti kuin ovat. Pisimmälle asian vei eilen YLE:n vaaliväittely, jossa epäselvyyden välttämiseksi jaettiin kaikille heti kättelyssä Kokoomuksen "työ"rukkaset..... HERRA MUN VERENI!

Olen äänestänyt jo ja loputkin kansalaisvelvollisuudesta hoituu palvelemalla isänmaata ja kansaa vaalilautakunnassa. Toivottavasti te muut hoidatte homman myös omalta osaltanne kotiin!

Kuollutta eläintä ja muita sattumia

2008-10-20T12:34:00.006+03:00

Olin viikonlopun Veeran ja Katrin ja Laurin vieraanvaraisuuksilla... ja voi kun oli hieno viikonloppu!! Olisin laittanut tuohon Veerankin nimeen linkin, mutta kun se roisto ryökäle ei päivitä blogiaan (what's the point of having one???)...

Ensin menin Veeralle Alppilaan ja siellä oli Baarissa (se on sen baarin nimi.... ) pyytämättä ja yllättäin Alppila-seuran 40 v. juhlat. Olipa surrealistinen tunnelma, kun paukkasimme sinne sisälle ja siellä MA Numminen ja Pedro Hietanen olivat ja edelleen kookospähkinä on ehjä vain!!!

Tuli huikean nostalginen olo kaikille kun sitten yhteislaulettiin (ei se ole verbi, tiedetään) Krokotiili Genan syntymäpäivälaulua "Minä soitan harmonikkaa..." - älkää väittäkö että ette tiedä, kun tiedätte kumminkin!! Voi kun tuli liikutus pieneen ihmiseen.

Tämän jälkeen siirryimme (myöhässä tietysti, thanks Veera!) Espoon Soukkaan Katrille ja Laurille syksyn viimeisille parvekegrillauksille. Kuollutta lammaseläintä oli ostettu ja hieman mukaan sille kuollutta porsaseläimen perää ja hunajamelonia. Vielä kaakunkin oli leiponut Katri. Hostess with the mostest!!

Sitten syötiin huikean hyvää lammasta ja kaikkea. Sitten juotiin punaviintä ja katseltiin valokuvia, joista epäilyttävän monissa Lauri roikottaa vaimoaan jossakin rotkon reunalla tai kiidättää sitä alas päätähuimaavia mäkiä kohti varmaa kuolemaa. No, ei voi sanoa muuta kuin että SE rakkaus on testattu, over and over!!

Siitä päästiin luonnollisesti kasarimusiikkivideioihin, joiden ehdotonta kermaa Laurilla oli (Michael Jackson, Madonna, Def Leppard, G n' R, Europe jne. jne.). Voihan nenä että meni ilta aivan liian nopeasti ja uudestaan pitää moisia harrastaa!!!

Aamuyöstä pääsee vielä Espoosta normibussimaksulla ( ! ) takaisin Kamppiin josta taksilla hyvin hikkaisen ja sivuaskelisen emäntäni kanssa takaisin Alppilaan. Hieman omintakeisten nukkumiskuvioiden hahmottelun jälkeen tuhisimme kumpikin aamuun asti. Sitten olikin kunnon pekoni-muna aamiainen portviinin kera... eli taas kuollutta eläintä! Ei voi olla niin hienoa aamiaista. Iso halipusikiitos Veeralle!!

Jörg Haider ja rauha sieluille

2008-10-13T12:57:00.005+03:00

Keskustelimme Veeran kanssa puhelimessa viikonloppuna tutusta, jolla oli lukenut facebookin statuksena, että hän oli iloinen Jörg Haiderin kuolemasta. Olimme molemmat sitä mieltä, että sillä tavalla ei voi sanoa kenestäkään. Vaikka en löydä ajatuksen ajatusta josta olisin samaa mieltä ollut kyseisen herran kanssa, en voi sanoa, että kenenkään kuolema ilahduttaisi minua. Ylinopeutta ajaessa on tuollaisia riskejä, ja ne eivät ole koskaan vahinkoja. 70 km/h alueella kun kaahaa 140 km/h niin voi syyttää tasan sitä, joka on ratin ja penkin välissä. Surku silti.

Sitten tämä tyttö, joka hyppäsi Akaassa sillalta Helsingin moottoritielle. Sinnekään ei päädy kukaan vahingossa ja ilmeisen kova riita oli tämän kävelyreissun syynä. 16-vuotiaana kun riita ex-poikaystävän kanssa tarkoittaa aina ja poikkeuksetta maailmanloppua. No, itsemurhia sattuu. Minulle tuli mieleeni siitä vain se, miltä mahtaa tuntua niistä, jotka ajoivat kotiin tai muualle matkallaan tämän tyttöparan ruumiin yli? Näin oli tapahtunut usealle - ainakin mikäli uutisointia voi uskoa. Olisipa kamalaa... pimeällä ajaminen jäisi ainakin allekirjoittaneelta joksikin aikaa.

Sitten vielä muita kuolleita... Rauni Mollbergin kuolemasta on nyt jo tovi, mutta hänen tyttärensä kirjoittama kirja on kaivellut uusia asioita pinnalle. Miten julma sitä oikein vanhemman pitää olla, että siitä kannattaa / pitää / joutuu kirjoittamaan kirjaa? Onko raukkamaista vältellä tuollaista perhesuhdetta ja sitten kuoleman jälkeen rääpiä kaikki auki? Onko minulla oikeutta tästä läyhätä (eläköön BB uuden sanan lanseeraajana) kun en tiedä kuinka julmaa siellä sitten on oikein ollut? Tiedä häntä - ehkä pitää lukea kirja...

Onneksi meillä on myös iloisia asioita - Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon. Vihdoin! Miten paljon huomaamatonta ja kollegoiden arvostamaan diplomatiaa sisältyykään prosesseihin, joista me saamme vain lehdistötiedotekuvaa. Wau! *nostaa hattua*

Asuntokuume

2008-10-13T12:49:00.002+03:00

Nyt on ihan hirmuinen villitys ihmisellä saada itselleen uusi asunto... mitenkähän sitä saisi itsensä pideltyä? Haluaisi keskustakaksion saunalla ja parvekkeella. Ei taida tämä lama riittää halpentamaan niitä tarpeeksi???

No, ei ne hinnat nyt niin pahojakaan ole. 130 000 - 160 000 on jo ihan kunnollinen näiltä nurkilta missä edellinenkin tai keskustan liepeiltä muualta... Armonkallio, Hatanpää, Tammela. Sain sentään itseni pideltyä eilen kotona, vaikka näyttöjä olisi ollut siellä ja täällä. Kuuntelin vaan uutisia ja asuntojen hinnat kun tulevat vielä loppuvuodesta alas kunnolla niin paras aika ostaa ei liene juuri nyt.

No, katsellaan nyt ensin mitä työmarkkinapuolella tapahtuu ja sitten setvitään sitä missä asutaan! Lienee viisasta siinä järjestyksessä, ettei yhtäkkiä huomaa olevansa myymässä asuntoa tässä tilanteessa kun kukaan ei osta : )

Project "Me"

2008-10-07T14:57:00.003+03:00

I've said it about six million times (sometimes even meaning it) but there has been a change, a new beginning. After graduation and messing around over the summer I've thought about what my life has been, what it is at present and where I want it to be in the future. THIS isn't it... not even close.

I've - first of all - decided to cease to be fat. I got a gym membership and to my perfect amazement have stuck to going at least twice a week for over a month. I've cut down on portion size and noticed that I can manage just fine. I can't eat snacks in the evening if I don't have them... you follow my drift? In the past week I've noticed that I want to go more than twice a week (this is in addition to my water aerobics, aquabics or whatever)... whoulda thunk?!?!? Well, from next week (=payday) I'll get a monthly pass so I can go every day... wheeeeee! *spins*

I've submitted a job application or two per week... we'll see what happens. I was quite amazed at one of them where the "contact person" was a friend (or so I thought) and still I didn't make the cut. Well, crossing over union lines is not easy.... I'll get him drunk one of these days and he'll confess... and preferably cry while doing it.

I promised at some point that this blog would be bilingual... Ive fulfilled my obligation for a while again. I shall take no whining!

Pikkuasioita

2008-10-07T09:50:00.002+03:00

Monesti sitä vaan miettii, että miksi jotkin asiat ovat niin kivoja että kutkuttaa ja toiset eivät. Siis että on ihanaa kun tietää jonkun salaisuuden ja odottaa pääsevänsä sen kertomaan parhaalle kaverille. Tämä tunnelma muuten ei mene minnekään vaikka kuinka vanhenisi. : ) Minulle syksy on jotenkin aina hymyilyttävää aikaa. Ilma on raikas ja lehdissä väriä ja tyttökavereiden kanssa on kiva kihertää jonkun rakkauselämän koukeroita ja draamaa...

Sitten taas on aikuisempia asioita, joita tiedät mutta et kuolemaksesi haluaisi kertoa sille samalle kaverille kun tiedät että tulee poru ja hammastenkiristys. Ymmärtää hieman kauemmaksi vaikutuksia ja haluaa välttää ihmisten loukkaamista edes välillisesti. Olen hiljattain saanut itseni jotenkin useampaan tällaiseen loukkoon... Ihmissuhteet ovat ihan kamalan hankalia. Tunnet jonkun jostain ja toisen jostain ja on ihan kiva kun ne ovat yhdessä. Mitäs sitten kun eivät ole ja kaikki yllämainitut saavat kutsun samoille kekkereille?? Voi kamaluuden kanahäkki.

Omalta kohdaltani ei ole onneksi romanttisia ihmissuhteita solmussa. Jos ei ole niitä - ne eivät voi olla solmussa. Kun katselee viimeaikaisia järjestökikkailuja suhderintamalla, lienee viisasta pysyä erossakin. Siksi toisekseen nyt on ensin oltava minä ja sitten vasta voi olla jonkun toisen kanssa. Sovellan filosofiana elokuvaa "28 päivää" ... *hih* eli : Jos viherkasvi on vuoden päästä hengissä, voi harkita lemmikkiä. Jos lemmikki on elossa vielä siitä vuoden päästä niin sitten ehkä ihmissuhde.

In the meantime... back to the gym!

Melkoinen maailma

2008-09-25T13:41:00.018+03:00

Suhtaudun kaksijakoisesti tähän Kauhajoen surulliseen tapahtumaan... toisaalta toinen kerta ei ole enää "eihän tätä voi sattua meillä" -asia. Toisaalta taas Jokelan tapahtumia piti sattumana, kunnes se nyt toistettiin. Kamalaa.

Kaikki huutavat uusia nuorisopsykiatreja ja koulukuraattoreita ja minusta sekin on liian myöhäistä puuttua asiaan. Nyt niitetään sitä satoa, mitä 90-luvun lama kylvi perheissä. Tämäkin nuori mies oli silloin 6-7 -vuotias pikkunassikka kun kaikki pohja putosi suomalaisilta laman myötä pois.

Aseita saa, kunhan vaan tekeytyy semi-selväjärkiseksi siksi aikaa, kun komissaario ruksittaa paperia... "Oletteko ajatelleet joukkomurhata ketään?" "Jaa ette. No sitten." On toki olemassa luvattomiakin aseita, mutta jos käsiaseiden pito yksityishenkilöiltä kiellettäisiin, saataisiin myös takavarikoitua luvattomia koko tukku. Aina kun nimittäin sellainen näkyisi, se olisi laiton! Simppeliä. Aseharrastajat suotakoon, mutta harrastuksella on aina kustannukset, ja heillä ne juur pompsahtivat!!

Poliisi ei pääse internettiin, missä rikokset suunitellaan ja pitkälle tehdään... siis MITÄ?!? Tämän kuulin juuri radiosta enkä usko millään. Palaan tähän kun saan illalla lehdet luettua tai jotain. Rikollisille tai sellaisiksi aikoville poliisin sisäinen riitely sopii vallan mainiosti ja nyt jos vielä tunnustetaan että ne eivät pääse nettiin siksi kun "Se Rami aina kattoo sieltä niitä tissikuvia.." tai jotain vastaavaa, niin VOI HERRRAJJJJJUMALA!!

Josko nämä henget + Jokelan henget olisivat tarpeeksi sille, että jotakin tapahtuisi. Josko ministerin työkaverin menehtyminen saisi jo jotakin aikaan kylmällä Arkadianmäellä. Tehkää ihmiset jotain... ja jos teillä on paha olo, sanokaa siitä jollekin.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,

Hänt' ihana enkeli kotihin vie.

Niin pitkä on matka, ei kotia näy,

vaan ihana enkeli vieressä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie

ja usein se käytävä liukaskin lie.

Oi, pianhan lapsonen langeta vois',

jos käsi ei enkelin kädessä ois'.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Vaan ihana enkeli kotihin vie.

Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois'

sun kättäsi enkelin kädestä pois?

Pelkia on hiano maa!

2008-09-15T11:51:00.013+03:00

Työmatkalta on palattu - toipuminen on vielä kyllä kesken. Ihan hurjan paljon energiaa menee siihen, kun on sellaisessa 3000 ihmisen konferenssissa ja siinä hälinässä ja stimuluksen sateessa. Olutta osaavat belgit tehdä, eli taivaallisen ihanaa oli kokeilla eri huurteisia eri paikoissa. Vain yhden tuontibissen join, sekin Heineken, ettei kaukaa liippaa!!

Maanantaina 8.9. siis saavuttiin Hotelli Campanileen jonka hellään illallishuomaan saatoimme heittäytyä. Pitkän päivän siinä koki tehneensä kyllä, kun kahdeksalta aamulla oli lähtenyt töihin ja illalla 20:45 istahti syömään hotellille. Ruoka oli loistavaa, ja hintakaan ei päätä huimannut (9,90 € expressmenu, jossa joko alku + pääruoka tai pää + jälkiruoka) vaikka ihan pihviä sai!!

Tiistaina oli sitten visiitti yhteistyökoulujen konsortioon Brysseliin. Siellä kampuksen ympärikävelyä sellainen pari tuntia, jonka päälle (luojan kiitos) viinin kanssa nautittu merihenkinen lounas... mussels from Brussels! Sitten iltapäivällä kiertokäynti Brysselissä, jossa lupsakanpyöreä oppaamme Vincent ohjaili taas pari tuntia käppäilyä.

Manneken Pis oli vihdoin ilman mitään "juhlatamineita", joten kuva on kultaakin kalliimpi. Kukkaset kruunaavat kesäisen tunnelman. Lämmintä oli meinaan lähes 25 astetta tuona kohtalokkaana tiistaipäivänä!!

Keskiviikkona alkoi sitten itse konferenssi, jossa oli melkoinen hulina. Sessiosta toiseen lentoa ja kollegoiden tapaamisia niin, että jos kävellessä ehti kaappaamaan sämpylän jostakin sivupöydältä niin oli tosi lucky! Illan koitteessa oli sitten vastaanottoja, joissa tuli kokeiltua ensimmäisen kerran mm. sakea. Go Japan!

Avausvastaanotto (Opening reception) oli Antwerpenin eläintarhan rakennuksissa, mutta yhtään elukkaa ei illalla näkynyt ja polliisi vahti eläintarhan portteja, etteivät hiprakkaiset konferenssivieraat yritä varastaa jotain harvinaista pussieläintä...

Konferenssin iltaohjelmiin kuuluvat myös aina Dinner & Dance joka meillä ajoittui viimeiseen iltaa, koska päätöspäivän vastaanotot jäivät meiltä lentoaikataulun vuoksi käymättä. Dinner oli jokilaivalla, joka sisävesiristeilyyn tottuneiden suomalaisten mielestä oli vähintäänkin pliisu. Dance oli taas vanhassa satamarakennuksessa jonne oli remontointu valtaisan hienot tilat. Kaikki vaan maksoi niin pirusti että päätimme olla jäämättä pidempään.

Ilta päättyi kaupungille, ja... long story short... muutaman tunnin yöunen jälkeen lento kotiin. Aikaero ei ole kuin tunnin, mutta kyllä vieläkin silmää painaa. Ken kehtaa näitä lomamatkoiksi sanoa on moukka!! Jalkoihin sattuu kun on kampuksia ja sessiopaikkoja kierretty, naamaan sattuu kun on hymyillyt ventovieraille ja vähän tutummille väkipakolla, päähän sattuu kun ajatteleekin töissä odottavaa vuorta... *huokaus*

Kesäharrastuksia

2008-08-11T14:44:00.003+03:00

Jottei ihan pelkäksi kamalaksi menisi tämä loman loppuminen, niin käydäänpä pikaisesti läpi mitä kivaa kesällä....

- tahdon Wimbledoniin, tahdon Wimbledoniin, tahdon Wimbledoniin!!!

- neuvostovalmisteisella avojeepillä pikkupaikkakuntien baarien kierto on eri hubaa (with a designated driver, of course!) - pisteet Osmolle!

- sisävesiristeily on kivaa, vaikkakin se pissattaa kovasti (Veolia on tästedes hyvä ja kuskaa risteilyihmisiä bussilla, jossa on WC!!!!!)

- Suuri Puistojuhla oli juuri niin hieno, ja vaaleanpunainen, kuin sen arvolle sopi! Onnea vielä, Veera *hik*

- Pökhölmin pubi oli just niin kaamee kun nimestä voi päätellä (don't ask...)

- kesäkollin pito on NIIIIIIIIN turhaa (however slightly fun *grin*)

Ettei se nyt ihan hukkaan menny!!

Karmaiseva paluu arkeen

2008-08-11T14:31:00.005+03:00

Onpas ollut kerrassaan kamalaa palata töihin viiden autuaan viikon jälkeen!!!

Neljä päivää ennen paluuta alkoi ahdistus ja paniikki ja tällä kertaa ihan fyysisesti ja oikeasti. Henkeä ei saa ja sydän lyö ja hikoilee öisin painajaisten kourissa. Ihan aikuisten oikeasti ajattelin ensin ettei voi olla tällaista ja että tähän varmasti kuolee kohta. Eihän tämän tällaista kuulu olla?!

Liikaa kun vielä lomalla katsoi kaikkia reality-sairaalajaksoja niin minulla on ollut mielestäni tämän paniikin ajan mm. läppävika ja aortan pullistuma ja vaikka mitä. Olen kuitenkin koko loman pitänyt uintiharrastusta yllä enkä ole mitenkään ylenpalttisesti juonut enkä mitään. Ei siis pitäisi mitään "liskojen yötä" tai lorvailusyndroomaa olla.

Olin jo aamulla kahden vaiheilla kun olympiastudiossa selostaja sanoi, että "nyt kannattaa ehdottomasti jäädä katsomaan trap-ammuntaa klo 10"... Mieleni huusi "jooooooo" mutta lähdin kuitenkin töihin. Ehdin kuitenkin miettimään, että mitähän tapahtuisi jos ei vaan menisi?

Lehdet kirjoittavat töihin paluun ahdistuksesta ja kysyvät, että jos niin pahalta tuntuu niin oletkohan oikeassa paikassa. Voin vastata - en ole. Antakaa minulle järjestötöitä!!!

Viisuilua

2008-05-26T19:26:00.000+03:00

Olipas taas ylläri ettei pärjätty. Mielestäni tässä pitäisi katsoasitä kuuluisaa "big picture" kuvaa kun etsitään syitä ja syylisiä. Ajatelkaa nyt tätä kuvaa minkä annamme koko kansasta:

2006 - Lordi voittaa, pitkätukkaheviä ja silleen
2007 - kisat meillä ja väliaikana soitetaan pitkätukkaheviä ylävartalo paljaana (Apocalyptica) ja silleen
2008 - kisat koitetaan edelleen voittaa soittamalla pitkätukkaheviä ylävartalo paljaana (Teräsbetoi) ja silleen

Nyt kun katselee taaksepäin niin työkaveri totesi tänään ihan oikein, Crystal Snow olisi pärjännyt siinä glitter-kaameudessa that is the Eurovision Song Contest!! Väärin äänestetty, taas!!

Unien kummallisuuksista

2008-05-26T18:05:00.000+03:00

Näin viime yönä (alkuyöstä) taas sellaisen unen että siihen ei ole ihme jos herää ja sydän lyö hulluna. Ei varmaan kannattaisi katsella poliisivideoita tai jotain "murharyhmä"-sarjoja juuri ennen kuin menee maate. : )

Meitä ajettiin takaa - sinällään tässä ei ole mitään uutta. Takaa-ajo unia näkevät useimmat ihmiset. En koskaan ole varma ketä kaikkia siinä ryhmässä on mutta muutama ihminen siinä on ja minun jobini (ylläri) on sitten pelastaa meidät aina siltä mikä kulloinkin takaa ajaa. Tällä kertaa ei mitään sanomatonta hirviötä, vain ihminen. Noin 25-vuotias nuorimies värikkäässä fleecehupparissa käveli tyynen rauhallisesti meidän perässä ylös konservatorion vierestä Pyynikille nousevaa mäkeä.

Me juoksimme ja kompuroimme ja hän vaan seurasi tyynen rauhallisesti... olette nähneet tämän monissa elokuvissa eikä kukaan vieläkään tiedä miten se saa juoksevat ihmiset kiinni kävelemällä jäätävän rauhallisesti. No, jokatapauksessa, tulen loppujen lopuksi siihen lopputulemaan että se ei a) anna periksi b) jää jälkeen c) eksy, eli kohdattava on. Huomaan olevani julmettu leipäveitsi kädessä (kuinka onnekasta) ja otan hyvän asennon.

Tuikkaan sitä juippia muutaman kerran kylkiluiden väliin, mutta koska se ei tuota kovin nopeaa tulosta täytyy keksiä jotain muuta. Tällä välin se tyyppi alkaa hymyillä ivallisesti minun naurettaville yrityksilleni saada se hengiltä. Niinpä tuikkaan sitä suoraan siihen hammasrivistöön sillä leipäveitsellä. Olen tätä kirjoittaessani ollut jo tuntitolkulla hereillä, mutta kuulen vieläkin korvissani äänen joka tulee veitsen hinkautumisesta hampaita ja leukaluuta vasten. Tässä kohtaa voitte vapaasti irvistää, niin minäkin. Menee inhotuksen vihlaus minullakin reisiluita pitkin.

Heräsin siihen kun se tyyppi vihdoin kuoli ainakin sadannen lyönnin jälkeen. Kello oli vasta 1:30 niin käänsin kylkeä ja aloin nukkua uudelleen. Nukuinkin sitten kuin vauva valiumilla loppuyön.

Kummallisia filmejä ovat laittaneet ihmisten päihin.

Jääkiekkoa

2008-05-12T16:32:00.002+03:00

Ihan kamalan huikeen vaikeeta on seurata yli Atlantin jääkiekon MM-kisoja kun ne tulee kaikki keskellä yötä. *haukotus* Eilen USA:ta vastaan (hyvä Salmela!! tinttaa nenuun vaan!!) ja tänään vastassa Kanada.

Pelotti ennen USA-ottelua, vaan jostain syystä ei niin paljon enää. Voiko yhden joukkueen peliurakka kääntyä puurtamisesta iloiseksi tekemiseksi yhdellä erätauolla? Näköjään voi! Hienoa niin...

Hyvä pojat - näytetään niille!!!

Yhteisöpedagogi (AMK)

2008-05-12T16:25:00.005+03:00

Nonni... opinnäytetyö on palautettu ja hyväksytty (se sai nelosen... siis viidestä) *sambaa*

Portfolio - joka muuten on täysin ja tyystin turha kapistus aikuisopiskelijalle - on myös palautettu ja olettaisin hyväksytty... miten voisi ansioluettelosta flopata??

Eli se olis sitten kukkamekkoa ja suvivirttä vailla!!!! Voi taivas että on ihanaa *kirmaa kedolla* ... voi taivas että on valtaisa ponnistus ollut hän.

130 opintopistettä kahdessa opintovuodessa ja valtaisien työtuntien lisäksi. Ihan turha on ikuna kuuna kullanvalkeena enää kenenkään opiskelijan vinkua että "rankkaa on tämä kahden pisteen suoritus ja kaikkee ja sillee...". Sitä ollaan sentään päätoimisesti opiskelijoita!

Saa röyhistää... PERKELE!
*tanssii ketoa näkymättömiin*

Uudistuminen kunniaan

2008-03-06T10:39:00.002+02:00

Henkilökohtaisesti tuntuu, että olen uudistumassa jotenkin - uuden tutkinnon häämöttäminen vaikuttaa ihmisen tuntemuksiin omasta itsestään ja mahdollistaa muutoksen. Miksikö sitä oikein haluaisi isona? Tiedä häntä. Joksikin joka tienaa paremmin.

Työpaikalla uudistuu koko ajan. Ammattikorkeakouluja ajetaan opetusnatsi... anteeksi, opetusministeri Sarkomaan toimesta yhteen kuin käärmettä pyssyyn. Se ei aiheuta pelkkiä ilonkiljahduksia minussa eikä kollegoissani. Etuja varmasti on täällä Tampereella, mutta ne ovat yhdistyvän hallinnon puolella. Päitä siis putoilisi mahdollisesti juuri täällä opetuksen tukipalvelujen puolella. Sekös saa miettimään uranvaihtoa, että ehtii alta pois.

Olen mukana oman amkin strategiatyössä laajennetussa johtoryhmässä, ja siellä visioidaan vapautuneesti ja ilman rajoituksia. Villein ajatus olisi hallinnon ja opiskelupalveluiden erottaminen kokonaan opetuksen tuottamisesta. Mitä jos opiskelupalveluiden keskus palvelisi kaikkia korkeakouluja täällä? Hmmm... muitakin malleja on, katsotaan katsotaan.

Opetuksen puolella ollaan rauhallisempia - insinööri kun ei tule opettamaan riskisynnytysten hoitoa kätilöopiskelijoille.... tarkemmin kun ajattelee, niin ehkä pitäisi *heh*. Saadaan sielläkin "tuottavuus" kuntoon. No joka tapauksessa, kysely on tuossa vasemmalla aiheesta, jotta saadaan vähän tietoa siitä missä mennään blogin lukijoiden piirissä. Rohkeasti vain vastaamaan!!

Sitten vielä uudistuu puolue. Tai siis kumpa vaan uudistuisi. Vielä jaksan uskoa siihen, että kun puheenjohtajaehdokkaat lähtevät kunnolla kiertämään tentattavana maakunnissa, niin tulee uusia avauksia siitä, mitä uudistus toisi tullessaan kunkin kandidaatin vetämänä. Kutkuttaa odottaa mitä ne ovat. Katsotaan millainen sosialidemokratia on elossa heinäkuussa!

Vapaa viikonloppu

2008-02-25T11:44:00.000+02:00

On ihanaa, kun suo itselleen sellaisen viikonlopun, että ei ole pakko tehdä mitään jos ei tahdo. Vietin lauantaina aikaa katsoen mm. BBC Prime:n ehdottomasti parasta ohjelmaa, eli alkuperäistä Weakest Link -versiota. Sitä tulee oikein kaksi jaksoa aina peräkkäin niin ettei heti harmita kun ensimmäinen loppuu. Muutenkin oli kovin hiihtolomalliset tunnelmat - ei niinkään kelin suhteen, mutta kun tulee hiihtoa Falunista ja lentomäkeä Obersdorffista niin hiihtolomahan silloin on! : )

Kirjoitin juttua JHL:n yhdistyksen lehteen koskien täällä Tampeeella vellovaa ammattikorkeakoulujen yhdistämisestä alkanutta keskustelua. Työryhmä on vasta toisen amk:n osalta todennut, että yhtiöitetään... toimittaja totuuden torvena (tai no ainakin torvena) veti oman johtopäätöksensä siitä, että yhdistyminenhän siinä on sitten edessä. No tietääkseni kahta kun yhteen ängetään, tulisi siinä kuulla molempia, eikö? No eipä ollut siinä vaiheessa kun alettiin uutisoida. Lehdistön vastuuntunto on taas hieman hukassa.... ei uutta Tampereella.

Sitten yksi projekti tällä viikolla on se, että pitäisi saada ihmisiä lukemaan puolueen asiakirjoja ja kommentoimaan niitä. Ensin huudetaan kurkku suorana, että pitää päättää asioista laajemmalla pohjalla ja demokraattisesti. Kun se demokratia kuitenkin edellyttäisi kymmenien sivujen tekstien lukemista ja osallistumista keskusteluun Reilu Suomi -foorumissa, niin johan alkaa valitus.

Ei ole helppoa vaikuttaa - oikeuksien kanssa kun tulee niitä velvollisuuksia.

Pitkällä vuotta 2008

2008-02-06T09:57:00.000+02:00

Ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu, ja minun bloggaukseni on ollut ihan jäissä! Hyi Piri!

Täällä sitä kuitenkin ollaan, huimaavin pistein ruotsin kielikokeesta läpi ja nyt mennään kohti opinnäytetyön esitystä. Sekin syntyi aika luonnostaan - olen ilmeisesti aiheen kanssa aika sinut. Alkaa tuntua siltä, että se valmistuu sittenkin!! *pikkutanssi*

Puoluekokoukseenkin tunkesin ehdolle. Haluan olla vaikuttamassa siihen mistä meidän liikkeessä on perimmiltään kyse ja mitä ja ketä me olemme. Puheenjohtajavalinta vilkkuu lehdistössä niinkuin se olisi ainoa asia jota siellä käsitellään, mutta sehän on vain kasvot. Kunnallisvaalivuonna meillä on ihan muita kasvoja, joilla mennään kohti päätähuimaavaa vaalivoittoa. Siksi olenkin iloinen, että kunnalistoimikunnankin kasvot ovat uudet ja raikkaat.

Mitäs muuta - no tässä ne tärkeimmät. Elämässä ei oikein ehdi tapahtua kun on aina joku essee, jota pitää kirjoittaa tai kirja jota pitää tankata. Plääh. Ammattikorkeakoulut ovat tajunneet tämän idean täysin oikein. Kolme vuotta AINAKIN pitää ihmisen levätä töissä ennenkun lähtee hakemaan jatkotutkintoa!!

Sähellyksen Saturday

2007-11-26T10:20:00.000+02:00

Nyt meni taas oikein tyylipuhtaasti perseelleen piirin valinnat lauantain koko päivän maratoonikokouksessa. Eräs entinen kunnallistoimikuntalainen oli jostain jumalan syystä päätellyt itse pienessä päässään, että ilman häntä istuvana tietysti täysin toimintakyvytön kunnallistoimikunta ei olisi varautunut piriin puheenjohtajistoon esittämään vpj:tä, jos ehdokkaamme ei tulisikaan valittua pj:ksi.

Kuitenkin (luonnollisesti, perkele) olimme nimenomaisesti katsoneet, että miten saamme maksimoitua nuorten ja naisten saamat paikat ja olimme oikein ylpeitä siitä, että minua vpj:ksi ehdottamalla saimme myös toisen fiksun nuoren naisen mahtumaan piirihallitukseen. Väistyvä vpj piti oikein hyvän puheen siitä, miten kun hän ei ole enää käytettävissä piirin vpj:ksi niin että "älkää tuomitko sitä toista saman sukunimen omaavaa kun nimen näätte myöhemmin kokouksessa, hän ei ole lapseni..." tyyppisesti. No vähän kulmakarvoja kohottui, kun koskaan ei esitystä sitten tullutkaan kyseisen henkilön osalta. Tämän käänteen vuoksi kun hän ei nyt sitten mahtunutkaan koko hallitukseen!

No uusi vpj 2008-2009 sitten valittiin (ja se en ole minä) ja olimme hieman äimän käkenä, koska voittanut ehdokas ei ollut paikalla. Tämä siksi, että hän itse luuli ettei häntä tarvittukaan, kun ei oltu palattu asiaan, kuten oli luvattu siinä tapauksessa että häntä tarvitaan. Hän ei siis ilmaantunut, kun oli siinä uskossa, että oli ehdokas muualta... niinkuin olikin!!!! Kesken kokouksen sain sitten tekstaria, että sorisorisori, hän ei tiennyt minun olevan ehdokkaana vaan että hänelle oli soitettu edellisenä iltana ( ! ! ! ) ja kyselty alustavasti halukkuutta, koska kyseinen koko sählingin masinoinut valopää oli siinä käsityksessä, että ketään ei ole ehdottaa. Ei kuitenkaan ollut kysynyt esim. kunnallisjärjestön puheenjohtajalta, joka oli taas aivan äimänä kun tämä sattui ja luonnollisesti koki pienen arvovaltatappion kun hänen viemänsä ehdotuksen piti tietysti olla koko kunnallistoimikunnan. Noloa siis kaikenkaikkiaan valitulle, ei-valitulle, esittäjille ja kokousedustajille. Marvelous!!

Un-fucking-believable. Motivaatio tähän amatöörimäiseen sähellykseen ja muutenkin koko hapatukseen alkaa olla mennyt. Pitäisiköhän sitä kieltäytyä tänään tehtävistä valinnoista kokonaan. Pitäkööt tunkkinsa!

Aselakeja, tehy-lakeja ja muita pakkolakeja

2007-11-13T08:38:00.000+02:00

Maailmassa on virhe. Jos 18-vuotiaan pojan on mahdotonta löytää mitään muuta ratkaisua, kuin ampua ystäviään ja mahdollisia avun tarjoajia, niin sitten on jossain menty pieleen. Ymmärrän alkuajatuksen siitä, että inhimillisyys on kokenut inflaation ja jotakin on pielessä tässä yhteiskunnassa, mutta keksin varmasti paremman ratkaisun saavuttaakseni lopputulemani. No, minä en luulekaan olevani kaikkivoipa elämästä ja kuolemasta päättäjä...

Minusta on mielenkiintoista, miten eri tavoin ihmiset suhtautuivat tällaiseen. Tapahtunut synnyttää yhteisöllisyyttä toki ja kynttilöitä sytytetään. Sitten on osa ihmisiä, jotka eivät halua kuulla asiasta mitään mistään ja he turhautuvat kun sitä tulee joka tuutista. Sitten on sellaisia, joiden on pakko saada kaikki informaatio (eikä välttämättä sosiaalipornomielessä) jotta voivat käsitellä asian ja jättää sen taakseen. Ja oman tunteensa voimakkuuden tunnistaa vasta, kun joku kritisoi sinun tai jonkun muun tapaa käsitellä asiaa. Kukin kuitenkin käsitelköön asian omalla tavallaan - pääasia, että tästä pästään ohi ja yli.

Jos ei muuta, niin nyt ainakin keskustellaan siitä pitääkö ihmisillä olla niitä aseita kotona ja kuka niitä saa. Metsästysharrastus on mielestäni täysin hyväksyttävä ja kuuluu olennaisesti meidän suomalaiseen kansanperinteeseen. Mutta että se, ettei vielä ole jäänyt kiinni mistään tai kajahtanut totaalisesti, ei saa riittää aseen hankinnan seulan läpäisemiseen.

En ole nyt ihan valmiiksi ajatellut asiaa (eli älkää nyt soittako Karpolle, YLE:n ohjelmapäivystykseen tai edes minulle haukkuaksenne), mutta eikö voisi olla niin että kun liityt metsästysseuraan tai ampumaseuraan, niin silloin on perusteltua olla ase ja sitä säilytetään siellä seuran tilassa? Tiedän, että se aiheuttaa varmasti kustannuksia seuroille, mutta eiköhän sitä investoida tiloihin jne. muutenkin ja harrastusmaksut ne vaan nousevat muuallakin, joten se siitä. Jotain tähän on kuitenkin keksittävä.

No sitten tähän Tehy:n työtaisteluun (joka ei perkele ole lakko, hyvät porvaritampiot) johon ei toivottavasti jouduta ensi viikolla. Katsoin aamutelkkarista tänään, kun koko yön kinanneet umpiväsyneet kansanedustajat meinasivat toisensa listiä live-lähetyksessä. Kansanhuvia parhaimmillaan. Kaikki hakevat nyt sitä rajaa, missä alkaa ihmishenkiä mennä, mutta siihen asti ei kinan koskaan pitäisi mennä. Rahaa on niin, ettei valtio kollektiiviselle paskalleen taivu, mutta ei niin mitenkään voida sitä antaa kunnille.

Itse satun asumaan sellaisessa kunnassa, joka ei ihan kurapaskalla ole, mutta moni ystäväni asuu... kunnan veroäyriksi 34% ?

Megasankaruutta

2007-10-30T14:27:00.000+02:00

Viime perjantaina minusta jostain kumman syystä tuntui siltä, että kirjoittaminen ei ehkä olisi mahdotonta... olipa kummallinen kutina. Siitä rohkaistuna käytin koko viikonlopun ahkeraakin ahkerampaan kirjoittamiseen. Sain aikaiseksi työoppimisraportin, projektiraportin, opinnäytetyön tutkimus- ja kehityssuunnitelman sekä kyselykaavakkeen luonnoksen jotta saan projektin käyntiin. Olin siis ihan hervottoman tehokas ja en itsekään oikein sitä käsitä, miten tämän kaiken sain aikaiseksi.

Katselin sitä tekstin määrää maanantaina kun laitoin niitä palautellen opettajille. Tuoko määrä asiaa tuli minusta tuli pihalle... ja vielä jotenkin järjellisesti. Ei se helppoa ollut kuitenkaan, koska olin "kypsytellyt" tätä ainakin kesästä saakka. Vannoin itselleni, että ennenkuin on lumi maassa........ ja pidin lupaukseni.

No, ei pidä ylpistymän ihmisen, koska perjantaiksi pitää jo valmistella artikkeliesittelyä in English aiheesta vapaahtoiset työmarkkinoilla, näkökulmana työsopimukselliset asiat ja vapaaehtoistyöntekijän asema.... BLAH!

Mennäänkö yhelle?

2007-10-18T11:01:00.000+03:00

Tänä aamuna mietin, onko ihmiskunnassa kukaan koskaan "mennyt yhelle" mihinkään? Ei sellaista ole olemassa!!!

Nyt siis huolestuneille lukijoille kerrottakoon, että olen minä siis toki mennyt istumaan ja tullut juoneeksi vain yhden. Se on ihan eri asia!! Yleensä se johtuu siitä, että paikalla ei ole ketään tuttua (tai ainakaan kiinnostavaa tuttua) enkä ole kokenut pelkän alkoholin kiskomista mitenkään päin mielekkääksi.

Mutta aina silloin kun menen tietoisesti "yhelle" niin ei se mene niin, vaan juuri siellä on säkenöivä keskustelu menossa kardaaniakseleista, venäläisestä palvelukulttuurista tai sarkahousuista.... ja sitten se onkin neljä kaljaa ja aamulla on tunkkainen olo.

Mutta jos päättäisikin mennä juomaan vaikkapa 12,7 kaljaa joka kerta, toisinaan se vaan jäisi yhteen tai kahteen? Taktiikkana se voisi toimia.

Testing testing....

Digipofoilua

2007-10-13T09:35:00.000+03:00

Taas koulussa ja digitaalisen portfolion tekeminen on aiheena. Se vaan on mahdottoman hankalaa, kun en halua tehdä sitä sillä ohjelmalla jota täällä tuputetaan. Se on syvältä. Siis mariaanien-hauta-syvältä.

Digitaalisen portfolion tekeminen muutenkin on aika kummallista, kun siis teki sen portfolionsa millä hemmetin vehkeellä hyvänsä niin tänä päivänä se varmaan on elektronisessa muodossa ja liitettävissä kotisivuille tms. niinkuin ne perustelevat tätä versiota. En käsitä.

Siihen on olemassa malli, ja määrätyt välilehdet. Siihen on aikataulu. Siihen on siis kaikki olemassa - miksi siihen pitää sorkkia millä sen haluaa tehdä!?!?!??! Vaikka sen tekisi muovailuvahasta, niin sillä ei pitäisi olla mitään väliä. Voihan vinetto.

Koulu on tai ei ole?

2007-10-08T16:58:00.000+03:00

Viime perjantaina oikein näin vaivaa ja otin vuosilomaa keskittyäkseni vapaastivalittaviin opintoihini, joita piti olla koko päivä. No aamulla vääntäydyin kilon kappaleina meidän sosiaalialan yksikköön... anteeksi, toimipisteeseen. Siellä olin kaikessa rauhassa näpertämässä kahvin kanssa Facebookia (joka muuten on paras keksintö sitten pyörän!) ja satun katsomaan sähköpostiani samalla....

Eikös siellä ole ilmoitus, että koko päivä on peruttu kun opettaja on sairas. Viesti oli tullut meille saman päivän aamuna sähköpostiin klo 6:50 joten sen saamisen kanssa oli vähän niin ja näin. Eli siis muutamahan meitä sitten pyri siellä koululla ja koki suurta turhautumista. Voi kun olisi tiennyt, että saa nukkua!! *itkupotkuraivari*

Opettajaa ymmärrän ihan täysin, raukka parka oli viimeiseen asti odottanut toipuvansa ja levännyt ja vielä kipeänäkin aamusta noussut laittamaan koko luentomateriaalin jne. meidän sähköiseen opiskeluympäristöön. Voi sitä pientä. Mutta silti - olisin voinut olla kotona vällyjen välissä!!!

No siitä sitten kun tokenin ja kävin siskon kanssa lounaalla, niin tajusin, että siis minullehan oli siunaantunut ylimääräinen vapaa !!! *sambaa* *tico tico* Koska olin luvannut itselleni työskennellä työoppimisraporttini ja projektiraporttini kanssa vasta lauantaina / sunnuntaina, oli sen pariin liian aikaisin lähteminen mahdotonta. Olihan asiasta sovittu ja mielestäni tässä pitää pitää yhdet puheet!!

Siispä päästin itseni karkaamaan baariin. Olipa ihanaa olla vuosilomapäivänä keskellä kirkasta päivää baarissa ihanassa omassa rauhassa. Hih. Otin sitten pitkän kaavan mukaan ja siihen sisältyi ystäviä ja karaokea ja kaikkea. Olipas kivaa!! Hip hip!

New motto

2007-09-24T15:33:00.000+03:00

You are not your job.
You are not the money in your bank account.
You are not the car you drive.
You are not how much money is in your wallet.
You are not your fucking khakis.
You are the all-singing, all-dancing crap of the world.
- Tyler Durden

Miten on ihmiset erilaisia

2007-09-22T18:42:00.000+03:00

Olen taas koulussa ja oi miten kiihkeitä ryhmädynaamisia asioita saikaan aikaan se, että meidän ryhmään tällättiin kylkeen toinen ryhmä, jossa on ihan vieraita ihmisiä!! Oli riemastuttavaa seurata miten se vaikutti hyvässä ja pahassa. Kaikkihan tietysti alkaa sitä kun mennään istumaan ja mihin ja kenen viereen. Ensin olin hakemassa paikkaa oven vierestä praktisista syistä, mutta kun kaikki muut omasta ryhmästäni olivat toisella puolen luokkaa, niin paikan vaihto oli tehtävä heti paikalla! Yleensä naureskelen ihmisille, jotka vaativat päästä kaverin viereen.

Tähän vahvaan ryhmäytymiseen varmaan vaikutti se, että oltiin pitkästä aikaa taas kesätauon jälkeen yhdessä ihmisten kanssa, joita oli ollut oikein ikävä. Osa oli sitä, että meistä vaan on tullut todella hyviä opiskelutovereita, joidenkin kanssa jopa ystäviä. Sen huomasi kun pari päivää ennen tänne koululle tuloa oikein piti pidellä itseään, ettei soita joillekin heistä etukäteen. Toisten kohdalla honeymoon on todellakin ohi ja vuoden aikana toistuneet asiat taas saavat raivon valtaan.

Ihanaa kuitenkin olla täällä taas, vaikka olenkin aivan ampumispisteessä ensimmäisen (siis ELÄMÄNI ensimmäisen) kokonaisen päivän ruotsin kielen opiskelun jälkeen. En halua nähdä yhtään partisiipin perfektiä enää tänä iltana *yök*

Palataan taas, kommentoin palkankorotuksia ensi viikolla... sopimus kun kuulemma on tullut sillä aikaa kun olemme viruneet täällä.

PS. Opiston digiaika ei ole vielä huoneissa alkanut, joten menen tappelemaan aulan ainoan telkkarin kaukosäätimestä.

Opiskelua ja töitä

2007-09-03T13:31:00.000+03:00

Viikonlopun opinnoissa oli rajattoman hillittömän hauskaa. Satuimme olemaan Kiljavalla samaan aikaan kuin SAK:n henkilöstö oli siellä kehittämispäivillään ja iltaohjelma oli sen mukaista. Emme siis olleet samaa porukkaa, mutta porukan hyvästä tuulesta kertoi se, että opiskelijarukat eivät jääneet ilman boolia saati sitten ilman palkintoja illan musavisassa!! Meidät siis otettiin ihan ilman sarvia ja hampaita mukaan ilonpitoon ja senkös aamulla päänsärystä huomasi... *nnnh*

YouTube ei tule hyötymään Sepon kuvaamasta SAK-johtajien miesvoimistelusta, mutta voi kuinka verkkokalvoilta saisi sen painitrikoon pois.... *hieroo silmiä* En ole nauranut ihan niin kovasti paljon pitkiin aikoihin. Sattui sekä kylkiin että poskiin. Ja siihen missä muilla on vyötärö.

Opinnoissa on ehkä edetty, kun opinnäytetyö olisi nyt hyväksytetty (hopsari sanoi "mutta tuohan on loistavaa") ja sitä pitäisi alkaa sitten väsäämään saman tien. Vapaasti valittavat on sovittu ja osin suoritettukin ja silleen. Vielä tämän talven kun rypistää suuntautumisopintoja niin eiköhän se siitä!! Palataan taas...

Valintoja valintoja

2007-08-08T16:50:00.000+03:00

Olen hieman hämmentynyt kokouksesta, johon olen menossa tunnin päästä. Siellä on ensimmäistä kertaa tilanne, jossa olen mukana porukassa joka päättää ihmisen tulevaisuudesta työpaikan muodossa. Ihan oikean nuoren lainaa ottaneen, perheen perustaneen tai muutenkin tavallisen ihmisen tulevaisuudesta.... Sitä pitäisi suhtautua asiaan varmaan vakavuudella - pitäisiköhän pyytää laulamaan kaikki piirin maakuntalaulut vai nimeämään kaikki maakuntakukat piirin alueelta?? *hih*

Yksi huolikin asiassa saattaa olla - olen kuullut huhuja asiaan liittyvästä menettelystä, ja olen saamieni tietojen mukaan hieman eri mieltä siitä meneekö valinta viimeksi päättämämme menettelyn mukaan vai jotenkin aivan muulla lailla. No katsotaan.... En vielä avaudu sen enempää, vaan palaan siihen kunhan valinta on tehty.

Aikuisena pitää niin kovasti keskittyä. Jos voisi vaan joskus mennä ja olla vaan ja sitten tulisi joku aikuisempi ja kertoisi, että "nyt syömään", tai "nyt kumisaappaat jalkaan ja kavereiden kanssa ulos" tai jotain.... haluaa takaisin lapseksi.

Paluu arkeen

2007-08-08T16:40:00.000+03:00

Hienoa, että kolme päivää töiden aloittamisen jälkeen olen aivan hirttäytymisen partaalla. No, ei sentään, mutta pahemmin ei olisi töihin palaaminen alkaa. Sunnuntaina saavuin diabetesliiton leiriltä (jossa siis olin taaskin kerätäkseni opintopisteitä) ja olin tietysti aivan naatti, koska olin juossut kolmatta päivää 9-13 vuotiaiden lasten perässä...

....ja juuri kun on maannut vaan paikallaan ja katsonut formulat ja sitten ajatellut orientoitua maanantaihin ja töihin menoon - poksahtaa ihmiseltä pesukone!!! *hyppii hattunsa päällä* Siinä sitten käsin viruttelin koneellista pyykkiä ja kyynelehdin kylpyhuoneessa. Että tämä tästä vielä puuttui!

No eihän sellaista masiinaa ole tietenkään kenelläkään varaa ostaa tuosta vain ja kun pesukoneet yleensä ilmoittelevat aika vähän ennen lopullista poksahdusta, olin vähän aikaa lamaantuneena, kun tajusin kuinka monen sadan paukku se nyt sitten on... *kylmä hiki*

Yhden yön kun sai nukuttua ja pää oli taas palannut normaaleihin mittoihinsa sekä älyllisesti että kireydeltään, aloin tarkastella asiaa rationaalisesti. Kyllä kai tästä selvitään. Isä soitti muutaman puhelun ja setvi asiaa, kun itse ei ekana työpäivänä tietenkään ehdi.... ja kone tulee perjantaina. Maksaa ei tarvitse mitään vielä pariin kuukauteen, eli eiköhän nekin hynät jostain nipistetä.

Tästä saatetaan sittenkin selvitä...

Smoking ban

2007-06-28T17:10:00.000+03:00

As you reading abroad may already know, Finland passed a law which bans smoking indoors in restaurants, bars and pubs, from June 1st onwards. Damn. It's pretty clever to ease the law in when it's +25 degrees and the sun is shining and you can sit outside but it'll get interesting in December with -25 degrees and in the dark! I'm not a capitalist, but at this point I would have rather given each place the right to decide whether they allow smoking in their establishment or not. This would have at least given people an option. An illusion of democracy....

The law was justified by saying that the workers have a right to clean air. Of course they do! I'm not saying that people working in restaurants and bars should be forced to breathe smoke day in and day out, but they did choose the profession, so it couldn't have been THAT much af a surprise, huh!? Just a few years back the bars and pubs whent through a hellish remodeling to reduce smoke in the working area of staff in these places, and now they are left paying for it, after the new law made all this equipment unnecessary. Insane.

Small "quaint" pubs will fall flat on their faces, because they are still paying for the remodeling a few years back, now their clientele will start brewing their own stuff at home and the few that still come to the pub will smoke outside to the horror of people living above, passing by or anything. They will be evicted from their locations by October and that will be the end of it all.

I hate this kind of state-control. I should be able to ruin my life how ever I see fit.
F*!K

Tupakkalaista

2007-06-28T16:49:00.000+03:00

Täällä Helsingissä muuten huomaa sen tupakkalain voimaantulon kun täällä ei tiedä mihin menee. Onhan se Tampereella helppo jos käy pääsääntöisesti niissä kolmessa baarissa joilla on se jatkoaika, mutta täällä on aina oltava terassilla (joka on kyllä heinäkuussa helpompaa kuin jouluna) tai sitten käytävä ovella röökaamassa. Perkele!

Olisipa unohdettu koko naurettava tupakointikielto, kun siitä on tullut näin valtaisa poru ja kikkailu porsaanrei’illä jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Olisi rehellisesti vain perustettu savullisia ja savuttomia baareja. Asiakkaat ja markkinatalous sitten olisivat katsoneet miten maailma makaa. En ole missään nimessä sitä mieltä, että ravintolahenkilökunnan pitää altistua savulle (jos he eivät niin halua), mutta pitääkö Suomesta tappaa pikkukuppilaperinne mahdottomilla määräyksillä? Ravintola-alalle hakeutuneelle henkilölle ei voi tulla yllätyksenä se, että on meluista, savuista ja mahdollisesti humalaisia asiakkaita.

Pikkukuppilan omistajan huolena on tästä lähtien se, että mikäli asiakkaita ylipäätään enää on, niin koko asiakaskunta ramppaa ulkona laseineen (ja antaa juomia alaikäisille?) ja sauhuttaa suoraan sisään yläkerran naapurin ikkunasta (häätö uhkaa kun vuokralla ollaan kumminkin?) eikä kävelytie riitä jonkun hienostorouvan puudelille, kun siinä on pino syrjäytyneitä. Katoavaa kansanperinnettä ovat ne paikat, sanokaa minun sanoneen. Ja se on sääli.

Toinen työviikko

2007-06-28T16:40:00.000+03:00

No nyt on sitten huomenna toisen viikon viimeinen päivä, ja olen ollut kyllä tyytyväinen taas. Nyt on oikein kättenjälki näkyvissä, kun juuri lähetin satoja ja taas satoja kärpäslätkiä ja ilmapalloja maailmalle ja tänään olen seurannut sitä löytävätkö paketit vastaanottajansa... ihan kaikki eivät vielä.... kesämarkkinointimateriaalia on nyt sitten festareilla kautta maan, joten olkaa varuillanne! Teitä saatetaan kärpäslätkiä sosialidemokraattisesti hetkenä minä hyvänsä!

Järjestön nettisivua ja uusien jäsenten kirje-info-hässäköitä on katsottu läpitte ja mietitty mitä milläkin halutaan sanoa ja mitä on epähuomiossa sanottu vaikka toista on varmasti tarkoitettu. Viestinnän teemaan paikka on kyllä ollut ihanteellinen, koska järjestön viestintää on tullut tarkasteltua tilanteessa jossa tiedotussihteeriä ei enää ole ja tiedottaja aloittaa vasta syksyllä.

Nyt olen jo lopettanut tämän päivän työt (kuittauduin jo pihalle) ja yritän saada tuon Veerankin ulos täältä kun sillä lähtee kone huomenna aamulla anivarhain Lontooseen ja sen pitäisi aloittaa loma. Tuossa edessä se vaan nyt nököttää, kun se koittaa saada jotain viimeistä excel-tiedostoa valmiiksi. Ajattelimme mennä Juttariin ehkä kaljalle / siiderille / jollekin, juhlistamaan sitä loman alkua.

Miten muuten ennen lomille jäänti oli jotenkin helpompaa. Silloin alettiin kesäkuun puolessa välissä "ajaa alas" toimiston hommia ja sitten jäi aikaa vaikka arkistoida tai laittaa kaappeja ja muita kuntoon. Nyt painetaan viime minuuttiin hommia kieli vyön alla ja kaikki on aivan naatteja kun ne vihdoin pääsee lomalle. Ei ole kivaa se.

Syrjäinen rannikkoseutu ja työharjoittelu

2007-06-21T11:50:00.000+03:00

Nyt alkaa olla ensimmäinen työviikko takana Demarinuorissa ja kohta koittaa juhannus. Onpas ollut hauskaa olla Helsingissä kun on ollut kavereita, jotka hylkäsivät Tampereen joko tovi sitten tai monta tovia sitten! Niiden kanssa on voinut mennä kaljalle Juttutupaan tai leffaan tai jotain eikä ole itsellä koko ajan hirveä kiire junalle. Tai siis jossain kohtaa on tietysti kiire junalle, koska asun HUMAKin kämpässä Kannelmäessä ja paikallisjunalla M sinnekin mennään. Mutta siis ei ole lippua mihinkään tiettyyn junaan ja voi olla vähän enemmän spontaani.

Nyt sitten kämppis lähtee juhannuksen viettoon johonkin härö-festareille ja saan lorvia kotona ihan miten päin vaan. Ihanaa... kimppa-asumisessa kun on aina neuvoteltava esim. siitä kuka menee milloinkin suihkuun tai kuka katsoo mitäkin telkkarista. Ja epäilen viikon kokemuksella, että emme osu useinkaan samaan tämän Leenan kanssa, joka siis on se kämppis. Muuten on mennyt kyllä ihan kivasti, eli mitään valittamista ei sinällään ole.

Töissä on aika mukavaa. Koska kyseessä on järjestö, on meininki aika rentoa (saa olla paljain jaloin) mutta kuitenkin töitä tehdään ihan tosissaan ja siinä on joku tavoite. Sekä ohjaajani pääsihteeri Miia että järjestöpäällikkö Veera ovat antaneet ihan järkeviä työtehtäviä.... ei lainkaan siis tyypillisiä harjoittelijan hommia (keitä kahvia, hae posti ja aakkosta noi) vaikka olen kyllä sanonut useasti, että nekin kuuluvat työhön ja niitäkin saa nakittaa. Ehkä ne sitten kun on kunnolla hätä tai jos muuten tekisin kaiken annetun jo valmiiksi...

Vielä kun jaksaisi tehdä sen teematehtävän loppuun... jussina riipasen ittestäni ja naputan sen kasaan. I promise.

Digipofo

2007-06-07T13:38:00.000+03:00

Koululla taas - viimeistä kertaa tänä lukuvuonna. *huokaus* Aiheena tosin on digipofo (eli siis digitaalinen portfolio) joka aiheuttaa hyvin lääkityssä kropassani hihityksiä.

Lääkitys johtuu siis siitä, että selästäni napsahti viime lauantaina välilevy ja jotta ruotoni pysyy edes suunnilleen pystyasennossa, olen tulehduskipulääkkeillä ja Sirdaludilla kyllästetty. Hihityttäisi siis analogisempikin ohjelma, mutta vielä digitaalista soopaa, niin voi pojat.

Hampaiden pesu on vaarallista hommaa. Sopivasti kun kroppansa taivuttaa kohti lavuaaria ja yskäisee, niin johan pulpahti selästä levy. Olisi edes mennyt jossain eksoottisemmassa, seinäkiipeilyssä tai jossain. Mutta kun ei.

No, katsotaan miten selkä kestää istumisen luokkahuoneessa. Ainakin automatka sujui ihan kiitettävästi, mutta se taas saattaa johtua siitä, ettei ehkä missään autossa ole noin hyvät ja selkää tukevat istuimet. Autossa voisi istua vaikka koko päivän eikä särje jalkoja. Paitsi siellä tulee kuuma. Ei siis ehkä sittenkään.

Russia, what a country!

2007-05-23T12:25:00.000+03:00

Came back from Russia last Sunday and have been breathing a lot easier since. Literally!! The smog was unbelievable in St. Petersburg and the trains with which we travelled from there to Petrozavodsk, near lake Ääninen in Carelia, were lined with wall-to-wall carpeting (propably not on the outside but practically everywhere else). My throat was sore for three days, but now I feel fine... well, better.

Memories from the trip will never fade - such an experience with new and old friends is absolutely recommendable!! Our American trainee here at work has looked quite puzzled when I have told him about the three tickets we got for illegal drinking and photography and the attempted robbery of one of our group members and still I have a shine in my eyes when I tell him how cool the trip was. Yes - despite all the stuff mentioned above, it was übercool!

Links to the hotel and a picture of the group (minus Veera, who's taking the pic) are in the message below. I'll post more when I can think rationally about the whole thing... or whatever.

Petroskoi on kaunis ja vihreä kaupunki!

2007-05-23T10:20:00.000+03:00

Olen palannut Venäjän Karjalan lumoavista maisemista ja vielä hengissä. Matka oli ratkiriemukas ja kuten olettaa saattoi, myös tapahtumarikas! Mukana kuuden hengen ryhmässämme oli Katri, Lauri, Juhani, Veera, Mikko ja minä. Matkasimme Venäjälle päin aiotun junan sijasta venäläisellä tilataksilla. Huisia!

Rajalla saimme leimoja sekä uudet ammatit. Vieläkään ei ole ihan varmaa miten, mutta ylitimme rajan kokonaisen 25 minuutin sählingin jälkeen ja sen jälkeen kuskimme tokaisi venäjäksi, että jos joku kysyy niin olemme journalisteja, joilla on kiire junaan. No sehän sopii!

Pääsimme Pietariin saakka ihan hyvin (vaikka ei ollut turvavöitä takapenkillä eikä ilmeisesti nopeusrajoituksia tiellä) mutta siellä oltuamme ruhtinaalliset 20 minuttia, saimme ensimmäiset sakot. Tiedoksi sinne aikoville, että vaikka rautatieasemalla saa juoda olutta tölkistä, niin metroasemalla se ei suinkaan ole sallittua! Kokonaiset 50 ruplaa kärsimme tästä (1,4 euroa) joten kokemus oli hintansa väärti!

Pietarista Petroskoihin matkustettiin sitten yöjunalla. Kokemus oli hieman kaksijaksoinen. Kabinetissa tunnelma oli kohdallaan ja peditkin suhtkoht mukavia. Positiivinen ylläri olivat vessat, jotka olivat niin siistejä, että vaikka olisi sukkasiltaan mennyt niin olisi selvinnyt kuivin jaloin.... eipä onnistu VR:ltä. Pahempi puoli oli se, että junat on päällystetty lähes kokonaan (no ei ulkopuolelta) plyyshillä ja hengittäminen on ainakin astmaatikoille tuskaa. Allergikollakaan ei ollut helppoa...

Petroskoissa ohjelmaa vietimme osittain Joensuusta tulleen bussilastillisen kanssa (mukana myös Veeran äiti!), ja siihen sisältyi kiertoajelu ja vierailut mm. paikalliselle viinatehtaalle ja suomalais-ugrilaiseen kouluun, jossa kirkasotsaiset lapsukaiset opettelivat sanomaan tuikihyödyllisiä lauseita kuten "Helsinki on teollisuuskeskus" ja "olympiastadionilla on Paavo Nurmen juoksijapatsas". Kyllä noilla nyt yksi työpaikka aukenee sitten jos tänne tulee. (pyydän anteeksi rajatonta sarkasmiani)

Liplatimme sormiamme Äänisessä ja istuimme rantabulevardilla terassilla juoden olutta ja syöden saslikia. Valokuvasimme patsaita (emme siirrelleet) ja antauduimme toisinaan aavistuksen isänmaalliseenkin tunnelmaan vuosikymmenten taa. Alue jäi kuitenkin uudelleen valtaamatta. Osin siksi, että näimme Pedagogisen yliopiston museossa suomenkielisen keskitysleirin henkilökortin ja muuta sälää, joka muistutti siitä, että viimeksi siellä ei oltu viisumilla, jossa luki "turisti".

Hotellimme oli Hotelli Pohjola jolle sittemmin on toki annettu venäjänkielinenkin nimi, Severnaya. Huoneet olivat mukavia ja jääkaapillisia eikä niistä moitteen sanaa! Olimme toki suurimman ajan pitkin ja poikin kaupunkia kävellen tai trollikalla, eli ei sen nyt niin väliä kunhan on turvallinen paikka missä pitää tavaransa ja suihkuttaa kun siltä tuntuu.

Tässä sessiossa olemme kirjoittamassa postikortteja, joita vielä varmaan kotimaassa saa hetken odottaa... Veera kiltisti antaa käyttää ottamaansa kuvaa. Paikka on hotellia vastapäätä Leninin prospektilla oleva puistikkokioski jossa kaksi muovipöytää ja muutama tuoli. Se lasketaan terassiksi!

Harmi, etten virittänyt firman pirskeistä voittamaani askelmittaria - käveltyä tuli nimittäin niin, että jalat muistavat sen vieläkin ja selkä vaati Parasetamolia illoin. Tai ainakin lisää olutta, shampanjaa tai votkaa. Kunhan saamme pidettyä karonkan (tai de-briefing tai ryhmäterapian tai mikä sitä nyt tuleekin) niin sitten lisää kuvia.... palataan - da svidánja!

Googletuksen riemua

2007-05-05T13:28:00.000+03:00

Eräs Harri (luultavasti ei kukaan tuntemistani Harreista? *hmmnmm*) oli eksynyt sivuilleni etsiessään tämän Jämsän puukkosurmaajan tunnustusta ja kun olin kirjoittanut siitä blogiini niin google ihanuudessaan johti taas uuden ihmisen luokseni. Mikä kivointa, kyseinen henkilö oli lukenut horinoitani taaksepäin vaikka kuinka pitkälle...

Pitää alkaakin kirjoittamaan mitä kummallisimmista asioista ja laittaa avainsanoja siten joukkoon, että ihmiset eksyvät tahtomattaankin paikalle. Jos nyt vielä joku tulee tänne googlen johdattamana etsimään sitä Jarmon tunnustusta, niin selväksi tehtäköön:
- en tunne kyseistä perhettä
- en ole missään tekemisissä asian kanssa
- etsin itsekin sitä tunnustusta netistä, enkä löytänyt
- kiva kun eksyit sivuilleni kumminkin! :)

Kurssilla taas

2007-05-05T13:13:00.000+03:00

Voionmaan opisto kutsui täksi viikonlopuksi (niinkuin nyt ensi viikon tentti ja tekemätön essee eivät toisi tarpeeksi tekemistä ja ajankäytön ongelmia). Olen SAK:n viestintäkurssilla ja opiskelen nettisivujen ylläpitoa ja InDesignia jotta minusta tulisi tarpeeksi tehokas järjestöjyrä! Jipii!!

Parhaillaan ollaan atk-luokassa ja katsotaan alueellisten paikallisjärjestöjen sivuja ja niiden ylläpitoa. Kerrassaan vinkeää on se, että nyt tuo SAK:n webbimaster on antanut minulle (niinkuin kaikille muillekin Tamperelaisille tietysti) tunnukset päivittää paikallisjärjestön sivuja. Ei liene salaisuus, että toimittuani Tampereen SAK-nuorten toimintaryhmässä sain ikuisen vihan päälleni paikallisjärjestön puheenjohtajalta... saisipa hän nyt kyllä hepslaakin, jos tietäisi, että voisin kirjoitella tänne mitä sattuu... *hihihihihi* ja vaikka hänen nimissään.

Taidan kuitenkin pidättäytyä, ettei tarvitse nyt vielä sitäkin sontaa kestää. Mutta ompas vain veikeä tunne! :)

Pelottavia asioita

2007-05-03T10:40:00.000+03:00

Ensiksikin en oikein mitenkään saa otetta enkä perspektiiviä tähän Viron ja Venäjän patsaskahakkaan. Nythän se on jo Naton ja Venäjän välinen diplomaattikriisi, että kohta sitä patsasta ei varmaan muista kukaan.... mutta että miten venäläisillä on otsaa lähteä entiseen alusmaahan vanhan mallin mukaan politbyroon delegaationa ja täysin takki auki neuvomaan toisille miten niiden maassa tulee elää??

Ja miksi käydään Viron suurlähettilään kimppuun lehdistötilaisuudessa? Muistaakseni hän ei ollut patsaan siirron kanssa lähes missään tekemisissä - siis sen lisäksi että on virolainen. Ruotsin sekaantumista tähän asiaan en edes ymmärrä. Huomaan vaan itsessäni nousevan pienen huolen siitä, että historiassa kun on Venäjän ja Ruotsin välit kiristyneet, niin meille ei yleensä hyvin käy siinä välissä.... ja kun pitäis Euroviisujakin hoitaa kunnialla ja Venäjän matkakin on tilattu. Voih, ahistus!

Sitten toinen asia on tämä Jarmo Björkqvistin tunnustus ja 50 sivuinen kirje omaisille. Miten päästään vino pitää ihmisen olla, että ensinnäkään tekee tuollaista ja sitten vielä sitä koittaa selittää viidelläkymmenellä sivulla! Voiko ihan tavallinen ihminen noin kajahtaa ihan tuosta vaan. Toivottavasti ei, olisin varmasti otollista maaperää päähänpistoille. (Älkööt kukaan ottako tätä minään vihjeenä, en aio heittäytyä murhanhimoiseksi)

Ex's and friends... mutually exclusive?

2007-04-26T12:49:00.000+03:00

Well, I got off to a flying start with this English blogging thing *grin*... Bear with me, folks!

I bumped into my ex yesterday, and by spooky surprise we were downtown half a block apart both wondering where to spend an hour before a meeting at six. Not surprisingly we ended up at a local pub and went through a pint each (which helps with boring meetings btw!).

We've been apart for quite a bit already - a huge bit actually - but he still has the nerve to ask (in the middle of my sentence about the weather or something) whether I would like to come over for a sauna evening tonight. I said it was late and I had to go to work early.... to which he replied "you can leave in the morning"!

All this and SOBER??? I can to some ectent understand that people may shortly after a break-up, in a complete drunken stupor approach an ex with a booty call or something, but this is ridiculous! The audacity!!

I'm not sure whether that pisses me off more than the fact that I may have considered that for about a millisecond. Ummmm.... whatever...

Going bilingual!

2007-04-13T09:59:00.000+03:00

I've seen friends of mine publish a bilingual blog (Finnish & English) and I've wanted to try that as well... just haven't had the time yet. I still don't have any extra time on my hands - quite the contrary - but we got to talking around the coffee table in the morning at work and that's where the idea started. And here we are! Ta-daa!!

I have tons of friends abroad and just in case they google me, it would be nice for them to see something every now and then. So - HI to all you out there. Keep an eye out, I'll try to report something in English every once in a while.

Right now I'm extra psyched about a trip in mid-May were going to take with my friends and some new friends as well. We are heading for Russia, which is extra special, since I haven't been there. I mean, I was there when it was still Soviet Union but not since then and I've heard that plenty has changed! *grin*

We'll take a morning train to St-Petersburg and then spend the day there looking at sights and stuff. Then we'll take a night train (ooooh, exciting!) to Petrozavodsk or Petroskoi in Finnish..... or Äänislinna as it was known during the brief Finnish occupation period in 1945. That should be really really interesting. I'll write a little about that (I promise) after it's all over and we've all made it back here, hopefully in one piece!

Pääsiäisähky

2007-04-10T12:22:00.000+03:00

Tulipahan kamala olo pääsiäislounaasta. Kävimme isän kanssa syömässä "muitten tekemää ruokaa" niinkun se aina sanoo ja tunsin jo heti syödessäni, että jotain on vialla. Vatsa teki kolmoisvoltin kahdella kierteellä kun sinne tunki 180 g pihvin.

Olo ei sitten kohentunut koko iltana eikä sunnuntaina... eikä maanantaina... eikä oikeastaan vielä tänäänkään. Kamala kun on koko ajan sellainen olo, että on ihan täynnä ja oksettaa. Vatsaa vihloi joka kerta kun sinne laittoi vettä tai vastaavaa, eikä mikään auttanut siihen ettei mitään prosessoitunut läpi järjestelmästä. (Hienosti ilmaistu eikö?)

Neljän päivän jälkeen nyt alan olla sitä mieltä, että jos ei kohta liikahda niin haen kaiken mahdollisen tropin apteekista ja sitten liikahtaa tai itkee ja liikahtaa!!

Yhyy... *vääntelehtii*

Ruodintaa

2007-04-03T09:53:00.000+03:00

Vaalimenestystä... tai siis sen puutetta, paremminkin *heh* , ruoditaan SDP:n sisällä jokaisella tasolla. Tähän mennessä olen tutustunut siihen puolueosastotasolla, kunnallisjärjestötasolla, piiritasolla ja vaihtanut kuulumisia puoluetoimiston väenkin kanssa.

Eilen kuitenkin kokoontui se tärkein - baarivaliokunta! Kokouksen jälkeen kulmakuppilan pöydässä tulimme tuopin ja toverin kanssa siihen tulokseen, että meiltä puuttui munat! Siis ei meiltä kahdelta naiselta jotka tätä ruodimme - sen me tiesimme jo ennen vaaleja. Puolueelta puuttui munaa ottaa asioita "omaksemme". Vanhanen veti hihasta hallituksen yhdessä tekemiä ehdotuksia koko ajan.... meillä ei riittänyt tähän pokka. Olisi pitänyt.

SAK:llakaan ei ollut munaa pitää mainoskampanjastaan kiinni vaan heti pyydeltiin anteeksi kun joku öky pahastui. Olisivat pitäneet kiinni siitä vaan että PERKULE! Nyt onnistuttiin näyttämään taas ihan nössöltä ja onnettomalta. S*%¤tana!

Kurssia pukkaa

2007-03-22T18:19:00.000+02:00

Pitkästä aikaa luottamusmieskurssilla Karjaalla Raseborg-opistolla. Koitin muistaa bussissa istuessani, että koska olen ollut täällä viimeksi. Taitaa olla 3-4 vuotta. Uusia rakennuksia oli noussut matkalle ja pääkaupunkiseutu kehittyy... katselin kuin turisti bussin ikkunasta lähes koko matkan. Onpa virkustävää pitkästä aikaa.

Opistollakin oli moni asia toisin. Matkalaskut tehdään tänne opistolle nykyään. Kuinka kätevää! Pieni asia, mutta helpottaa kovasti. Kurssisihteeri voi heti kysellä että "mitä mitä mitä... ". Hän kertoi jopa etukäteen milloin rahat ovat tilillä. Aikaisemmin niitä sai odottaa kunnes oli viimeisetkin kauraryynit syöty!! Liittomme kehittyy!! *sambaa*

Negatiivisina asioina mainittakoon, että olemme ainoa kurssi talossa ja siten alakerran baari ei ole auki tänään ja itse asiassa aulabaarikin meni jo 1,5 tuntia sitten kiinni. Pyh! Sen kerran kun on kurssi jossa ei ole itse opettamassa mitään eikä mitään tentittävää ole tämän jälkeen niin olisi voinut maltillisesti ilakoida illalla. No ei sitten!

Täysin amatööri en ole, eli eväitä on mukana muutama tölkki olutta ja pikkupullo punkkua. Niillä sitä saa itsensä uneen nin ettei huomisesta tiedä!

More bullets, please

2007-03-19T16:58:00.000+02:00

No eikös töissä sitten lyödä muutenkin loistavana vaalinjälkeisenä aamuna. Eräs opiskelijamme on päättänyt tehdä minusta valituksen. Muuten olen aina valittamisen puolesta (muistuttakaa että kerron episodista johon liittyi minä, Finnair ja hammastikku) mutta siihen pitäisi olla jonkinlainen syy.

Tässä tapauksessa opiskelija moittii tiedotusta (helppo maali aina??) muttei ole osallistunut orientaatioihin joita on pidetty ja jotka ovat pakollisia lähtijöille (guess why, folks?) ja sitten siellä annettuja tietoja kun ei ole niin on hieman hakoteillä ollut ohjauksen kanssa. Hän on kysellyt asioita, joista on todisteena sähköpostit välillämme, jotka hän nyt valituksessaan pyörtää ikinä kuulleensakaan.

Jep jep.... ohraisesti käy kun selviää, että Susan Kuronen ei ole ainoa muija joka säilyttää sähköposteja yli vuoden. Kumosin opiskelijan valituksen kohta kohdalta ja vien asian kyllä ihan loppuun saakka kun kerran sattui valitsemaan täysin väärän muijan jolle alkaa pottuilla.

Bullets, please

2007-03-19T16:53:00.000+02:00

Maailma valkeni sinivihreänä tänään. Ei se tuntunut niin pahalta kuin luulin, mutta katsotaan nyt millainen maailmanlopun maalailu tässä alkaa. Olemme sitten oppositiossa tai hallituksessa niin nyt on aika kipakasti seurattava miten niiden mahdottomaksi kutsuttujen porvarien vaalilupausten kanssa käy.

Jos ne ovat oikeasti toteuttamattomissa, on aika sanoa "told you so" ja ottaa voitto kotiin kunnallisvaaleissa. Jos ne toteutuvat on syytä katsoa peiliin. Kunnallisena toimijana odotan oikein innolla nyt sitten miten porvarien lupaukset kunnallisiin hoitopalveluihin sopivat heidän omaan ( ! ) maltillisen tupon kaipuuseen..... ei ole hoitaja ainoa jonka silmään kustaan palkoissa.

Hihiii.... barrikaadeille siskot ja veljet.

Ääni on annettu

2007-03-14T09:45:00.000+02:00

Tein kuivaharjoittelua ensin viime viikon puolella, kun piti samalla äänestää kun palautan kurssikirjan pääkirjasto Metsoon. Kuitenkin pasmat menivät sen verran sekaisin nähtyäni tutun kirjaston portailla, että koko toimitus unohtui. Heh. Attention span of a butterfly?

No sitten eilen sain itseni raahattua postiin äänestämään. Onneksi tällä kertaa tarkistin onko pääposti äänestyspaikka. Viimeksi en tarkistanut ja menin lappu kourassa ja eihän siellä mitään äänestystä ollut. Ei ollut tälläkään kertaa, eli kurvasin lähipostiin! Ääni on annettu ja nyt siis olen voitavani tehnyt tämän maan tulevaisuuden eteen. Voi kun muutkin tajuaisivat, kuinka tärkeää äänestäminen on!

Eilen hykertelin katsoessani Ajankohtaista Kakkosta, jossa haastateltiin Aira Samulinia. Teräsmummo on läpeensä umpikokoomuslainen ja hieman nikotteli kun häntä pyydettiin arvostelemaan sitä, että vain Heinäluoma tanssi "Tassii pääministerin kanssa" -ohjelmassa. Hän mutisi jotain siitä, että lähetys katkaistiin niin, ettei siitä ihan varmasti selvinnyt tanssiko Katainen. Toimittaja sitten tyrkkäsi jauhot kurkkuun toteamalla, että hänellä on varma tieto ettei Katainen suostunut tanssiin. Siinä Aira sitten tuhahti vain, että "saa mieskin sanoa EI".... *hih* taisi hatuttaa.

Ahistuksia

2007-02-26T10:37:00.000+02:00

Flunssasesonki sai minut kiinni sittenkin. Luulin olevani niin bakteerikyllästetty asiakaspalvelutyön kautta, ettei tauti saa minua kiinni. No viime viikon kuitenkin makasin kuin vampyyri, pimeässä (silmiin sattui) ja paketoituna (kuumehytinää).

Olin niin monta päivää kipeänä, että minulla oli liikaa aikaa ajatella. Ajattelin tapausta, joka on jäänyt painamaan mieltäni kovasti. Eräs ihminen nimittäin ei pidä minusta, vaikkei tunne minua. Tilanne on niin inhottava lähinnä siksi, etten voi sille mitään. Olen keskustellut kyseisen ihmisen kanssa ja hän vain on päättänyt olla pitämättä minusta. Kurjaa.

Tämä ei-pitäminen alkoi erään ystäväni pyrkiessä tiettyyn järjestötehtävään. Vastassa oli ehdokas, jota en tuntenut kuin nimeltä. Minulla ei siis ollut mitään kyseistä henkilöä vastaan - tietenkään. Olin vain ystäväni puolella valintaa tehtäessä. En ole koskaan ollut mikään "juntta" mutta satuin tuntemaan yhden valintaa tekevistä, ja ehdolla oleva ystäväni pyysi minua soittamaan ja kysymään hänen kantaansa.

No minähän soitin ja sehän oli varmasti hupaisin junttapuhelu koskaan... "ootko aatellu... tai siis tietysti oot, mut voisitko.... tai siis aattelisitko, että voisit.... jne jne". Puhelu oli siksikin turha, että ystäväni vastaehdokas oli hyviä ystäviä tämän henkilön kanssa, jolle soitin. Hänen kantansa oli siis jo muodostettu, ja päädyimmekin juttelemaan ihan niitä näitä.

Tämä tapahtui jo kuukausia ja kuukausia sitten ja ajattelin naiviuttani, että asiat ovat asioita ja tämä lienee jo unholassa kaikkien osalta. Nyt sitten selvisikin eräässä tilaisuudessa, että kyseinen vastaehdokas on edelleen minulle suivaantunut (vaikkei vieläkään tunne minua sen kummemmin) ja antoi tulla asiaan liittyen todella selvää kommenttia koko laidalta. Alkoholilla oli vaikutusta asiaan...

En antanut sen keskusteluntyngän juurikaan vaivata, mutta se palasi kuitenkin mieleeni taas nyt kun selälläni makasin muutaman päivän. Miten voikin harmittaa joku asia. Inhottaa oikein, että ihminen ottaa noin henkilökohtaisesti toimenpiteen, joka ei ollut häntä vastaan vaan toisen ihmisen puolesta. Erityisen lapsellisen asiasta teki se, että kyseinen henkilö VALITTIIN eikä hänellä ollut edes hätää sen valinnan kanssa. Kyse on siis vain mielenilmauksesta. Ehkä hän oli sittenkin vielä herkempi siinä pidetäänkö hänestä vai ei...

Mistä erottaa välitunnin?

2007-02-01T09:57:00.000+02:00

Olen taas koulussa... laskelmieni mukaan tänä lukuvuonna jo kahdeksatta kertaa. Mielenkiintoista tässä opetuksen alussa on se, että opettajaamme ei näy. Toivottavasti ei ole missään ojan pohjalla autonsa kanssa, on nimittäin sen verran luikas keli. Ryhmämme on ratkaisuut tämän opettajattomuuden mielenkiintoisella tavalla. Käymme pareittain tupakalla, ja jos opettaja sillä välin ilmaantuu, kertoo muu ryhmä näiden kahden olevan "etsimässä oikeaa luokkaa".

Juurikin tätä kertoessamme opettaja tuli luokkaan! Puoli tuntia myöhemmin... nyt siis koulu alkaa eli bye bye!

Suru-uutisia

2007-01-22T13:24:00.000+02:00

Sain eilen tietää ikäviä uutisia Savosta (josta siis sukuani on kotoisin isän puolelta). Isäni serkku on kuollut yllättäen. Oli ollut laittamassa uutta hienoa maansiirtotraktoriaan ja oli siihen ollut uutta kauhaa asentamassa, kun se kamalan painava kauha oli tullut päälle ja kaikki henki pois. Kamalaa.

Pelastusimmeiset siellä olivta ihmetelleet, että kauhasta oli irti kaikki hydrauliikka- ja pneumatiikkaletkut, ja ettei Eero olis niitä itte ottanu, kun oli kerran sellanen rautanen ammattilainen. Ne epäili heti, että siinä on tapahtunut jotain (ottanut rinnasta tai päästä) sitä ennen ja on ottanut tukea tai jotain ja riuhtaissu ne letkut irti. Selviää sitten varmaan ruumiinavauksessa.
Kamalaa.

Ihan kamalaa.

Paluu 2007

2007-01-22T13:18:00.000+02:00

Vuosi on alkanut... ja opinnoissa hurja vaihe. Viikon sisään pitäisi palauttaa pari 15-20 sivuista esseetä ja kaikki kirjat ei ole edes luettu vielä. Ja viikonloppuna on SAK:N 100-vuotisristeily, eli sekin menee hieman niinkun hukkaan koko aika. Mutta kun ei voi oikein luvata, että sitten ensi 100-vuotisristeilylle, eihän? Pakkohan se on mennä.

Kivaa risteilyssä on se, että Sini tulee sinne. *sambaa* Ekakskin siksi, että sen kanssa on niin hauskaa että pitää olla kokoajan varovainen ettei pissi housuunsa. Ja toiseksi siksi että se ei oikeestaan juo kun korkeintaan jonkun hassun siiderin. Ei meinaan oikein itsekään tunnu siltä... ilmaiset buffetista ja ehkä pari mutta siihen se jää. Budjetti ja viime perjantai käynevät molemmat sysytä (kiitos Veera) niin että silleen sivistyneesti vaan laivalle.

Hih!

Ne lukee sittenkin!!

2006-11-24T15:58:00.000+02:00

Useat henkilöt tässä viimeisen viikon parin aikana on kertonut mulle lukeneensa jotain mun blogista.... tunne on aika hämmentävä. Toisaalta siksihän tätä kirjoitan, että saan sanottavani sanottua ja joku sen viestin myös vastaanottaa. Toisaalta se esimerkiksi saattaa tyrehdyttää keskustelun, kun alan kertoa jotain minulle tapahtunutta ja toisen lauseen kohdalla kaveri keskeyttää lauseella "joo mä tiiän, mä luin sun blogista".

Mistä sitten keskustella? Minua ei varoitettu tähän ryhtyessäni, että tämä tappaa keskustelun - vaadin rahani takaisin - miksei Karpo puutu ikinä mihinkään!! Hemmetin EU!!

Opinnot etenee.... sittenkin

2006-10-31T11:48:00.000+02:00

Noniin... ensimmäinen tentti on takana. Turhaan panikoin sitäkin suoritusta, siitähän tuli ihan jees pisteet (12/15 p.) ja kaikki siis hyvin. Perjantaina tuli suoritettua myös englannin kielikoe läpi ja sekin "korkeimmalla mahdollisella kiitettävällä" eli nou hätä! Opintojen kannalta tää oli varmaan sellainen käännekohta, kun pääsee alkukankeudesta yli. Uskoo omiin kykyihinsä ja siihen, että tästä voisi sittenkin selvitä. Ehkäpä siis sittenkin minusta tulee yhteisöpedagogi... : )

Yksityiselämässäkin on vilskettä ja vilinää. Äitini erosi juuri viime viikolla 18 vuotta kanssaan olleesta miehestä, ja se onkin ollut melkoinen koitos. Siis en tarkoita pelkästään sitä, että olisi hänellä ollut hankalaa ja siinä pitänyt / halunnut olla tukena - vaan tarkoitan, että kyseinen mieshän oli siis munkin elämässä 32:sta vuodesta 18 elikkäs 56,25% joka taasen on aika paljon. On kai sitä itselläkin lupa surra? Haikeaa, mutta välttämätöntä...

Vaalimasennus

2006-10-11T10:31:00.000+03:00

Olin eilen Pirkanmaan piirin demareiden seurakuntavaalikoulutuksessa, ja hieman taas uskoni vahvistui. Siis ei SE usko, vaan usko siihen, että näissä vaaleissa voisi ns. maallikkokin pärjätä. Olen kuitenkin ollut kirkossa vain "rivijäsen" ja nuorten kaikkien puolueiden yhteisessä vaalitilaisuudessa erityisesti tuli ilmi, että kaikki olivat olleet kasteesta saakka kaiken maailman raamattupireissä ja lähetystyössä ja kaikessa mukana ja niistä tulevilla äänillä jo menevät lentäen läpi vaaleissa *huokaus*...

Kamalan epävarma tilanne, kun en oikein osaa sanoa, kuulunko näihin vaaleihin - siis ehdokkaana. Oman itsen roolia kirkon jäsenenä tulee mietittyä kyllä perusteellisesti. Ehdokkaita on kuitenkin hirmu vähän ja luottamustoimia ihan tuhottomasti jaossa, joten eiköhän sieltä joku nakki taas napsahda. Säkälläni se vaan on taas ihan väärä paikka vaikuttaa niihin asioihin, mihin haluaisin vaikuttaa.... olen vasta ihan alkusuoralla selvitystyössä sen suhteen mitä missäkin kirkon orgaanissa päätetään. Voi kamala.

Sitten vielä se vaalipaäivä... se on siis 12.11. ja se on siis myös isänpäivä ja vielä meidän äidin syntymäpäivä!! Pirullista toimintaa niidenkin osalta, että ovat asettaneet vanhempina lapset tuollaiseen asemaan. *pah* Onneksi koko sakki ei olla kakkukahviporukkaa, niin ei tarvitse ahtaa itseään täyteen kermavaahtoa. Katsotaan....

Kirjaa pukkaa

2006-10-10T10:11:00.001+03:00

Nonniin, vastataan nyt sitten haasteeseen, kun kerran sellainen heitettiin! (kiitti vaan, Veera!)

1. Kirja, joka muutti elämäni
Kauhean paljon painovaltaa annan yhdelle kirjalle (ja mitä ihmisetkin aattelee?), mutta tällä kohtaa koen niin, että Väinö "Väne" Linnan Täällä pohjantähden alla täytyy olla sellainen. Se on myös ainoa kirja-trilogia, jonka olen ostanut tarkoituksella jollekin joululahjaksi, että saisin sen lukea itse!

2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Se on ehdottomasti Stephen King ja Pitkä marssi (The Long Walk), jonka hän kirjoitti siis salanimellä Richard Bachman. Kirja on loistava tutkimus ihmisluonnosta, sen eri puolista, ystävyydestä, yhteiskunnan raakuudesta ja päättömyydestä jne. Suosittelen lämpöisesti kaikille!

3. Kirja mukaan autiolle saarelle
Varmaan ottaisin Tolstoin Sota ja Rauha, joka minulla on Leon itsensä alkusanoissa hyväksymänä englannin käännöksenä (tämä todellakin otettakoon epäluottamuslauseena suomen kääntäjille, joiden kätten jälkeä on toisinaan tuskallista seurata). Tämän kirjan olen aloittanut ainakin 50 kertaa, mutta en pääse siitä kuin 200-300 sivua eteenpäin, ja totaalisesti tipun kärryiltä. Onko kirja nautinto, jos se on likempänä urheilusuoritusta?

4. Kirja, joka teki minusta hupakon
Protestoin hupakko-määritelmää! En ole. Jos tässä sen sijaan mainitsisi sellaisen kirjan, jonka ansiosta olen ilman muuta oppinut suhtautumaan kirjallisuuteen huumorilla ja hieman "tongue in cheek" tyylisesti, niin kirja on ilman muuta Douglas Adamsin The Hitchhikers Guide to the Galaxy jonka kanssa olen saanut nauraa pissat housussa!!

5. Kirja, joka sai minut kyyneliin
Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli, kun vieläkin tulee ihan suru. Paitsi, että siihen aikaan se oli ihan hyvä tapa alkaa suhtautua kuolemaan (taisin vielä lukea sen kun eno kuoli n. 1981) . Uskokaa ihmiset - teistä tulee parempia, kun luette tämän ihanan ja lämpöisen lastenkirjan. Voi *niisk*!

6. Kirja, jonka toivoisin tulevan kirjoitetuksi
Kirjan tavallisesta ihmisestä ja sen elämästä... eikä siis sillai "Viivi Avellan"-tavallisesta, eikä edes sillai sosiaalipornosti. Pienen ihmisen iloista ja suruista.... ehkä joku vielä saa julkaistua kirjan muodossa bloginsa??? Ottaisikohan joku kustantamo sen sellaisena kilpailuna, että etsisivät itse mielestään parhaan ja julkaisun arvoisen tavallisen ihmisen blogin!? Wau!

7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Mitään ei saa jättää kirjoittamatta! Uskon vankasti ilmaisunvapauteen ja pidänkin tässä kohtaa (pidä sinäkin lukija) hetken hiljaisuuden Anna Politkovskajan muistolle ja elämäntyön kunniaksi.

8. Kirja, jota luen parhaillaan
Valitettavasti se on tenttikirja Suomalainen yhteiskunta jonka on kirjoittanut maailman viisaimmat Kimmot: Saaristo ja Jokinen. *haukotus* No ei vaan... kai se on hyödyllinen... Fiktiosta viimeisin on Robin Cookin Marker, joka kertoo amerikkalaisten sairaala-business-hirviöyrityksen aaaaavistuksen kiistanalaisesta kampanjasta murhata potilaslistalta sellaiset potilaat, jotka tulevat kroonisen sairauden vuoksi kalliiksi!! Hmmmm.... food for thought??

9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Tähän vastaan populistisesti, että Dan Brownin Da Vinci Code ja Demons and Angels. En vaan halunnut lukea niitä silloin kun kaikki muut lukee... *punehtuu* Mää oon vähän tämmönen...

Pormestari (ei Ankkalinnan)

2006-10-06T13:08:00.000+03:00

Aiemmin pormestareita oli vain Ankkalinnassa... nyt siis myös Tampereella. En tiedä onko se parannus asioiden tilaan?!? Tai onko pormestari sen kasosempi?!? Muistaako kukaan kuka se oli, vai muistetaanko se vain yhteistyön vuosien päätekohtana Tampereen politiikassa?

Pormestarin valinta sai lähes hilpeitä piirteitä, jotka siis hihityttäisivät jos se ei olisi mennyt niin persauksilleen kuin vain mahdollista. Itse en valitettavasti päässyt valtuuston lehtereille ja käytäville seuraamaan näytelmää, mutta kuulin parhaat palat jälkekäteen. Radiosta seurasin valintaa kyllä, mutta kaikki hienoudet eivät paljastuneet siinä.

Taustaksi kerrottakoon: Tampereella SDP + Vas + Kok ovat hoitaneet asioita ns. "kolmosten" sopimuspolitiikalla - jolla on kyllä pyöritetty aika hyvin asioita... tässä sopimuspöydässä sovittiin että kauppaa ei käydä pormestarinvaalien osalta ns. ryhmä 21:n kanssa (= sitoutumattomat + pikkuryhmät) mutta kun asia paljastui karmeudessaan, todeta vaan voi, että kokoomus oli mennyt kauppaa käymään kuitenkin ja sopinut ohi "kolmosten" valtuustokauden kestäväksi aiotun sopimuksen... vielä sopien asioista, joista sillä ei ole yksistään mitään valtuuksia luvata mitään!

Kieltämättä neuvottelijamme olivat hieman sinisilmäisiä (huom. Helsingin tapahtumat ei-niin-kaukaisessa menneisyydessä), mutta ihmeellisintä on tässä se, ettei upheeseen voi luottaa eikä nyt kirjoitettuun sopimukseenkaan... mihin sitten? Mikä on sitä pitävämpi? Miten

Erityisen mielenkiintoinen tapaus oli nähty ensimmäisen ja toisen äänestyskierroksen välissä kun sitoutumattomien ryhmän eräs jäsen yritti hiippailla inva-vessaan piiloon(välttyäkseen siis äänestämästä väärin) ja kuinka eräs kokoomuksen edustaja meni perässä samaan vessaan ja toi käsikynkässä sitoutumattoman edustajan sieltä takaisin saliin... Että sellaista "sitoutumattomuutta" ja selkärankaa sitä osoitettiin siellä riveissä!!

Vihreät pettävät aina... yleensä eivät kuitenkaan itseään. Nyt on sitten sekin nähty! He taipuivat valitsemaan pormestarin joka on kerta toisensa jälkeen kertonut olevansa henkeen ja vereen yksityisautoilija ja vastustavansa mm. pikaraitiotietä, joka oli jossain kohtaa vihreille käsittääkseni joukkokuljetusvälineenä yksityisautoa parempi vehje... ei siis enää! Vihreiltä asiaa kysyttäessä heidän mielestään paras tarjous voitti - no, vihreät sitten ovat markkinapuolue ja populismista ei ole todellakaan siirrytty "oikeaksi puolueeksi", kuten ehkä on tapahtunut valtakunnanpolitiikassa. Surullisena totean - meidän vihreet on huonoja vihreitä.

Eipä tästä sen enempää - sen vaan sanon, että onneksi en ole valtuustossa tämän jälkeen päättelemässä kuka puhuu totta ja kuka valehtelee... kamalaa.

Suoriutumisia

2006-09-21T10:38:00.000+03:00

Juuri kun edellisessä viestissäni tuskailin sen hopsin kanssa, niin enkös sitten sen teinipurkautumisen jälkeen (joka muuten helpotti kummasti - vaikkei teini olekaan *hih*) saanut itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin melkein yhdeltä istumalta tiistaina sen hops-kirjoitelman ja aikataulutin koko tutkinnon!! Alunperin ne ns. asiantuntijat siellä koululla olivat sitä mieltä, että "aikuiskoulutusvauhdilla" opintoni kestäisivät about kolme vuotta, mutta I PITY THE FOOL, joka luulee minua niin under-achieveriksi! Itselleni asettelin niitä opintoja niin, että olen valmis toukokuussa 2008 eli siis selviäisin kahdella vuodella. Sen enempää se EI SAA venyä!! Eikä riitä kärsivällisyys...

... sitä paitsi minuun on iskostunut ajatus ylemmän tutkinnon suorittamisesta. Ne ovelat peijoonit sen tekivät, kun uutta alkavaa ylempää amk-tutkintoa juurikin tässä yhteisöpedagogiikassa tohkeilivat ja mainostivat. Joka tapauksessa sen hakuaika olisi sitten 2009 tammikuussa ja siihen jäisi hengähdystaukoa juuri soipvasti, muttei liikaa. Tai no - mistäs minä tiedän kuinka fed up olen tähän koko tenttiin pänttäämiseen ja esseiden kirjoittamiseen opinnäytetyön jälkeen. Aavistella saattaa, että valmistujaisten jälkeen vedän kännin... kunnolla.

Nyt justiinsa juominen ei kiinnosta ja itse asiassa on tullut siihen pisteeseen, etten oikein jaksa ystäviä, tuttuja, sukulaisia tai edes ventovieraita katsella humalassa (refer: BB ja Hena). Pinna kiristyy aina niin että se soi... se SOI! Siispä jos käyn jossakin kupposella, se on 1-2 ja mielellään luen iltapäivälehden tai kaksi ja sitten taas kotiin lukemaan tenttiin. Ehkä ihan terveellinen piirre ihmisessä, mutta tuntuu oudolta.

Opiskelusta pitäisi pitää päiväkirjaa... käyköhän blogi siihen pohdiskeluun?? Hyväksytäänkö blogi yhteiskunnassa - siinäpä pulma. Tämä tuntuu nimittäin tulevan aika luonnollisesti sormenpäistäni, joten taidan ainakin kysyä asiaa hopsariltani! Kai sen nyt saa ylipuhuttua (kuuluisat viimeiset sanat).

Hopsaa!

2006-09-18T11:49:00.000+03:00

Opintojen alussa olisi nyt ihan kiva tietää mihin kulkea ja kuinka kovaa. Opiskelijat viime viikolla sitä tuskailivat oikein lehtien palstoilla, että ohjaus SUCKS! Ja se pitää paikkaansa. Vaikka erikseen kerroin hopsarilleni, että toivon ettei meidän suhde ole sellainen että kaikki pitää itse osata, ja hän vaan aina puolivuosittain kysyy, että "no miltä susta itestä tuntuu?" niin eipä tunnu menevän perille. En saa aloitettua, en saa mitään valmiiksi ennenkuin on ihan pakko. Ohjausta ja apua on turha anoa. No se "ihanpakko" on sitten varmaan ensi viikolla.... *yhyy*

Ehkä vaan nyt tuntuu siltä. Rasittaa... kaikki pitäisi aloittaa, ja siinä olen tuhottoman huono. Jaa no, kun vaan hakis sen inspiraation, niin ehkä ei sittenkään. Katsotaan. Nyt ainakin tuntuu siltä, ettei saa aikaiseksi. Nälkäkin on... mikään ei ole hyvin *polkee jalkaa*

Whitlow.... aikuisten oikeesti!!

2006-09-13T15:53:00.000+03:00

Nyt se selvisi... sormessa herpes 1-tyyppi näytti positiivista, eli siis sormessani on siis herpes. *pyörittää silmiä* Un-fucking-believable! Tämä on taas sarjassamme "Maailman mysteerejä":

Osa1. Sen nimi on nyt sitten Herpes Whitlow - se on ensimmäisenä tavattu hammashoitajilla, kun ilman hanskoja änkesivät kätensä herpespotilaan suuhun ja sieltähän se tarttui. Muistaakseni kuitenkaan (valalle en mene) kukaan suupielirupinen ei ole minun sormeani imeskellyt. Itse asiassa ruvettomatkin ovat luvattoman heikoissa *hih*. Tosin, pirullakos niitä kaikkia sormien imemisiä muistaa, kun se sormi taisi ekan kerran olla tuollainen mulla viitisen vuotta sitten...

Osa 2. Tohtoria ei tarvinnut metsästää minään puhelinaikana, vaan ne soittavat nykyään potilaalle päin... ja vielä huonosta palvelusta moititaan kunnallista terveydenhuoltoa!?!? PAH, sanon minä! Vielä puhelun lopuksi kysyi, saisiko minulle olla jotain muuta. Siis mitä muuta??? Porche, nolla palkan perään ja rikas&komea mies??? Juu kiitos!

Osat 3 - 5. Tohtori soitti vielä toisen kerran IHAN VAAN SIKSI että halusi kysyä, että otanko minä tätä halvempaa lääkettä, joka on vähän hankala, vai tätä toista, joka on vähän kalliimpi, mutta helpompi käyttää.... soitti toisen kerran!!!! Se.... soitti... toisen.... kerran!!!!

Koitan päästä tästä yli - ennenkun tulevat kotiovelle papa-näytettä ottamaan *heh*. Nyt sitten vaan odottelemaan, että sormi kihelmöisi uudelleen kun saan sitten otettua virkaintoisesti lääkettä. (I have to get a hobby!!)

PS. Rakas lukija kommentoi omassa blogissaan politiikan vatvomista blogeissa. Perinteisesti olen koittanut sitä välttää kun en ole oikeastaan mihinkään ehdolla, eli en koe siihen tarvetta.... PAITSI NYT! Suomen historian ensimmäiset pormestarivaalit täällä Tampereella menivät niiiiiiin penkin alle, että tikuttaa aika rankasti! Syyllisten etsintä on käynnissä. Ammutaan ensin ja kysellään sitten. No, meillä on valtuustoryhmän kanssa yhteinen kokous (istun siis itse kunnallistoimikunnassa) kuulemma pian, ja vasta sen jälkeen saa antaa mitään julki. Palaan sitten asiaan, kun virallinen kanta on julkaistu (= puoluelojaali, rauhoitettu laji) eli en vatvo sitä sen enempää. Vielä! V*&tu!