Ahistuksia

Flunssasesonki sai minut kiinni sittenkin. Luulin olevani niin bakteerikyllästetty asiakaspalvelutyön kautta, ettei tauti saa minua kiinni. No viime viikon kuitenkin makasin kuin vampyyri, pimeässä (silmiin sattui) ja paketoituna (kuumehytinää).

Olin niin monta päivää kipeänä, että minulla oli liikaa aikaa ajatella. Ajattelin tapausta, joka on jäänyt painamaan mieltäni kovasti. Eräs ihminen nimittäin ei pidä minusta, vaikkei tunne minua. Tilanne on niin inhottava lähinnä siksi, etten voi sille mitään. Olen keskustellut kyseisen ihmisen kanssa ja hän vain on päättänyt olla pitämättä minusta. Kurjaa.

Tämä ei-pitäminen alkoi erään ystäväni pyrkiessä tiettyyn järjestötehtävään. Vastassa oli ehdokas, jota en tuntenut kuin nimeltä. Minulla ei siis ollut mitään kyseistä henkilöä vastaan - tietenkään. Olin vain ystäväni puolella valintaa tehtäessä. En ole koskaan ollut mikään "juntta" mutta satuin tuntemaan yhden valintaa tekevistä, ja ehdolla oleva ystäväni pyysi minua soittamaan ja kysymään hänen kantaansa.

No minähän soitin ja sehän oli varmasti hupaisin junttapuhelu koskaan... "ootko aatellu... tai siis tietysti oot, mut voisitko.... tai siis aattelisitko, että voisit.... jne jne". Puhelu oli siksikin turha, että ystäväni vastaehdokas oli hyviä ystäviä tämän henkilön kanssa, jolle soitin. Hänen kantansa oli siis jo muodostettu, ja päädyimmekin juttelemaan ihan niitä näitä.

Tämä tapahtui jo kuukausia ja kuukausia sitten ja ajattelin naiviuttani, että asiat ovat asioita ja tämä lienee jo unholassa kaikkien osalta. Nyt sitten selvisikin eräässä tilaisuudessa, että kyseinen vastaehdokas on edelleen minulle suivaantunut (vaikkei vieläkään tunne minua sen kummemmin) ja antoi tulla asiaan liittyen todella selvää kommenttia koko laidalta. Alkoholilla oli vaikutusta asiaan...

En antanut sen keskusteluntyngän juurikaan vaivata, mutta se palasi kuitenkin mieleeni taas nyt kun selälläni makasin muutaman päivän. Miten voikin harmittaa joku asia. Inhottaa oikein, että ihminen ottaa noin henkilökohtaisesti toimenpiteen, joka ei ollut häntä vastaan vaan toisen ihmisen puolesta. Erityisen lapsellisen asiasta teki se, että kyseinen henkilö VALITTIIN eikä hänellä ollut edes hätää sen valinnan kanssa. Kyse on siis vain mielenilmauksesta. Ehkä hän oli sittenkin vielä herkempi siinä pidetäänkö hänestä vai ei...

Mistä erottaa välitunnin?

Olen taas koulussa... laskelmieni mukaan tänä lukuvuonna jo kahdeksatta kertaa. Mielenkiintoista tässä opetuksen alussa on se, että opettajaamme ei näy. Toivottavasti ei ole missään ojan pohjalla autonsa kanssa, on nimittäin sen verran luikas keli. Ryhmämme on ratkaisuut tämän opettajattomuuden mielenkiintoisella tavalla. Käymme pareittain tupakalla, ja jos opettaja sillä välin ilmaantuu, kertoo muu ryhmä näiden kahden olevan "etsimässä oikeaa luokkaa".

Juurikin tätä kertoessamme opettaja tuli luokkaan! Puoli tuntia myöhemmin... nyt siis koulu alkaa eli bye bye!