Olihan kesä - tauko suodaan blogissa siksi että oli. Helppoa tietysti on voida suoda itsellensä, kun sitä harvoin (tuskin koskaan) itsensä kanssa on jyrkästi eri mieltä.
Olin mm. ihanalla törkeen paikan leirillä joka sittemmin paljastui:
1) työleiriksi (takajalat AU!) sielunhoidollisen risusavotan myötä
2) luontoleiriksi (että kihlautuvat joutsenet - wholda thunk!) ft sammakko, lepakko, joutsenet, telkkä, kahlaajatirppa, perhimet, järvisimpukka ja vesikirppujen invaasio!!
Niin, ja tiedättekö kun on niitä mökkinaapureita, joiden nimiä ei tiedetä? Tai no saa tietää niiden kollektiivin ("ne Söderholmit" tms) mutta ei äidin tyttönimeä! No eikö sitten tullut tätä vieraanvara-asiaa testattua naapurin toimesta. Mikään ei koskaan palaa sen jälkeen ennalleen. Tiedättekö? Tiedätte - ja silti tulette "ihan vaan tervehtimään" ettekä pysy omalla tontilla! Ruojat!
Hirmu hauskaa tässä oli se, että muodostui ihan oma kieli rakenteineen, päätteineen ja sanontoineen, ja nyt on ihan mahdottoman hankalaa olla ihmisten keskellä, jotka eivät (vielä) osaa sitä kieltä. Ihan pölöä on kun ei voi sanoa mitä sylki suuhun tuo. (Noin niinkun yleensäkään...)
Ja palaaminen töihin sitä vasta loputtoman riemullista onkin ollut! Eilen (toisena työpäivänä) oli henkiilöstöllä Amazing Race -tyyppinen virkistyspäivä. Kerrankin sai maleksia luonnollisesti ja muodostaa 10 hengen ryhmiä eikä jaettu "jako seitsemään" tai "menkää pituusjärjestykseen" metodilla. Aikuisia ihmisiä kumminkin!
Hyvää ruokaa ja seuraa ja niin paljon juotavaa kun kerkesi kiskoa (jätin lähtiessäni noin 30 drinkkilippua siihen pöydälle). Ilta päättyi karaoken (thanks Jossu - you ROCK!) ja hirmu mesomisen jälkeen siihen että hävisin Texas Hold'em:ssa täyskädellä... OIKEESTI! "Ei voi tolla jätkällä olla sitä neljättä vitosta..." Juu ei juu, paitsi just kun ON!
Menin kotiin. Yritän toiste uudelleen.
Ehkä.
