4.11.10
Epämukavuusalueilla oleilua
On kurjaa olla töissä, jos koko ajan tulee joku karvat pystyssä vastaan. On ikävää, jos ihmiset tömistelevät ja hymistelevät ottaessaan päätöksiä tai ohjeita henkilökohtaisesti. En osaa toimia sellaisten kanssa, koska koitan aina muistaa että asiat riitelevät, eivät ihmiset. En ole silti täydellinen ja pinna alkaa palaa...
Olen hieman huolissani sekä omasta tilastani, että muiden. Ihmisten jaksaminen alkaa kulminoitua vakaviin sairastumisisiin ja kaikki ihanat ihmiset näyttävät niin väsyneiltä, ettei halua sanoa poikkipuoleista sanaa, koska vastapuoli saattaa pillahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä.
Kollega asetti sanansa hyvin eräällä ruokatunnilla tällä viikolla kysyessään, että "kauanko tätä voi kestää?". Minua hirvittää tämä nykyinen säätämisen vaihe, vaikka mantroja hoetaan siitä, miten pitkälle on kuitenkin jo päästy jne. jne. Tehty on jo puolitoista vuotta, eikä loppua näy. Eivät ihmiset jaksa pinnistää ihan äärirajoilla toista samanlaista.
"Vasta kun juotte hiljaisuuden joesta,
voitte todella laulaa.
Ja vasta kun olette päässeet vuoren huipulle,
olette alkava kiipeämään.
Ja vasta kun maa on vaatinut jalkanne ja kätenne,
tulette todella tanssimaan."
- Kahlil Gibran
Olen hieman huolissani sekä omasta tilastani, että muiden. Ihmisten jaksaminen alkaa kulminoitua vakaviin sairastumisisiin ja kaikki ihanat ihmiset näyttävät niin väsyneiltä, ettei halua sanoa poikkipuoleista sanaa, koska vastapuoli saattaa pillahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä.
Kollega asetti sanansa hyvin eräällä ruokatunnilla tällä viikolla kysyessään, että "kauanko tätä voi kestää?". Minua hirvittää tämä nykyinen säätämisen vaihe, vaikka mantroja hoetaan siitä, miten pitkälle on kuitenkin jo päästy jne. jne. Tehty on jo puolitoista vuotta, eikä loppua näy. Eivät ihmiset jaksa pinnistää ihan äärirajoilla toista samanlaista.
"Vasta kun juotte hiljaisuuden joesta,
voitte todella laulaa.
Ja vasta kun olette päässeet vuoren huipulle,
olette alkava kiipeämään.
Ja vasta kun maa on vaatinut jalkanne ja kätenne,
tulette todella tanssimaan."
- Kahlil Gibran
Asumisia
Olen ajautunut epähuomiossa tilanteeseen, jossa olisi uuteen kotiin muutto edessä. En halunnut ekaan kerrokseen, enkä halunnut pihaa, enkä ollut edes ajatellut ennen sitä kaupunginosaa... mutta niin siinä vaan kuulkaa käy, että tämä neito taitaa tulla jankalaiseksi luhtitalon päätyläiseksi. Siis minä!
En oikein lakkaa ihmettelemästä omaa joustavuuttani näissä valtavissa asioissa, vaikka pikkujutuissa olen huomattavan takakireä. Sama homma oli auton kanssa, koska tiesin lähtiessäni että mitä autoa etsin - ostin jotain ihan muuta. Nyt hain ihan jotain muuta - mutta uuteen kotiin olen jo ihan pihkassa. Onpa kummaa.
Ilahduin, kun muuttoapua tarjoutui ja kalusteitakin on tiedossa. Mihin tämä mielettömyys johtaa? Tupaantuliaislahjoihin? Tolkkua, ihmiset! : )
En oikein lakkaa ihmettelemästä omaa joustavuuttani näissä valtavissa asioissa, vaikka pikkujutuissa olen huomattavan takakireä. Sama homma oli auton kanssa, koska tiesin lähtiessäni että mitä autoa etsin - ostin jotain ihan muuta. Nyt hain ihan jotain muuta - mutta uuteen kotiin olen jo ihan pihkassa. Onpa kummaa.
Ilahduin, kun muuttoapua tarjoutui ja kalusteitakin on tiedossa. Mihin tämä mielettömyys johtaa? Tupaantuliaislahjoihin? Tolkkua, ihmiset! : )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
