Came back from Russia last Sunday and have been breathing a lot easier since. Literally!! The smog was unbelievable in St. Petersburg and the trains with which we travelled from there to Petrozavodsk, near lake Ääninen in Carelia, were lined with wall-to-wall carpeting (propably not on the outside but practically everywhere else). My throat was sore for three days, but now I feel fine... well, better.
Memories from the trip will never fade - such an experience with new and old friends is absolutely recommendable!! Our American trainee here at work has looked quite puzzled when I have told him about the three tickets we got for illegal drinking and photography and the attempted robbery of one of our group members and still I have a shine in my eyes when I tell him how cool the trip was. Yes - despite all the stuff mentioned above, it was übercool!
Links to the hotel and a picture of the group (minus Veera, who's taking the pic) are in the message below. I'll post more when I can think rationally about the whole thing... or whatever.
23.5.07
Petroskoi on kaunis ja vihreä kaupunki!
Olen palannut Venäjän Karjalan lumoavista maisemista ja vielä hengissä. Matka oli ratkiriemukas ja kuten olettaa saattoi, myös tapahtumarikas! Mukana kuuden hengen ryhmässämme oli Katri, Lauri, Juhani, Veera, Mikko ja minä. Matkasimme Venäjälle päin aiotun junan sijasta venäläisellä tilataksilla. Huisia!
Rajalla saimme leimoja sekä uudet ammatit. Vieläkään ei ole ihan varmaa miten, mutta ylitimme rajan kokonaisen 25 minuutin sählingin jälkeen ja sen jälkeen kuskimme tokaisi venäjäksi, että jos joku kysyy niin olemme journalisteja, joilla on kiire junaan. No sehän sopii!
Pääsimme Pietariin saakka ihan hyvin (vaikka ei ollut turvavöitä takapenkillä eikä ilmeisesti nopeusrajoituksia tiellä) mutta siellä oltuamme ruhtinaalliset 20 minuttia, saimme ensimmäiset sakot. Tiedoksi sinne aikoville, että vaikka rautatieasemalla saa juoda olutta tölkistä, niin metroasemalla se ei suinkaan ole sallittua! Kokonaiset 50 ruplaa kärsimme tästä (1,4 euroa) joten kokemus oli hintansa väärti!
Pietarista Petroskoihin matkustettiin sitten yöjunalla. Kokemus oli hieman kaksijaksoinen. Kabinetissa tunnelma oli kohdallaan ja peditkin suhtkoht mukavia. Positiivinen ylläri olivat vessat, jotka olivat niin siistejä, että vaikka olisi sukkasiltaan mennyt niin olisi selvinnyt kuivin jaloin.... eipä onnistu VR:ltä. Pahempi puoli oli se, että junat on päällystetty lähes kokonaan (no ei ulkopuolelta) plyyshillä ja hengittäminen on ainakin astmaatikoille tuskaa. Allergikollakaan ei ollut helppoa...
Petroskoissa ohjelmaa vietimme osittain Joensuusta tulleen bussilastillisen kanssa (mukana myös Veeran äiti!), ja siihen sisältyi kiertoajelu ja vierailut mm. paikalliselle viinatehtaalle ja suomalais-ugrilaiseen kouluun, jossa kirkasotsaiset lapsukaiset opettelivat sanomaan tuikihyödyllisiä lauseita kuten "Helsinki on teollisuuskeskus" ja "olympiastadionilla on Paavo Nurmen juoksijapatsas". Kyllä noilla nyt yksi työpaikka aukenee sitten jos tänne tulee. (pyydän anteeksi rajatonta sarkasmiani)
Liplatimme sormiamme Äänisessä ja istuimme rantabulevardilla terassilla juoden olutta ja syöden saslikia. Valokuvasimme patsaita (emme siirrelleet) ja antauduimme toisinaan aavistuksen isänmaalliseenkin tunnelmaan vuosikymmenten taa. Alue jäi kuitenkin uudelleen valtaamatta. Osin siksi, että näimme Pedagogisen yliopiston museossa suomenkielisen keskitysleirin henkilökortin ja muuta sälää, joka muistutti siitä, että viimeksi siellä ei oltu viisumilla, jossa luki "turisti".
Hotellimme oli Hotelli Pohjola jolle sittemmin on toki annettu venäjänkielinenkin nimi, Severnaya. Huoneet olivat mukavia ja jääkaapillisia eikä niistä moitteen sanaa! Olimme toki suurimman ajan pitkin ja poikin kaupunkia kävellen tai trollikalla, eli ei sen nyt niin väliä kunhan on turvallinen paikka missä pitää tavaransa ja suihkuttaa kun siltä tuntuu.
Tässä sessiossa olemme kirjoittamassa postikortteja, joita vielä varmaan kotimaassa saa hetken odottaa... Veera kiltisti antaa käyttää ottamaansa kuvaa. Paikka on hotellia vastapäätä Leninin prospektilla oleva puistikkokioski jossa kaksi muovipöytää ja muutama tuoli. Se lasketaan terassiksi!
Rajalla saimme leimoja sekä uudet ammatit. Vieläkään ei ole ihan varmaa miten, mutta ylitimme rajan kokonaisen 25 minuutin sählingin jälkeen ja sen jälkeen kuskimme tokaisi venäjäksi, että jos joku kysyy niin olemme journalisteja, joilla on kiire junaan. No sehän sopii!
Pääsimme Pietariin saakka ihan hyvin (vaikka ei ollut turvavöitä takapenkillä eikä ilmeisesti nopeusrajoituksia tiellä) mutta siellä oltuamme ruhtinaalliset 20 minuttia, saimme ensimmäiset sakot. Tiedoksi sinne aikoville, että vaikka rautatieasemalla saa juoda olutta tölkistä, niin metroasemalla se ei suinkaan ole sallittua! Kokonaiset 50 ruplaa kärsimme tästä (1,4 euroa) joten kokemus oli hintansa väärti!
Pietarista Petroskoihin matkustettiin sitten yöjunalla. Kokemus oli hieman kaksijaksoinen. Kabinetissa tunnelma oli kohdallaan ja peditkin suhtkoht mukavia. Positiivinen ylläri olivat vessat, jotka olivat niin siistejä, että vaikka olisi sukkasiltaan mennyt niin olisi selvinnyt kuivin jaloin.... eipä onnistu VR:ltä. Pahempi puoli oli se, että junat on päällystetty lähes kokonaan (no ei ulkopuolelta) plyyshillä ja hengittäminen on ainakin astmaatikoille tuskaa. Allergikollakaan ei ollut helppoa...
Petroskoissa ohjelmaa vietimme osittain Joensuusta tulleen bussilastillisen kanssa (mukana myös Veeran äiti!), ja siihen sisältyi kiertoajelu ja vierailut mm. paikalliselle viinatehtaalle ja suomalais-ugrilaiseen kouluun, jossa kirkasotsaiset lapsukaiset opettelivat sanomaan tuikihyödyllisiä lauseita kuten "Helsinki on teollisuuskeskus" ja "olympiastadionilla on Paavo Nurmen juoksijapatsas". Kyllä noilla nyt yksi työpaikka aukenee sitten jos tänne tulee. (pyydän anteeksi rajatonta sarkasmiani)
Liplatimme sormiamme Äänisessä ja istuimme rantabulevardilla terassilla juoden olutta ja syöden saslikia. Valokuvasimme patsaita (emme siirrelleet) ja antauduimme toisinaan aavistuksen isänmaalliseenkin tunnelmaan vuosikymmenten taa. Alue jäi kuitenkin uudelleen valtaamatta. Osin siksi, että näimme Pedagogisen yliopiston museossa suomenkielisen keskitysleirin henkilökortin ja muuta sälää, joka muistutti siitä, että viimeksi siellä ei oltu viisumilla, jossa luki "turisti".
Hotellimme oli Hotelli Pohjola jolle sittemmin on toki annettu venäjänkielinenkin nimi, Severnaya. Huoneet olivat mukavia ja jääkaapillisia eikä niistä moitteen sanaa! Olimme toki suurimman ajan pitkin ja poikin kaupunkia kävellen tai trollikalla, eli ei sen nyt niin väliä kunhan on turvallinen paikka missä pitää tavaransa ja suihkuttaa kun siltä tuntuu.
Tässä sessiossa olemme kirjoittamassa postikortteja, joita vielä varmaan kotimaassa saa hetken odottaa... Veera kiltisti antaa käyttää ottamaansa kuvaa. Paikka on hotellia vastapäätä Leninin prospektilla oleva puistikkokioski jossa kaksi muovipöytää ja muutama tuoli. Se lasketaan terassiksi!
Harmi, etten virittänyt firman pirskeistä voittamaani askelmittaria - käveltyä tuli nimittäin niin, että jalat muistavat sen vieläkin ja selkä vaati Parasetamolia illoin. Tai ainakin lisää olutta, shampanjaa tai votkaa. Kunhan saamme pidettyä karonkan (tai de-briefing tai ryhmäterapian tai mikä sitä nyt tuleekin) niin sitten lisää kuvia.... palataan - da svidánja!
5.5.07
Googletuksen riemua
Eräs Harri (luultavasti ei kukaan tuntemistani Harreista? *hmmnmm*) oli eksynyt sivuilleni etsiessään tämän Jämsän puukkosurmaajan tunnustusta ja kun olin kirjoittanut siitä blogiini niin google ihanuudessaan johti taas uuden ihmisen luokseni. Mikä kivointa, kyseinen henkilö oli lukenut horinoitani taaksepäin vaikka kuinka pitkälle...
Pitää alkaakin kirjoittamaan mitä kummallisimmista asioista ja laittaa avainsanoja siten joukkoon, että ihmiset eksyvät tahtomattaankin paikalle. Jos nyt vielä joku tulee tänne googlen johdattamana etsimään sitä Jarmon tunnustusta, niin selväksi tehtäköön:
- en tunne kyseistä perhettä
- en ole missään tekemisissä asian kanssa
- etsin itsekin sitä tunnustusta netistä, enkä löytänyt
- kiva kun eksyit sivuilleni kumminkin! :)
Pitää alkaakin kirjoittamaan mitä kummallisimmista asioista ja laittaa avainsanoja siten joukkoon, että ihmiset eksyvät tahtomattaankin paikalle. Jos nyt vielä joku tulee tänne googlen johdattamana etsimään sitä Jarmon tunnustusta, niin selväksi tehtäköön:
- en tunne kyseistä perhettä
- en ole missään tekemisissä asian kanssa
- etsin itsekin sitä tunnustusta netistä, enkä löytänyt
- kiva kun eksyit sivuilleni kumminkin! :)
Kurssilla taas
Voionmaan opisto kutsui täksi viikonlopuksi (niinkuin nyt ensi viikon tentti ja tekemätön essee eivät toisi tarpeeksi tekemistä ja ajankäytön ongelmia). Olen SAK:n viestintäkurssilla ja opiskelen nettisivujen ylläpitoa ja InDesignia jotta minusta tulisi tarpeeksi tehokas järjestöjyrä! Jipii!!
Parhaillaan ollaan atk-luokassa ja katsotaan alueellisten paikallisjärjestöjen sivuja ja niiden ylläpitoa. Kerrassaan vinkeää on se, että nyt tuo SAK:n webbimaster on antanut minulle (niinkuin kaikille muillekin Tamperelaisille tietysti) tunnukset päivittää paikallisjärjestön sivuja. Ei liene salaisuus, että toimittuani Tampereen SAK-nuorten toimintaryhmässä sain ikuisen vihan päälleni paikallisjärjestön puheenjohtajalta... saisipa hän nyt kyllä hepslaakin, jos tietäisi, että voisin kirjoitella tänne mitä sattuu... *hihihihihi* ja vaikka hänen nimissään.
Taidan kuitenkin pidättäytyä, ettei tarvitse nyt vielä sitäkin sontaa kestää. Mutta ompas vain veikeä tunne! :)
Parhaillaan ollaan atk-luokassa ja katsotaan alueellisten paikallisjärjestöjen sivuja ja niiden ylläpitoa. Kerrassaan vinkeää on se, että nyt tuo SAK:n webbimaster on antanut minulle (niinkuin kaikille muillekin Tamperelaisille tietysti) tunnukset päivittää paikallisjärjestön sivuja. Ei liene salaisuus, että toimittuani Tampereen SAK-nuorten toimintaryhmässä sain ikuisen vihan päälleni paikallisjärjestön puheenjohtajalta... saisipa hän nyt kyllä hepslaakin, jos tietäisi, että voisin kirjoitella tänne mitä sattuu... *hihihihihi* ja vaikka hänen nimissään.
Taidan kuitenkin pidättäytyä, ettei tarvitse nyt vielä sitäkin sontaa kestää. Mutta ompas vain veikeä tunne! :)
3.5.07
Pelottavia asioita
Ensiksikin en oikein mitenkään saa otetta enkä perspektiiviä tähän Viron ja Venäjän patsaskahakkaan. Nythän se on jo Naton ja Venäjän välinen diplomaattikriisi, että kohta sitä patsasta ei varmaan muista kukaan.... mutta että miten venäläisillä on otsaa lähteä entiseen alusmaahan vanhan mallin mukaan politbyroon delegaationa ja täysin takki auki neuvomaan toisille miten niiden maassa tulee elää??
Ja miksi käydään Viron suurlähettilään kimppuun lehdistötilaisuudessa? Muistaakseni hän ei ollut patsaan siirron kanssa lähes missään tekemisissä - siis sen lisäksi että on virolainen. Ruotsin sekaantumista tähän asiaan en edes ymmärrä. Huomaan vaan itsessäni nousevan pienen huolen siitä, että historiassa kun on Venäjän ja Ruotsin välit kiristyneet, niin meille ei yleensä hyvin käy siinä välissä.... ja kun pitäis Euroviisujakin hoitaa kunnialla ja Venäjän matkakin on tilattu. Voih, ahistus!
Sitten toinen asia on tämä Jarmo Björkqvistin tunnustus ja 50 sivuinen kirje omaisille. Miten päästään vino pitää ihmisen olla, että ensinnäkään tekee tuollaista ja sitten vielä sitä koittaa selittää viidelläkymmenellä sivulla! Voiko ihan tavallinen ihminen noin kajahtaa ihan tuosta vaan. Toivottavasti ei, olisin varmasti otollista maaperää päähänpistoille. (Älkööt kukaan ottako tätä minään vihjeenä, en aio heittäytyä murhanhimoiseksi)
Ja miksi käydään Viron suurlähettilään kimppuun lehdistötilaisuudessa? Muistaakseni hän ei ollut patsaan siirron kanssa lähes missään tekemisissä - siis sen lisäksi että on virolainen. Ruotsin sekaantumista tähän asiaan en edes ymmärrä. Huomaan vaan itsessäni nousevan pienen huolen siitä, että historiassa kun on Venäjän ja Ruotsin välit kiristyneet, niin meille ei yleensä hyvin käy siinä välissä.... ja kun pitäis Euroviisujakin hoitaa kunnialla ja Venäjän matkakin on tilattu. Voih, ahistus!
Sitten toinen asia on tämä Jarmo Björkqvistin tunnustus ja 50 sivuinen kirje omaisille. Miten päästään vino pitää ihmisen olla, että ensinnäkään tekee tuollaista ja sitten vielä sitä koittaa selittää viidelläkymmenellä sivulla! Voiko ihan tavallinen ihminen noin kajahtaa ihan tuosta vaan. Toivottavasti ei, olisin varmasti otollista maaperää päähänpistoille. (Älkööt kukaan ottako tätä minään vihjeenä, en aio heittäytyä murhanhimoiseksi)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
