26.11.07

Sähellyksen Saturday

Nyt meni taas oikein tyylipuhtaasti perseelleen piirin valinnat lauantain koko päivän maratoonikokouksessa. Eräs entinen kunnallistoimikuntalainen oli jostain jumalan syystä päätellyt itse pienessä päässään, että ilman häntä istuvana tietysti täysin toimintakyvytön kunnallistoimikunta ei olisi varautunut piriin puheenjohtajistoon esittämään vpj:tä, jos ehdokkaamme ei tulisikaan valittua pj:ksi.

Kuitenkin (luonnollisesti, perkele) olimme nimenomaisesti katsoneet, että miten saamme maksimoitua nuorten ja naisten saamat paikat ja olimme oikein ylpeitä siitä, että minua vpj:ksi ehdottamalla saimme myös toisen fiksun nuoren naisen mahtumaan piirihallitukseen. Väistyvä vpj piti oikein hyvän puheen siitä, miten kun hän ei ole enää käytettävissä piirin vpj:ksi niin että "älkää tuomitko sitä toista saman sukunimen omaavaa kun nimen näätte myöhemmin kokouksessa, hän ei ole lapseni..." tyyppisesti. No vähän kulmakarvoja kohottui, kun koskaan ei esitystä sitten tullutkaan kyseisen henkilön osalta. Tämän käänteen vuoksi kun hän ei nyt sitten mahtunutkaan koko hallitukseen!

No uusi vpj 2008-2009 sitten valittiin (ja se en ole minä) ja olimme hieman äimän käkenä, koska voittanut ehdokas ei ollut paikalla. Tämä siksi, että hän itse luuli ettei häntä tarvittukaan, kun ei oltu palattu asiaan, kuten oli luvattu siinä tapauksessa että häntä tarvitaan. Hän ei siis ilmaantunut, kun oli siinä uskossa, että oli ehdokas muualta... niinkuin olikin!!!! Kesken kokouksen sain sitten tekstaria, että sorisorisori, hän ei tiennyt minun olevan ehdokkaana vaan että hänelle oli soitettu edellisenä iltana ( ! ! ! ) ja kyselty alustavasti halukkuutta, koska kyseinen koko sählingin masinoinut valopää oli siinä käsityksessä, että ketään ei ole ehdottaa. Ei kuitenkaan ollut kysynyt esim. kunnallisjärjestön puheenjohtajalta, joka oli taas aivan äimänä kun tämä sattui ja luonnollisesti koki pienen arvovaltatappion kun hänen viemänsä ehdotuksen piti tietysti olla koko kunnallistoimikunnan. Noloa siis kaikenkaikkiaan valitulle, ei-valitulle, esittäjille ja kokousedustajille. Marvelous!!

Un-fucking-believable. Motivaatio tähän amatöörimäiseen sähellykseen ja muutenkin koko hapatukseen alkaa olla mennyt. Pitäisiköhän sitä kieltäytyä tänään tehtävistä valinnoista kokonaan. Pitäkööt tunkkinsa!

13.11.07

Aselakeja, tehy-lakeja ja muita pakkolakeja

Maailmassa on virhe. Jos 18-vuotiaan pojan on mahdotonta löytää mitään muuta ratkaisua, kuin ampua ystäviään ja mahdollisia avun tarjoajia, niin sitten on jossain menty pieleen. Ymmärrän alkuajatuksen siitä, että inhimillisyys on kokenut inflaation ja jotakin on pielessä tässä yhteiskunnassa, mutta keksin varmasti paremman ratkaisun saavuttaakseni lopputulemani. No, minä en luulekaan olevani kaikkivoipa elämästä ja kuolemasta päättäjä...

Minusta on mielenkiintoista, miten eri tavoin ihmiset suhtautuivat tällaiseen. Tapahtunut synnyttää yhteisöllisyyttä toki ja kynttilöitä sytytetään. Sitten on osa ihmisiä, jotka eivät halua kuulla asiasta mitään mistään ja he turhautuvat kun sitä tulee joka tuutista. Sitten on sellaisia, joiden on pakko saada kaikki informaatio (eikä välttämättä sosiaalipornomielessä) jotta voivat käsitellä asian ja jättää sen taakseen. Ja oman tunteensa voimakkuuden tunnistaa vasta, kun joku kritisoi sinun tai jonkun muun tapaa käsitellä asiaa. Kukin kuitenkin käsitelköön asian omalla tavallaan - pääasia, että tästä pästään ohi ja yli.

Jos ei muuta, niin nyt ainakin keskustellaan siitä pitääkö ihmisillä olla niitä aseita kotona ja kuka niitä saa. Metsästysharrastus on mielestäni täysin hyväksyttävä ja kuuluu olennaisesti meidän suomalaiseen kansanperinteeseen. Mutta että se, ettei vielä ole jäänyt kiinni mistään tai kajahtanut totaalisesti, ei saa riittää aseen hankinnan seulan läpäisemiseen.

En ole nyt ihan valmiiksi ajatellut asiaa (eli älkää nyt soittako Karpolle, YLE:n ohjelmapäivystykseen tai edes minulle haukkuaksenne), mutta eikö voisi olla niin että kun liityt metsästysseuraan tai ampumaseuraan, niin silloin on perusteltua olla ase ja sitä säilytetään siellä seuran tilassa? Tiedän, että se aiheuttaa varmasti kustannuksia seuroille, mutta eiköhän sitä investoida tiloihin jne. muutenkin ja harrastusmaksut ne vaan nousevat muuallakin, joten se siitä. Jotain tähän on kuitenkin keksittävä.

No sitten tähän Tehy:n työtaisteluun (joka ei perkele ole lakko, hyvät porvaritampiot) johon ei toivottavasti jouduta ensi viikolla. Katsoin aamutelkkarista tänään, kun koko yön kinanneet umpiväsyneet kansanedustajat meinasivat toisensa listiä live-lähetyksessä. Kansanhuvia parhaimmillaan. Kaikki hakevat nyt sitä rajaa, missä alkaa ihmishenkiä mennä, mutta siihen asti ei kinan koskaan pitäisi mennä. Rahaa on niin, ettei valtio kollektiiviselle paskalleen taivu, mutta ei niin mitenkään voida sitä antaa kunnille.

Itse satun asumaan sellaisessa kunnassa, joka ei ihan kurapaskalla ole, mutta moni ystäväni asuu... kunnan veroäyriksi 34% ?

30.10.07

Megasankaruutta

Viime perjantaina minusta jostain kumman syystä tuntui siltä, että kirjoittaminen ei ehkä olisi mahdotonta... olipa kummallinen kutina. Siitä rohkaistuna käytin koko viikonlopun ahkeraakin ahkerampaan kirjoittamiseen. Sain aikaiseksi työoppimisraportin, projektiraportin, opinnäytetyön tutkimus- ja kehityssuunnitelman sekä kyselykaavakkeen luonnoksen jotta saan projektin käyntiin. Olin siis ihan hervottoman tehokas ja en itsekään oikein sitä käsitä, miten tämän kaiken sain aikaiseksi.

Katselin sitä tekstin määrää maanantaina kun laitoin niitä palautellen opettajille. Tuoko määrä asiaa tuli minusta tuli pihalle... ja vielä jotenkin järjellisesti. Ei se helppoa ollut kuitenkaan, koska olin "kypsytellyt" tätä ainakin kesästä saakka. Vannoin itselleni, että ennenkuin on lumi maassa........ ja pidin lupaukseni.

No, ei pidä ylpistymän ihmisen, koska perjantaiksi pitää jo valmistella artikkeliesittelyä in English aiheesta vapaahtoiset työmarkkinoilla, näkökulmana työsopimukselliset asiat ja vapaaehtoistyöntekijän asema.... BLAH!

18.10.07

Mennäänkö yhelle?

Tänä aamuna mietin, onko ihmiskunnassa kukaan koskaan "mennyt yhelle" mihinkään? Ei sellaista ole olemassa!!!

Nyt siis huolestuneille lukijoille kerrottakoon, että olen minä siis toki mennyt istumaan ja tullut juoneeksi vain yhden. Se on ihan eri asia!! Yleensä se johtuu siitä, että paikalla ei ole ketään tuttua (tai ainakaan kiinnostavaa tuttua) enkä ole kokenut pelkän alkoholin kiskomista mitenkään päin mielekkääksi.

Mutta aina silloin kun menen tietoisesti "yhelle" niin ei se mene niin, vaan juuri siellä on säkenöivä keskustelu menossa kardaaniakseleista, venäläisestä palvelukulttuurista tai sarkahousuista.... ja sitten se onkin neljä kaljaa ja aamulla on tunkkainen olo.

Mutta jos päättäisikin mennä juomaan vaikkapa 12,7 kaljaa joka kerta, toisinaan se vaan jäisi yhteen tai kahteen? Taktiikkana se voisi toimia.

Testing testing....

13.10.07

Digipofoilua

Taas koulussa ja digitaalisen portfolion tekeminen on aiheena. Se vaan on mahdottoman hankalaa, kun en halua tehdä sitä sillä ohjelmalla jota täällä tuputetaan. Se on syvältä. Siis mariaanien-hauta-syvältä.

Digitaalisen portfolion tekeminen muutenkin on aika kummallista, kun siis teki sen portfolionsa millä hemmetin vehkeellä hyvänsä niin tänä päivänä se varmaan on elektronisessa muodossa ja liitettävissä kotisivuille tms. niinkuin ne perustelevat tätä versiota. En käsitä.

Siihen on olemassa malli, ja määrätyt välilehdet. Siihen on aikataulu. Siihen on siis kaikki olemassa - miksi siihen pitää sorkkia millä sen haluaa tehdä!?!?!??! Vaikka sen tekisi muovailuvahasta, niin sillä ei pitäisi olla mitään väliä. Voihan vinetto.

8.10.07

Koulu on tai ei ole?

Viime perjantaina oikein näin vaivaa ja otin vuosilomaa keskittyäkseni vapaastivalittaviin opintoihini, joita piti olla koko päivä. No aamulla vääntäydyin kilon kappaleina meidän sosiaalialan yksikköön... anteeksi, toimipisteeseen. Siellä olin kaikessa rauhassa näpertämässä kahvin kanssa Facebookia (joka muuten on paras keksintö sitten pyörän!) ja satun katsomaan sähköpostiani samalla....

Eikös siellä ole ilmoitus, että koko päivä on peruttu kun opettaja on sairas. Viesti oli tullut meille saman päivän aamuna sähköpostiin klo 6:50 joten sen saamisen kanssa oli vähän niin ja näin. Eli siis muutamahan meitä sitten pyri siellä koululla ja koki suurta turhautumista. Voi kun olisi tiennyt, että saa nukkua!! *itkupotkuraivari*

Opettajaa ymmärrän ihan täysin, raukka parka oli viimeiseen asti odottanut toipuvansa ja levännyt ja vielä kipeänäkin aamusta noussut laittamaan koko luentomateriaalin jne. meidän sähköiseen opiskeluympäristöön. Voi sitä pientä. Mutta silti - olisin voinut olla kotona vällyjen välissä!!!

No siitä sitten kun tokenin ja kävin siskon kanssa lounaalla, niin tajusin, että siis minullehan oli siunaantunut ylimääräinen vapaa !!! *sambaa* *tico tico* Koska olin luvannut itselleni työskennellä työoppimisraporttini ja projektiraporttini kanssa vasta lauantaina / sunnuntaina, oli sen pariin liian aikaisin lähteminen mahdotonta. Olihan asiasta sovittu ja mielestäni tässä pitää pitää yhdet puheet!!

Siispä päästin itseni karkaamaan baariin. Olipa ihanaa olla vuosilomapäivänä keskellä kirkasta päivää baarissa ihanassa omassa rauhassa. Hih. Otin sitten pitkän kaavan mukaan ja siihen sisältyi ystäviä ja karaokea ja kaikkea. Olipas kivaa!! Hip hip!

24.9.07

New motto

You are not your job.
You are not the money in your bank account.
You are not the car you drive.
You are not how much money is in your wallet.
You are not your fucking khakis.
You are the all-singing, all-dancing crap of the world.
- Tyler Durden

22.9.07

Miten on ihmiset erilaisia

Olen taas koulussa ja oi miten kiihkeitä ryhmädynaamisia asioita saikaan aikaan se, että meidän ryhmään tällättiin kylkeen toinen ryhmä, jossa on ihan vieraita ihmisiä!! Oli riemastuttavaa seurata miten se vaikutti hyvässä ja pahassa. Kaikkihan tietysti alkaa sitä kun mennään istumaan ja mihin ja kenen viereen. Ensin olin hakemassa paikkaa oven vierestä praktisista syistä, mutta kun kaikki muut omasta ryhmästäni olivat toisella puolen luokkaa, niin paikan vaihto oli tehtävä heti paikalla! Yleensä naureskelen ihmisille, jotka vaativat päästä kaverin viereen.

Tähän vahvaan ryhmäytymiseen varmaan vaikutti se, että oltiin pitkästä aikaa taas kesätauon jälkeen yhdessä ihmisten kanssa, joita oli ollut oikein ikävä. Osa oli sitä, että meistä vaan on tullut todella hyviä opiskelutovereita, joidenkin kanssa jopa ystäviä. Sen huomasi kun pari päivää ennen tänne koululle tuloa oikein piti pidellä itseään, ettei soita joillekin heistä etukäteen. Toisten kohdalla honeymoon on todellakin ohi ja vuoden aikana toistuneet asiat taas saavat raivon valtaan.

Ihanaa kuitenkin olla täällä taas, vaikka olenkin aivan ampumispisteessä ensimmäisen (siis ELÄMÄNI ensimmäisen) kokonaisen päivän ruotsin kielen opiskelun jälkeen. En halua nähdä yhtään partisiipin perfektiä enää tänä iltana *yök*

Palataan taas, kommentoin palkankorotuksia ensi viikolla... sopimus kun kuulemma on tullut sillä aikaa kun olemme viruneet täällä.

PS. Opiston digiaika ei ole vielä huoneissa alkanut, joten menen tappelemaan aulan ainoan telkkarin kaukosäätimestä.

3.9.07

Opiskelua ja töitä

Viikonlopun opinnoissa oli rajattoman hillittömän hauskaa. Satuimme olemaan Kiljavalla samaan aikaan kuin SAK:n henkilöstö oli siellä kehittämispäivillään ja iltaohjelma oli sen mukaista. Emme siis olleet samaa porukkaa, mutta porukan hyvästä tuulesta kertoi se, että opiskelijarukat eivät jääneet ilman boolia saati sitten ilman palkintoja illan musavisassa!! Meidät siis otettiin ihan ilman sarvia ja hampaita mukaan ilonpitoon ja senkös aamulla päänsärystä huomasi... *nnnh*

YouTube ei tule hyötymään Sepon kuvaamasta SAK-johtajien miesvoimistelusta, mutta voi kuinka verkkokalvoilta saisi sen painitrikoon pois.... *hieroo silmiä* En ole nauranut ihan niin kovasti paljon pitkiin aikoihin. Sattui sekä kylkiin että poskiin. Ja siihen missä muilla on vyötärö.

Opinnoissa on ehkä edetty, kun opinnäytetyö olisi nyt hyväksytetty (hopsari sanoi "mutta tuohan on loistavaa") ja sitä pitäisi alkaa sitten väsäämään saman tien. Vapaasti valittavat on sovittu ja osin suoritettukin ja silleen. Vielä tämän talven kun rypistää suuntautumisopintoja niin eiköhän se siitä!! Palataan taas...

8.8.07

Valintoja valintoja

Olen hieman hämmentynyt kokouksesta, johon olen menossa tunnin päästä. Siellä on ensimmäistä kertaa tilanne, jossa olen mukana porukassa joka päättää ihmisen tulevaisuudesta työpaikan muodossa. Ihan oikean nuoren lainaa ottaneen, perheen perustaneen tai muutenkin tavallisen ihmisen tulevaisuudesta.... Sitä pitäisi suhtautua asiaan varmaan vakavuudella - pitäisiköhän pyytää laulamaan kaikki piirin maakuntalaulut vai nimeämään kaikki maakuntakukat piirin alueelta?? *hih*

Yksi huolikin asiassa saattaa olla - olen kuullut huhuja asiaan liittyvästä menettelystä, ja olen saamieni tietojen mukaan hieman eri mieltä siitä meneekö valinta viimeksi päättämämme menettelyn mukaan vai jotenkin aivan muulla lailla. No katsotaan.... En vielä avaudu sen enempää, vaan palaan siihen kunhan valinta on tehty.

Aikuisena pitää niin kovasti keskittyä. Jos voisi vaan joskus mennä ja olla vaan ja sitten tulisi joku aikuisempi ja kertoisi, että "nyt syömään", tai "nyt kumisaappaat jalkaan ja kavereiden kanssa ulos" tai jotain.... haluaa takaisin lapseksi.

Paluu arkeen

Hienoa, että kolme päivää töiden aloittamisen jälkeen olen aivan hirttäytymisen partaalla. No, ei sentään, mutta pahemmin ei olisi töihin palaaminen alkaa. Sunnuntaina saavuin diabetesliiton leiriltä (jossa siis olin taaskin kerätäkseni opintopisteitä) ja olin tietysti aivan naatti, koska olin juossut kolmatta päivää 9-13 vuotiaiden lasten perässä...

....ja juuri kun on maannut vaan paikallaan ja katsonut formulat ja sitten ajatellut orientoitua maanantaihin ja töihin menoon - poksahtaa ihmiseltä pesukone!!! *hyppii hattunsa päällä* Siinä sitten käsin viruttelin koneellista pyykkiä ja kyynelehdin kylpyhuoneessa. Että tämä tästä vielä puuttui!

No eihän sellaista masiinaa ole tietenkään kenelläkään varaa ostaa tuosta vain ja kun pesukoneet yleensä ilmoittelevat aika vähän ennen lopullista poksahdusta, olin vähän aikaa lamaantuneena, kun tajusin kuinka monen sadan paukku se nyt sitten on... *kylmä hiki*

Yhden yön kun sai nukuttua ja pää oli taas palannut normaaleihin mittoihinsa sekä älyllisesti että kireydeltään, aloin tarkastella asiaa rationaalisesti. Kyllä kai tästä selvitään. Isä soitti muutaman puhelun ja setvi asiaa, kun itse ei ekana työpäivänä tietenkään ehdi.... ja kone tulee perjantaina. Maksaa ei tarvitse mitään vielä pariin kuukauteen, eli eiköhän nekin hynät jostain nipistetä.

Tästä saatetaan sittenkin selvitä...

28.6.07

Smoking ban

As you reading abroad may already know, Finland passed a law which bans smoking indoors in restaurants, bars and pubs, from June 1st onwards. Damn. It's pretty clever to ease the law in when it's +25 degrees and the sun is shining and you can sit outside but it'll get interesting in December with -25 degrees and in the dark! I'm not a capitalist, but at this point I would have rather given each place the right to decide whether they allow smoking in their establishment or not. This would have at least given people an option. An illusion of democracy....

The law was justified by saying that the workers have a right to clean air. Of course they do! I'm not saying that people working in restaurants and bars should be forced to breathe smoke day in and day out, but they did choose the profession, so it couldn't have been THAT much af a surprise, huh!? Just a few years back the bars and pubs whent through a hellish remodeling to reduce smoke in the working area of staff in these places, and now they are left paying for it, after the new law made all this equipment unnecessary. Insane.

Small "quaint" pubs will fall flat on their faces, because they are still paying for the remodeling a few years back, now their clientele will start brewing their own stuff at home and the few that still come to the pub will smoke outside to the horror of people living above, passing by or anything. They will be evicted from their locations by October and that will be the end of it all.

I hate this kind of state-control. I should be able to ruin my life how ever I see fit.
F*!K

Tupakkalaista

Täällä Helsingissä muuten huomaa sen tupakkalain voimaantulon kun täällä ei tiedä mihin menee. Onhan se Tampereella helppo jos käy pääsääntöisesti niissä kolmessa baarissa joilla on se jatkoaika, mutta täällä on aina oltava terassilla (joka on kyllä heinäkuussa helpompaa kuin jouluna) tai sitten käytävä ovella röökaamassa. Perkele!

Olisipa unohdettu koko naurettava tupakointikielto, kun siitä on tullut näin valtaisa poru ja kikkailu porsaanrei’illä jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Olisi rehellisesti vain perustettu savullisia ja savuttomia baareja. Asiakkaat ja markkinatalous sitten olisivat katsoneet miten maailma makaa. En ole missään nimessä sitä mieltä, että ravintolahenkilökunnan pitää altistua savulle (jos he eivät niin halua), mutta pitääkö Suomesta tappaa pikkukuppilaperinne mahdottomilla määräyksillä? Ravintola-alalle hakeutuneelle henkilölle ei voi tulla yllätyksenä se, että on meluista, savuista ja mahdollisesti humalaisia asiakkaita.

Pikkukuppilan omistajan huolena on tästä lähtien se, että mikäli asiakkaita ylipäätään enää on, niin koko asiakaskunta ramppaa ulkona laseineen (ja antaa juomia alaikäisille?) ja sauhuttaa suoraan sisään yläkerran naapurin ikkunasta (häätö uhkaa kun vuokralla ollaan kumminkin?) eikä kävelytie riitä jonkun hienostorouvan puudelille, kun siinä on pino syrjäytyneitä. Katoavaa kansanperinnettä ovat ne paikat, sanokaa minun sanoneen. Ja se on sääli.

Toinen työviikko

No nyt on sitten huomenna toisen viikon viimeinen päivä, ja olen ollut kyllä tyytyväinen taas. Nyt on oikein kättenjälki näkyvissä, kun juuri lähetin satoja ja taas satoja kärpäslätkiä ja ilmapalloja maailmalle ja tänään olen seurannut sitä löytävätkö paketit vastaanottajansa... ihan kaikki eivät vielä.... kesämarkkinointimateriaalia on nyt sitten festareilla kautta maan, joten olkaa varuillanne! Teitä saatetaan kärpäslätkiä sosialidemokraattisesti hetkenä minä hyvänsä!

Järjestön nettisivua ja uusien jäsenten kirje-info-hässäköitä on katsottu läpitte ja mietitty mitä milläkin halutaan sanoa ja mitä on epähuomiossa sanottu vaikka toista on varmasti tarkoitettu. Viestinnän teemaan paikka on kyllä ollut ihanteellinen, koska järjestön viestintää on tullut tarkasteltua tilanteessa jossa tiedotussihteeriä ei enää ole ja tiedottaja aloittaa vasta syksyllä.

Nyt olen jo lopettanut tämän päivän työt (kuittauduin jo pihalle) ja yritän saada tuon Veerankin ulos täältä kun sillä lähtee kone huomenna aamulla anivarhain Lontooseen ja sen pitäisi aloittaa loma. Tuossa edessä se vaan nyt nököttää, kun se koittaa saada jotain viimeistä excel-tiedostoa valmiiksi. Ajattelimme mennä Juttariin ehkä kaljalle / siiderille / jollekin, juhlistamaan sitä loman alkua.

Miten muuten ennen lomille jäänti oli jotenkin helpompaa. Silloin alettiin kesäkuun puolessa välissä "ajaa alas" toimiston hommia ja sitten jäi aikaa vaikka arkistoida tai laittaa kaappeja ja muita kuntoon. Nyt painetaan viime minuuttiin hommia kieli vyön alla ja kaikki on aivan naatteja kun ne vihdoin pääsee lomalle. Ei ole kivaa se.

21.6.07

Syrjäinen rannikkoseutu ja työharjoittelu

Nyt alkaa olla ensimmäinen työviikko takana Demarinuorissa ja kohta koittaa juhannus. Onpas ollut hauskaa olla Helsingissä kun on ollut kavereita, jotka hylkäsivät Tampereen joko tovi sitten tai monta tovia sitten! Niiden kanssa on voinut mennä kaljalle Juttutupaan tai leffaan tai jotain eikä ole itsellä koko ajan hirveä kiire junalle. Tai siis jossain kohtaa on tietysti kiire junalle, koska asun HUMAKin kämpässä Kannelmäessä ja paikallisjunalla M sinnekin mennään. Mutta siis ei ole lippua mihinkään tiettyyn junaan ja voi olla vähän enemmän spontaani.

Nyt sitten kämppis lähtee juhannuksen viettoon johonkin härö-festareille ja saan lorvia kotona ihan miten päin vaan. Ihanaa... kimppa-asumisessa kun on aina neuvoteltava esim. siitä kuka menee milloinkin suihkuun tai kuka katsoo mitäkin telkkarista. Ja epäilen viikon kokemuksella, että emme osu useinkaan samaan tämän Leenan kanssa, joka siis on se kämppis. Muuten on mennyt kyllä ihan kivasti, eli mitään valittamista ei sinällään ole.

Töissä on aika mukavaa. Koska kyseessä on järjestö, on meininki aika rentoa (saa olla paljain jaloin) mutta kuitenkin töitä tehdään ihan tosissaan ja siinä on joku tavoite. Sekä ohjaajani pääsihteeri Miia että järjestöpäällikkö Veera ovat antaneet ihan järkeviä työtehtäviä.... ei lainkaan siis tyypillisiä harjoittelijan hommia (keitä kahvia, hae posti ja aakkosta noi) vaikka olen kyllä sanonut useasti, että nekin kuuluvat työhön ja niitäkin saa nakittaa. Ehkä ne sitten kun on kunnolla hätä tai jos muuten tekisin kaiken annetun jo valmiiksi...

Vielä kun jaksaisi tehdä sen teematehtävän loppuun... jussina riipasen ittestäni ja naputan sen kasaan. I promise.

7.6.07

Digipofo

Koululla taas - viimeistä kertaa tänä lukuvuonna. *huokaus* Aiheena tosin on digipofo (eli siis digitaalinen portfolio) joka aiheuttaa hyvin lääkityssä kropassani hihityksiä.

Lääkitys johtuu siis siitä, että selästäni napsahti viime lauantaina välilevy ja jotta ruotoni pysyy edes suunnilleen pystyasennossa, olen tulehduskipulääkkeillä ja Sirdaludilla kyllästetty. Hihityttäisi siis analogisempikin ohjelma, mutta vielä digitaalista soopaa, niin voi pojat.

Hampaiden pesu on vaarallista hommaa. Sopivasti kun kroppansa taivuttaa kohti lavuaaria ja yskäisee, niin johan pulpahti selästä levy. Olisi edes mennyt jossain eksoottisemmassa, seinäkiipeilyssä tai jossain. Mutta kun ei.

No, katsotaan miten selkä kestää istumisen luokkahuoneessa. Ainakin automatka sujui ihan kiitettävästi, mutta se taas saattaa johtua siitä, ettei ehkä missään autossa ole noin hyvät ja selkää tukevat istuimet. Autossa voisi istua vaikka koko päivän eikä särje jalkoja. Paitsi siellä tulee kuuma. Ei siis ehkä sittenkään.

23.5.07

Russia, what a country!

Came back from Russia last Sunday and have been breathing a lot easier since. Literally!! The smog was unbelievable in St. Petersburg and the trains with which we travelled from there to Petrozavodsk, near lake Ääninen in Carelia, were lined with wall-to-wall carpeting (propably not on the outside but practically everywhere else). My throat was sore for three days, but now I feel fine... well, better.

Memories from the trip will never fade - such an experience with new and old friends is absolutely recommendable!! Our American trainee here at work has looked quite puzzled when I have told him about the three tickets we got for illegal drinking and photography and the attempted robbery of one of our group members and still I have a shine in my eyes when I tell him how cool the trip was. Yes - despite all the stuff mentioned above, it was übercool!

Links to the hotel and a picture of the group (minus Veera, who's taking the pic) are in the message below. I'll post more when I can think rationally about the whole thing... or whatever.

Petroskoi on kaunis ja vihreä kaupunki!

Olen palannut Venäjän Karjalan lumoavista maisemista ja vielä hengissä. Matka oli ratkiriemukas ja kuten olettaa saattoi, myös tapahtumarikas! Mukana kuuden hengen ryhmässämme oli Katri, Lauri, Juhani, Veera, Mikko ja minä. Matkasimme Venäjälle päin aiotun junan sijasta venäläisellä tilataksilla. Huisia!

Rajalla saimme leimoja sekä uudet ammatit. Vieläkään ei ole ihan varmaa miten, mutta ylitimme rajan kokonaisen 25 minuutin sählingin jälkeen ja sen jälkeen kuskimme tokaisi venäjäksi, että jos joku kysyy niin olemme journalisteja, joilla on kiire junaan. No sehän sopii!

Pääsimme Pietariin saakka ihan hyvin (vaikka ei ollut turvavöitä takapenkillä eikä ilmeisesti nopeusrajoituksia tiellä) mutta siellä oltuamme ruhtinaalliset 20 minuttia, saimme ensimmäiset sakot. Tiedoksi sinne aikoville, että vaikka rautatieasemalla saa juoda olutta tölkistä, niin metroasemalla se ei suinkaan ole sallittua! Kokonaiset 50 ruplaa kärsimme tästä (1,4 euroa) joten kokemus oli hintansa väärti!

Pietarista Petroskoihin matkustettiin sitten yöjunalla. Kokemus oli hieman kaksijaksoinen. Kabinetissa tunnelma oli kohdallaan ja peditkin suhtkoht mukavia. Positiivinen ylläri olivat vessat, jotka olivat niin siistejä, että vaikka olisi sukkasiltaan mennyt niin olisi selvinnyt kuivin jaloin.... eipä onnistu VR:ltä. Pahempi puoli oli se, että junat on päällystetty lähes kokonaan (no ei ulkopuolelta) plyyshillä ja hengittäminen on ainakin astmaatikoille tuskaa. Allergikollakaan ei ollut helppoa...

Petroskoissa ohjelmaa vietimme osittain Joensuusta tulleen bussilastillisen kanssa (mukana myös Veeran äiti!), ja siihen sisältyi kiertoajelu ja vierailut mm. paikalliselle viinatehtaalle ja suomalais-ugrilaiseen kouluun, jossa kirkasotsaiset lapsukaiset opettelivat sanomaan tuikihyödyllisiä lauseita kuten "Helsinki on teollisuuskeskus" ja "olympiastadionilla on Paavo Nurmen juoksijapatsas". Kyllä noilla nyt yksi työpaikka aukenee sitten jos tänne tulee. (pyydän anteeksi rajatonta sarkasmiani)

Liplatimme sormiamme Äänisessä ja istuimme rantabulevardilla terassilla juoden olutta ja syöden saslikia. Valokuvasimme patsaita (emme siirrelleet) ja antauduimme toisinaan aavistuksen isänmaalliseenkin tunnelmaan vuosikymmenten taa. Alue jäi kuitenkin uudelleen valtaamatta. Osin siksi, että näimme Pedagogisen yliopiston museossa suomenkielisen keskitysleirin henkilökortin ja muuta sälää, joka muistutti siitä, että viimeksi siellä ei oltu viisumilla, jossa luki "turisti".

Hotellimme oli Hotelli Pohjola jolle sittemmin on toki annettu venäjänkielinenkin nimi, Severnaya. Huoneet olivat mukavia ja jääkaapillisia eikä niistä moitteen sanaa! Olimme toki suurimman ajan pitkin ja poikin kaupunkia kävellen tai trollikalla, eli ei sen nyt niin väliä kunhan on turvallinen paikka missä pitää tavaransa ja suihkuttaa kun siltä tuntuu.

Tässä sessiossa olemme kirjoittamassa postikortteja, joita vielä varmaan kotimaassa saa hetken odottaa... Veera kiltisti antaa käyttää ottamaansa kuvaa. Paikka on hotellia vastapäätä Leninin prospektilla oleva puistikkokioski jossa kaksi muovipöytää ja muutama tuoli. Se lasketaan terassiksi!

Harmi, etten virittänyt firman pirskeistä voittamaani askelmittaria - käveltyä tuli nimittäin niin, että jalat muistavat sen vieläkin ja selkä vaati Parasetamolia illoin. Tai ainakin lisää olutta, shampanjaa tai votkaa. Kunhan saamme pidettyä karonkan (tai de-briefing tai ryhmäterapian tai mikä sitä nyt tuleekin) niin sitten lisää kuvia.... palataan - da svidánja!

5.5.07

Googletuksen riemua

Eräs Harri (luultavasti ei kukaan tuntemistani Harreista? *hmmnmm*) oli eksynyt sivuilleni etsiessään tämän Jämsän puukkosurmaajan tunnustusta ja kun olin kirjoittanut siitä blogiini niin google ihanuudessaan johti taas uuden ihmisen luokseni. Mikä kivointa, kyseinen henkilö oli lukenut horinoitani taaksepäin vaikka kuinka pitkälle...

Pitää alkaakin kirjoittamaan mitä kummallisimmista asioista ja laittaa avainsanoja siten joukkoon, että ihmiset eksyvät tahtomattaankin paikalle. Jos nyt vielä joku tulee tänne googlen johdattamana etsimään sitä Jarmon tunnustusta, niin selväksi tehtäköön:
- en tunne kyseistä perhettä
- en ole missään tekemisissä asian kanssa
- etsin itsekin sitä tunnustusta netistä, enkä löytänyt
- kiva kun eksyit sivuilleni kumminkin! :)

Kurssilla taas

Voionmaan opisto kutsui täksi viikonlopuksi (niinkuin nyt ensi viikon tentti ja tekemätön essee eivät toisi tarpeeksi tekemistä ja ajankäytön ongelmia). Olen SAK:n viestintäkurssilla ja opiskelen nettisivujen ylläpitoa ja InDesignia jotta minusta tulisi tarpeeksi tehokas järjestöjyrä! Jipii!!

Parhaillaan ollaan atk-luokassa ja katsotaan alueellisten paikallisjärjestöjen sivuja ja niiden ylläpitoa. Kerrassaan vinkeää on se, että nyt tuo SAK:n webbimaster on antanut minulle (niinkuin kaikille muillekin Tamperelaisille tietysti) tunnukset päivittää paikallisjärjestön sivuja. Ei liene salaisuus, että toimittuani Tampereen SAK-nuorten toimintaryhmässä sain ikuisen vihan päälleni paikallisjärjestön puheenjohtajalta... saisipa hän nyt kyllä hepslaakin, jos tietäisi, että voisin kirjoitella tänne mitä sattuu... *hihihihihi* ja vaikka hänen nimissään.

Taidan kuitenkin pidättäytyä, ettei tarvitse nyt vielä sitäkin sontaa kestää. Mutta ompas vain veikeä tunne! :)

3.5.07

Pelottavia asioita

Ensiksikin en oikein mitenkään saa otetta enkä perspektiiviä tähän Viron ja Venäjän patsaskahakkaan. Nythän se on jo Naton ja Venäjän välinen diplomaattikriisi, että kohta sitä patsasta ei varmaan muista kukaan.... mutta että miten venäläisillä on otsaa lähteä entiseen alusmaahan vanhan mallin mukaan politbyroon delegaationa ja täysin takki auki neuvomaan toisille miten niiden maassa tulee elää??

Ja miksi käydään Viron suurlähettilään kimppuun lehdistötilaisuudessa? Muistaakseni hän ei ollut patsaan siirron kanssa lähes missään tekemisissä - siis sen lisäksi että on virolainen. Ruotsin sekaantumista tähän asiaan en edes ymmärrä. Huomaan vaan itsessäni nousevan pienen huolen siitä, että historiassa kun on Venäjän ja Ruotsin välit kiristyneet, niin meille ei yleensä hyvin käy siinä välissä.... ja kun pitäis Euroviisujakin hoitaa kunnialla ja Venäjän matkakin on tilattu. Voih, ahistus!

Sitten toinen asia on tämä Jarmo Björkqvistin tunnustus ja 50 sivuinen kirje omaisille. Miten päästään vino pitää ihmisen olla, että ensinnäkään tekee tuollaista ja sitten vielä sitä koittaa selittää viidelläkymmenellä sivulla! Voiko ihan tavallinen ihminen noin kajahtaa ihan tuosta vaan. Toivottavasti ei, olisin varmasti otollista maaperää päähänpistoille. (Älkööt kukaan ottako tätä minään vihjeenä, en aio heittäytyä murhanhimoiseksi)

26.4.07

Ex's and friends... mutually exclusive?

Well, I got off to a flying start with this English blogging thing *grin*... Bear with me, folks!

I bumped into my ex yesterday, and by spooky surprise we were downtown half a block apart both wondering where to spend an hour before a meeting at six. Not surprisingly we ended up at a local pub and went through a pint each (which helps with boring meetings btw!).

We've been apart for quite a bit already - a huge bit actually - but he still has the nerve to ask (in the middle of my sentence about the weather or something) whether I would like to come over for a sauna evening tonight. I said it was late and I had to go to work early.... to which he replied "you can leave in the morning"!

All this and SOBER??? I can to some ectent understand that people may shortly after a break-up, in a complete drunken stupor approach an ex with a booty call or something, but this is ridiculous! The audacity!!

I'm not sure whether that pisses me off more than the fact that I may have considered that for about a millisecond. Ummmm.... whatever...

13.4.07

Going bilingual!

I've seen friends of mine publish a bilingual blog (Finnish & English) and I've wanted to try that as well... just haven't had the time yet. I still don't have any extra time on my hands - quite the contrary - but we got to talking around the coffee table in the morning at work and that's where the idea started. And here we are! Ta-daa!!

I have tons of friends abroad and just in case they google me, it would be nice for them to see something every now and then. So - HI to all you out there. Keep an eye out, I'll try to report something in English every once in a while.

Right now I'm extra psyched about a trip in mid-May were going to take with my friends and some new friends as well. We are heading for Russia, which is extra special, since I haven't been there. I mean, I was there when it was still Soviet Union but not since then and I've heard that plenty has changed! *grin*

We'll take a morning train to St-Petersburg and then spend the day there looking at sights and stuff. Then we'll take a night train (ooooh, exciting!) to Petrozavodsk or Petroskoi in Finnish..... or Äänislinna as it was known during the brief Finnish occupation period in 1945. That should be really really interesting. I'll write a little about that (I promise) after it's all over and we've all made it back here, hopefully in one piece!

10.4.07

Pääsiäisähky

Tulipahan kamala olo pääsiäislounaasta. Kävimme isän kanssa syömässä "muitten tekemää ruokaa" niinkun se aina sanoo ja tunsin jo heti syödessäni, että jotain on vialla. Vatsa teki kolmoisvoltin kahdella kierteellä kun sinne tunki 180 g pihvin.

Olo ei sitten kohentunut koko iltana eikä sunnuntaina... eikä maanantaina... eikä oikeastaan vielä tänäänkään. Kamala kun on koko ajan sellainen olo, että on ihan täynnä ja oksettaa. Vatsaa vihloi joka kerta kun sinne laittoi vettä tai vastaavaa, eikä mikään auttanut siihen ettei mitään prosessoitunut läpi järjestelmästä. (Hienosti ilmaistu eikö?)

Neljän päivän jälkeen nyt alan olla sitä mieltä, että jos ei kohta liikahda niin haen kaiken mahdollisen tropin apteekista ja sitten liikahtaa tai itkee ja liikahtaa!!

Yhyy... *vääntelehtii*

3.4.07

Ruodintaa

Vaalimenestystä... tai siis sen puutetta, paremminkin *heh* , ruoditaan SDP:n sisällä jokaisella tasolla. Tähän mennessä olen tutustunut siihen puolueosastotasolla, kunnallisjärjestötasolla, piiritasolla ja vaihtanut kuulumisia puoluetoimiston väenkin kanssa.

Eilen kuitenkin kokoontui se tärkein - baarivaliokunta! Kokouksen jälkeen kulmakuppilan pöydässä tulimme tuopin ja toverin kanssa siihen tulokseen, että meiltä puuttui munat! Siis ei meiltä kahdelta naiselta jotka tätä ruodimme - sen me tiesimme jo ennen vaaleja. Puolueelta puuttui munaa ottaa asioita "omaksemme". Vanhanen veti hihasta hallituksen yhdessä tekemiä ehdotuksia koko ajan.... meillä ei riittänyt tähän pokka. Olisi pitänyt.

SAK:llakaan ei ollut munaa pitää mainoskampanjastaan kiinni vaan heti pyydeltiin anteeksi kun joku öky pahastui. Olisivat pitäneet kiinni siitä vaan että PERKULE! Nyt onnistuttiin näyttämään taas ihan nössöltä ja onnettomalta. S*%¤tana!

22.3.07

Kurssia pukkaa

Pitkästä aikaa luottamusmieskurssilla Karjaalla Raseborg-opistolla. Koitin muistaa bussissa istuessani, että koska olen ollut täällä viimeksi. Taitaa olla 3-4 vuotta. Uusia rakennuksia oli noussut matkalle ja pääkaupunkiseutu kehittyy... katselin kuin turisti bussin ikkunasta lähes koko matkan. Onpa virkustävää pitkästä aikaa.

Opistollakin oli moni asia toisin. Matkalaskut tehdään tänne opistolle nykyään. Kuinka kätevää! Pieni asia, mutta helpottaa kovasti. Kurssisihteeri voi heti kysellä että "mitä mitä mitä... ". Hän kertoi jopa etukäteen milloin rahat ovat tilillä. Aikaisemmin niitä sai odottaa kunnes oli viimeisetkin kauraryynit syöty!! Liittomme kehittyy!! *sambaa*

Negatiivisina asioina mainittakoon, että olemme ainoa kurssi talossa ja siten alakerran baari ei ole auki tänään ja itse asiassa aulabaarikin meni jo 1,5 tuntia sitten kiinni. Pyh! Sen kerran kun on kurssi jossa ei ole itse opettamassa mitään eikä mitään tentittävää ole tämän jälkeen niin olisi voinut maltillisesti ilakoida illalla. No ei sitten!

Täysin amatööri en ole, eli eväitä on mukana muutama tölkki olutta ja pikkupullo punkkua. Niillä sitä saa itsensä uneen nin ettei huomisesta tiedä!

19.3.07

More bullets, please

No eikös töissä sitten lyödä muutenkin loistavana vaalinjälkeisenä aamuna. Eräs opiskelijamme on päättänyt tehdä minusta valituksen. Muuten olen aina valittamisen puolesta (muistuttakaa että kerron episodista johon liittyi minä, Finnair ja hammastikku) mutta siihen pitäisi olla jonkinlainen syy.

Tässä tapauksessa opiskelija moittii tiedotusta (helppo maali aina??) muttei ole osallistunut orientaatioihin joita on pidetty ja jotka ovat pakollisia lähtijöille (guess why, folks?) ja sitten siellä annettuja tietoja kun ei ole niin on hieman hakoteillä ollut ohjauksen kanssa. Hän on kysellyt asioita, joista on todisteena sähköpostit välillämme, jotka hän nyt valituksessaan pyörtää ikinä kuulleensakaan.

Jep jep.... ohraisesti käy kun selviää, että Susan Kuronen ei ole ainoa muija joka säilyttää sähköposteja yli vuoden. Kumosin opiskelijan valituksen kohta kohdalta ja vien asian kyllä ihan loppuun saakka kun kerran sattui valitsemaan täysin väärän muijan jolle alkaa pottuilla.

Bullets, please

Maailma valkeni sinivihreänä tänään. Ei se tuntunut niin pahalta kuin luulin, mutta katsotaan nyt millainen maailmanlopun maalailu tässä alkaa. Olemme sitten oppositiossa tai hallituksessa niin nyt on aika kipakasti seurattava miten niiden mahdottomaksi kutsuttujen porvarien vaalilupausten kanssa käy.

Jos ne ovat oikeasti toteuttamattomissa, on aika sanoa "told you so" ja ottaa voitto kotiin kunnallisvaaleissa. Jos ne toteutuvat on syytä katsoa peiliin. Kunnallisena toimijana odotan oikein innolla nyt sitten miten porvarien lupaukset kunnallisiin hoitopalveluihin sopivat heidän omaan ( ! ) maltillisen tupon kaipuuseen..... ei ole hoitaja ainoa jonka silmään kustaan palkoissa.

Hihiii.... barrikaadeille siskot ja veljet.

14.3.07

Ääni on annettu

Tein kuivaharjoittelua ensin viime viikon puolella, kun piti samalla äänestää kun palautan kurssikirjan pääkirjasto Metsoon. Kuitenkin pasmat menivät sen verran sekaisin nähtyäni tutun kirjaston portailla, että koko toimitus unohtui. Heh. Attention span of a butterfly?

No sitten eilen sain itseni raahattua postiin äänestämään. Onneksi tällä kertaa tarkistin onko pääposti äänestyspaikka. Viimeksi en tarkistanut ja menin lappu kourassa ja eihän siellä mitään äänestystä ollut. Ei ollut tälläkään kertaa, eli kurvasin lähipostiin! Ääni on annettu ja nyt siis olen voitavani tehnyt tämän maan tulevaisuuden eteen. Voi kun muutkin tajuaisivat, kuinka tärkeää äänestäminen on!

Eilen hykertelin katsoessani Ajankohtaista Kakkosta, jossa haastateltiin Aira Samulinia. Teräsmummo on läpeensä umpikokoomuslainen ja hieman nikotteli kun häntä pyydettiin arvostelemaan sitä, että vain Heinäluoma tanssi "Tassii pääministerin kanssa" -ohjelmassa. Hän mutisi jotain siitä, että lähetys katkaistiin niin, ettei siitä ihan varmasti selvinnyt tanssiko Katainen. Toimittaja sitten tyrkkäsi jauhot kurkkuun toteamalla, että hänellä on varma tieto ettei Katainen suostunut tanssiin. Siinä Aira sitten tuhahti vain, että "saa mieskin sanoa EI".... *hih* taisi hatuttaa.

26.2.07

Ahistuksia

Flunssasesonki sai minut kiinni sittenkin. Luulin olevani niin bakteerikyllästetty asiakaspalvelutyön kautta, ettei tauti saa minua kiinni. No viime viikon kuitenkin makasin kuin vampyyri, pimeässä (silmiin sattui) ja paketoituna (kuumehytinää).

Olin niin monta päivää kipeänä, että minulla oli liikaa aikaa ajatella. Ajattelin tapausta, joka on jäänyt painamaan mieltäni kovasti. Eräs ihminen nimittäin ei pidä minusta, vaikkei tunne minua. Tilanne on niin inhottava lähinnä siksi, etten voi sille mitään. Olen keskustellut kyseisen ihmisen kanssa ja hän vain on päättänyt olla pitämättä minusta. Kurjaa.

Tämä ei-pitäminen alkoi erään ystäväni pyrkiessä tiettyyn järjestötehtävään. Vastassa oli ehdokas, jota en tuntenut kuin nimeltä. Minulla ei siis ollut mitään kyseistä henkilöä vastaan - tietenkään. Olin vain ystäväni puolella valintaa tehtäessä. En ole koskaan ollut mikään "juntta" mutta satuin tuntemaan yhden valintaa tekevistä, ja ehdolla oleva ystäväni pyysi minua soittamaan ja kysymään hänen kantaansa.

No minähän soitin ja sehän oli varmasti hupaisin junttapuhelu koskaan... "ootko aatellu... tai siis tietysti oot, mut voisitko.... tai siis aattelisitko, että voisit.... jne jne". Puhelu oli siksikin turha, että ystäväni vastaehdokas oli hyviä ystäviä tämän henkilön kanssa, jolle soitin. Hänen kantansa oli siis jo muodostettu, ja päädyimmekin juttelemaan ihan niitä näitä.

Tämä tapahtui jo kuukausia ja kuukausia sitten ja ajattelin naiviuttani, että asiat ovat asioita ja tämä lienee jo unholassa kaikkien osalta. Nyt sitten selvisikin eräässä tilaisuudessa, että kyseinen vastaehdokas on edelleen minulle suivaantunut (vaikkei vieläkään tunne minua sen kummemmin) ja antoi tulla asiaan liittyen todella selvää kommenttia koko laidalta. Alkoholilla oli vaikutusta asiaan...

En antanut sen keskusteluntyngän juurikaan vaivata, mutta se palasi kuitenkin mieleeni taas nyt kun selälläni makasin muutaman päivän. Miten voikin harmittaa joku asia. Inhottaa oikein, että ihminen ottaa noin henkilökohtaisesti toimenpiteen, joka ei ollut häntä vastaan vaan toisen ihmisen puolesta. Erityisen lapsellisen asiasta teki se, että kyseinen henkilö VALITTIIN eikä hänellä ollut edes hätää sen valinnan kanssa. Kyse on siis vain mielenilmauksesta. Ehkä hän oli sittenkin vielä herkempi siinä pidetäänkö hänestä vai ei...

1.2.07

Mistä erottaa välitunnin?

Olen taas koulussa... laskelmieni mukaan tänä lukuvuonna jo kahdeksatta kertaa. Mielenkiintoista tässä opetuksen alussa on se, että opettajaamme ei näy. Toivottavasti ei ole missään ojan pohjalla autonsa kanssa, on nimittäin sen verran luikas keli. Ryhmämme on ratkaisuut tämän opettajattomuuden mielenkiintoisella tavalla. Käymme pareittain tupakalla, ja jos opettaja sillä välin ilmaantuu, kertoo muu ryhmä näiden kahden olevan "etsimässä oikeaa luokkaa".

Juurikin tätä kertoessamme opettaja tuli luokkaan! Puoli tuntia myöhemmin... nyt siis koulu alkaa eli bye bye!

22.1.07

Suru-uutisia

Sain eilen tietää ikäviä uutisia Savosta (josta siis sukuani on kotoisin isän puolelta). Isäni serkku on kuollut yllättäen. Oli ollut laittamassa uutta hienoa maansiirtotraktoriaan ja oli siihen ollut uutta kauhaa asentamassa, kun se kamalan painava kauha oli tullut päälle ja kaikki henki pois. Kamalaa.

Pelastusimmeiset siellä olivta ihmetelleet, että kauhasta oli irti kaikki hydrauliikka- ja pneumatiikkaletkut, ja ettei Eero olis niitä itte ottanu, kun oli kerran sellanen rautanen ammattilainen. Ne epäili heti, että siinä on tapahtunut jotain (ottanut rinnasta tai päästä) sitä ennen ja on ottanut tukea tai jotain ja riuhtaissu ne letkut irti. Selviää sitten varmaan ruumiinavauksessa.
Kamalaa.

Ihan kamalaa.

Paluu 2007

Vuosi on alkanut... ja opinnoissa hurja vaihe. Viikon sisään pitäisi palauttaa pari 15-20 sivuista esseetä ja kaikki kirjat ei ole edes luettu vielä. Ja viikonloppuna on SAK:N 100-vuotisristeily, eli sekin menee hieman niinkun hukkaan koko aika. Mutta kun ei voi oikein luvata, että sitten ensi 100-vuotisristeilylle, eihän? Pakkohan se on mennä.

Kivaa risteilyssä on se, että Sini tulee sinne. *sambaa* Ekakskin siksi, että sen kanssa on niin hauskaa että pitää olla kokoajan varovainen ettei pissi housuunsa. Ja toiseksi siksi että se ei oikeestaan juo kun korkeintaan jonkun hassun siiderin. Ei meinaan oikein itsekään tunnu siltä... ilmaiset buffetista ja ehkä pari mutta siihen se jää. Budjetti ja viime perjantai käynevät molemmat sysytä (kiitos Veera) niin että silleen sivistyneesti vaan laivalle.

Hih!