Kehitys kehittyy

On kuukausi tasan tänään siihen, että uusi organisaatio alkaisi taipaleensa töissä... enää ei puutu kuin ihan kaikki : ) Tuntuu joskus, että mennään perse edellä puuhun ja pitäisi venyä uskomattomiin urotekoihin vielä, että tästä jotenkin kunnialla selvittäisiin. Ihmisten hermot alkavat olla piiiiikkusen kireellä ja toivon, ettei kukaan ole ihan niin katkeamispisteessä kuin miltä joskus illan pimetessä tuntuu.

Ihmiset käyttäytyvät edelleen hassusti, eikä siihen aina löydy lääkkeitä (ja nyt en tarkoita oikeita lääkkeitä). Koittaa siinä toimia sovittelijana ja sellaisena välikappaleena kun on luottamusmiehenä, mutta joskus tuntuu että pidetään kätyrinä kun koitan villeimpiä huhuja ruotia joukosta. Sitä vaan niin helposti kaikki tempautuvat siihen kimpautumiseen että voi voi...

Lohduttavaa on, että ensi kuun jälkeen on jo helmikuu. Siitä on enää neljä kuukautta kesään. Näillä ajatuksilla jaksaa. Ai niin ja sillä, että vyötärö kapenee ja juoksu maittaa. Tänään huitelin jo sen 20 minuuttia joka on kuulemma jonkun valmentajan sanomana "oikean juoksemisen raja" kertoi Veera. : ) Jihuu!!!

Isiä, ukkeja ja muita

Tänään häkellyin kun ystäväni häkeltyi... Veera kun kertoi Facebookissa pysähtyneensä miettimään sitä kun ei isä ole isänpäivänä elossa. Tämä ajatuttaa vieläkin, siis tunteja myöhemmin. Minulla kun ei isoisiä ole ollut elossa tämän oman elämän aikana, niin isänpäivä on luonnollisesti henkilöitynyt omaan isään. Sitä ei ajattele muita isinä (niinkuin tietyisti luonnollista on, tai sitten pitää käydä äidin kanssa vakava keskustelu).

Sitten mietin myös kummityttöäni, jolla isä ei ole kuvioissa mukana. Aina on ukille saanut hän tehdä isänpäiväkortin siinä missä muut tekevät koulussa isälle... no, isä se isoisäkin on. Mutta sitä, johon minulla tämä päivä hahmottuu, niin sitä sillä ei oikeastaan ole. Tänä päivänä kai se ei ole mitenkään edes poikkeuksellista, mutta palaan aina takaisin siihen, missä ajassa itse on elänyt.

Jos isä olisi poissa - tavalla tai toisella - niin kai sitä viettäisi isänpäivää eri tavalla. Vai lakkaisiko sitä mitenkään "viettämästä" erikoisemmin? Pysähtyisi vaan miettimään sitä isää hetkeksi... laskettanee viettotavaksi sekin. Ei tarvitse aina olla lippuja salossa tai päivällisiä ja lahjoja.

Isät kunniaan, oli ne millaisia vaan tai missä vaan!

Kolmen päivän viikonloppu kahdessa päivässä

Johan onnasi se ajomatka! Ei ole todellista että suunnitelmani toimi! Menin perjantaina salin megarääkin jälkeen oikein kunnon saunaan ja söin eläimellisen määrän eläintä. Tämä johti suunniteltuun tulokseen, eli krooh-pyyh enne puolta kahdeksaa. Ja katso - ihme tapahtui. Heräsin viisi minuuttia ennen kuin kello soi, eli 1:25 ja lähdin ajelemaan sinne Helsinki-Vantaalle ihan virkeänä.

Vaikka keli oli suoraan kuin ilmestyskirjasta koko matkan mennen tullen, niin väsymystä ei juuri ollut. Se minua eniten etukäteen pelotti kun on kerran meinannut nukahtaa. Nyt lauloin kovasti CD:den mukana (Sugababes + Guns n' Roses... kumma kombo) ja kun ennen Hämeenlinnaa haukottelin kolme kertaa peräjälkeen, pysähdyin Tiiriön ABC:lle kupposelle kaffetta!

Sitten puoli seitsemän maissa aamulla kotiin ja katselin siinä edellisen illan Frendit ajastukselta, ja sitten taas yöpuulle. Heräsin sitten yhden jälkeen ja olin taas ihan kartalla (paitsi, että nyt tässä oli ollut jo kahdet yöunet - keep up with me, people!) ja Sinin kanssa suuntasimme iltapäivän päätteeksi Tampereen kylpylään. Siinä jutun vaihdon yhteydessä jumpattiin raivokkaasti vuoroin, ja sitten taas liotettiin pore- tai mineraalialtaassa.

Sitten syömään American Dineriin, jossa törmäsin nyt sellaiseen annokseen (Big One, 670 g), että saatan olla tilaamatta sitä uudelleen. Sain kyllä sen taisteltua loppuun ja raikas salaatti alkoi huikeasti. Oli vatsat niin täynnä sen jälkeen, että oli aika vääntäytyä maate.

Mutta siis tässä kohtaa minusta oli jo sunnuntai - vaikka tiesin, että vasta seuraavana päivänä olisi tätä isänpäivää. Sana "eilen" ei minusta tarkoittanut suinkaan perjantaita jne... omituinen olo. Tuntuu viikonloppu hirmu paljon pidemmältä, niin mietin että pitäisikö tämä tehdä joskus toistekin ja hyödyntää uusi löydetty aika... katsotaan.

Sinistin ja piristin!!

Ai niin ja viikonloppuna menen pe-la välisenä yönä viemässä äiteetä ja Mikaa Helsinki-Vantaalle kun lähtevät lurjukset Kanarialle ja jättävät meidät tänne räntäsateeseen (pah!). Lähdetään täältä noin kahden aikaan aamuyöstä ja palaan sitten (jos en nukahda ja kiedo itseäni puuhun) about kuudeksi.

Sen jälkeen nukkunen tonne yhteen kahteen eli saatan olla vasta sitten elossa jos joku ihmettelee. Ja sitten saapuu Sini (jeeeee) ja mennään kylpylöitsemään ja syömään... mulla näyttää olevan tämmönen liota-ja-täytä -teemasyksy! Ihanaa kun on taas ystäviä joiden kanssa voi tehdä asioita eikä kokoajan vaan tee kuolemaa päässänsä.

Jaa niin ja sitten on isänpäivä ja sen lisäksi että ostin laivalta isälle hajua (ekaa kertaa, ihme kyllä) niin viedään se konserttiin. Teemana on "turvallinen isä" ja tuotto menee Ensi- ja turvakotien liitto ry:n hyväksi. Oikea aihe siis!! Kummityttö laulaa siellä taas kovasti ja täti kyynelehtii taas koko ajan... nonni. Tää on niin tätä!

Ahhhhhhh....

Laivalla todettiin JÄLLEEN KERRAN että on vain yksi laivayhtiö, ei pidä sinun muita laivayhtiöitä pitämän! Siljalla kokee olevansa taivaassa niiden Tallink ja Viking -helvettien jälkeen. Tytöt söi hyvin kuolleita eläimiä (paljon) ja otti päivätirsoja ja lillui poreammeessa (antoivat meidän olla yliajalle kun ei ollut tunkua) ja istuskelimme punaviiniä siemaillen ikkunalaudoilla arvostelemassa ruotsinkielisten sipsinpoimijain taloja, joissa osassa olisi ehkä nippanappa kehdannut asua. *kröhöm*

Oli hintansa väärti reissu (matkoineen 55 e). Käytiin muutoin ennen laivaa Turussa syömässä ihanaisessa ravintola Kertussa että jos ikuna olet Turussa, niin siellä pitää sinun syömän! Tilasin listalta sellaisen ihanuden kuin überdeluxeburgerin (!) jossa oli hirmu paljon pihvejä ja sitten vain salaattia. Muille asiakkaille toi tarjoilija ruoan pöytään, meille KOKKI ITTE! Halus varmaan nähdä millanen tukkijätkä sieltä tuli... *hih*

Siellä olis ollu sellanen kun "hampparibuffet" lounasaikaan (City-lehden palkitsema Suomen paras) mutta en edes uskalla sitä ajatella...

Odotusta, vaikkei Pariisissa...

Viikonloppuna starttaa alus Turusta kohti lähintä kuningaskuntaa ja tätä on odotettu! Helin kanssa valkkaamalla valkattiin laiva, jossa on hemmottelukylpylä - sitä on varmaan tulossa aikuiseksi : ) Silja Europa siis ja iloista mieltä ja hylkeitä ja mitä näitä nyt on.

Onneksi olin kaukaa viisas ja otin ma-ti vuosilomaa, että saapi tissutella tullessakin eikä työt vielä ehdi ahdistamaan. Naatitaan oikein kunnolla ja mietitään kosintojen perimmäisiä tarkoituksia, motivaatiota avioliittoon tai sen välttämiseen ja varmaankin myös ihan yleisesti miehissä olevaa tunnepuolen valuvikaa.

Työpuolella olen huolestuttavasti jotenkin asioiden tasalla ja nyt tuntuu että kohta sieltä lävähtää jotakin maailmaakaatavaa syliin. On sellainen impending doom -olo, mutta si voi vaan olla sitä ettei tällaiseen tilaan pääse kuin katarsiskaliiberin ahdistuksen kautta. Jos huomisesta raportointideadlinesta selviää nyt näköpiirissä olevalla tavalla, niin risteily on ansaittu!

Tänään oli myös mukavanoloinen tunnustelutilaisuus ammattiyhdistys-rintamalla. Uusi kiiltävä "Hermannin nuorisoseura" pärjää ihan hyvin ja oikein jaksaa innostaa koittava uusi aika. Tiesittekö muuten että se Hermannin nuorisoseura on oikeasti ollut Helsingissä olemassa? Minä en... ajattelin sen taas olevan joku 50-luvun kuunnelmajuttu, jota en voi tajuta kun olen tällainen pentu ; )

Ja lupasin palata siihen juoksuasiaan... en sittemmin ole palannut kävelyyn ja se tuntuu ah, niin hyvältä!

Kuntoilu ei ole niin syvältä kuin sitä luulisi

Sitä äiti jo aikoinaan varoitti, että siihen jää koukkuun... siis kuntoiluun. Sille on vissin ihan fysiologinenkin peruste, kun on niitä endorfiineja ja kaikkea sitä sellaista. Huomaan että on sen jälkeen aina sellainen olo että pitää kertoa jollekin. Luulen vain että aiheutan sillä enemmän pahaa mieltä ja huonoa omaatuntoa kuin mitään positiivista, joten jatkan purkautumistani tänne!

Nyt on takana jo reilut kymmenen kiloa (en tiedä tarkkaan... maanantaisin käyn vaa-alla) ja huimaa vauhtia tuntuu tippuvan. Kummallinen suvanto oli yhden viikon välissä vaikka en tehnyt mitään eri lailla ja ajattelinkin että tuossa oli se kohta missä sitä aina antaa sitten periksi ihminen. *hih* Nyt ei niin käynyt! Sittemmin on jatkunut taas about sellaista 2 kg / vko vauhtia.

Eilen olin kovin kovin ylpeä itsestäni kun sain juostua koko lämmittelymatkan!! *sambaa* En siis ole edes mukulana juossut cooperin testiä ikuna kuuna kullanvalkeena!! Jihuu! Olen siis aiemmin kävellyt sen lämmittelyn hirmu reipasta tahtia (fyssarikin sanoi että tarpeeksi reipasta, kun olen näin persjalkainen) mutta on se ihan eri kalibeerin workout kun sen paahtaa juosten. Saatan toistaa tämän...

No - ilmoisemmista tunnelmista päätän raporttini täältä tähän. Nam.

Jaksamisen jalo taito

Hirvittävän vaikeaa on tehdä muutoksia organisaatioissa, jos ne koostuvat henkilöistä. Henkilöillä on herne ja ne poikkeuksetta vetävät sen syvälle nenäänsä sillä siunaaman sekunnilla, kun jotakin tapahtuu. Yleensä siinä mitä tapahtuu ei ole mitään suurempaa salaliittoa. Joskus on... yleensä ei. Henkilö kuitenkin kun on pieni ja sillä on sielu, niin se ahdistuu ja sitten se puree pään poikki joltain vieressä olijalta. En jaksaisi olla se vieressä olija ja yritän tietoisesti olla olematta se henkilö itse.

Viime päivinä on ollut kurjaa sekä hakemusrintamalla että ystävärintamalla. Hakemus ei aiheuttanut toimenpiteitä - mitä en voi käsittää. Miten ja mihin voi valittaa (älkääkä sanoko oikeuteen, vetoan pääministeriyyteeni enkä lähde käräjöille) ja missä se Karpo on kun sitä taas tarvittaisiin? Sitä toivoisi joskus pieni ihminen kelpaavansa. Ystävän tuska perheessä vallinneiden asioiden kärjistyttyä sattuu itseen. En osannut oikein sanoa mitään, vaikka tokkopa se olisi auttanut. Semminkin, kun olisin vain sanonut tuntevani samankaltaista, mutta se olisi kuulostanut vain falskilta. No, toivottavasti minusta oli enemmän apua kuin miltä minusta nyt juuri tuntuu.

Tahtoisin oikeastaan eläkkeelle... mutta siihen on vielä monta viikkoa. Olen vain nyt niiiiin väsynyt.

Kaksijakoinen päivä

Kirjoitettuani otsikon totesin että enemmänkin kuin kaksijaksoinen:

- Pääministeri on luihu ja sen keekarointi kyllästyttää päivä päivältä enemmän. Ystäväni mainitsema 12 minuutin päästä katkeava pinna on tarttuvaa. Aaaaaarggh. Jos se olisi lyhyt mies, niin epäilisin Napoleon-kompleksia. Häviä, häivy, hus!

- Aamupäivällä töissä tuntui ettei saa mitään (siis mitään) aloitettua / lopetettua / jatkettua ja sitten kun asiat menevät pienen ihmisen päässä niin solmuun niin sitten alkaa prokrastinaatio, elikkäs vetkuttelu. Silloin aloin tekemään vaikeiden asioiden sijaan helpompia toisto-ykstoikkosia juttuja että pää paranee pikkuhiljaa...

- Sitten tunnustin tupakkatauolla työkaverile että tällaisia pääni sisällä vilistää ja siitäpä oli sen verran apua, että aloin saada oikein kunnolla aikaiseksi iltapäivällä. Juuri niitä keskeneräisiä ja vaikeita joita oli vältellyt aamusta! Hyvä minä! (älkääkä väittäkö ettei tupakkatauoista ole hyötyä kun taas oli!)

- Ja nyt aion lähteä likkain kanssa kuudeksi keilaamaan - ei muuta kuin palloa ränniin eikä tarvitse yhtään kuunnella kenenkään vinkumista mistään puukaupoista tai hallituksista tai luottamuksista... PÖH!

Bono Estente!

Että takaisin on tultu Madridista (jossa ei ollut lainkaan scortzio (sp?)), ja matkatavaratkin nyt vihdoin kaksi päivää myöhemmin saapuivat. Oli ensimmäinen kerta (muistaakseni) kun lensin KLM:llä, mutta sössimisestä riippumatta ei jää viimeiseksi. Olipa asiantuntevaa, luontevaa ja mukavaa palvelua. Se ei sinällään poista sitä, että persaus puutuu ja kyynärpäitä tuntuu yhdellä rivillä olevan ainakin 40.... mutta se tekee siitä jonkin verran siedettävämpää. (ai niin... punaviini tekee sen myös, riippumatta lentoyhtiöstä!)

Konferenssi itse oli loistava - lähdetään nyt vaikka avajaisista. Modernia flamencoa ja capoeiraa ja muutama mukavan lyhyt puheenvuoro järjestävän kerhon toimesta. Mutta SITTEN alkoi key note speach, jonka piti Robert Swan ja puheen vaikutus oli sekä informatiivinen että inspiroiva. Jos vaan kiinnostaa, niin uppoutukaa aiheeseen puhujan nimen linkistä.

Kollegoiden tapaaminen oli juuri niin hedelmällistä kuin olin toivonut ja sessioidenkin puolesta palasin uusin ajatuksin varustettuna. Kun nyt vaan pystyisi niitä hyödyntämään, ennenkuin confence high laantuu ja negatiiviset voimat lannistavat mahdollisen muutoksen.

Ruokavaliokin tepsii, pitää varmaan jossain lyöttäytyä jonkun vaa'an liepeille, jotta saa jotain lukuja. Vaikka eipä se luvuista ole kiinni, vaan olosta ja terveydestä. Espanjassa ei ollut kovin vaikeaa tämänkään kanssa, kun tykkäävät sitä toroa ja possua laittaa hyvin ja punaviinitkin on ihmisten hinnoissa ja jumalten mauissa.

Ai niin. PS. Jälleen on yksi hakemus sisässä ja katsotaan löytyykö järjestöstä järkeä... hoppas så!

Madrid - here we come!

Tomorrow is the time for another business trip... Me and five of my colleagues will hop on a plane and over to Madrid for a few days. The conference is H-U-G-E and the days will be programme-packed, but we'll try to enjoy it a bit as well. : )




I'll report back when I get home next weekend. For now it's adios amigos!!

Lepää rauhassa Ritu

Tänään oli ristiriitainen päivä. Ensin oli hyvää mieltä kun Tampereen popteatterin Hairin 40-vuotisjuhlien kuva oli Morossa. Tuli hymynkare silmään kun muisteli niitä juhlia. Oli koko "heimo" kasassa ja rauha ja rakkaus vallitsi.

Sitten tuli suru-uutinen kun äiti soitti että miehensä äiti Ritu oli nukkunut pois. Ritu oli kotona ja rauhassa saanut lähteä, mikä lämmitti mieltä itkun keskellä. Vaikka uutinen tuli kesken työpäivän, oli enkeli ajatellut minua. Kun lopetin puhelun, ovesstani käveli sisään juuri oikea kollega. Itse juuri surun kokenut tunnisti olotilan ja yhdessä halasimme ja itkimme. Se ei olisi voinut tulla enempää oikeaan aikaan.

Mieleen tulee hassuja ajatuksia tällaisilla hetkillä. Muistan kun oli viime jouluna sovittu, ettei lahjoja aikuisten kesken ostella. Ritu oli kuitenkin pistänyt minulle pikkupaketin, jossa oli mandriini johon oli paineltu neilikoita. Siitä levisi kotiini ihana jouluinen tuoksu. Taidan tehdä samanlaisen ensi jouluna - ihan Ritua varten.

Ensi kuun jälkeen on jo marraskuu

Työmaalle on palattu, ja epävarmat ajat on edessä. Ihmisten käyttäytyminen on hassua, kun tulee uusi kriisi, niin alkavat oireilla ihan niinkuin kymmenen vuotta sitten. Kaikki ei sittenkään ole parantunut...

Sitä on alkanut muutakin - tohtori Atkins avustaa uuden elämän alkuun ja pienen alun päänsäryn ja öklötyksen jälkeen on päästy hyvään vauhtiin. Käytännössähän olin jo kyseisellä ruokavaliolla, nyt vaan jätin pullan ja muun tärkkelyksen taakse. Tänään alkoi työmaan kuntosalin käyttö ja eiköhän tästäkin romusta vielä jotakin tule. Hih!

Sitten tulee sitä ikävämpää - yhden tuttavaperheen poika kuoli viinaan, ja toisen perhetutun poika kuoli... guess... no, viinaan. Alkaa niittää satoa turhan läheltä. En oikeastaa Karria muista kuin joiltain lapsuuden keikoilta, kun myytiin meidän isin ja niiden isin levyjä. Pikkuveljensä muistan paremminkin kun oli lähempänä omaa ikää - ja sydän pakahtuu toisten puolesta.

Kohta on eessä työmatka Madridiin, ja siitä toivon jotakin iloa ja uutta innostusta. Raportointi jatkunee...

... and the things and the seagulls...

Olihan kesä - tauko suodaan blogissa siksi että oli. Helppoa tietysti on voida suoda itsellensä, kun sitä harvoin (tuskin koskaan) itsensä kanssa on jyrkästi eri mieltä.






Olin mm. ihanalla törkeen paikan leirillä joka sittemmin paljastui:

1) työleiriksi (takajalat AU!) sielunhoidollisen risusavotan myötä

2) luontoleiriksi (että kihlautuvat joutsenet - wholda thunk!) ft sammakko, lepakko, joutsenet, telkkä, kahlaajatirppa, perhimet, järvisimpukka ja vesikirppujen invaasio!!

Niin, ja tiedättekö kun on niitä mökkinaapureita, joiden nimiä ei tiedetä? Tai no saa tietää niiden kollektiivin ("ne Söderholmit" tms) mutta ei äidin tyttönimeä! No eikö sitten tullut tätä vieraanvara-asiaa testattua naapurin toimesta. Mikään ei koskaan palaa sen jälkeen ennalleen. Tiedättekö? Tiedätte - ja silti tulette "ihan vaan tervehtimään" ettekä pysy omalla tontilla! Ruojat!

Hirmu hauskaa tässä oli se, että muodostui ihan oma kieli rakenteineen, päätteineen ja sanontoineen, ja nyt on ihan mahdottoman hankalaa olla ihmisten keskellä, jotka eivät (vielä) osaa sitä kieltä. Ihan pölöä on kun ei voi sanoa mitä sylki suuhun tuo. (Noin niinkun yleensäkään...)

Ja palaaminen töihin sitä vasta loputtoman riemullista onkin ollut! Eilen (toisena työpäivänä) oli henkiilöstöllä Amazing Race -tyyppinen virkistyspäivä. Kerrankin sai maleksia luonnollisesti ja muodostaa 10 hengen ryhmiä eikä jaettu "jako seitsemään" tai "menkää pituusjärjestykseen" metodilla. Aikuisia ihmisiä kumminkin!

Hyvää ruokaa ja seuraa ja niin paljon juotavaa kun kerkesi kiskoa (jätin lähtiessäni noin 30 drinkkilippua siihen pöydälle). Ilta päättyi karaoken (thanks Jossu - you ROCK!) ja hirmu mesomisen jälkeen siihen että hävisin Texas Hold'em:ssa täyskädellä... OIKEESTI! "Ei voi tolla jätkällä olla sitä neljättä vitosta..." Juu ei juu, paitsi just kun ON!

Menin kotiin. Yritän toiste uudelleen.

Ehkä.

Surun aiheita

R.I.P. Michael



On niin KOVIN suruisaa, että maailman ehkä koskaan lahjakkain musiikin tekijä ja visionääri on kuollut, ja lehdet jaksavat vain kertoa hänen painostaan tai arvistaan ja mustelmistaan.

Michael loi uutta - veti rajoja - rikkoi niitä. Kertokaa siitä.

______________________________________________


Toisen kaliiberin suru

Minulta on viety yksi kesäriemu pois. MIKÄÄN KANAVA ei lähetä edes maksullisena Wimbledonia tänä vuonna. Miten tämä on mahdollista?? Miten voi olla?? MITEN?!?!


Olisi ollut niin hauskaa kuulla Hedmanien Jari (vas.)




... et Heikki ...

keskenäistä "kisailua" ja opetella viikon parin mittaan tuntemaan kumpi on kumpi pelkästä äänestä. Hih.

(kuvat: Tenniskoulu Hedman)

________________________________________________

Slovenian kuulumiset

Tämän vuoden itäblokin kiertue jatkui työmatkalla Sloveniaan pari viikkoa sitten. Sielläpä olikin ihan erilaista kuin mitä olin kuvitellut... tai sitten en ollut kuvitellut oikeastaan mitään.

Ensin oli sitä Ljubljanassa oloa ja se oli hieno kaupunki. Paljon nähtävää mutta keskusta käveltävissä. Sellainen Tampereen kokoinen pääkaupunki! Oikea linnakin on ja sinne pääsee kaupunkijunalla ja funikularilla. Se on kuulemma suomeksi "köysirata", mutta kun tämä ei ollut kun se kulki kiskoja ylös lähes suoraa seinää. Jännäsi sekä minua että Marikaa!!



Sitten mentii junalla huikeita vuoristoreittejä Koperiin (ei meidän kuvaama mutta näyttää olennaisen: Video , joka on sitten taasen Välimeren rannalla ja tyystin erilainen paikka. Siellä oli kamalan kuuma (siis minulle, ei normaaleille henkilöille) ja se oli sellainen 50.000 asukkaan entinen saari, joka on ihania kujia täynnä!



Totesin siellä, että täytyy ihmisellä olla päässä vikaa jos ei halua mennä Sloveniaan! I stand by my statement!

Kesän suunnitelmat

Minua syö rotan lailla kaikki ihmiset, jotka jäävät lomalle ennen minua. Pah! Minulla on lomaan vielä kaksi viikkoa ja kaksi päivää. Isompi PAH!

Kesälomasuunnitelmat on kyllä jo aika lailla hanskassa. Elikkäs:
- ensin pitää katsella Wimbledonia, joka tänä vuonna loppuu ennen kuin loma alkaa (perinteisesti loman eka viikko on ollut vain ja ainoastaan sitä).

- sitten se alkaa 10.7. perjantaina - illalla Kolmannen Naisen keikka ja kamu kylässä. Ehkä jotain pienimuotoista hiusylläriä (jos saan ajan sille leikkurille).

- sen jälkeen on viikko hengailua ja ihmettelyä. Tämä osio saattaa sisältää hieman terassilaatuaikaa (6 kirjaa luettavana) ja mahdollisen long-time-no-see tapaamisen (työn alla).

- sitten on viikkonloppu Kurtun mökissä Helin ja muiden PAMilaisten kanssa. Ne on ihan mukavaa sakkia (oikeesti). Täytyy tarkistaa onko Mikan tekemät onget vielä tallella vai onko vandaalismus iskenyt. Ei olisi taas ihmiskunnalta mikään ylläri.

- sitten lähden iloiseen Itä-Suomeen Veeruskan luokse istumaan sammalmättäille ja tunnelmoimaan punaviinin ja saunaoluen kera. Saatamme rantautua Joensuuhun jossain vaiheessa, riippuu siitä miten metsäläisiltä näytämme sen session jälkeen.

- taaas on viikko suunnittelematonta - tähän yleensä sisältyy Puuhamaata ja Särkänniemeä ja muuta sälää (säävarauksella)

- elokuun ihan alussa on päiväretki Helsinkiin. Hietaniemen hautuumaa on nähtävä ihmisten (ei minun, minä olen siihen jo ihastunut) ja sitten pitää terassilla istuman... muttei kauaa kun siellä syrjäisellä rannikkoseudulla on kallista.

- Stand-up komiikkaa ja kirjaostoksia Tapahtumien yönä joka on tänä vuonna LUOJALLE KIITOS vielä minulla loma-aikaa. Kirjoja saa ostaa sillä ehdolla, että on ehtinyt lukea ne lukemattomat alta pois. Tämä siis asettaa vaateita sille terassi-istumiselle!

No eiköhän näillä yksi kesä taas mennä... näihin kuviin ja tunnelmiin!

Hassuja mietteitä - hassu puolue

Keskustapuolue minua kummeksuttaa... tai ei pitäisi tietenkään, kun kerran jo 1950-luvulta saakka on todettu että "Kepu pettää aina".

- Anneli Jäätteenmäen faksi pukkaa kevätkesällä 2003 pyytämättä ja yllättäin paperia vaikka kuinka koitetaan estellä. Minä olen tottunut kiskaisemaan paperinipun pois masiinasta jos se alkaa jotakin suoltamaan enkä tahdo sellaista pinoa. Sen saa sitten virheilmoituksen kautta poistettua. Ei osannut Anneli.

- Matti Vanhanen tapaa tammikuussa 2008 yrittäjiä / yhdistysihmisiä eduskunnassa... eikun Kesärannassa... eikun ei tapaakaan... tai siis tapaa, muttei muista tavanneensa.. tai jos tapasikin, niin ei tunne heitä

- Jarmo Korhonen on sitä mieltä, että SAK:n vaalimainos jossa oli "ökyilevä" riistäjä-yrittäjä ajoi kaikki yrittäjät Keskustapuolueen taakse. Tässä ei mätä kuin aikataulu, kun kerran tapasivat tammikuussa 2008 ja mainos tuli helmikuun lopussa. "Takautuvasti toisen syliin ajaminen" on takuulla alibi, jota useampi ukkomies haluaa kesäheilasteluun käyttää... onkohan Korhosella tähän copyright?

Miten minusta tuntuu että politiikka on hupaisaa. Surkuhupaisaa.

Bukarest - helmi tuntemattoman maan

Hei kuulkaa ihmiset että oli hienoa olla ensimmäisellä oikealla itsemaksetulla aikuisten lomamatkalla (ottaen huomioon että on käynyt jo 20 maassa *heh*) ja vielä että ihan kaikki meni putkeen. JEEEE! Lisäilen tänne kuvia, kunhan pääsen purkamaan niitä piuhoja pitkin.


Paikka:
Bukarest on loistava kaupunki - kaikki toimii ja pelaa. Paikasta A pääsee paikkaan B helposti ja halvasti ja nopeasti. Kaupungissa on 2,6 miljoonaa tyyppiä ja siellä on metro, ratikka, rollikka ja bussit! Talk about INFRA! (Silti kaikki... siis ihan kaikki, ovat tulleet keskustaan autolla ja niitä on miljardeja). Liikenne oli ainoa, mihin oikeasti meinasi, että kuolee.

Asuminen:
Vaikka hotellin piti olla ihan muualla, se olikin ihan keskustassa! Näin käy harvoin... nyt luulen että kompuksessa ollut halpissiipi tästä puljusta oli kaatunut varauksen ja majoituksen välissä. Henkilökunta oli sitä mieltä että pohjoisen ihmiset tulevat tänne etelään lämpöiseen, eli katonrajassa huusi patteri täysillä. Huoneessa oli about 35 lämmintä. Pienen temuamisen jälkeen saimme tämänkin aisoihin. Ei mitään valittamista!

Ruoka:
Että minä sitten tykkään sellaisista kansoista, joiden mielestä kuollut eläin = ruoka. Veeran "mediterranean salad" jonka piti olla "meid of vetsetabls" sisälsi minun maulleni sopivan määrän pekonia. En siis suosittele kasvissyöjälle, koska nälkä tulee. Muille kyllä, koska ihan varmasti ei tule! Hävetti melkein kun irkkupubin terassilla syötiin ½-hintaan pizzaa ja juotiin kaljaa ja loppulasku taisi olla 4 euroa per sierainpari.

Kieli:
Tälle ei kaksi kielitieteilijää ja ikuista verbaalikikkailijaa malttanut olla nauramatta koko viikon ajan. Kielen odotin olevan paljon enemmän sellaista itäblokin mongerrusta, mutta siellä oli hirvittävän paljon italiaa seassa, eli kun meillä taisi Veeran kanssa olla yhteensä joku yhdeksän kielen taito niin me luettiin sitä sujuvasti. Tai no, pääteltiin siitä jotain viiden minuutin keskusteluin jälkeen... mutta hirmu usein osui oikeaan!

Kommunismi:
Tätä ajanjaksoa ei vain ole. Sitä vain ei ole. Heillä on ollut ylväs menneisyys 1400-luvulla ja sitten on tätä EU:ta. Väliin jää pieni gäppi, mutta jos ei kerro kellekään ulkomaalaiselle, niin eivät huomaa. Ihan turha oli hakea kommunismiroinaa tuliaisiksi (löytyy Oborilta, mutta kun katsoo tarkemmin, se on serbialaista roinaa). Ceausescua ei ole ollut eikä häiskän kuvaa tai nimeä löydä mistään. Emme lausuneet nimeä siellä äänen kun olisi tullut sitä rettelöötä. Ihan varmasti.

Dracula:
Tämä tyyppi (Vlad Tepes III) se vasta metka on. Heille on ihan kansallissankari, kun pelasti koko kansan niiltä Istanbulista päin tuppaavilta porukoilta. Heistä tämä vampyyri-myytti on vähän kummallista, eivätkä oikein osaa sitä hyödyntää. Teemaravintola saa pisteet!! Saatiin ittemme psyykattua ihan paniikkiin *niskakarvoja nousee pystyyn*. Tynnyrillinen punaviiniä ei auttanut lainkaan...

Menkää ihmiset Romaniaan! Se on hieno paikka!

Pääsee sittenkin

Nyt saa tuulettaa!! Ay-liikkeen joukkovoima kukisti Kekkoslaisuutta tavoittelevan (kts. HS) pääministerin.

Ihan turha ruveta meille - suomalaiset OVAT me!

Ikinä ei pääse eläkkeelle

Hienoja asioita on ollut sellaiset, että voi joskus olla toivoa että jos hengissä on, niin voi istuskella viisastelemassa kaiket päivät maailmaa eläkkeellä. Ja sitä kuvitteli tekevänsä kenties jossakin kohtaa ikävuosien 63 ja 68 välissä. Ehkä jopa sen jälkeen jatkaa vaikka freelancer käännöstöitä tai muuta konsultointia.

Haistakkee itte - tämä nyt hallituksen liikuttava eläkepäätös on aiheuttanut jopa minussa reaktion. En ole aikoihin (noin 30 vuoteen) vielä jäämässä eläkkeelle *koputtaa puuta*, mutta ainakin minulla oli se toive että voisin valita jaksamiseni mukaan. Nyt sekin koitetaan viedä.

Ymmärrän hyvin niitä, joilla on vain muutama hetki eläkkeelle jäämiseen, mutta joista nyt tuntuu että hallitus on vetämässä mattoa alta. Toivottomille tämä aiheuttaa ainakin sen, että miettii kaikki keinot. Eläkepäätös on kuitenkin syömässä muitakin vaihtoehtoja (esim. omaehtoista eläkesäästämistä) huonompaan suuntaan. Omakin eläkevakuutukseni paukkuu kohta niin, että hyvä jos koskaan saan niitä rahoja. Kuolinpesä huolehtikoon sitten.

Hienoa, että työmarkkinajärjestöt ottavat tämän todella tosissaan. On hyvä, että nyt herätellään kaikki uinuvat luottamushenkilöt takajaloilleen asiassa, jossa on takuula kansan tuki takana. Katsotaan, mitä tästä tulee.

3 viikkoa matkaan

Minä tässä ihan pysähdyin miettimään, että koska olen ollut reissussa maailmalla niin, ettei se ole ollut joko työhön tai luottamustehtävään liittyvää. Johan on aikaa. Olin about 13-14 ja olimme Alpeilla laskettelemassa. En tiedä onko se surullista vai ei?

Nyt on 3 viikkoa matkaan ja huomaan seuraavani Romanian säätilaa haukankatseella. Siellä oli tämän aamun meteorologin mukaan 10 astetta lämmintä! Toivottavasti lämpiää sellaisen reippaat 5 - 8 astetta. Kovasti sen enempää ei kaupunkilomalla tarvitse. Silloin olis kiva kävellä pitkin ja poikin ja silmitellä kaikkea.

Silmittelystä ja ihmetyksestä puheenollen, näin oppositiopuolueen jäsenenä on ollut kovin kiireinen viikko seurata miten maata ajetaan päin mäntymetsää. Eläkeasia on saanut surkuhupaisia piirteitä ja nyt sitten huudetaan puolesta ja vastaan. Olisi hyvä, jos ihmiset joita asia ei koske pitäisivät suunsa kiinni. Olisi hyvä jos ne, jotka eivät tunne asiaa, pitäisivät suunsa kiinni. Olisi hyvä jos... no tota, you get the picture! : )

Viikonlopppuna alkaa jo maaliskuu. Sitten on enää kaksi kuukautta ja on se kuukausi kun on kesä. Ihanaa!

Kiertue-elämää, elokuvia, ystäviä ja Raclette

Nyt kun on töissä vaihtoihin hakeutumisen aika ja ns. sesonki, niin olen elänyt kuin nomadi... autolla ympäri Tamperetta ja Pirkanmaata. Välillä omalla autolla, välillä firman autolla. Välillä mielellään ja välillä ei. Tänään istuin iltapäivän hotelli- ja ravintolapuolen opiskelijoiden ihanan reseptisekamelskan keskellä. Onneksi olin ehtinyt syödä ennenkuin alkoivat huudella kaikkea kermasta ja mansikoista... *slurps*

Eilen kävin Helin kanssa leffassa katsomassa Changelingin, elikkäs "vaihdokkaan". Olipa loistava perinteinen jännityspätkä jossa ei ammuta helevetisti koko ajan eikä hypitä edes rakennusten katoilta liikkuviin juniin eikä mitään. Siinä oli vain nainen ja hänen uskomaton taistelunsa naisten "hysterian" aikaan yhteiskuntaa ja sen voimia vastaan. Se oli elokuva naisten oikeuksista ja äidinvaistoista. Sanoinko jo, että se oli LOISTAVA? Menkää ihmiset hyvät katsomaan!!

Huomenna olen menossa ensiksi työn merkeissä Tikkurilaan Vantaalle ja sieltä sitten Veeralle Raclette-grillamaan ja juhlimaan hänen viettämänsä tipattoman tammikuun päättymistä (Juu juu, tiedetään että se päättyy hieman aikaisessa, mutta ajattelimme jatkaa samalla humalalla kuun loppuun). Perinteisesti vierailuni Veeralla päättyvät aina Pasilan aseman baariin, koska sieltä lähden junalla kotiin. Tällä kertaa aloitamme sieltä ja juhlinta jatkuu raivokkaalla full-contact-Scrabblella ja niin edelleen.... Raportoin tästä myöhemmin.

Minähän tapaan ystäviäni... olenkohan pikkuhiljaa nousemassa jostain depressioalhosta johonkin muualle? En tiedä- jury's still out on THAT. Ai niin - ja englannin kielestä tuli mieleen että toivo on siis herännyt!!! Luen Barack Obaman toista kirjaa Audacity of Hope, jota siis ihan ahmii... niin hyvä se on ja niin viisas on se mies. Voi taivas miksei siitä voinut tulla aiemmin presidentti?!? Mitä ihmiskunta oli tehnyt ansaitakseen W-tyylin johtajan kahdeksaksi vuodeksi?!?! *parkuu*

Raportoin kirjasta myöhemmin ja siitä sen aiemmasta kirjasta vielä myöhemmin koska luen ne väärässä järjestyksessä. *virnistys*

Uuden vuoden aloitus

Ensimmäisen kerran aikuisiällä olin ihan oikeasti lomalla joulusta loppiaiseen saakka. Tekipä hyvää - taidan harrastaa toistekin. Joulu itsessään ei ole näin aikuisena mitään ihmeellistä. Hetkeksi pysähtyminen ja perheen kanssa oleminen kai se on se pointti. Itsekseen lepääminen tämän syksyn jäljiltä oli myös vähintään ansaittua.

Minulle joulu on kynttilöitä, hyviä kirjoja (paketista tai ei) ja hyvää suklaata (paketista tai ei). Pääsen hyvin pyhien yli ilman kinkkua ja laatikoita ja nyt selvisin tästä vuodesta vain yhden lohileivän raahaamisella omaan jääkaappiin. Oli muuten hyvää, kuka tiesi että Ahvenanmaan kirjolohi voisi olla noin hyvää?!?

Uusi vuosi ei ole alkanut mitenkään dramaattisesti. En ole luvannut mitään sellaista etten voisi sitä pitää. Tai sitten olen onnistunut lupaamaan niin epämääräisesti, että eiköhän niistä onnistu luikertelemaan ; )

Palataan!