17.2.10

Matkailu avartaa.... kai?

Noniin, pendoliinon uhri täällä istuu junassa ja lähtöaikamme oli jo saapuessaan entinen. Kuuluttivat että "pendoliino 91, jonka lähtöaika oli 16:30 saapuu raiteelle 10 hetken kuluttua". Eivät tosin tätä kuuluttaneet tietenkään siinä välissä kun ihmiset olivat 20 min tippa nenän päässä raiteella, vaan sitten kun se juna oli jo niin liki että varpaille meinasi tulla. Loistavaa!

(kuvittele tähän kohtaan lähtöaikataulu, jolla lähtöaika muuttuu 16:30 -> 16:40 -> 16:43 -> 16:46 -> 16:50 jne.)

No samapa tuo, iltarientoni ovat joustavia. : ) Joillakin muilla oli ilmeisesti kiire ei-minnekään kun muutama eläkeläisrouva siinä meinasi jo että muuttavat ulkomaille missä kaikki toimii... as if.

(toim.huom. tässä välissä junassa YRITETTIIN kuuluttaa jotakin tästä matka-aikataulusta, mutta mikki vinkui niin että korviin sattuu)

Niin - ne mummot olivat sitä mieltä ettei taaskaan kuuluteta eikä kansalle kerrota mitään. Todettakoon siihen , että tasan minuutti sitten oli kuulutettu viimeksi myöhästymisistä yleensä ja niiden syistä, mutta heillä oli sellaista kovaäänistä ja korkeaoktaavista tervehtimistä sillä kohtaa niin, etten minäkään meinannut kuulla.

No nyt matka jatkuu... vaikkakin elonkulku saattaa päättyä tämän matkan aikana, eli kertokaa kaikille niille joita rakastan, että rakastan. (ette saa kertoa niille joita en - kyllä te tiedätte) Kuljettaja nimittäin tuntee valtionyhtiön raskaan taakan kovin henkilökohtaisesti ja ajaa kamikaze-tyylillä yli 200 km/h koko ajan. Pikanttina lisänä viereeni istui ihan kaiken taudin pesä, jonka yskimisen, niistämisen ja kakomisen välissä on tässä hienoa olla tyyni kuin neiti Actimel mainoksessa... hrmph.

Ei tarvitse siis mennä Alanyaan saakka kokeakseen tämä riemu. ; )

1.2.10

Tilanteen tasalla/e

Töissä on hiukkasen hankalaa. Meidän osasto purjehtisi jälleen kokka vaahdoten uusille vesille, mutta mutta... sitä ei valitettavasti voi tehdä ilman muita, ja osa on syvän unen ja ikuisen unen rajamailla vielä. Toivotaan toivotaan...

Henk.koht. menee hienoakin hienommin. Viisi kuukautta tuli täyteen uuden rakastajani Dr. Atkinsin kanssa, ja kaikkiaan 18 kg tänään poissa henkilöstä, joka seisoi edessänne elokuussa. Huikeaa ja hienoa. Jos ei tätä olisi, en ehkä jaksaisi kaikkea tätä muuta sontaa. ("Kukkia, jotka lehmä eilen söi" kuten Aini olisi sanonut.)

Huomenna eessä on hirvittävän kelin ajo Mänttään ja takaisin. Ei sillä, siellä on aina kiva käydä kun on kivoja kollegoita ja jotenkin vähemmän kyynisiä opiskelijoita kuin Tampereella. Niille on mukava puhua ja ne on jotenkin aitoja. Jaa - onkohan tässä joku ristiriita, kun ainoa tehtäväni on lähettää ne suurkaupunkeihin ympäri maailmaa hankkiutumaan juuri tuosta kirkasotsaisuudesta eroon. *heh*

No ehkä nukun yöni kuitenkin! ; )

Going bilingual again....

It's been a while, but I'll do this in English for a change. Just to bring the lovely friends abroad up-to-date.

Work is changing every day - merger with another university has taken about all out of people, and we're only a month in. I don't want to ask for stuff from colleagues, because I will get my head bit off. I don't want to deal with people, because for the first time in my 15-year career, I don't have answers for them. It kills me when I feel completely out of control of what I do for a living.

A new boss for the office has been selected / is being selected as we speak. I pray that he / she will have the sense and the strength to put things in order really quick. People need to have at least a modicum of direction and not be running around putting out yesterday's fires. Keep your fingers and toes crossed, people.

Well, let's see what else is going on. I've now been on Atkins' diet for five months and to date have lost 18 kg. That sounds like a ridiculous amount, but I'm going for another blob about the same size. For the first time in my life, I have gone DOWN in dress-size and my swimsuit is actually loose! It's just insane - wonderfully so - and I gladly recommend this for everyone.

I do miss my pints... and to torment myself to death with that, I'm heading off to Scotland with Veera. She's perhaps the best travel companion I've ever had, tried and tested. I'll tell you more about the trip a bit closer... it's still three months away. *sigh*

Alrighty then, I promise (again... and again...) to write more in English, so get off my back, sweeties! : )