Kiertue-elämää, elokuvia, ystäviä ja Raclette

Nyt kun on töissä vaihtoihin hakeutumisen aika ja ns. sesonki, niin olen elänyt kuin nomadi... autolla ympäri Tamperetta ja Pirkanmaata. Välillä omalla autolla, välillä firman autolla. Välillä mielellään ja välillä ei. Tänään istuin iltapäivän hotelli- ja ravintolapuolen opiskelijoiden ihanan reseptisekamelskan keskellä. Onneksi olin ehtinyt syödä ennenkuin alkoivat huudella kaikkea kermasta ja mansikoista... *slurps*

Eilen kävin Helin kanssa leffassa katsomassa Changelingin, elikkäs "vaihdokkaan". Olipa loistava perinteinen jännityspätkä jossa ei ammuta helevetisti koko ajan eikä hypitä edes rakennusten katoilta liikkuviin juniin eikä mitään. Siinä oli vain nainen ja hänen uskomaton taistelunsa naisten "hysterian" aikaan yhteiskuntaa ja sen voimia vastaan. Se oli elokuva naisten oikeuksista ja äidinvaistoista. Sanoinko jo, että se oli LOISTAVA? Menkää ihmiset hyvät katsomaan!!

Huomenna olen menossa ensiksi työn merkeissä Tikkurilaan Vantaalle ja sieltä sitten Veeralle Raclette-grillamaan ja juhlimaan hänen viettämänsä tipattoman tammikuun päättymistä (Juu juu, tiedetään että se päättyy hieman aikaisessa, mutta ajattelimme jatkaa samalla humalalla kuun loppuun). Perinteisesti vierailuni Veeralla päättyvät aina Pasilan aseman baariin, koska sieltä lähden junalla kotiin. Tällä kertaa aloitamme sieltä ja juhlinta jatkuu raivokkaalla full-contact-Scrabblella ja niin edelleen.... Raportoin tästä myöhemmin.

Minähän tapaan ystäviäni... olenkohan pikkuhiljaa nousemassa jostain depressioalhosta johonkin muualle? En tiedä- jury's still out on THAT. Ai niin - ja englannin kielestä tuli mieleen että toivo on siis herännyt!!! Luen Barack Obaman toista kirjaa Audacity of Hope, jota siis ihan ahmii... niin hyvä se on ja niin viisas on se mies. Voi taivas miksei siitä voinut tulla aiemmin presidentti?!? Mitä ihmiskunta oli tehnyt ansaitakseen W-tyylin johtajan kahdeksaksi vuodeksi?!?! *parkuu*

Raportoin kirjasta myöhemmin ja siitä sen aiemmasta kirjasta vielä myöhemmin koska luen ne väärässä järjestyksessä. *virnistys*

Uuden vuoden aloitus

Ensimmäisen kerran aikuisiällä olin ihan oikeasti lomalla joulusta loppiaiseen saakka. Tekipä hyvää - taidan harrastaa toistekin. Joulu itsessään ei ole näin aikuisena mitään ihmeellistä. Hetkeksi pysähtyminen ja perheen kanssa oleminen kai se on se pointti. Itsekseen lepääminen tämän syksyn jäljiltä oli myös vähintään ansaittua.

Minulle joulu on kynttilöitä, hyviä kirjoja (paketista tai ei) ja hyvää suklaata (paketista tai ei). Pääsen hyvin pyhien yli ilman kinkkua ja laatikoita ja nyt selvisin tästä vuodesta vain yhden lohileivän raahaamisella omaan jääkaappiin. Oli muuten hyvää, kuka tiesi että Ahvenanmaan kirjolohi voisi olla noin hyvää?!?

Uusi vuosi ei ole alkanut mitenkään dramaattisesti. En ole luvannut mitään sellaista etten voisi sitä pitää. Tai sitten olen onnistunut lupaamaan niin epämääräisesti, että eiköhän niistä onnistu luikertelemaan ; )

Palataan!