Näin viime yönä (alkuyöstä) taas sellaisen unen että siihen ei ole ihme jos herää ja sydän lyö hulluna. Ei varmaan kannattaisi katsella poliisivideoita tai jotain "murharyhmä"-sarjoja juuri ennen kuin menee maate. : )
Meitä ajettiin takaa - sinällään tässä ei ole mitään uutta. Takaa-ajo unia näkevät useimmat ihmiset. En koskaan ole varma ketä kaikkia siinä ryhmässä on mutta muutama ihminen siinä on ja minun jobini (ylläri) on sitten pelastaa meidät aina siltä mikä kulloinkin takaa ajaa. Tällä kertaa ei mitään sanomatonta hirviötä, vain ihminen. Noin 25-vuotias nuorimies värikkäässä fleecehupparissa käveli tyynen rauhallisesti meidän perässä ylös konservatorion vierestä Pyynikille nousevaa mäkeä.
Me juoksimme ja kompuroimme ja hän vaan seurasi tyynen rauhallisesti... olette nähneet tämän monissa elokuvissa eikä kukaan vieläkään tiedä miten se saa juoksevat ihmiset kiinni kävelemällä jäätävän rauhallisesti. No, jokatapauksessa, tulen loppujen lopuksi siihen lopputulemaan että se ei a) anna periksi b) jää jälkeen c) eksy, eli kohdattava on. Huomaan olevani julmettu leipäveitsi kädessä (kuinka onnekasta) ja otan hyvän asennon.
Tuikkaan sitä juippia muutaman kerran kylkiluiden väliin, mutta koska se ei tuota kovin nopeaa tulosta täytyy keksiä jotain muuta. Tällä välin se tyyppi alkaa hymyillä ivallisesti minun naurettaville yrityksilleni saada se hengiltä. Niinpä tuikkaan sitä suoraan siihen hammasrivistöön sillä leipäveitsellä. Olen tätä kirjoittaessani ollut jo tuntitolkulla hereillä, mutta kuulen vieläkin korvissani äänen joka tulee veitsen hinkautumisesta hampaita ja leukaluuta vasten. Tässä kohtaa voitte vapaasti irvistää, niin minäkin. Menee inhotuksen vihlaus minullakin reisiluita pitkin.
Heräsin siihen kun se tyyppi vihdoin kuoli ainakin sadannen lyönnin jälkeen. Kello oli vasta 1:30 niin käänsin kylkeä ja aloin nukkua uudelleen. Nukuinkin sitten kuin vauva valiumilla loppuyön.
Kummallisia filmejä ovat laittaneet ihmisten päihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti