Pelkia on hiano maa!

Työmatkalta on palattu - toipuminen on vielä kyllä kesken. Ihan hurjan paljon energiaa menee siihen, kun on sellaisessa 3000 ihmisen konferenssissa ja siinä hälinässä ja stimuluksen sateessa. Olutta osaavat belgit tehdä, eli taivaallisen ihanaa oli kokeilla eri huurteisia eri paikoissa. Vain yhden tuontibissen join, sekin Heineken, ettei kaukaa liippaa!!

Maanantaina 8.9. siis saavuttiin Hotelli Campanileen jonka hellään illallishuomaan saatoimme heittäytyä. Pitkän päivän siinä koki tehneensä kyllä, kun kahdeksalta aamulla oli lähtenyt töihin ja illalla 20:45 istahti syömään hotellille. Ruoka oli loistavaa, ja hintakaan ei päätä huimannut (9,90 € expressmenu, jossa joko alku + pääruoka tai pää + jälkiruoka) vaikka ihan pihviä sai!!

Tiistaina oli sitten visiitti yhteistyökoulujen konsortioon Brysseliin. Siellä kampuksen ympärikävelyä sellainen pari tuntia, jonka päälle (luojan kiitos) viinin kanssa nautittu merihenkinen lounas... mussels from Brussels! Sitten iltapäivällä kiertokäynti Brysselissä, jossa lupsakanpyöreä oppaamme Vincent ohjaili taas pari tuntia käppäilyä.


Manneken Pis oli vihdoin ilman mitään "juhlatamineita", joten kuva on kultaakin kalliimpi. Kukkaset kruunaavat kesäisen tunnelman. Lämmintä oli meinaan lähes 25 astetta tuona kohtalokkaana tiistaipäivänä!!


Keskiviikkona alkoi sitten itse konferenssi, jossa oli melkoinen hulina. Sessiosta toiseen lentoa ja kollegoiden tapaamisia niin, että jos kävellessä ehti kaappaamaan sämpylän jostakin sivupöydältä niin oli tosi lucky! Illan koitteessa oli sitten vastaanottoja, joissa tuli kokeiltua ensimmäisen kerran mm. sakea. Go Japan!


Avausvastaanotto (Opening reception) oli Antwerpenin eläintarhan rakennuksissa, mutta yhtään elukkaa ei illalla näkynyt ja polliisi vahti eläintarhan portteja, etteivät hiprakkaiset konferenssivieraat yritä varastaa jotain harvinaista pussieläintä...

Konferenssin iltaohjelmiin kuuluvat myös aina Dinner & Dance joka meillä ajoittui viimeiseen iltaa, koska päätöspäivän vastaanotot jäivät meiltä lentoaikataulun vuoksi käymättä. Dinner oli jokilaivalla, joka sisävesiristeilyyn tottuneiden suomalaisten mielestä oli vähintäänkin pliisu. Dance oli taas vanhassa satamarakennuksessa jonne oli remontointu valtaisan hienot tilat. Kaikki vaan maksoi niin pirusti että päätimme olla jäämättä pidempään.

Ilta päättyi kaupungille, ja... long story short... muutaman tunnin yöunen jälkeen lento kotiin. Aikaero ei ole kuin tunnin, mutta kyllä vieläkin silmää painaa. Ken kehtaa näitä lomamatkoiksi sanoa on moukka!! Jalkoihin sattuu kun on kampuksia ja sessiopaikkoja kierretty, naamaan sattuu kun on hymyillyt ventovieraille ja vähän tutummille väkipakolla, päähän sattuu kun ajatteleekin töissä odottavaa vuorta... *huokaus*