Kutkuttaisi vuosi maailmalla lähetettynä työntekijänä - vaan en ossoo sannoo, notta mitähän tuo pitäisi sisällään? Täytyy selvittää. Tuntuu vaikealta ajatukselta, mutta sillä pääsisi toviksi eroon joistakin asioista, josko joutuisi eroon toisista. Hiinä ja hiinä.
Liukurikin kutkuttaisi... sellainen iso, metrin halkaisijaltaan. Hiihtoloma (ensimmäinen muutoin ikuna, 3 pv kaikkiaan) voisi muuttua odottele-hetki-vielä-käsi-paketissa-Acutassa-lomaksi. Katsotaan, torstaille on varattu aikaa mäenlaskuun. Luulen raportoivani siitä (jos en joudu käyttämään sellaista Steven Hawking-laitetta tekstin tuottamiseen).
Liittovaalit puskevat päälle. Annoin yhden hyvän vaalimainosidean toiselle ehdokkaalle - damn! Pitäisi olla vaan tyly ja itsekäs. En osaa. Huono poliitikko siis, mutta kun järjestössä jos meinaa vaikuttaa valtakunnan tason sopimuksiin ja muihin "jonninjoutaviin papereihin" (suora sitaatti ehdokastoverilta) niin olisihan sinne päästävä.
Meidän vaalipiirissä ei tullut persu-ehdokkaita. Onneksi. Nyt on vain vedettävä vasemmasta vasemmalta ohi. : )
Numero muuten on 14 - äänestä JHL:läinen!
10.3.11
Uuden kodin autuus
Olen kotona.
Nyt on asetuttu jo ensimmäisen täällä vietetyn joulun ja vuodenvaihteen jälkeen (siis vaikka itse vuodenvaihdos tapahtui, kun oli Sinillä kylässä Vaasassa) niin, että voi kohta jo käsitellä tätä koko muutosten tulvaa!
Minulla on siis nyt oma violetti makuuhuone, ystävän kanssa persaus puhki koeistunnan jälkeen violetihtava (tietyssä valossa) sohva ja muuta ihanaa kaikkea siihen vivahtavaa - pyyhkeitä ja mattoja ja kaikkea! Niin, paitsi keittiössä, johon satsasin sen verran, että ovat kaikki OBH Nordican Chilli-sarjan ihanan syvän punaista. En voi vieläkään kulkea täällä huokailematta, ja nukkumaan menen uuden karheaan jenkkisänkyyn vieläkin pimeässä hiljaa itsekseen hymyillen.
Paino on pudonnut vielä muutaman kilon, mutta on kiusallisen vähän alle 30 kg se tämänhetkinen pudotus. Pitäähän siihen päästä, herranjee! Otan siis muutaman viikon ainakin nyt sellaista tehostettua versiota, joka saattaa sisältää viikonloppuhuhkimisiakin (hui!)... Katsotaan, katsotaan.
Nyt kun kaikki on "kunnossa" ja elämä mallillaan, ei ole kuin yksi ongelma. Olen maailmalle vihainen. Siihen täytyykin sitten etsiä ihan toiset lääkkeet. : )
Nyt on asetuttu jo ensimmäisen täällä vietetyn joulun ja vuodenvaihteen jälkeen (siis vaikka itse vuodenvaihdos tapahtui, kun oli Sinillä kylässä Vaasassa) niin, että voi kohta jo käsitellä tätä koko muutosten tulvaa!
Minulla on siis nyt oma violetti makuuhuone, ystävän kanssa persaus puhki koeistunnan jälkeen violetihtava (tietyssä valossa) sohva ja muuta ihanaa kaikkea siihen vivahtavaa - pyyhkeitä ja mattoja ja kaikkea! Niin, paitsi keittiössä, johon satsasin sen verran, että ovat kaikki OBH Nordican Chilli-sarjan ihanan syvän punaista. En voi vieläkään kulkea täällä huokailematta, ja nukkumaan menen uuden karheaan jenkkisänkyyn vieläkin pimeässä hiljaa itsekseen hymyillen.
Paino on pudonnut vielä muutaman kilon, mutta on kiusallisen vähän alle 30 kg se tämänhetkinen pudotus. Pitäähän siihen päästä, herranjee! Otan siis muutaman viikon ainakin nyt sellaista tehostettua versiota, joka saattaa sisältää viikonloppuhuhkimisiakin (hui!)... Katsotaan, katsotaan.
Nyt kun kaikki on "kunnossa" ja elämä mallillaan, ei ole kuin yksi ongelma. Olen maailmalle vihainen. Siihen täytyykin sitten etsiä ihan toiset lääkkeet. : )
4.11.10
Epämukavuusalueilla oleilua
On kurjaa olla töissä, jos koko ajan tulee joku karvat pystyssä vastaan. On ikävää, jos ihmiset tömistelevät ja hymistelevät ottaessaan päätöksiä tai ohjeita henkilökohtaisesti. En osaa toimia sellaisten kanssa, koska koitan aina muistaa että asiat riitelevät, eivät ihmiset. En ole silti täydellinen ja pinna alkaa palaa...
Olen hieman huolissani sekä omasta tilastani, että muiden. Ihmisten jaksaminen alkaa kulminoitua vakaviin sairastumisisiin ja kaikki ihanat ihmiset näyttävät niin väsyneiltä, ettei halua sanoa poikkipuoleista sanaa, koska vastapuoli saattaa pillahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä.
Kollega asetti sanansa hyvin eräällä ruokatunnilla tällä viikolla kysyessään, että "kauanko tätä voi kestää?". Minua hirvittää tämä nykyinen säätämisen vaihe, vaikka mantroja hoetaan siitä, miten pitkälle on kuitenkin jo päästy jne. jne. Tehty on jo puolitoista vuotta, eikä loppua näy. Eivät ihmiset jaksa pinnistää ihan äärirajoilla toista samanlaista.
"Vasta kun juotte hiljaisuuden joesta,
voitte todella laulaa.
Ja vasta kun olette päässeet vuoren huipulle,
olette alkava kiipeämään.
Ja vasta kun maa on vaatinut jalkanne ja kätenne,
tulette todella tanssimaan."
- Kahlil Gibran
Olen hieman huolissani sekä omasta tilastani, että muiden. Ihmisten jaksaminen alkaa kulminoitua vakaviin sairastumisisiin ja kaikki ihanat ihmiset näyttävät niin väsyneiltä, ettei halua sanoa poikkipuoleista sanaa, koska vastapuoli saattaa pillahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä.
Kollega asetti sanansa hyvin eräällä ruokatunnilla tällä viikolla kysyessään, että "kauanko tätä voi kestää?". Minua hirvittää tämä nykyinen säätämisen vaihe, vaikka mantroja hoetaan siitä, miten pitkälle on kuitenkin jo päästy jne. jne. Tehty on jo puolitoista vuotta, eikä loppua näy. Eivät ihmiset jaksa pinnistää ihan äärirajoilla toista samanlaista.
"Vasta kun juotte hiljaisuuden joesta,
voitte todella laulaa.
Ja vasta kun olette päässeet vuoren huipulle,
olette alkava kiipeämään.
Ja vasta kun maa on vaatinut jalkanne ja kätenne,
tulette todella tanssimaan."
- Kahlil Gibran
Asumisia
Olen ajautunut epähuomiossa tilanteeseen, jossa olisi uuteen kotiin muutto edessä. En halunnut ekaan kerrokseen, enkä halunnut pihaa, enkä ollut edes ajatellut ennen sitä kaupunginosaa... mutta niin siinä vaan kuulkaa käy, että tämä neito taitaa tulla jankalaiseksi luhtitalon päätyläiseksi. Siis minä!
En oikein lakkaa ihmettelemästä omaa joustavuuttani näissä valtavissa asioissa, vaikka pikkujutuissa olen huomattavan takakireä. Sama homma oli auton kanssa, koska tiesin lähtiessäni että mitä autoa etsin - ostin jotain ihan muuta. Nyt hain ihan jotain muuta - mutta uuteen kotiin olen jo ihan pihkassa. Onpa kummaa.
Ilahduin, kun muuttoapua tarjoutui ja kalusteitakin on tiedossa. Mihin tämä mielettömyys johtaa? Tupaantuliaislahjoihin? Tolkkua, ihmiset! : )
En oikein lakkaa ihmettelemästä omaa joustavuuttani näissä valtavissa asioissa, vaikka pikkujutuissa olen huomattavan takakireä. Sama homma oli auton kanssa, koska tiesin lähtiessäni että mitä autoa etsin - ostin jotain ihan muuta. Nyt hain ihan jotain muuta - mutta uuteen kotiin olen jo ihan pihkassa. Onpa kummaa.
Ilahduin, kun muuttoapua tarjoutui ja kalusteitakin on tiedossa. Mihin tämä mielettömyys johtaa? Tupaantuliaislahjoihin? Tolkkua, ihmiset! : )
19.9.10
Kesä ohi, elämä edessä??
Jo on aikaa vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoittelin. Tuli käytyä Ameriikoissa, Irlannissa ja vietettyä kesälomaa ja kaikkea. Niistä lyhyesti.
Ameriikan matka suuntautui Kansas Cityyn, jossa oli aikaerosta huolimatta osallistuttava yötäpäivää konferenssiin. Mielenkiintoista oli ja taas tuli huomattua miten edellä asioissa ollaan Euroopan puolella, kun on ihmisillä joku tolkku ja voivat keskustella keskenään ja vertailla asioita. Ei vainen, tuo kyseinen konferenssi sisälsi kyllä edistyksellisiä ihmisiä, noin keskimäärin vertailtuna.
Siellä tuli tavattua myös meillä Tampereella pari vuotta sitten vuoden harjoittelijana ollut Nate, ja siinä konkretisoitui miten pieni se maailma sittenkin on, kun on ihmisiä kasvokkain. Jos ottaisikin aina kohtaamiset henkilötasolla, eikä sotkisi maailmanpolitiikkaan. Jos ne valtaapitävätkin juttelisivat niin - olisi paljon mukavampaa kaikilla.
Irlannissa olin raskaana olevan kollegan kanssa työmatkalla, ja se olikin mukavaa. Aina joku piti huolen siitä että taas syödään... *heh* Irlanti oli kaunis ja aika lailla semmoinen kun kuvittelinkin. Hyvät junat muuten, jos joku meinaa siellä maata katsella (en laittanut tähän että kierrellä, koska maan rautatieverkoston muoto ei sellaista ympyränmuotoista matkailua salli).
Näiden parin reissun ja hyvin vietetyn loman ansiosta tuli painoprojektissa pari kiloa takapakkia, mutta sain ne jo elokuun puolella pois, eli elämä jatkuu sen suhteen. : ) Me still love Atkins, long time.
Ameriikan matka suuntautui Kansas Cityyn, jossa oli aikaerosta huolimatta osallistuttava yötäpäivää konferenssiin. Mielenkiintoista oli ja taas tuli huomattua miten edellä asioissa ollaan Euroopan puolella, kun on ihmisillä joku tolkku ja voivat keskustella keskenään ja vertailla asioita. Ei vainen, tuo kyseinen konferenssi sisälsi kyllä edistyksellisiä ihmisiä, noin keskimäärin vertailtuna.
Siellä tuli tavattua myös meillä Tampereella pari vuotta sitten vuoden harjoittelijana ollut Nate, ja siinä konkretisoitui miten pieni se maailma sittenkin on, kun on ihmisiä kasvokkain. Jos ottaisikin aina kohtaamiset henkilötasolla, eikä sotkisi maailmanpolitiikkaan. Jos ne valtaapitävätkin juttelisivat niin - olisi paljon mukavampaa kaikilla.
Irlannissa olin raskaana olevan kollegan kanssa työmatkalla, ja se olikin mukavaa. Aina joku piti huolen siitä että taas syödään... *heh* Irlanti oli kaunis ja aika lailla semmoinen kun kuvittelinkin. Hyvät junat muuten, jos joku meinaa siellä maata katsella (en laittanut tähän että kierrellä, koska maan rautatieverkoston muoto ei sellaista ympyränmuotoista matkailua salli).
Näiden parin reissun ja hyvin vietetyn loman ansiosta tuli painoprojektissa pari kiloa takapakkia, mutta sain ne jo elokuun puolella pois, eli elämä jatkuu sen suhteen. : ) Me still love Atkins, long time.
7.5.10
Loving the haggis!! Se maistuu kotona tehdylle maksalaatikolle : )
Vappu jätettiin amatööreille, koska oli määrä lähteä makustelemaan kevättä Skotlantiin. Pakkailin ja un-pakkailin ja pakkailin uudelleen ja sunnuntaina saapui Veeruska! Hiukan harjoiteltiin brittisyöminkiä Sohossa ja viriteltiin jalkapallotunnelmia (lue: Veera viritteli, minä pidin selän telkkariin päin). Sitten bussilla Pirkkalaan odottelemaan halveksumamme halpalentoyhtiön lentoa.
Olipa eka kerta silläkin vehkeellä - ei mitään moitetta laitteista, uusi kone ja hyvin tilaa. Viinikin oli ihan hyvää. Olivat vain valinneet kuuluttamaan rakkaasta matkustamohenkilökunnasta sen ainoan jonka puheesta ei saanut kertakaikkiaan mitään selvää. Oli itäeuroppalainen vahva aksentti, mutta niin ärsyttävä ja alvariinsa äänessä, että jopa setä muutaman rivin päässä nosti kataloginsa peittääkseen kaiuttimen. Ei auttanut.
Korvat verta valuen (figuratively, people, no panic) päästiin perille ja ihan ei malttanut mennä suoraan majoitukseen, vaan ensin keskustaan ja baariin oitis!! Hankalaa on löytää kun ovat huonosti auki, mutta yksi löytyi. Lasin viiniä otin ja ennen kuin pääsin istumaan, paikallinen neitokainen paiskasi puolikkaan pullon samaa tykö - heillä kun oli kiire kotiin, ja hän näki että tilasin sitä samaa. Sain siis noin 3,5 eurolla puoli pulloa viiniä. Ei paha alku!
Sitten alkoi väsyttää niin, että päätettiin aloittaa seuraava päivä jollain muulla kuin valtavalla kankkusella. Saavuttiin Guesthouse Amaryllikseen, jonka ehtoisa emäntä oli piilottanut ikkunalaudan kukkalaatikkoon avaimen, kun kerran kerrottiin myöhään saapuvamme. Herttaista heti alkuun! Eteisessä oli viiden tai kuuden aamiaisen vaihtoehdot ja listaan merkattin mitä haluaa.
Huone oli kolmannessa kerroksessa ja oikein mukava, lukuun ottamatta kokolattiamattoa, joka tarttui välittömästi Veeran kurkkuun eikä ole varmaankaan vieläkään sieltä kuoriutunut, vaikka eilen aamulla jo palattiin. Sähkösuihkuhässäköinnin jälkeen kaikki toimi ja pelitti, ei siis pahaa sanaa sanottavana. Suosittelen sinne menijälle ilman muuta.
Aamulla tuhdin aamiaisen (paljon hilloa ja toastia ja makkaraa ja kananmunaa) jälkeen käppäiltiin kaupunkiin kirkkain silmin. Eipä ollut kaukana (10 min) vaikka oli ihan rauhallisella asuinalueella. Mukavan pieni kaupunki siinä mielessä! Keskellä kaupunkia oleva puisto oli huikean kaunis ja kevät todella paljon pidemmällä kuin täällä konsanaan. KATSO VAIKKA!
.jpg)
.jpg)
Sitten matkassa oli lähinnä makustelua, joista positiivisimpana kokemuksena oli ilman muuta haggis, joka oli tosin mennä väärään kurkkuun kun paikallinen 'Paappa's Group' nimeltään Muckle Flugga soitti Whiski Bar:ssa yhtäkkiä Metsäkukkia!! METSÄKUKKIA!
Kun baari tyhjeni pikkuhiljaa, hivuttauduimme vaivihkaa (lue: niin just joo) viereiseen pöytään ja kun alkoivat pakkailemaan tavaroitaan, niin kysyimme että "Ette ole sattuneet varastamaan jotain trad. biisiä täältä meiltä päin?"... toki brittiläisen loputtomalla kohteliaalla höysteellä ("if you wouldn't be so kind as to..." ja "we were just wondering..." ja "if it's at all possible..." jne jne).
Siihenpä pojat että juu, juu, sehän on juurikin se! HAA! Lupasivat laittaa oikein tallenteen siitä heidän versiostaan, laitan sen tänne kunhan tulee maililla! Siitä tuli ihan mallikas biisi kun sinne laitettiin kelttiläisiä "tiluliluja"... muutoinhan se on ihan kukkasia-jotka-lehmä-eilen-söi.
.jpg)
Hih... sitä ei koskaan tiedä mikä matkasta tekee erikoisen! Tutun ja turvallisen siitä teki matkaseura, joka ei petä koskaan. Cheers, Vermukka!
Suosituksia:
- Ota bussi 100 lentokentältä, GBP 3,5 yhteen suuntaan ja 6 GBP molempiin.
- Osta joku päivä (sitten kun ei vaan enää kertakaikkiaan voi kävellä) koko päivän bussilippu Lothian-firman busseihin (GBP 3)
- Hankkiudu vesien ympärille: Union Canal, Leith-joki ja bussilla 22 satamaan jossa on ostoskeskus, sotalaiva Britannia ja ihania kuppiloita. Oi, on mentävä takas...
- Älä jää turistirysään, on siellä kallista! Halvin ja hyvä ruokapaikka about keskustassa: The Vat & Fiddle
Olipa eka kerta silläkin vehkeellä - ei mitään moitetta laitteista, uusi kone ja hyvin tilaa. Viinikin oli ihan hyvää. Olivat vain valinneet kuuluttamaan rakkaasta matkustamohenkilökunnasta sen ainoan jonka puheesta ei saanut kertakaikkiaan mitään selvää. Oli itäeuroppalainen vahva aksentti, mutta niin ärsyttävä ja alvariinsa äänessä, että jopa setä muutaman rivin päässä nosti kataloginsa peittääkseen kaiuttimen. Ei auttanut.
Korvat verta valuen (figuratively, people, no panic) päästiin perille ja ihan ei malttanut mennä suoraan majoitukseen, vaan ensin keskustaan ja baariin oitis!! Hankalaa on löytää kun ovat huonosti auki, mutta yksi löytyi. Lasin viiniä otin ja ennen kuin pääsin istumaan, paikallinen neitokainen paiskasi puolikkaan pullon samaa tykö - heillä kun oli kiire kotiin, ja hän näki että tilasin sitä samaa. Sain siis noin 3,5 eurolla puoli pulloa viiniä. Ei paha alku!
Sitten alkoi väsyttää niin, että päätettiin aloittaa seuraava päivä jollain muulla kuin valtavalla kankkusella. Saavuttiin Guesthouse Amaryllikseen, jonka ehtoisa emäntä oli piilottanut ikkunalaudan kukkalaatikkoon avaimen, kun kerran kerrottiin myöhään saapuvamme. Herttaista heti alkuun! Eteisessä oli viiden tai kuuden aamiaisen vaihtoehdot ja listaan merkattin mitä haluaa.
Huone oli kolmannessa kerroksessa ja oikein mukava, lukuun ottamatta kokolattiamattoa, joka tarttui välittömästi Veeran kurkkuun eikä ole varmaankaan vieläkään sieltä kuoriutunut, vaikka eilen aamulla jo palattiin. Sähkösuihkuhässäköinnin jälkeen kaikki toimi ja pelitti, ei siis pahaa sanaa sanottavana. Suosittelen sinne menijälle ilman muuta.
Aamulla tuhdin aamiaisen (paljon hilloa ja toastia ja makkaraa ja kananmunaa) jälkeen käppäiltiin kaupunkiin kirkkain silmin. Eipä ollut kaukana (10 min) vaikka oli ihan rauhallisella asuinalueella. Mukavan pieni kaupunki siinä mielessä! Keskellä kaupunkia oleva puisto oli huikean kaunis ja kevät todella paljon pidemmällä kuin täällä konsanaan. KATSO VAIKKA!
.jpg)
.jpg)
Sitten matkassa oli lähinnä makustelua, joista positiivisimpana kokemuksena oli ilman muuta haggis, joka oli tosin mennä väärään kurkkuun kun paikallinen 'Paappa's Group' nimeltään Muckle Flugga soitti Whiski Bar:ssa yhtäkkiä Metsäkukkia!! METSÄKUKKIA!
Kun baari tyhjeni pikkuhiljaa, hivuttauduimme vaivihkaa (lue: niin just joo) viereiseen pöytään ja kun alkoivat pakkailemaan tavaroitaan, niin kysyimme että "Ette ole sattuneet varastamaan jotain trad. biisiä täältä meiltä päin?"... toki brittiläisen loputtomalla kohteliaalla höysteellä ("if you wouldn't be so kind as to..." ja "we were just wondering..." ja "if it's at all possible..." jne jne).
Siihenpä pojat että juu, juu, sehän on juurikin se! HAA! Lupasivat laittaa oikein tallenteen siitä heidän versiostaan, laitan sen tänne kunhan tulee maililla! Siitä tuli ihan mallikas biisi kun sinne laitettiin kelttiläisiä "tiluliluja"... muutoinhan se on ihan kukkasia-jotka-lehmä-eilen-söi.
.jpg)
Hih... sitä ei koskaan tiedä mikä matkasta tekee erikoisen! Tutun ja turvallisen siitä teki matkaseura, joka ei petä koskaan. Cheers, Vermukka!
Suosituksia:
- Ota bussi 100 lentokentältä, GBP 3,5 yhteen suuntaan ja 6 GBP molempiin.
- Osta joku päivä (sitten kun ei vaan enää kertakaikkiaan voi kävellä) koko päivän bussilippu Lothian-firman busseihin (GBP 3)
- Hankkiudu vesien ympärille: Union Canal, Leith-joki ja bussilla 22 satamaan jossa on ostoskeskus, sotalaiva Britannia ja ihania kuppiloita. Oi, on mentävä takas...
- Älä jää turistirysään, on siellä kallista! Halvin ja hyvä ruokapaikka about keskustassa: The Vat & Fiddle
23.4.10
Hilipatihippan!
Pitkästä aikaa... on aika päivittää muutakin kuin statusta Facebookissa!
Kroppa on sellaisessa kunnossa, että uskalsi oikein farkkuostoksille pitkästä aikaa ja heti riehaantui niin, että osti kahdet. Onpa jalassa kiva kun on kapoisuutta! *hyppelehtii* *patsastelee* -22 kg ja suunta alas!!
Töissä on ollut hektisyyden huipentuma, kun tuhkaa tuli taivaalle ja kaikki uudelleenreititettiin / peruutettiin / siirrettiin tai suoritettiin jotain muuta ämpylöintiä. On ollut niiiiiin raskas viikko, että viinilasilliselle on suunta tänään. Because I'm worth it!
Ensi viikon jälkeen on itsellä suunta Edinburghiin Veeruskan kanssa (huimaa), ja kummitytöllä on ensimmäinen soolomatka koulun kanssa Comenius-vaihtoon (huimempaa) ja mamma ja Mika suuntaa jälleen Kreetalle (ei-niin-varsinaisen-huimaa) ja olemme siis hajaantuneet koko klaani... ainakin lähes!
Toukokuussa vielä edessä matkaa Irlantiin (Athlone / Tralee) ja USA:an (Kansas City, MO) työn merkeissä ja sitten onkin jo kesä. Ensi viikolla saa sanoa, että "ensi kuun jälkeen on jo heinäkuu"!! Mihin tämä aika oikein menee? : )
No menköön!
Kroppa on sellaisessa kunnossa, että uskalsi oikein farkkuostoksille pitkästä aikaa ja heti riehaantui niin, että osti kahdet. Onpa jalassa kiva kun on kapoisuutta! *hyppelehtii* *patsastelee* -22 kg ja suunta alas!!
Töissä on ollut hektisyyden huipentuma, kun tuhkaa tuli taivaalle ja kaikki uudelleenreititettiin / peruutettiin / siirrettiin tai suoritettiin jotain muuta ämpylöintiä. On ollut niiiiiin raskas viikko, että viinilasilliselle on suunta tänään. Because I'm worth it!
Ensi viikon jälkeen on itsellä suunta Edinburghiin Veeruskan kanssa (huimaa), ja kummitytöllä on ensimmäinen soolomatka koulun kanssa Comenius-vaihtoon (huimempaa) ja mamma ja Mika suuntaa jälleen Kreetalle (ei-niin-varsinaisen-huimaa) ja olemme siis hajaantuneet koko klaani... ainakin lähes!
Toukokuussa vielä edessä matkaa Irlantiin (Athlone / Tralee) ja USA:an (Kansas City, MO) työn merkeissä ja sitten onkin jo kesä. Ensi viikolla saa sanoa, että "ensi kuun jälkeen on jo heinäkuu"!! Mihin tämä aika oikein menee? : )
No menköön!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
