No nyt se sitten tapahtui, hain kouluun... oikein tutkintotavoitteiseen koulutukseen (kun aikuiskoulutuksessa ei saa "pakottaa" sanomalla tutkintoon johtava *yökötys* ). Kyseessähän on tietysti HUMAK:n kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma ja tutkintonimike yhteisöpedagogi AMK. Kuulostaa hienolta, eikö? Kirjekin tuli, että valintakokeeseen tervetuloa. Iik - nyt jännittää.
Jotenkin ihan epätodellinen olo, jos ja kun se nyt tapahtuu se hakeminen. Pelkona vaan taas tietysti se, että ei pääsekään sisään vaan valinta kossahtaa johonkin pikkujuttuun. Paniikki iskee, ja eilen etsin kirjaimellisesti hiki päässä todistuksiani kaiken maailman kursseista ja koulutuksista. Onpahan episodi.... ihan kauheeta. Katsotaan selvitäänkö tästä hengissä vai ei - pidän rakkaan blogin ajantasalla!!
18.5.06
Vesirokkokauhu
Töissä kysellään kaikilta onko vesirokkoa sairastanut *huokaus* kun jonkun jollakin sukulaismukulalla on, ja hän saattaa nyt sitä kantaa kun se tarttui luultavasti häneen oireettomassa vaiheessa.
Muistaakseni olin viisi kun itse rokon sairastin, mutta muistan senn silti elävästi. Ei saanut raapia ettei tule arpia. Yhden raavin kuitenkin otsasta ja siinä on sellainen jälki jota siis kukaan muu ei varmaan huomaa (hukkuu muiden epätäydellisyyksien alle *heh*) mutta itselle se on aina muistutuksena siitä kannattaako raapia vai ei.... siis ei!
Fysioterapia on myös tältä keväältä ohi ja nyt sitten kirjallisten ohjeiden mukaan itse jumppaamaan. Muuten ihan kiva, mutta se fysioterapeuttiopiskelija pitäisi palkata kesätöihin huutamaan tuohon korvan viereen, että TEE!! Eihän niitä tule tehtyä niitä jumppaliikeitä kun terassit on auki ja aurinko paistaa. Onneksi tulee edes pyörällä liikuttua, niin ei pääse paisumaan niin että tulevaisuudessa palomiehet joutuisivat leikkaamaan osan seinää irti että saisivat lääkäriin.... se on aina niin noloa : )
Omituinen pyöräkauden alku muutenkin... aina ennen on tullut perse kipeäksi ekoilla viikoilla, mutta nyt vaan ranteet. Tarkkailen tilannetta.... muuta ei oikein voi tehdä. Ei voi mennä lääkäriin sanomaan että perseeseen ei satu. Hö!
Muistaakseni olin viisi kun itse rokon sairastin, mutta muistan senn silti elävästi. Ei saanut raapia ettei tule arpia. Yhden raavin kuitenkin otsasta ja siinä on sellainen jälki jota siis kukaan muu ei varmaan huomaa (hukkuu muiden epätäydellisyyksien alle *heh*) mutta itselle se on aina muistutuksena siitä kannattaako raapia vai ei.... siis ei!
Fysioterapia on myös tältä keväältä ohi ja nyt sitten kirjallisten ohjeiden mukaan itse jumppaamaan. Muuten ihan kiva, mutta se fysioterapeuttiopiskelija pitäisi palkata kesätöihin huutamaan tuohon korvan viereen, että TEE!! Eihän niitä tule tehtyä niitä jumppaliikeitä kun terassit on auki ja aurinko paistaa. Onneksi tulee edes pyörällä liikuttua, niin ei pääse paisumaan niin että tulevaisuudessa palomiehet joutuisivat leikkaamaan osan seinää irti että saisivat lääkäriin.... se on aina niin noloa : )
Omituinen pyöräkauden alku muutenkin... aina ennen on tullut perse kipeäksi ekoilla viikoilla, mutta nyt vaan ranteet. Tarkkailen tilannetta.... muuta ei oikein voi tehdä. Ei voi mennä lääkäriin sanomaan että perseeseen ei satu. Hö!
9.5.06
Arki kolahti silmäkulmaan *auh*
Ja taas ollaan töissä... vapaa meni poskiontelontulehduksen kanssa riemastellessa. *myyh* Antibioottia kitusiin ja siinä meni kaikki terassikelit hukkaan. Voi olla että siinä oli kesän ainoat lämpimät... no toivotaan ettei kuitenkaan!
No onneksi lauantaina sai sentään häitä tanssia (tai siis en tanssinut, mutta you know the saying) kun ystävät ja pubivisatoverit vihittiin. Onnea, Marko ja Jaana! Kommelluksitta ei tietenkään selvitty, mutta mitä muuta voi odottaa, jos bestman on Veltto Virtanen. Sormuksiahan ei siis tietenkään kirkossa ollut... ja suoraan sanoen bestmanin kahvipaikkapuheessa olisi saanut olla suomenkielinen tekstitys, kun muuten se seurasi kovasti tajunnanvirtaa.
Hauskaa kuitenkin oli kun loppuillasta jahdattiin morsiusparia viralisten jatkojen jälkeen jatkojen jatkoilla. Muistikuvat hataroituvat mitä pidemmäs edetään, mutta onneksi Visa-kortin seuranta kertoo missä on tullut seikkailtua. *hih* Vanhoja tuttuja (tai siis pitkäaikaisia, ei tietenkään vanhoja vanhoja) tuli nähtyä ja sunnuntaina sitten varovasti silmiä raotettuaan toivotettua koko konkkaronkka allimpaan helvettiin.
Harvemmin tulee noin perusteellisesti juotua - mutta kun se sattuu, ainakin toivoo syyn olevan hyvä. Nyt se oli!! Kärsimisen väärtti, sanon minä.
No onneksi lauantaina sai sentään häitä tanssia (tai siis en tanssinut, mutta you know the saying) kun ystävät ja pubivisatoverit vihittiin. Onnea, Marko ja Jaana! Kommelluksitta ei tietenkään selvitty, mutta mitä muuta voi odottaa, jos bestman on Veltto Virtanen. Sormuksiahan ei siis tietenkään kirkossa ollut... ja suoraan sanoen bestmanin kahvipaikkapuheessa olisi saanut olla suomenkielinen tekstitys, kun muuten se seurasi kovasti tajunnanvirtaa.
Hauskaa kuitenkin oli kun loppuillasta jahdattiin morsiusparia viralisten jatkojen jälkeen jatkojen jatkoilla. Muistikuvat hataroituvat mitä pidemmäs edetään, mutta onneksi Visa-kortin seuranta kertoo missä on tullut seikkailtua. *hih* Vanhoja tuttuja (tai siis pitkäaikaisia, ei tietenkään vanhoja vanhoja) tuli nähtyä ja sunnuntaina sitten varovasti silmiä raotettuaan toivotettua koko konkkaronkka allimpaan helvettiin.
Harvemmin tulee noin perusteellisesti juotua - mutta kun se sattuu, ainakin toivoo syyn olevan hyvä. Nyt se oli!! Kärsimisen väärtti, sanon minä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
