Suoriutumisia

Juuri kun edellisessä viestissäni tuskailin sen hopsin kanssa, niin enkös sitten sen teinipurkautumisen jälkeen (joka muuten helpotti kummasti - vaikkei teini olekaan *hih*) saanut itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin melkein yhdeltä istumalta tiistaina sen hops-kirjoitelman ja aikataulutin koko tutkinnon!! Alunperin ne ns. asiantuntijat siellä koululla olivat sitä mieltä, että "aikuiskoulutusvauhdilla" opintoni kestäisivät about kolme vuotta, mutta I PITY THE FOOL, joka luulee minua niin under-achieveriksi! Itselleni asettelin niitä opintoja niin, että olen valmis toukokuussa 2008 eli siis selviäisin kahdella vuodella. Sen enempää se EI SAA venyä!! Eikä riitä kärsivällisyys...

... sitä paitsi minuun on iskostunut ajatus ylemmän tutkinnon suorittamisesta. Ne ovelat peijoonit sen tekivät, kun uutta alkavaa ylempää amk-tutkintoa juurikin tässä yhteisöpedagogiikassa tohkeilivat ja mainostivat. Joka tapauksessa sen hakuaika olisi sitten 2009 tammikuussa ja siihen jäisi hengähdystaukoa juuri soipvasti, muttei liikaa. Tai no - mistäs minä tiedän kuinka fed up olen tähän koko tenttiin pänttäämiseen ja esseiden kirjoittamiseen opinnäytetyön jälkeen. Aavistella saattaa, että valmistujaisten jälkeen vedän kännin... kunnolla.

Nyt justiinsa juominen ei kiinnosta ja itse asiassa on tullut siihen pisteeseen, etten oikein jaksa ystäviä, tuttuja, sukulaisia tai edes ventovieraita katsella humalassa (refer: BB ja Hena). Pinna kiristyy aina niin että se soi... se SOI! Siispä jos käyn jossakin kupposella, se on 1-2 ja mielellään luen iltapäivälehden tai kaksi ja sitten taas kotiin lukemaan tenttiin. Ehkä ihan terveellinen piirre ihmisessä, mutta tuntuu oudolta.

Opiskelusta pitäisi pitää päiväkirjaa... käyköhän blogi siihen pohdiskeluun?? Hyväksytäänkö blogi yhteiskunnassa - siinäpä pulma. Tämä tuntuu nimittäin tulevan aika luonnollisesti sormenpäistäni, joten taidan ainakin kysyä asiaa hopsariltani! Kai sen nyt saa ylipuhuttua (kuuluisat viimeiset sanat).

Hopsaa!

Opintojen alussa olisi nyt ihan kiva tietää mihin kulkea ja kuinka kovaa. Opiskelijat viime viikolla sitä tuskailivat oikein lehtien palstoilla, että ohjaus SUCKS! Ja se pitää paikkaansa. Vaikka erikseen kerroin hopsarilleni, että toivon ettei meidän suhde ole sellainen että kaikki pitää itse osata, ja hän vaan aina puolivuosittain kysyy, että "no miltä susta itestä tuntuu?" niin eipä tunnu menevän perille. En saa aloitettua, en saa mitään valmiiksi ennenkuin on ihan pakko. Ohjausta ja apua on turha anoa. No se "ihanpakko" on sitten varmaan ensi viikolla.... *yhyy*

Ehkä vaan nyt tuntuu siltä. Rasittaa... kaikki pitäisi aloittaa, ja siinä olen tuhottoman huono. Jaa no, kun vaan hakis sen inspiraation, niin ehkä ei sittenkään. Katsotaan. Nyt ainakin tuntuu siltä, ettei saa aikaiseksi. Nälkäkin on... mikään ei ole hyvin *polkee jalkaa*

Whitlow.... aikuisten oikeesti!!

Nyt se selvisi... sormessa herpes 1-tyyppi näytti positiivista, eli siis sormessani on siis herpes. *pyörittää silmiä* Un-fucking-believable! Tämä on taas sarjassamme "Maailman mysteerejä":

Osa1. Sen nimi on nyt sitten Herpes Whitlow - se on ensimmäisenä tavattu hammashoitajilla, kun ilman hanskoja änkesivät kätensä herpespotilaan suuhun ja sieltähän se tarttui. Muistaakseni kuitenkaan (valalle en mene) kukaan suupielirupinen ei ole minun sormeani imeskellyt. Itse asiassa ruvettomatkin ovat luvattoman heikoissa *hih*. Tosin, pirullakos niitä kaikkia sormien imemisiä muistaa, kun se sormi taisi ekan kerran olla tuollainen mulla viitisen vuotta sitten...

Osa 2. Tohtoria ei tarvinnut metsästää minään puhelinaikana, vaan ne soittavat nykyään potilaalle päin... ja vielä huonosta palvelusta moititaan kunnallista terveydenhuoltoa!?!? PAH, sanon minä! Vielä puhelun lopuksi kysyi, saisiko minulle olla jotain muuta. Siis mitä muuta??? Porche, nolla palkan perään ja rikas&komea mies??? Juu kiitos!

Osat 3 - 5. Tohtori soitti vielä toisen kerran IHAN VAAN SIKSI että halusi kysyä, että otanko minä tätä halvempaa lääkettä, joka on vähän hankala, vai tätä toista, joka on vähän kalliimpi, mutta helpompi käyttää.... soitti toisen kerran!!!! Se.... soitti... toisen.... kerran!!!!

Koitan päästä tästä yli - ennenkun tulevat kotiovelle papa-näytettä ottamaan *heh*. Nyt sitten vaan odottelemaan, että sormi kihelmöisi uudelleen kun saan sitten otettua virkaintoisesti lääkettä. (I have to get a hobby!!)

PS. Rakas lukija kommentoi omassa blogissaan politiikan vatvomista blogeissa. Perinteisesti olen koittanut sitä välttää kun en ole oikeastaan mihinkään ehdolla, eli en koe siihen tarvetta.... PAITSI NYT! Suomen historian ensimmäiset pormestarivaalit täällä Tampereella menivät niiiiiiin penkin alle, että tikuttaa aika rankasti! Syyllisten etsintä on käynnissä. Ammutaan ensin ja kysellään sitten. No, meillä on valtuustoryhmän kanssa yhteinen kokous (istun siis itse kunnallistoimikunnassa) kuulemma pian, ja vasta sen jälkeen saa antaa mitään julki. Palaan sitten asiaan, kun virallinen kanta on julkaistu (= puoluelojaali, rauhoitettu laji) eli en vatvo sitä sen enempää. Vielä! V*&tu!