Noniin, pendoliinon uhri täällä istuu junassa ja lähtöaikamme oli jo saapuessaan entinen. Kuuluttivat että "pendoliino 91, jonka lähtöaika oli 16:30 saapuu raiteelle 10 hetken kuluttua". Eivät tosin tätä kuuluttaneet tietenkään siinä välissä kun ihmiset olivat 20 min tippa nenän päässä raiteella, vaan sitten kun se juna oli jo niin liki että varpaille meinasi tulla. Loistavaa!
(kuvittele tähän kohtaan lähtöaikataulu, jolla lähtöaika muuttuu 16:30 -> 16:40 -> 16:43 -> 16:46 -> 16:50 jne.)
No samapa tuo, iltarientoni ovat joustavia. : ) Joillakin muilla oli ilmeisesti kiire ei-minnekään kun muutama eläkeläisrouva siinä meinasi jo että muuttavat ulkomaille missä kaikki toimii... as if.
(toim.huom. tässä välissä junassa YRITETTIIN kuuluttaa jotakin tästä matka-aikataulusta, mutta mikki vinkui niin että korviin sattuu)
Niin - ne mummot olivat sitä mieltä ettei taaskaan kuuluteta eikä kansalle kerrota mitään. Todettakoon siihen , että tasan minuutti sitten oli kuulutettu viimeksi myöhästymisistä yleensä ja niiden syistä, mutta heillä oli sellaista kovaäänistä ja korkeaoktaavista tervehtimistä sillä kohtaa niin, etten minäkään meinannut kuulla.
No nyt matka jatkuu... vaikkakin elonkulku saattaa päättyä tämän matkan aikana, eli kertokaa kaikille niille joita rakastan, että rakastan. (ette saa kertoa niille joita en - kyllä te tiedätte) Kuljettaja nimittäin tuntee valtionyhtiön raskaan taakan kovin henkilökohtaisesti ja ajaa kamikaze-tyylillä yli 200 km/h koko ajan. Pikanttina lisänä viereeni istui ihan kaiken taudin pesä, jonka yskimisen, niistämisen ja kakomisen välissä on tässä hienoa olla tyyni kuin neiti Actimel mainoksessa... hrmph.
Ei tarvitse siis mennä Alanyaan saakka kokeakseen tämä riemu. ; )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti