Uusia opiskelijoita ja mätää...

Lähdetään nyt mukavista asioista, kun se on siis niiiin paljon kivempaa. Eli siis uudet opiskelijat ovat saapuneet ja vaikka sataakin, se on tehnyt päivästä aurinkoisen! Harhailevia, itsekseen mutisevia ja kuollakseen pelkääviä nuoria hahmoja liikkuu käytävillä, ja aamukahviin mennessä olin jo (vuosia totuttuun tapaan) ehtinyt kahdelle kertomaan, että hän on ihan väärässä päässä taloa kun etsii luokkatiloja. Tutorit haalareissaan koittavat kaitsea laumaa, mutta eihän siitä mitään tule... ruokalassa en vielä ole päässyt heitä seuraamaan, mutta siitä tulee todella hauskaa. *hih* Ilmaista hupia luvassa ainakin pari ensimmäistä viikkoa.

Sitten hieman paskempaa... sormi on taas tulehtunut. Miten VOI OLLA, etteivät lääkärit keksi tähän mitään. Edes että mikä tämä on!!! Oikein vituttaa, kun suoraan sanon. Tällä kertaa pitää kuulemma (ja tämä on suora lainaus) "odottaa kunnes sormi on paraatikunnossa".... oikein kuulemma pitää jomottaa ja mätiä ja kiiltää, ja sitten mennä labraan. Siellä viiltävät tai törkkäävät neulalla isosta rakkulasta näytteen. Muuten ei hirvitä yhtään, mutta kun pehmein puuvillakalsonki kun sattuu niin että oikein parkaisu pääsi kun aamulla housuja vedin jalkaan, niin saavat ampua sarvikuonon lääkeannoksen tainnutuskiväärillä, ennenkun kukaan lähestyy sormea minkään terävän kanssa!

Tähän mennessä on epäilty synnynnäistä verisuoniepämuodostumaa, jossa menee tavallaan umpisuoli-tyyppinen ei-mihinkään johtava pätkä täytteen roinaa ja sitten aina määrävälein tulehtuu. Kuulostaa aika kaukaa haetulta. Seuraava lääkäri ajatteli aineenvaihduntaa ja testattiin kaikki siihen liittyen, mutta aineenvaihdunta (käsittääkseni) kattaa ihan koko kropan, eikä vain vasenta nimetöntä!! Se oli tyhmä tohtori muutenkin. Nyt viimeinen tohtori taas ajatteli että jos se onkin huuliherpes, joka on eksynyt sormen päähän. Se kun kuulemma ei aina tule huuleen, vaikka veressä onkin....

Viimeinen tohtori saa minun ääneni tässä vaalissa. Tosin, jos herpes-eristys on negatiivinen, sitten palataan taas omaan kehittelemääni diagnoosiin. Kun ei kolmekymppisenä ole hankkinut vasempaan nimettömään sormusta, se mätänee pois tarpeettomana. *heh* En löytänyt lääkärikirjasta.