Noniin... ensimmäinen tentti on takana. Turhaan panikoin sitäkin suoritusta, siitähän tuli ihan jees pisteet (12/15 p.) ja kaikki siis hyvin. Perjantaina tuli suoritettua myös englannin kielikoe läpi ja sekin "korkeimmalla mahdollisella kiitettävällä" eli nou hätä! Opintojen kannalta tää oli varmaan sellainen käännekohta, kun pääsee alkukankeudesta yli. Uskoo omiin kykyihinsä ja siihen, että tästä voisi sittenkin selvitä. Ehkäpä siis sittenkin minusta tulee yhteisöpedagogi... : )
Yksityiselämässäkin on vilskettä ja vilinää. Äitini erosi juuri viime viikolla 18 vuotta kanssaan olleesta miehestä, ja se onkin ollut melkoinen koitos. Siis en tarkoita pelkästään sitä, että olisi hänellä ollut hankalaa ja siinä pitänyt / halunnut olla tukena - vaan tarkoitan, että kyseinen mieshän oli siis munkin elämässä 32:sta vuodesta 18 elikkäs 56,25% joka taasen on aika paljon. On kai sitä itselläkin lupa surra? Haikeaa, mutta välttämätöntä...
11.10.06
Vaalimasennus
Olin eilen Pirkanmaan piirin demareiden seurakuntavaalikoulutuksessa, ja hieman taas uskoni vahvistui. Siis ei SE usko, vaan usko siihen, että näissä vaaleissa voisi ns. maallikkokin pärjätä. Olen kuitenkin ollut kirkossa vain "rivijäsen" ja nuorten kaikkien puolueiden yhteisessä vaalitilaisuudessa erityisesti tuli ilmi, että kaikki olivat olleet kasteesta saakka kaiken maailman raamattupireissä ja lähetystyössä ja kaikessa mukana ja niistä tulevilla äänillä jo menevät lentäen läpi vaaleissa *huokaus*...
Kamalan epävarma tilanne, kun en oikein osaa sanoa, kuulunko näihin vaaleihin - siis ehdokkaana. Oman itsen roolia kirkon jäsenenä tulee mietittyä kyllä perusteellisesti. Ehdokkaita on kuitenkin hirmu vähän ja luottamustoimia ihan tuhottomasti jaossa, joten eiköhän sieltä joku nakki taas napsahda. Säkälläni se vaan on taas ihan väärä paikka vaikuttaa niihin asioihin, mihin haluaisin vaikuttaa.... olen vasta ihan alkusuoralla selvitystyössä sen suhteen mitä missäkin kirkon orgaanissa päätetään. Voi kamala.
Sitten vielä se vaalipaäivä... se on siis 12.11. ja se on siis myös isänpäivä ja vielä meidän äidin syntymäpäivä!! Pirullista toimintaa niidenkin osalta, että ovat asettaneet vanhempina lapset tuollaiseen asemaan. *pah* Onneksi koko sakki ei olla kakkukahviporukkaa, niin ei tarvitse ahtaa itseään täyteen kermavaahtoa. Katsotaan....
Kamalan epävarma tilanne, kun en oikein osaa sanoa, kuulunko näihin vaaleihin - siis ehdokkaana. Oman itsen roolia kirkon jäsenenä tulee mietittyä kyllä perusteellisesti. Ehdokkaita on kuitenkin hirmu vähän ja luottamustoimia ihan tuhottomasti jaossa, joten eiköhän sieltä joku nakki taas napsahda. Säkälläni se vaan on taas ihan väärä paikka vaikuttaa niihin asioihin, mihin haluaisin vaikuttaa.... olen vasta ihan alkusuoralla selvitystyössä sen suhteen mitä missäkin kirkon orgaanissa päätetään. Voi kamala.
Sitten vielä se vaalipaäivä... se on siis 12.11. ja se on siis myös isänpäivä ja vielä meidän äidin syntymäpäivä!! Pirullista toimintaa niidenkin osalta, että ovat asettaneet vanhempina lapset tuollaiseen asemaan. *pah* Onneksi koko sakki ei olla kakkukahviporukkaa, niin ei tarvitse ahtaa itseään täyteen kermavaahtoa. Katsotaan....
10.10.06
Kirjaa pukkaa
Nonniin, vastataan nyt sitten haasteeseen, kun kerran sellainen heitettiin! (kiitti vaan, Veera!)
1. Kirja, joka muutti elämäni
Kauhean paljon painovaltaa annan yhdelle kirjalle (ja mitä ihmisetkin aattelee?), mutta tällä kohtaa koen niin, että Väinö "Väne" Linnan Täällä pohjantähden alla täytyy olla sellainen. Se on myös ainoa kirja-trilogia, jonka olen ostanut tarkoituksella jollekin joululahjaksi, että saisin sen lukea itse!
2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Se on ehdottomasti Stephen King ja Pitkä marssi (The Long Walk), jonka hän kirjoitti siis salanimellä Richard Bachman. Kirja on loistava tutkimus ihmisluonnosta, sen eri puolista, ystävyydestä, yhteiskunnan raakuudesta ja päättömyydestä jne. Suosittelen lämpöisesti kaikille!
3. Kirja mukaan autiolle saarelle
Varmaan ottaisin Tolstoin Sota ja Rauha, joka minulla on Leon itsensä alkusanoissa hyväksymänä englannin käännöksenä (tämä todellakin otettakoon epäluottamuslauseena suomen kääntäjille, joiden kätten jälkeä on toisinaan tuskallista seurata). Tämän kirjan olen aloittanut ainakin 50 kertaa, mutta en pääse siitä kuin 200-300 sivua eteenpäin, ja totaalisesti tipun kärryiltä. Onko kirja nautinto, jos se on likempänä urheilusuoritusta?
4. Kirja, joka teki minusta hupakon
Protestoin hupakko-määritelmää! En ole. Jos tässä sen sijaan mainitsisi sellaisen kirjan, jonka ansiosta olen ilman muuta oppinut suhtautumaan kirjallisuuteen huumorilla ja hieman "tongue in cheek" tyylisesti, niin kirja on ilman muuta Douglas Adamsin The Hitchhikers Guide to the Galaxy jonka kanssa olen saanut nauraa pissat housussa!!
5. Kirja, joka sai minut kyyneliin
Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli, kun vieläkin tulee ihan suru. Paitsi, että siihen aikaan se oli ihan hyvä tapa alkaa suhtautua kuolemaan (taisin vielä lukea sen kun eno kuoli n. 1981) . Uskokaa ihmiset - teistä tulee parempia, kun luette tämän ihanan ja lämpöisen lastenkirjan. Voi *niisk*!
6. Kirja, jonka toivoisin tulevan kirjoitetuksi
Kirjan tavallisesta ihmisestä ja sen elämästä... eikä siis sillai "Viivi Avellan"-tavallisesta, eikä edes sillai sosiaalipornosti. Pienen ihmisen iloista ja suruista.... ehkä joku vielä saa julkaistua kirjan muodossa bloginsa??? Ottaisikohan joku kustantamo sen sellaisena kilpailuna, että etsisivät itse mielestään parhaan ja julkaisun arvoisen tavallisen ihmisen blogin!? Wau!
7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Mitään ei saa jättää kirjoittamatta! Uskon vankasti ilmaisunvapauteen ja pidänkin tässä kohtaa (pidä sinäkin lukija) hetken hiljaisuuden Anna Politkovskajan muistolle ja elämäntyön kunniaksi.
8. Kirja, jota luen parhaillaan
Valitettavasti se on tenttikirja Suomalainen yhteiskunta jonka on kirjoittanut maailman viisaimmat Kimmot: Saaristo ja Jokinen. *haukotus* No ei vaan... kai se on hyödyllinen... Fiktiosta viimeisin on Robin Cookin Marker, joka kertoo amerikkalaisten sairaala-business-hirviöyrityksen aaaaavistuksen kiistanalaisesta kampanjasta murhata potilaslistalta sellaiset potilaat, jotka tulevat kroonisen sairauden vuoksi kalliiksi!! Hmmmm.... food for thought??
9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Tähän vastaan populistisesti, että Dan Brownin Da Vinci Code ja Demons and Angels. En vaan halunnut lukea niitä silloin kun kaikki muut lukee... *punehtuu* Mää oon vähän tämmönen...
1. Kirja, joka muutti elämäni
Kauhean paljon painovaltaa annan yhdelle kirjalle (ja mitä ihmisetkin aattelee?), mutta tällä kohtaa koen niin, että Väinö "Väne" Linnan Täällä pohjantähden alla täytyy olla sellainen. Se on myös ainoa kirja-trilogia, jonka olen ostanut tarkoituksella jollekin joululahjaksi, että saisin sen lukea itse!
2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Se on ehdottomasti Stephen King ja Pitkä marssi (The Long Walk), jonka hän kirjoitti siis salanimellä Richard Bachman. Kirja on loistava tutkimus ihmisluonnosta, sen eri puolista, ystävyydestä, yhteiskunnan raakuudesta ja päättömyydestä jne. Suosittelen lämpöisesti kaikille!
3. Kirja mukaan autiolle saarelle
Varmaan ottaisin Tolstoin Sota ja Rauha, joka minulla on Leon itsensä alkusanoissa hyväksymänä englannin käännöksenä (tämä todellakin otettakoon epäluottamuslauseena suomen kääntäjille, joiden kätten jälkeä on toisinaan tuskallista seurata). Tämän kirjan olen aloittanut ainakin 50 kertaa, mutta en pääse siitä kuin 200-300 sivua eteenpäin, ja totaalisesti tipun kärryiltä. Onko kirja nautinto, jos se on likempänä urheilusuoritusta?
4. Kirja, joka teki minusta hupakon
Protestoin hupakko-määritelmää! En ole. Jos tässä sen sijaan mainitsisi sellaisen kirjan, jonka ansiosta olen ilman muuta oppinut suhtautumaan kirjallisuuteen huumorilla ja hieman "tongue in cheek" tyylisesti, niin kirja on ilman muuta Douglas Adamsin The Hitchhikers Guide to the Galaxy jonka kanssa olen saanut nauraa pissat housussa!!
5. Kirja, joka sai minut kyyneliin
Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli, kun vieläkin tulee ihan suru. Paitsi, että siihen aikaan se oli ihan hyvä tapa alkaa suhtautua kuolemaan (taisin vielä lukea sen kun eno kuoli n. 1981) . Uskokaa ihmiset - teistä tulee parempia, kun luette tämän ihanan ja lämpöisen lastenkirjan. Voi *niisk*!
6. Kirja, jonka toivoisin tulevan kirjoitetuksi
Kirjan tavallisesta ihmisestä ja sen elämästä... eikä siis sillai "Viivi Avellan"-tavallisesta, eikä edes sillai sosiaalipornosti. Pienen ihmisen iloista ja suruista.... ehkä joku vielä saa julkaistua kirjan muodossa bloginsa??? Ottaisikohan joku kustantamo sen sellaisena kilpailuna, että etsisivät itse mielestään parhaan ja julkaisun arvoisen tavallisen ihmisen blogin!? Wau!
7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Mitään ei saa jättää kirjoittamatta! Uskon vankasti ilmaisunvapauteen ja pidänkin tässä kohtaa (pidä sinäkin lukija) hetken hiljaisuuden Anna Politkovskajan muistolle ja elämäntyön kunniaksi.
8. Kirja, jota luen parhaillaan
Valitettavasti se on tenttikirja Suomalainen yhteiskunta jonka on kirjoittanut maailman viisaimmat Kimmot: Saaristo ja Jokinen. *haukotus* No ei vaan... kai se on hyödyllinen... Fiktiosta viimeisin on Robin Cookin Marker, joka kertoo amerikkalaisten sairaala-business-hirviöyrityksen aaaaavistuksen kiistanalaisesta kampanjasta murhata potilaslistalta sellaiset potilaat, jotka tulevat kroonisen sairauden vuoksi kalliiksi!! Hmmmm.... food for thought??
9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Tähän vastaan populistisesti, että Dan Brownin Da Vinci Code ja Demons and Angels. En vaan halunnut lukea niitä silloin kun kaikki muut lukee... *punehtuu* Mää oon vähän tämmönen...
6.10.06
Pormestari (ei Ankkalinnan)
Aiemmin pormestareita oli vain Ankkalinnassa... nyt siis myös Tampereella. En tiedä onko se parannus asioiden tilaan?!? Tai onko pormestari sen kasosempi?!? Muistaako kukaan kuka se oli, vai muistetaanko se vain yhteistyön vuosien päätekohtana Tampereen politiikassa?
Pormestarin valinta sai lähes hilpeitä piirteitä, jotka siis hihityttäisivät jos se ei olisi mennyt niin persauksilleen kuin vain mahdollista. Itse en valitettavasti päässyt valtuuston lehtereille ja käytäville seuraamaan näytelmää, mutta kuulin parhaat palat jälkekäteen. Radiosta seurasin valintaa kyllä, mutta kaikki hienoudet eivät paljastuneet siinä.
Taustaksi kerrottakoon: Tampereella SDP + Vas + Kok ovat hoitaneet asioita ns. "kolmosten" sopimuspolitiikalla - jolla on kyllä pyöritetty aika hyvin asioita... tässä sopimuspöydässä sovittiin että kauppaa ei käydä pormestarinvaalien osalta ns. ryhmä 21:n kanssa (= sitoutumattomat + pikkuryhmät) mutta kun asia paljastui karmeudessaan, todeta vaan voi, että kokoomus oli mennyt kauppaa käymään kuitenkin ja sopinut ohi "kolmosten" valtuustokauden kestäväksi aiotun sopimuksen... vielä sopien asioista, joista sillä ei ole yksistään mitään valtuuksia luvata mitään!
Kieltämättä neuvottelijamme olivat hieman sinisilmäisiä (huom. Helsingin tapahtumat ei-niin-kaukaisessa menneisyydessä), mutta ihmeellisintä on tässä se, ettei upheeseen voi luottaa eikä nyt kirjoitettuun sopimukseenkaan... mihin sitten? Mikä on sitä pitävämpi? Miten
Erityisen mielenkiintoinen tapaus oli nähty ensimmäisen ja toisen äänestyskierroksen välissä kun sitoutumattomien ryhmän eräs jäsen yritti hiippailla inva-vessaan piiloon(välttyäkseen siis äänestämästä väärin) ja kuinka eräs kokoomuksen edustaja meni perässä samaan vessaan ja toi käsikynkässä sitoutumattoman edustajan sieltä takaisin saliin... Että sellaista "sitoutumattomuutta" ja selkärankaa sitä osoitettiin siellä riveissä!!
Vihreät pettävät aina... yleensä eivät kuitenkaan itseään. Nyt on sitten sekin nähty! He taipuivat valitsemaan pormestarin joka on kerta toisensa jälkeen kertonut olevansa henkeen ja vereen yksityisautoilija ja vastustavansa mm. pikaraitiotietä, joka oli jossain kohtaa vihreille käsittääkseni joukkokuljetusvälineenä yksityisautoa parempi vehje... ei siis enää! Vihreiltä asiaa kysyttäessä heidän mielestään paras tarjous voitti - no, vihreät sitten ovat markkinapuolue ja populismista ei ole todellakaan siirrytty "oikeaksi puolueeksi", kuten ehkä on tapahtunut valtakunnanpolitiikassa. Surullisena totean - meidän vihreet on huonoja vihreitä.
Eipä tästä sen enempää - sen vaan sanon, että onneksi en ole valtuustossa tämän jälkeen päättelemässä kuka puhuu totta ja kuka valehtelee... kamalaa.
Pormestarin valinta sai lähes hilpeitä piirteitä, jotka siis hihityttäisivät jos se ei olisi mennyt niin persauksilleen kuin vain mahdollista. Itse en valitettavasti päässyt valtuuston lehtereille ja käytäville seuraamaan näytelmää, mutta kuulin parhaat palat jälkekäteen. Radiosta seurasin valintaa kyllä, mutta kaikki hienoudet eivät paljastuneet siinä.
Taustaksi kerrottakoon: Tampereella SDP + Vas + Kok ovat hoitaneet asioita ns. "kolmosten" sopimuspolitiikalla - jolla on kyllä pyöritetty aika hyvin asioita... tässä sopimuspöydässä sovittiin että kauppaa ei käydä pormestarinvaalien osalta ns. ryhmä 21:n kanssa (= sitoutumattomat + pikkuryhmät) mutta kun asia paljastui karmeudessaan, todeta vaan voi, että kokoomus oli mennyt kauppaa käymään kuitenkin ja sopinut ohi "kolmosten" valtuustokauden kestäväksi aiotun sopimuksen... vielä sopien asioista, joista sillä ei ole yksistään mitään valtuuksia luvata mitään!
Kieltämättä neuvottelijamme olivat hieman sinisilmäisiä (huom. Helsingin tapahtumat ei-niin-kaukaisessa menneisyydessä), mutta ihmeellisintä on tässä se, ettei upheeseen voi luottaa eikä nyt kirjoitettuun sopimukseenkaan... mihin sitten? Mikä on sitä pitävämpi? Miten
Erityisen mielenkiintoinen tapaus oli nähty ensimmäisen ja toisen äänestyskierroksen välissä kun sitoutumattomien ryhmän eräs jäsen yritti hiippailla inva-vessaan piiloon(välttyäkseen siis äänestämästä väärin) ja kuinka eräs kokoomuksen edustaja meni perässä samaan vessaan ja toi käsikynkässä sitoutumattoman edustajan sieltä takaisin saliin... Että sellaista "sitoutumattomuutta" ja selkärankaa sitä osoitettiin siellä riveissä!!
Vihreät pettävät aina... yleensä eivät kuitenkaan itseään. Nyt on sitten sekin nähty! He taipuivat valitsemaan pormestarin joka on kerta toisensa jälkeen kertonut olevansa henkeen ja vereen yksityisautoilija ja vastustavansa mm. pikaraitiotietä, joka oli jossain kohtaa vihreille käsittääkseni joukkokuljetusvälineenä yksityisautoa parempi vehje... ei siis enää! Vihreiltä asiaa kysyttäessä heidän mielestään paras tarjous voitti - no, vihreät sitten ovat markkinapuolue ja populismista ei ole todellakaan siirrytty "oikeaksi puolueeksi", kuten ehkä on tapahtunut valtakunnanpolitiikassa. Surullisena totean - meidän vihreet on huonoja vihreitä.
Eipä tästä sen enempää - sen vaan sanon, että onneksi en ole valtuustossa tämän jälkeen päättelemässä kuka puhuu totta ja kuka valehtelee... kamalaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
