Noniin... ensimmäinen tentti on takana. Turhaan panikoin sitäkin suoritusta, siitähän tuli ihan jees pisteet (12/15 p.) ja kaikki siis hyvin. Perjantaina tuli suoritettua myös englannin kielikoe läpi ja sekin "korkeimmalla mahdollisella kiitettävällä" eli nou hätä! Opintojen kannalta tää oli varmaan sellainen käännekohta, kun pääsee alkukankeudesta yli. Uskoo omiin kykyihinsä ja siihen, että tästä voisi sittenkin selvitä. Ehkäpä siis sittenkin minusta tulee yhteisöpedagogi... : )
Yksityiselämässäkin on vilskettä ja vilinää. Äitini erosi juuri viime viikolla 18 vuotta kanssaan olleesta miehestä, ja se onkin ollut melkoinen koitos. Siis en tarkoita pelkästään sitä, että olisi hänellä ollut hankalaa ja siinä pitänyt / halunnut olla tukena - vaan tarkoitan, että kyseinen mieshän oli siis munkin elämässä 32:sta vuodesta 18 elikkäs 56,25% joka taasen on aika paljon. On kai sitä itselläkin lupa surra? Haikeaa, mutta välttämätöntä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti