Kaksijakoinen päivä

Kirjoitettuani otsikon totesin että enemmänkin kuin kaksijaksoinen:

- Pääministeri on luihu ja sen keekarointi kyllästyttää päivä päivältä enemmän. Ystäväni mainitsema 12 minuutin päästä katkeava pinna on tarttuvaa. Aaaaaarggh. Jos se olisi lyhyt mies, niin epäilisin Napoleon-kompleksia. Häviä, häivy, hus!

- Aamupäivällä töissä tuntui ettei saa mitään (siis mitään) aloitettua / lopetettua / jatkettua ja sitten kun asiat menevät pienen ihmisen päässä niin solmuun niin sitten alkaa prokrastinaatio, elikkäs vetkuttelu. Silloin aloin tekemään vaikeiden asioiden sijaan helpompia toisto-ykstoikkosia juttuja että pää paranee pikkuhiljaa...

- Sitten tunnustin tupakkatauolla työkaverile että tällaisia pääni sisällä vilistää ja siitäpä oli sen verran apua, että aloin saada oikein kunnolla aikaiseksi iltapäivällä. Juuri niitä keskeneräisiä ja vaikeita joita oli vältellyt aamusta! Hyvä minä! (älkääkä väittäkö ettei tupakkatauoista ole hyötyä kun taas oli!)

- Ja nyt aion lähteä likkain kanssa kuudeksi keilaamaan - ei muuta kuin palloa ränniin eikä tarvitse yhtään kuunnella kenenkään vinkumista mistään puukaupoista tai hallituksista tai luottamuksista... PÖH!

Bono Estente!

Että takaisin on tultu Madridista (jossa ei ollut lainkaan scortzio (sp?)), ja matkatavaratkin nyt vihdoin kaksi päivää myöhemmin saapuivat. Oli ensimmäinen kerta (muistaakseni) kun lensin KLM:llä, mutta sössimisestä riippumatta ei jää viimeiseksi. Olipa asiantuntevaa, luontevaa ja mukavaa palvelua. Se ei sinällään poista sitä, että persaus puutuu ja kyynärpäitä tuntuu yhdellä rivillä olevan ainakin 40.... mutta se tekee siitä jonkin verran siedettävämpää. (ai niin... punaviini tekee sen myös, riippumatta lentoyhtiöstä!)

Konferenssi itse oli loistava - lähdetään nyt vaikka avajaisista. Modernia flamencoa ja capoeiraa ja muutama mukavan lyhyt puheenvuoro järjestävän kerhon toimesta. Mutta SITTEN alkoi key note speach, jonka piti Robert Swan ja puheen vaikutus oli sekä informatiivinen että inspiroiva. Jos vaan kiinnostaa, niin uppoutukaa aiheeseen puhujan nimen linkistä.

Kollegoiden tapaaminen oli juuri niin hedelmällistä kuin olin toivonut ja sessioidenkin puolesta palasin uusin ajatuksin varustettuna. Kun nyt vaan pystyisi niitä hyödyntämään, ennenkuin confence high laantuu ja negatiiviset voimat lannistavat mahdollisen muutoksen.

Ruokavaliokin tepsii, pitää varmaan jossain lyöttäytyä jonkun vaa'an liepeille, jotta saa jotain lukuja. Vaikka eipä se luvuista ole kiinni, vaan olosta ja terveydestä. Espanjassa ei ollut kovin vaikeaa tämänkään kanssa, kun tykkäävät sitä toroa ja possua laittaa hyvin ja punaviinitkin on ihmisten hinnoissa ja jumalten mauissa.

Ai niin. PS. Jälleen on yksi hakemus sisässä ja katsotaan löytyykö järjestöstä järkeä... hoppas så!

Madrid - here we come!

Tomorrow is the time for another business trip... Me and five of my colleagues will hop on a plane and over to Madrid for a few days. The conference is H-U-G-E and the days will be programme-packed, but we'll try to enjoy it a bit as well. : )




I'll report back when I get home next weekend. For now it's adios amigos!!

Lepää rauhassa Ritu

Tänään oli ristiriitainen päivä. Ensin oli hyvää mieltä kun Tampereen popteatterin Hairin 40-vuotisjuhlien kuva oli Morossa. Tuli hymynkare silmään kun muisteli niitä juhlia. Oli koko "heimo" kasassa ja rauha ja rakkaus vallitsi.

Sitten tuli suru-uutinen kun äiti soitti että miehensä äiti Ritu oli nukkunut pois. Ritu oli kotona ja rauhassa saanut lähteä, mikä lämmitti mieltä itkun keskellä. Vaikka uutinen tuli kesken työpäivän, oli enkeli ajatellut minua. Kun lopetin puhelun, ovesstani käveli sisään juuri oikea kollega. Itse juuri surun kokenut tunnisti olotilan ja yhdessä halasimme ja itkimme. Se ei olisi voinut tulla enempää oikeaan aikaan.

Mieleen tulee hassuja ajatuksia tällaisilla hetkillä. Muistan kun oli viime jouluna sovittu, ettei lahjoja aikuisten kesken ostella. Ritu oli kuitenkin pistänyt minulle pikkupaketin, jossa oli mandriini johon oli paineltu neilikoita. Siitä levisi kotiini ihana jouluinen tuoksu. Taidan tehdä samanlaisen ensi jouluna - ihan Ritua varten.

Ensi kuun jälkeen on jo marraskuu

Työmaalle on palattu, ja epävarmat ajat on edessä. Ihmisten käyttäytyminen on hassua, kun tulee uusi kriisi, niin alkavat oireilla ihan niinkuin kymmenen vuotta sitten. Kaikki ei sittenkään ole parantunut...

Sitä on alkanut muutakin - tohtori Atkins avustaa uuden elämän alkuun ja pienen alun päänsäryn ja öklötyksen jälkeen on päästy hyvään vauhtiin. Käytännössähän olin jo kyseisellä ruokavaliolla, nyt vaan jätin pullan ja muun tärkkelyksen taakse. Tänään alkoi työmaan kuntosalin käyttö ja eiköhän tästäkin romusta vielä jotakin tule. Hih!

Sitten tulee sitä ikävämpää - yhden tuttavaperheen poika kuoli viinaan, ja toisen perhetutun poika kuoli... guess... no, viinaan. Alkaa niittää satoa turhan läheltä. En oikeastaa Karria muista kuin joiltain lapsuuden keikoilta, kun myytiin meidän isin ja niiden isin levyjä. Pikkuveljensä muistan paremminkin kun oli lähempänä omaa ikää - ja sydän pakahtuu toisten puolesta.

Kohta on eessä työmatka Madridiin, ja siitä toivon jotakin iloa ja uutta innostusta. Raportointi jatkunee...