Ensi kuun jälkeen on jo marraskuu

Työmaalle on palattu, ja epävarmat ajat on edessä. Ihmisten käyttäytyminen on hassua, kun tulee uusi kriisi, niin alkavat oireilla ihan niinkuin kymmenen vuotta sitten. Kaikki ei sittenkään ole parantunut...

Sitä on alkanut muutakin - tohtori Atkins avustaa uuden elämän alkuun ja pienen alun päänsäryn ja öklötyksen jälkeen on päästy hyvään vauhtiin. Käytännössähän olin jo kyseisellä ruokavaliolla, nyt vaan jätin pullan ja muun tärkkelyksen taakse. Tänään alkoi työmaan kuntosalin käyttö ja eiköhän tästäkin romusta vielä jotakin tule. Hih!

Sitten tulee sitä ikävämpää - yhden tuttavaperheen poika kuoli viinaan, ja toisen perhetutun poika kuoli... guess... no, viinaan. Alkaa niittää satoa turhan läheltä. En oikeastaa Karria muista kuin joiltain lapsuuden keikoilta, kun myytiin meidän isin ja niiden isin levyjä. Pikkuveljensä muistan paremminkin kun oli lähempänä omaa ikää - ja sydän pakahtuu toisten puolesta.

Kohta on eessä työmatka Madridiin, ja siitä toivon jotakin iloa ja uutta innostusta. Raportointi jatkunee...