Kaksijakoinen päivä

Kirjoitettuani otsikon totesin että enemmänkin kuin kaksijaksoinen:

- Pääministeri on luihu ja sen keekarointi kyllästyttää päivä päivältä enemmän. Ystäväni mainitsema 12 minuutin päästä katkeava pinna on tarttuvaa. Aaaaaarggh. Jos se olisi lyhyt mies, niin epäilisin Napoleon-kompleksia. Häviä, häivy, hus!

- Aamupäivällä töissä tuntui ettei saa mitään (siis mitään) aloitettua / lopetettua / jatkettua ja sitten kun asiat menevät pienen ihmisen päässä niin solmuun niin sitten alkaa prokrastinaatio, elikkäs vetkuttelu. Silloin aloin tekemään vaikeiden asioiden sijaan helpompia toisto-ykstoikkosia juttuja että pää paranee pikkuhiljaa...

- Sitten tunnustin tupakkatauolla työkaverile että tällaisia pääni sisällä vilistää ja siitäpä oli sen verran apua, että aloin saada oikein kunnolla aikaiseksi iltapäivällä. Juuri niitä keskeneräisiä ja vaikeita joita oli vältellyt aamusta! Hyvä minä! (älkääkä väittäkö ettei tupakkatauoista ole hyötyä kun taas oli!)

- Ja nyt aion lähteä likkain kanssa kuudeksi keilaamaan - ei muuta kuin palloa ränniin eikä tarvitse yhtään kuunnella kenenkään vinkumista mistään puukaupoista tai hallituksista tai luottamuksista... PÖH!