Kehitys kehittyy

On kuukausi tasan tänään siihen, että uusi organisaatio alkaisi taipaleensa töissä... enää ei puutu kuin ihan kaikki : ) Tuntuu joskus, että mennään perse edellä puuhun ja pitäisi venyä uskomattomiin urotekoihin vielä, että tästä jotenkin kunnialla selvittäisiin. Ihmisten hermot alkavat olla piiiiikkusen kireellä ja toivon, ettei kukaan ole ihan niin katkeamispisteessä kuin miltä joskus illan pimetessä tuntuu.

Ihmiset käyttäytyvät edelleen hassusti, eikä siihen aina löydy lääkkeitä (ja nyt en tarkoita oikeita lääkkeitä). Koittaa siinä toimia sovittelijana ja sellaisena välikappaleena kun on luottamusmiehenä, mutta joskus tuntuu että pidetään kätyrinä kun koitan villeimpiä huhuja ruotia joukosta. Sitä vaan niin helposti kaikki tempautuvat siihen kimpautumiseen että voi voi...

Lohduttavaa on, että ensi kuun jälkeen on jo helmikuu. Siitä on enää neljä kuukautta kesään. Näillä ajatuksilla jaksaa. Ai niin ja sillä, että vyötärö kapenee ja juoksu maittaa. Tänään huitelin jo sen 20 minuuttia joka on kuulemma jonkun valmentajan sanomana "oikean juoksemisen raja" kertoi Veera. : ) Jihuu!!!