4.11.10
Epämukavuusalueilla oleilua
On kurjaa olla töissä, jos koko ajan tulee joku karvat pystyssä vastaan. On ikävää, jos ihmiset tömistelevät ja hymistelevät ottaessaan päätöksiä tai ohjeita henkilökohtaisesti. En osaa toimia sellaisten kanssa, koska koitan aina muistaa että asiat riitelevät, eivät ihmiset. En ole silti täydellinen ja pinna alkaa palaa...
Olen hieman huolissani sekä omasta tilastani, että muiden. Ihmisten jaksaminen alkaa kulminoitua vakaviin sairastumisisiin ja kaikki ihanat ihmiset näyttävät niin väsyneiltä, ettei halua sanoa poikkipuoleista sanaa, koska vastapuoli saattaa pillahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä.
Kollega asetti sanansa hyvin eräällä ruokatunnilla tällä viikolla kysyessään, että "kauanko tätä voi kestää?". Minua hirvittää tämä nykyinen säätämisen vaihe, vaikka mantroja hoetaan siitä, miten pitkälle on kuitenkin jo päästy jne. jne. Tehty on jo puolitoista vuotta, eikä loppua näy. Eivät ihmiset jaksa pinnistää ihan äärirajoilla toista samanlaista.
"Vasta kun juotte hiljaisuuden joesta,
voitte todella laulaa.
Ja vasta kun olette päässeet vuoren huipulle,
olette alkava kiipeämään.
Ja vasta kun maa on vaatinut jalkanne ja kätenne,
tulette todella tanssimaan."
- Kahlil Gibran
Olen hieman huolissani sekä omasta tilastani, että muiden. Ihmisten jaksaminen alkaa kulminoitua vakaviin sairastumisisiin ja kaikki ihanat ihmiset näyttävät niin väsyneiltä, ettei halua sanoa poikkipuoleista sanaa, koska vastapuoli saattaa pillahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä.
Kollega asetti sanansa hyvin eräällä ruokatunnilla tällä viikolla kysyessään, että "kauanko tätä voi kestää?". Minua hirvittää tämä nykyinen säätämisen vaihe, vaikka mantroja hoetaan siitä, miten pitkälle on kuitenkin jo päästy jne. jne. Tehty on jo puolitoista vuotta, eikä loppua näy. Eivät ihmiset jaksa pinnistää ihan äärirajoilla toista samanlaista.
"Vasta kun juotte hiljaisuuden joesta,
voitte todella laulaa.
Ja vasta kun olette päässeet vuoren huipulle,
olette alkava kiipeämään.
Ja vasta kun maa on vaatinut jalkanne ja kätenne,
tulette todella tanssimaan."
- Kahlil Gibran
Asumisia
Olen ajautunut epähuomiossa tilanteeseen, jossa olisi uuteen kotiin muutto edessä. En halunnut ekaan kerrokseen, enkä halunnut pihaa, enkä ollut edes ajatellut ennen sitä kaupunginosaa... mutta niin siinä vaan kuulkaa käy, että tämä neito taitaa tulla jankalaiseksi luhtitalon päätyläiseksi. Siis minä!
En oikein lakkaa ihmettelemästä omaa joustavuuttani näissä valtavissa asioissa, vaikka pikkujutuissa olen huomattavan takakireä. Sama homma oli auton kanssa, koska tiesin lähtiessäni että mitä autoa etsin - ostin jotain ihan muuta. Nyt hain ihan jotain muuta - mutta uuteen kotiin olen jo ihan pihkassa. Onpa kummaa.
Ilahduin, kun muuttoapua tarjoutui ja kalusteitakin on tiedossa. Mihin tämä mielettömyys johtaa? Tupaantuliaislahjoihin? Tolkkua, ihmiset! : )
En oikein lakkaa ihmettelemästä omaa joustavuuttani näissä valtavissa asioissa, vaikka pikkujutuissa olen huomattavan takakireä. Sama homma oli auton kanssa, koska tiesin lähtiessäni että mitä autoa etsin - ostin jotain ihan muuta. Nyt hain ihan jotain muuta - mutta uuteen kotiin olen jo ihan pihkassa. Onpa kummaa.
Ilahduin, kun muuttoapua tarjoutui ja kalusteitakin on tiedossa. Mihin tämä mielettömyys johtaa? Tupaantuliaislahjoihin? Tolkkua, ihmiset! : )
19.9.10
Kesä ohi, elämä edessä??
Jo on aikaa vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoittelin. Tuli käytyä Ameriikoissa, Irlannissa ja vietettyä kesälomaa ja kaikkea. Niistä lyhyesti.
Ameriikan matka suuntautui Kansas Cityyn, jossa oli aikaerosta huolimatta osallistuttava yötäpäivää konferenssiin. Mielenkiintoista oli ja taas tuli huomattua miten edellä asioissa ollaan Euroopan puolella, kun on ihmisillä joku tolkku ja voivat keskustella keskenään ja vertailla asioita. Ei vainen, tuo kyseinen konferenssi sisälsi kyllä edistyksellisiä ihmisiä, noin keskimäärin vertailtuna.
Siellä tuli tavattua myös meillä Tampereella pari vuotta sitten vuoden harjoittelijana ollut Nate, ja siinä konkretisoitui miten pieni se maailma sittenkin on, kun on ihmisiä kasvokkain. Jos ottaisikin aina kohtaamiset henkilötasolla, eikä sotkisi maailmanpolitiikkaan. Jos ne valtaapitävätkin juttelisivat niin - olisi paljon mukavampaa kaikilla.
Irlannissa olin raskaana olevan kollegan kanssa työmatkalla, ja se olikin mukavaa. Aina joku piti huolen siitä että taas syödään... *heh* Irlanti oli kaunis ja aika lailla semmoinen kun kuvittelinkin. Hyvät junat muuten, jos joku meinaa siellä maata katsella (en laittanut tähän että kierrellä, koska maan rautatieverkoston muoto ei sellaista ympyränmuotoista matkailua salli).
Näiden parin reissun ja hyvin vietetyn loman ansiosta tuli painoprojektissa pari kiloa takapakkia, mutta sain ne jo elokuun puolella pois, eli elämä jatkuu sen suhteen. : ) Me still love Atkins, long time.
Ameriikan matka suuntautui Kansas Cityyn, jossa oli aikaerosta huolimatta osallistuttava yötäpäivää konferenssiin. Mielenkiintoista oli ja taas tuli huomattua miten edellä asioissa ollaan Euroopan puolella, kun on ihmisillä joku tolkku ja voivat keskustella keskenään ja vertailla asioita. Ei vainen, tuo kyseinen konferenssi sisälsi kyllä edistyksellisiä ihmisiä, noin keskimäärin vertailtuna.
Siellä tuli tavattua myös meillä Tampereella pari vuotta sitten vuoden harjoittelijana ollut Nate, ja siinä konkretisoitui miten pieni se maailma sittenkin on, kun on ihmisiä kasvokkain. Jos ottaisikin aina kohtaamiset henkilötasolla, eikä sotkisi maailmanpolitiikkaan. Jos ne valtaapitävätkin juttelisivat niin - olisi paljon mukavampaa kaikilla.
Irlannissa olin raskaana olevan kollegan kanssa työmatkalla, ja se olikin mukavaa. Aina joku piti huolen siitä että taas syödään... *heh* Irlanti oli kaunis ja aika lailla semmoinen kun kuvittelinkin. Hyvät junat muuten, jos joku meinaa siellä maata katsella (en laittanut tähän että kierrellä, koska maan rautatieverkoston muoto ei sellaista ympyränmuotoista matkailua salli).
Näiden parin reissun ja hyvin vietetyn loman ansiosta tuli painoprojektissa pari kiloa takapakkia, mutta sain ne jo elokuun puolella pois, eli elämä jatkuu sen suhteen. : ) Me still love Atkins, long time.
7.5.10
Loving the haggis!! Se maistuu kotona tehdylle maksalaatikolle : )
Vappu jätettiin amatööreille, koska oli määrä lähteä makustelemaan kevättä Skotlantiin. Pakkailin ja un-pakkailin ja pakkailin uudelleen ja sunnuntaina saapui Veeruska! Hiukan harjoiteltiin brittisyöminkiä Sohossa ja viriteltiin jalkapallotunnelmia (lue: Veera viritteli, minä pidin selän telkkariin päin). Sitten bussilla Pirkkalaan odottelemaan halveksumamme halpalentoyhtiön lentoa.
Olipa eka kerta silläkin vehkeellä - ei mitään moitetta laitteista, uusi kone ja hyvin tilaa. Viinikin oli ihan hyvää. Olivat vain valinneet kuuluttamaan rakkaasta matkustamohenkilökunnasta sen ainoan jonka puheesta ei saanut kertakaikkiaan mitään selvää. Oli itäeuroppalainen vahva aksentti, mutta niin ärsyttävä ja alvariinsa äänessä, että jopa setä muutaman rivin päässä nosti kataloginsa peittääkseen kaiuttimen. Ei auttanut.
Korvat verta valuen (figuratively, people, no panic) päästiin perille ja ihan ei malttanut mennä suoraan majoitukseen, vaan ensin keskustaan ja baariin oitis!! Hankalaa on löytää kun ovat huonosti auki, mutta yksi löytyi. Lasin viiniä otin ja ennen kuin pääsin istumaan, paikallinen neitokainen paiskasi puolikkaan pullon samaa tykö - heillä kun oli kiire kotiin, ja hän näki että tilasin sitä samaa. Sain siis noin 3,5 eurolla puoli pulloa viiniä. Ei paha alku!
Sitten alkoi väsyttää niin, että päätettiin aloittaa seuraava päivä jollain muulla kuin valtavalla kankkusella. Saavuttiin Guesthouse Amaryllikseen, jonka ehtoisa emäntä oli piilottanut ikkunalaudan kukkalaatikkoon avaimen, kun kerran kerrottiin myöhään saapuvamme. Herttaista heti alkuun! Eteisessä oli viiden tai kuuden aamiaisen vaihtoehdot ja listaan merkattin mitä haluaa.
Huone oli kolmannessa kerroksessa ja oikein mukava, lukuun ottamatta kokolattiamattoa, joka tarttui välittömästi Veeran kurkkuun eikä ole varmaankaan vieläkään sieltä kuoriutunut, vaikka eilen aamulla jo palattiin. Sähkösuihkuhässäköinnin jälkeen kaikki toimi ja pelitti, ei siis pahaa sanaa sanottavana. Suosittelen sinne menijälle ilman muuta.
Aamulla tuhdin aamiaisen (paljon hilloa ja toastia ja makkaraa ja kananmunaa) jälkeen käppäiltiin kaupunkiin kirkkain silmin. Eipä ollut kaukana (10 min) vaikka oli ihan rauhallisella asuinalueella. Mukavan pieni kaupunki siinä mielessä! Keskellä kaupunkia oleva puisto oli huikean kaunis ja kevät todella paljon pidemmällä kuin täällä konsanaan. KATSO VAIKKA!
.jpg)
.jpg)
Sitten matkassa oli lähinnä makustelua, joista positiivisimpana kokemuksena oli ilman muuta haggis, joka oli tosin mennä väärään kurkkuun kun paikallinen 'Paappa's Group' nimeltään Muckle Flugga soitti Whiski Bar:ssa yhtäkkiä Metsäkukkia!! METSÄKUKKIA!
Kun baari tyhjeni pikkuhiljaa, hivuttauduimme vaivihkaa (lue: niin just joo) viereiseen pöytään ja kun alkoivat pakkailemaan tavaroitaan, niin kysyimme että "Ette ole sattuneet varastamaan jotain trad. biisiä täältä meiltä päin?"... toki brittiläisen loputtomalla kohteliaalla höysteellä ("if you wouldn't be so kind as to..." ja "we were just wondering..." ja "if it's at all possible..." jne jne).
Siihenpä pojat että juu, juu, sehän on juurikin se! HAA! Lupasivat laittaa oikein tallenteen siitä heidän versiostaan, laitan sen tänne kunhan tulee maililla! Siitä tuli ihan mallikas biisi kun sinne laitettiin kelttiläisiä "tiluliluja"... muutoinhan se on ihan kukkasia-jotka-lehmä-eilen-söi.
.jpg)
Hih... sitä ei koskaan tiedä mikä matkasta tekee erikoisen! Tutun ja turvallisen siitä teki matkaseura, joka ei petä koskaan. Cheers, Vermukka!
Suosituksia:
- Ota bussi 100 lentokentältä, GBP 3,5 yhteen suuntaan ja 6 GBP molempiin.
- Osta joku päivä (sitten kun ei vaan enää kertakaikkiaan voi kävellä) koko päivän bussilippu Lothian-firman busseihin (GBP 3)
- Hankkiudu vesien ympärille: Union Canal, Leith-joki ja bussilla 22 satamaan jossa on ostoskeskus, sotalaiva Britannia ja ihania kuppiloita. Oi, on mentävä takas...
- Älä jää turistirysään, on siellä kallista! Halvin ja hyvä ruokapaikka about keskustassa: The Vat & Fiddle
Olipa eka kerta silläkin vehkeellä - ei mitään moitetta laitteista, uusi kone ja hyvin tilaa. Viinikin oli ihan hyvää. Olivat vain valinneet kuuluttamaan rakkaasta matkustamohenkilökunnasta sen ainoan jonka puheesta ei saanut kertakaikkiaan mitään selvää. Oli itäeuroppalainen vahva aksentti, mutta niin ärsyttävä ja alvariinsa äänessä, että jopa setä muutaman rivin päässä nosti kataloginsa peittääkseen kaiuttimen. Ei auttanut.
Korvat verta valuen (figuratively, people, no panic) päästiin perille ja ihan ei malttanut mennä suoraan majoitukseen, vaan ensin keskustaan ja baariin oitis!! Hankalaa on löytää kun ovat huonosti auki, mutta yksi löytyi. Lasin viiniä otin ja ennen kuin pääsin istumaan, paikallinen neitokainen paiskasi puolikkaan pullon samaa tykö - heillä kun oli kiire kotiin, ja hän näki että tilasin sitä samaa. Sain siis noin 3,5 eurolla puoli pulloa viiniä. Ei paha alku!
Sitten alkoi väsyttää niin, että päätettiin aloittaa seuraava päivä jollain muulla kuin valtavalla kankkusella. Saavuttiin Guesthouse Amaryllikseen, jonka ehtoisa emäntä oli piilottanut ikkunalaudan kukkalaatikkoon avaimen, kun kerran kerrottiin myöhään saapuvamme. Herttaista heti alkuun! Eteisessä oli viiden tai kuuden aamiaisen vaihtoehdot ja listaan merkattin mitä haluaa.
Huone oli kolmannessa kerroksessa ja oikein mukava, lukuun ottamatta kokolattiamattoa, joka tarttui välittömästi Veeran kurkkuun eikä ole varmaankaan vieläkään sieltä kuoriutunut, vaikka eilen aamulla jo palattiin. Sähkösuihkuhässäköinnin jälkeen kaikki toimi ja pelitti, ei siis pahaa sanaa sanottavana. Suosittelen sinne menijälle ilman muuta.
Aamulla tuhdin aamiaisen (paljon hilloa ja toastia ja makkaraa ja kananmunaa) jälkeen käppäiltiin kaupunkiin kirkkain silmin. Eipä ollut kaukana (10 min) vaikka oli ihan rauhallisella asuinalueella. Mukavan pieni kaupunki siinä mielessä! Keskellä kaupunkia oleva puisto oli huikean kaunis ja kevät todella paljon pidemmällä kuin täällä konsanaan. KATSO VAIKKA!
.jpg)
.jpg)
Sitten matkassa oli lähinnä makustelua, joista positiivisimpana kokemuksena oli ilman muuta haggis, joka oli tosin mennä väärään kurkkuun kun paikallinen 'Paappa's Group' nimeltään Muckle Flugga soitti Whiski Bar:ssa yhtäkkiä Metsäkukkia!! METSÄKUKKIA!
Kun baari tyhjeni pikkuhiljaa, hivuttauduimme vaivihkaa (lue: niin just joo) viereiseen pöytään ja kun alkoivat pakkailemaan tavaroitaan, niin kysyimme että "Ette ole sattuneet varastamaan jotain trad. biisiä täältä meiltä päin?"... toki brittiläisen loputtomalla kohteliaalla höysteellä ("if you wouldn't be so kind as to..." ja "we were just wondering..." ja "if it's at all possible..." jne jne).
Siihenpä pojat että juu, juu, sehän on juurikin se! HAA! Lupasivat laittaa oikein tallenteen siitä heidän versiostaan, laitan sen tänne kunhan tulee maililla! Siitä tuli ihan mallikas biisi kun sinne laitettiin kelttiläisiä "tiluliluja"... muutoinhan se on ihan kukkasia-jotka-lehmä-eilen-söi.
.jpg)
Hih... sitä ei koskaan tiedä mikä matkasta tekee erikoisen! Tutun ja turvallisen siitä teki matkaseura, joka ei petä koskaan. Cheers, Vermukka!
Suosituksia:
- Ota bussi 100 lentokentältä, GBP 3,5 yhteen suuntaan ja 6 GBP molempiin.
- Osta joku päivä (sitten kun ei vaan enää kertakaikkiaan voi kävellä) koko päivän bussilippu Lothian-firman busseihin (GBP 3)
- Hankkiudu vesien ympärille: Union Canal, Leith-joki ja bussilla 22 satamaan jossa on ostoskeskus, sotalaiva Britannia ja ihania kuppiloita. Oi, on mentävä takas...
- Älä jää turistirysään, on siellä kallista! Halvin ja hyvä ruokapaikka about keskustassa: The Vat & Fiddle
23.4.10
Hilipatihippan!
Pitkästä aikaa... on aika päivittää muutakin kuin statusta Facebookissa!
Kroppa on sellaisessa kunnossa, että uskalsi oikein farkkuostoksille pitkästä aikaa ja heti riehaantui niin, että osti kahdet. Onpa jalassa kiva kun on kapoisuutta! *hyppelehtii* *patsastelee* -22 kg ja suunta alas!!
Töissä on ollut hektisyyden huipentuma, kun tuhkaa tuli taivaalle ja kaikki uudelleenreititettiin / peruutettiin / siirrettiin tai suoritettiin jotain muuta ämpylöintiä. On ollut niiiiiin raskas viikko, että viinilasilliselle on suunta tänään. Because I'm worth it!
Ensi viikon jälkeen on itsellä suunta Edinburghiin Veeruskan kanssa (huimaa), ja kummitytöllä on ensimmäinen soolomatka koulun kanssa Comenius-vaihtoon (huimempaa) ja mamma ja Mika suuntaa jälleen Kreetalle (ei-niin-varsinaisen-huimaa) ja olemme siis hajaantuneet koko klaani... ainakin lähes!
Toukokuussa vielä edessä matkaa Irlantiin (Athlone / Tralee) ja USA:an (Kansas City, MO) työn merkeissä ja sitten onkin jo kesä. Ensi viikolla saa sanoa, että "ensi kuun jälkeen on jo heinäkuu"!! Mihin tämä aika oikein menee? : )
No menköön!
Kroppa on sellaisessa kunnossa, että uskalsi oikein farkkuostoksille pitkästä aikaa ja heti riehaantui niin, että osti kahdet. Onpa jalassa kiva kun on kapoisuutta! *hyppelehtii* *patsastelee* -22 kg ja suunta alas!!
Töissä on ollut hektisyyden huipentuma, kun tuhkaa tuli taivaalle ja kaikki uudelleenreititettiin / peruutettiin / siirrettiin tai suoritettiin jotain muuta ämpylöintiä. On ollut niiiiiin raskas viikko, että viinilasilliselle on suunta tänään. Because I'm worth it!
Ensi viikon jälkeen on itsellä suunta Edinburghiin Veeruskan kanssa (huimaa), ja kummitytöllä on ensimmäinen soolomatka koulun kanssa Comenius-vaihtoon (huimempaa) ja mamma ja Mika suuntaa jälleen Kreetalle (ei-niin-varsinaisen-huimaa) ja olemme siis hajaantuneet koko klaani... ainakin lähes!
Toukokuussa vielä edessä matkaa Irlantiin (Athlone / Tralee) ja USA:an (Kansas City, MO) työn merkeissä ja sitten onkin jo kesä. Ensi viikolla saa sanoa, että "ensi kuun jälkeen on jo heinäkuu"!! Mihin tämä aika oikein menee? : )
No menköön!
12.3.10
Kehittävää keskustelua
Nonni... ensimmäinen viikko takana uudessa toimistossa, ja vaikka ihan vieraiden ihmisten keskelle meni, niin oikein hyvin lähti käyntiin. Aina ei tosin muista aamulla itseänsä leimata sisään, mutta tyhmyydestä sakotetaan. Ei siinä varmaan montaa minuuttia ole tullut tuhlattua. : )
Tänään oli uuden esimiehen kanssa ensimmäinen kehityskeskustelu, joka oli oikein mukava kokemus. Tunnelma, joka minulle jäi oli sellainen, että sain haluamani sanoa ja minua kuultiin ja ymmärrettiin. Tämä on ihan uutta!! Isäkin skeptisoi, että lieneekö niistä keskusteluista mihinkään (on kuulemma kerran YLE:llä käynyt sellaisen), mutta lohdutin että ovat kehittyneet sitten sen ajan huomattavasti.
Huomenna pitkästä aikaa ay-koulutusta Naantalin kylpylässä. On hienoa mennä sinne niin että on uudenkarhean ammattiosaston puheenjohtaja ja saanut oikein asioita aikaan. : )
Ai niin, ja vähän pääsee altaaseenkin. : )
Tänään oli uuden esimiehen kanssa ensimmäinen kehityskeskustelu, joka oli oikein mukava kokemus. Tunnelma, joka minulle jäi oli sellainen, että sain haluamani sanoa ja minua kuultiin ja ymmärrettiin. Tämä on ihan uutta!! Isäkin skeptisoi, että lieneekö niistä keskusteluista mihinkään (on kuulemma kerran YLE:llä käynyt sellaisen), mutta lohdutin että ovat kehittyneet sitten sen ajan huomattavasti.
Huomenna pitkästä aikaa ay-koulutusta Naantalin kylpylässä. On hienoa mennä sinne niin että on uudenkarhean ammattiosaston puheenjohtaja ja saanut oikein asioita aikaan. : )
Ai niin, ja vähän pääsee altaaseenkin. : )
3.3.10
Muuttolaatikkoleikki
Tänään tapahtui muutto toiseen toimistoon, toiselle puolelle tietä. Sitä on kovin kiintynyt sittenkin seiniin - eli, onko sitä sittenkin enemmän koira kuin kissa? Istu ja pala, mene ja tiedä. Kovin haikeaa oli lähteä ja hengasin ihmisten ovilla häiritsemässä niiden töiden tekemistä ihan turhaan. Olisivat käskeneet mennä pois.
Itse muutto sujui ihan mukavasti kun sedät toivat kamat pakettiautolla ja itse sai vain kävellä paikalle. Edellisillä kolmella kerralla rakennuksen sisällä muutettaessa sai ihan itse keskenään reuhtoa menemään ja tempoa ja nykiä kalusteita. Palvelu on siis parantunut! Jopa tietoverkkopuolella kaikki tuntui pelittävän ihan minuuteissa. Koputtakaa kaikki äkkiä puuta.
Mutta nyt on pari päivää vapaata hiihtolomaseikkailua (mm. Huimala) ja sitten maanantaina ihan eri paikkaan töihin. Kummaa ja omituista. Eri kahviporukka, eri ruokala ja eri työkaverit. Toki siis vanha jengi on viikon päästä siitä myös tulossa sinne, mutta se ensimmäinen viikko on varmasti kuin olisi uudessa duunissa.
Tunnelmoin siitä sitten. Tavalla tai toisella. : )
Itse muutto sujui ihan mukavasti kun sedät toivat kamat pakettiautolla ja itse sai vain kävellä paikalle. Edellisillä kolmella kerralla rakennuksen sisällä muutettaessa sai ihan itse keskenään reuhtoa menemään ja tempoa ja nykiä kalusteita. Palvelu on siis parantunut! Jopa tietoverkkopuolella kaikki tuntui pelittävän ihan minuuteissa. Koputtakaa kaikki äkkiä puuta.
Mutta nyt on pari päivää vapaata hiihtolomaseikkailua (mm. Huimala) ja sitten maanantaina ihan eri paikkaan töihin. Kummaa ja omituista. Eri kahviporukka, eri ruokala ja eri työkaverit. Toki siis vanha jengi on viikon päästä siitä myös tulossa sinne, mutta se ensimmäinen viikko on varmasti kuin olisi uudessa duunissa.
Tunnelmoin siitä sitten. Tavalla tai toisella. : )
17.2.10
Matkailu avartaa.... kai?
Noniin, pendoliinon uhri täällä istuu junassa ja lähtöaikamme oli jo saapuessaan entinen. Kuuluttivat että "pendoliino 91, jonka lähtöaika oli 16:30 saapuu raiteelle 10 hetken kuluttua". Eivät tosin tätä kuuluttaneet tietenkään siinä välissä kun ihmiset olivat 20 min tippa nenän päässä raiteella, vaan sitten kun se juna oli jo niin liki että varpaille meinasi tulla. Loistavaa!
(kuvittele tähän kohtaan lähtöaikataulu, jolla lähtöaika muuttuu 16:30 -> 16:40 -> 16:43 -> 16:46 -> 16:50 jne.)
No samapa tuo, iltarientoni ovat joustavia. : ) Joillakin muilla oli ilmeisesti kiire ei-minnekään kun muutama eläkeläisrouva siinä meinasi jo että muuttavat ulkomaille missä kaikki toimii... as if.
(toim.huom. tässä välissä junassa YRITETTIIN kuuluttaa jotakin tästä matka-aikataulusta, mutta mikki vinkui niin että korviin sattuu)
Niin - ne mummot olivat sitä mieltä ettei taaskaan kuuluteta eikä kansalle kerrota mitään. Todettakoon siihen , että tasan minuutti sitten oli kuulutettu viimeksi myöhästymisistä yleensä ja niiden syistä, mutta heillä oli sellaista kovaäänistä ja korkeaoktaavista tervehtimistä sillä kohtaa niin, etten minäkään meinannut kuulla.
No nyt matka jatkuu... vaikkakin elonkulku saattaa päättyä tämän matkan aikana, eli kertokaa kaikille niille joita rakastan, että rakastan. (ette saa kertoa niille joita en - kyllä te tiedätte) Kuljettaja nimittäin tuntee valtionyhtiön raskaan taakan kovin henkilökohtaisesti ja ajaa kamikaze-tyylillä yli 200 km/h koko ajan. Pikanttina lisänä viereeni istui ihan kaiken taudin pesä, jonka yskimisen, niistämisen ja kakomisen välissä on tässä hienoa olla tyyni kuin neiti Actimel mainoksessa... hrmph.
Ei tarvitse siis mennä Alanyaan saakka kokeakseen tämä riemu. ; )
(kuvittele tähän kohtaan lähtöaikataulu, jolla lähtöaika muuttuu 16:30 -> 16:40 -> 16:43 -> 16:46 -> 16:50 jne.)
No samapa tuo, iltarientoni ovat joustavia. : ) Joillakin muilla oli ilmeisesti kiire ei-minnekään kun muutama eläkeläisrouva siinä meinasi jo että muuttavat ulkomaille missä kaikki toimii... as if.
(toim.huom. tässä välissä junassa YRITETTIIN kuuluttaa jotakin tästä matka-aikataulusta, mutta mikki vinkui niin että korviin sattuu)
Niin - ne mummot olivat sitä mieltä ettei taaskaan kuuluteta eikä kansalle kerrota mitään. Todettakoon siihen , että tasan minuutti sitten oli kuulutettu viimeksi myöhästymisistä yleensä ja niiden syistä, mutta heillä oli sellaista kovaäänistä ja korkeaoktaavista tervehtimistä sillä kohtaa niin, etten minäkään meinannut kuulla.
No nyt matka jatkuu... vaikkakin elonkulku saattaa päättyä tämän matkan aikana, eli kertokaa kaikille niille joita rakastan, että rakastan. (ette saa kertoa niille joita en - kyllä te tiedätte) Kuljettaja nimittäin tuntee valtionyhtiön raskaan taakan kovin henkilökohtaisesti ja ajaa kamikaze-tyylillä yli 200 km/h koko ajan. Pikanttina lisänä viereeni istui ihan kaiken taudin pesä, jonka yskimisen, niistämisen ja kakomisen välissä on tässä hienoa olla tyyni kuin neiti Actimel mainoksessa... hrmph.
Ei tarvitse siis mennä Alanyaan saakka kokeakseen tämä riemu. ; )
1.2.10
Tilanteen tasalla/e
Töissä on hiukkasen hankalaa. Meidän osasto purjehtisi jälleen kokka vaahdoten uusille vesille, mutta mutta... sitä ei valitettavasti voi tehdä ilman muita, ja osa on syvän unen ja ikuisen unen rajamailla vielä. Toivotaan toivotaan...
Henk.koht. menee hienoakin hienommin. Viisi kuukautta tuli täyteen uuden rakastajani Dr. Atkinsin kanssa, ja kaikkiaan 18 kg tänään poissa henkilöstä, joka seisoi edessänne elokuussa. Huikeaa ja hienoa. Jos ei tätä olisi, en ehkä jaksaisi kaikkea tätä muuta sontaa. ("Kukkia, jotka lehmä eilen söi" kuten Aini olisi sanonut.)
Huomenna eessä on hirvittävän kelin ajo Mänttään ja takaisin. Ei sillä, siellä on aina kiva käydä kun on kivoja kollegoita ja jotenkin vähemmän kyynisiä opiskelijoita kuin Tampereella. Niille on mukava puhua ja ne on jotenkin aitoja. Jaa - onkohan tässä joku ristiriita, kun ainoa tehtäväni on lähettää ne suurkaupunkeihin ympäri maailmaa hankkiutumaan juuri tuosta kirkasotsaisuudesta eroon. *heh*
No ehkä nukun yöni kuitenkin! ; )
Henk.koht. menee hienoakin hienommin. Viisi kuukautta tuli täyteen uuden rakastajani Dr. Atkinsin kanssa, ja kaikkiaan 18 kg tänään poissa henkilöstä, joka seisoi edessänne elokuussa. Huikeaa ja hienoa. Jos ei tätä olisi, en ehkä jaksaisi kaikkea tätä muuta sontaa. ("Kukkia, jotka lehmä eilen söi" kuten Aini olisi sanonut.)
Huomenna eessä on hirvittävän kelin ajo Mänttään ja takaisin. Ei sillä, siellä on aina kiva käydä kun on kivoja kollegoita ja jotenkin vähemmän kyynisiä opiskelijoita kuin Tampereella. Niille on mukava puhua ja ne on jotenkin aitoja. Jaa - onkohan tässä joku ristiriita, kun ainoa tehtäväni on lähettää ne suurkaupunkeihin ympäri maailmaa hankkiutumaan juuri tuosta kirkasotsaisuudesta eroon. *heh*
No ehkä nukun yöni kuitenkin! ; )
Going bilingual again....
It's been a while, but I'll do this in English for a change. Just to bring the lovely friends abroad up-to-date.
Work is changing every day - merger with another university has taken about all out of people, and we're only a month in. I don't want to ask for stuff from colleagues, because I will get my head bit off. I don't want to deal with people, because for the first time in my 15-year career, I don't have answers for them. It kills me when I feel completely out of control of what I do for a living.
A new boss for the office has been selected / is being selected as we speak. I pray that he / she will have the sense and the strength to put things in order really quick. People need to have at least a modicum of direction and not be running around putting out yesterday's fires. Keep your fingers and toes crossed, people.
Well, let's see what else is going on. I've now been on Atkins' diet for five months and to date have lost 18 kg. That sounds like a ridiculous amount, but I'm going for another blob about the same size. For the first time in my life, I have gone DOWN in dress-size and my swimsuit is actually loose! It's just insane - wonderfully so - and I gladly recommend this for everyone.
I do miss my pints... and to torment myself to death with that, I'm heading off to Scotland with Veera. She's perhaps the best travel companion I've ever had, tried and tested. I'll tell you more about the trip a bit closer... it's still three months away. *sigh*
Alrighty then, I promise (again... and again...) to write more in English, so get off my back, sweeties! : )
Work is changing every day - merger with another university has taken about all out of people, and we're only a month in. I don't want to ask for stuff from colleagues, because I will get my head bit off. I don't want to deal with people, because for the first time in my 15-year career, I don't have answers for them. It kills me when I feel completely out of control of what I do for a living.
A new boss for the office has been selected / is being selected as we speak. I pray that he / she will have the sense and the strength to put things in order really quick. People need to have at least a modicum of direction and not be running around putting out yesterday's fires. Keep your fingers and toes crossed, people.
Well, let's see what else is going on. I've now been on Atkins' diet for five months and to date have lost 18 kg. That sounds like a ridiculous amount, but I'm going for another blob about the same size. For the first time in my life, I have gone DOWN in dress-size and my swimsuit is actually loose! It's just insane - wonderfully so - and I gladly recommend this for everyone.
I do miss my pints... and to torment myself to death with that, I'm heading off to Scotland with Veera. She's perhaps the best travel companion I've ever had, tried and tested. I'll tell you more about the trip a bit closer... it's still three months away. *sigh*
Alrighty then, I promise (again... and again...) to write more in English, so get off my back, sweeties! : )
12.1.10
Uusi vuosikymmen - uudet kujeryppäät?
Jaahas... jo joutui joulu, syömmeen ja rintoihinkin... ja ehti jo mennäkin ja huomenna on jo nuutinpäivä! Huhheijaa! Aika katsahtaa holiday-sesonkiin "sillä silmällä".
Joulu meni aika entiseen malliin. Uusperhe ramppaa osoitteesta toiseen syöden toistensa kinkkuja ja rosolleja. Loppujen lopuksi kaikilla on saman verran ylijäänyttä kinkkua ja liian vähän graavilohta. Yhtälö täydellinen. Minulle ei jäänyt tosin mitään, kun olin aina toisten pöydissä, enkä siis investoinut lainkaan jouluruokiin.
Oli Mikan äidin kuoleman jälkeen ensimmäinen joulu ja hautausmaakeikka. Se meinasi olla raskasta, mutta suoritimme sen alta pois niin ettei ehtinyt mies ihmetellä. Hyvin se sitten meni (vaikka liikutus tulikin sitten kynttilänvalossa myöhemmin illan pimettyä) ja joulurauha oli kaikille laskeutunut.
Lahjaksi sain sopivan aikuisten sekoituksen:
* 1/3 liikelahjoja (joista luojan kiitos iso osa suklaata)
* 1/3 pyydettyjä tai ainakin odotettuja sukulaislahjoja
* 1/3 yllätyksellisiä ja sydäntälämmittäviä pieniä "judansseja"
Jouluna sai syödä suklaata, vaikka elämä onkin suklaattomampi tätänykyä. Aisoissa senkin mättämisen piti lahjaksi saatu digitaalivaaka (ihan pyydetty, älkää luulko jotain niin moukaksi että vihjeenä osti) joka on ehkä päivänä jonain otettava joulupaketista ja vihittävä käyttöön... paitsi etten vielä ole viitsinyt : )
Uutta vuotta sitten vastaanotettiin Veeralla Raclette-tunnelmissa. Tinaa valettiin ja sitten lähdettiin porukalla Maltaiseen Riekkoon johon sitten illan seurue hajosi tai jotain... no Veeran kanssa ajateltiin että "let's ei mennä nukkumaan ollenkaan tänä vuonna" ja valvottiin aamuun saakka. Sitten halki tuulen ja tuiskun hotelliaamiaista kohden (Holiday Inn Pasila) vain huomataksemme, että hotelli on KIINNI! *kääk*
Ratikalla keskustaan ja Sports Academyyn odottamaan S-etupunkun voimalla keittiön aukeamista. *burp* Suurinpiirtein jouduimme toisiamme syötyämme poskille mätkimään, ettei nukahda ihmisen lapsi istaaltaan... tai saattoi ehtiä torkahtamaan toisen lupsuvan silmän valvonnan herpaantuessa samalla hetkellä.
Mutta oli oikein vanhan ajan 'ye olde' aamunousu... ja sitten junalla kotiin. Tässä kohtaa olen "laittanut kirjani johonkin" (lue = kaatanut tod.näk. kassini pitkin mantuja junassa herätessäni/nukkuessani) ja nyt harmittaa kun siitä oli noin 25 sivua jäljellä ja päästiin juuri siihen jännään pisteeseen, kun sankaritar on lukittu siivouskomeroon ja....
(no nyt tiedätte miltä tuntuu! Ni!)
Joulu meni aika entiseen malliin. Uusperhe ramppaa osoitteesta toiseen syöden toistensa kinkkuja ja rosolleja. Loppujen lopuksi kaikilla on saman verran ylijäänyttä kinkkua ja liian vähän graavilohta. Yhtälö täydellinen. Minulle ei jäänyt tosin mitään, kun olin aina toisten pöydissä, enkä siis investoinut lainkaan jouluruokiin.
Oli Mikan äidin kuoleman jälkeen ensimmäinen joulu ja hautausmaakeikka. Se meinasi olla raskasta, mutta suoritimme sen alta pois niin ettei ehtinyt mies ihmetellä. Hyvin se sitten meni (vaikka liikutus tulikin sitten kynttilänvalossa myöhemmin illan pimettyä) ja joulurauha oli kaikille laskeutunut.
Lahjaksi sain sopivan aikuisten sekoituksen:
* 1/3 liikelahjoja (joista luojan kiitos iso osa suklaata)
* 1/3 pyydettyjä tai ainakin odotettuja sukulaislahjoja
* 1/3 yllätyksellisiä ja sydäntälämmittäviä pieniä "judansseja"
Jouluna sai syödä suklaata, vaikka elämä onkin suklaattomampi tätänykyä. Aisoissa senkin mättämisen piti lahjaksi saatu digitaalivaaka (ihan pyydetty, älkää luulko jotain niin moukaksi että vihjeenä osti) joka on ehkä päivänä jonain otettava joulupaketista ja vihittävä käyttöön... paitsi etten vielä ole viitsinyt : )
Uutta vuotta sitten vastaanotettiin Veeralla Raclette-tunnelmissa. Tinaa valettiin ja sitten lähdettiin porukalla Maltaiseen Riekkoon johon sitten illan seurue hajosi tai jotain... no Veeran kanssa ajateltiin että "let's ei mennä nukkumaan ollenkaan tänä vuonna" ja valvottiin aamuun saakka. Sitten halki tuulen ja tuiskun hotelliaamiaista kohden (Holiday Inn Pasila) vain huomataksemme, että hotelli on KIINNI! *kääk*
Ratikalla keskustaan ja Sports Academyyn odottamaan S-etupunkun voimalla keittiön aukeamista. *burp* Suurinpiirtein jouduimme toisiamme syötyämme poskille mätkimään, ettei nukahda ihmisen lapsi istaaltaan... tai saattoi ehtiä torkahtamaan toisen lupsuvan silmän valvonnan herpaantuessa samalla hetkellä.
Mutta oli oikein vanhan ajan 'ye olde' aamunousu... ja sitten junalla kotiin. Tässä kohtaa olen "laittanut kirjani johonkin" (lue = kaatanut tod.näk. kassini pitkin mantuja junassa herätessäni/nukkuessani) ja nyt harmittaa kun siitä oli noin 25 sivua jäljellä ja päästiin juuri siihen jännään pisteeseen, kun sankaritar on lukittu siivouskomeroon ja....
(no nyt tiedätte miltä tuntuu! Ni!)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
