Kuusi syytä miksi kusi... ja pari hihkumisen aihetta!

1. Meidän väki - ne "syvät rivit" - ei ole netissä... vihreiden ja kokkareiden on enempi. Turha mainostaa webbisivuja jos ne ovat hirveitä. Kirjoittakaa vaikka blogia, tämä on (kuten todistan itse) naurettavan helppoa. Kouluttakaa ne joiden pitää osata. Unohtakaa ne, jotka eivät siihen pysty.

2. Me ei itsekään tiedetä ketä on työväki, ja miten sen etuja voisi ajaa... ja mitä ne ovat? Meidän pitäisi keskittyä yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja sosiaalisen tasa-arvon edistämiseen. Siinä riittää sarkaa kyllä - trust me! Tarvitseeko odottaa, että meilläkin karkotetaan ulkomaalaistaustaisia ja rangaistaan työttömiä, vai voitaisiinko jo tajuta mitä on oikeistopolitiikka?

3. Meidän puheenjohtaja käytti hyvää katsoja-aikaa oman uskontonsa ruotimiseen... miksi? "Human interest" on hyvä, uskonto ei vaan sovi aiheeksi! Olisi todennut sen olevan henkilökohtainen asia, myös hänen kohdallaan. Olisi puhunut siitä, miten kirkko joutuu tekemään sosiaalitoimen töitä, kun ei rahat riitä. Olisi puhunut asiaa!! I have a dream... yeah, right!

4. Meidän paikallisen kampanja-auton ympärille ei uskallettu / hoksattu rakentaa valtaisaa häppenigkiä joka kerta kun se pysähtyi. Hengailulla ja piparilla (sillä perinteisellä piparilla) ei saa enää porukkaa tulemaan. Missä on meidän puolueen kitaristit ja hanuristit... tai vaikka beatboxarit ja miimikot, sama se mulle!

5. Tässä kaupungissa jyllää pormestari (lue = sen hovi) ja asioita vieritetään ylhäältä alaspäin. Valitettavasti monet hankalat asiat kulkevat meidän apulaispormestarin kautta, jolloin hän vapaaehtoisesti kantaa vaaleissa siitä vastuuta eikä tajua syyttää myös ylöspäin. Rankasti. Tippuuhan sillä - pitäisi se tyhmemmänkin tajuta.

6. Aamulehti on hieno kapistus. Saamme maksaa isolla rahalla sinne ilmoituksia, mutta toimitus mainostaa kokoomusta ja muuta ryhmää ihan ilmaiseksi etusivulta takasivulle.
I H A N J O K A P Ä I V Ä !



Onneksi kaupunkilaiset äänestivät niin rumasti istuvaa kokkaria (2428 ääntä) vastaan ja
päättivät Hannan (4401 ääntä) olevan parasta pormestarimateriaalia! Toivotaan, että myös porvarit kunnioittavat kansan tahtoa (as if...)

Vaalikuume

Jaa, no... sanoako sitä kuumeeksi - lähinnä sellainen inhottava ihottuma. Kivasti kuitenkin kutkuttaa eri lailla nyt kun en ole ehdokkaana. Olen toki tukenut ehdokkaitamme, puhunut suu vaahdossa turuilla ja toreilla ja työmaallakin pitänyt omalta osaltani yllä kansalaiskeskustelua. Niin sitä tietysti pitääkin.

Facebook on pysynyt itse asiassa tolkun rajoissa näiden vaalien aikana - olisin olettanut kovastikin enemmän pommitusta randomisti kohti kaikkia kavereita. Olen kuitenkin saanut hyvin asiallista viestiä oman vaalipiirini ehdokkailta. Tapahtumakutsut ja omille sivuille laitettu materiaali on mielestäni löytänyt hyvin paikkansa ja netti on toiminut niinkuin se on rakennettu - lukijan ehdoilla.

Saas nähdä kuinka käy - on hyvä merkki, että ennakkoon on käyty enemmän äänestämässä kuin viimeksi. On huono enne, että sunnuntaiksi on luvattu myrskyä. On hyvä merkki, että meidän Jutta on näyttänyt vähemmän "kuulkaas-nyt-tyhmät-vastustaja-pienoiset" alentuvalta paskalta kuin päävastustajansa. On huono asia, että pääväittelyiden vetäjät ovat suomineet SDP:tä niinkin suorasti kuin ovat. Pisimmälle asian vei eilen YLE:n vaaliväittely, jossa epäselvyyden välttämiseksi jaettiin kaikille heti kättelyssä Kokoomuksen "työ"rukkaset..... HERRA MUN VERENI!

Olen äänestänyt jo ja loputkin kansalaisvelvollisuudesta hoituu palvelemalla isänmaata ja kansaa vaalilautakunnassa. Toivottavasti te muut hoidatte homman myös omalta osaltanne kotiin!

Kuollutta eläintä ja muita sattumia

Olin viikonlopun Veeran ja Katrin ja Laurin vieraanvaraisuuksilla... ja voi kun oli hieno viikonloppu!! Olisin laittanut tuohon Veerankin nimeen linkin, mutta kun se roisto ryökäle ei päivitä blogiaan (what's the point of having one???)...

Ensin menin Veeralle Alppilaan ja siellä oli Baarissa (se on sen baarin nimi.... ) pyytämättä ja yllättäin Alppila-seuran 40 v. juhlat. Olipa surrealistinen tunnelma, kun paukkasimme sinne sisälle ja siellä MA Numminen ja Pedro Hietanen olivat ja edelleen kookospähkinä on ehjä vain!!!


Tuli huikean nostalginen olo kaikille kun sitten yhteislaulettiin (ei se ole verbi, tiedetään) Krokotiili Genan syntymäpäivälaulua "Minä soitan harmonikkaa..." - älkää väittäkö että ette tiedä, kun tiedätte kumminkin!! Voi kun tuli liikutus pieneen ihmiseen.

Tämän jälkeen siirryimme (myöhässä tietysti, thanks Veera!) Espoon Soukkaan Katrille ja Laurille syksyn viimeisille parvekegrillauksille. Kuollutta lammaseläintä oli ostettu ja hieman mukaan sille kuollutta porsaseläimen perää ja hunajamelonia. Vielä kaakunkin oli leiponut Katri. Hostess with the mostest!!

Sitten syötiin huikean hyvää lammasta ja kaikkea. Sitten juotiin punaviintä ja katseltiin valokuvia, joista epäilyttävän monissa Lauri roikottaa vaimoaan jossakin rotkon reunalla tai kiidättää sitä alas päätähuimaavia mäkiä kohti varmaa kuolemaa. No, ei voi sanoa muuta kuin että SE rakkaus on testattu, over and over!!

Siitä päästiin luonnollisesti kasarimusiikkivideioihin, joiden ehdotonta kermaa Laurilla oli (Michael Jackson, Madonna, Def Leppard, G n' R, Europe jne. jne.). Voihan nenä että meni ilta aivan liian nopeasti ja uudestaan pitää moisia harrastaa!!!

Aamuyöstä pääsee vielä Espoosta normibussimaksulla ( ! ) takaisin Kamppiin josta taksilla hyvin hikkaisen ja sivuaskelisen emäntäni kanssa takaisin Alppilaan. Hieman omintakeisten nukkumiskuvioiden hahmottelun jälkeen tuhisimme kumpikin aamuun asti. Sitten olikin kunnon pekoni-muna aamiainen portviinin kera... eli taas kuollutta eläintä! Ei voi olla niin hienoa aamiaista. Iso halipusikiitos Veeralle!!

Jörg Haider ja rauha sieluille

Keskustelimme Veeran kanssa puhelimessa viikonloppuna tutusta, jolla oli lukenut facebookin statuksena, että hän oli iloinen Jörg Haiderin kuolemasta. Olimme molemmat sitä mieltä, että sillä tavalla ei voi sanoa kenestäkään. Vaikka en löydä ajatuksen ajatusta josta olisin samaa mieltä ollut kyseisen herran kanssa, en voi sanoa, että kenenkään kuolema ilahduttaisi minua. Ylinopeutta ajaessa on tuollaisia riskejä, ja ne eivät ole koskaan vahinkoja. 70 km/h alueella kun kaahaa 140 km/h niin voi syyttää tasan sitä, joka on ratin ja penkin välissä. Surku silti.

Sitten tämä tyttö, joka hyppäsi Akaassa sillalta Helsingin moottoritielle. Sinnekään ei päädy kukaan vahingossa ja ilmeisen kova riita oli tämän kävelyreissun syynä. 16-vuotiaana kun riita ex-poikaystävän kanssa tarkoittaa aina ja poikkeuksetta maailmanloppua. No, itsemurhia sattuu. Minulle tuli mieleeni siitä vain se, miltä mahtaa tuntua niistä, jotka ajoivat kotiin tai muualle matkallaan tämän tyttöparan ruumiin yli? Näin oli tapahtunut usealle - ainakin mikäli uutisointia voi uskoa. Olisipa kamalaa... pimeällä ajaminen jäisi ainakin allekirjoittaneelta joksikin aikaa.

Sitten vielä muita kuolleita... Rauni Mollbergin kuolemasta on nyt jo tovi, mutta hänen tyttärensä kirjoittama kirja on kaivellut uusia asioita pinnalle. Miten julma sitä oikein vanhemman pitää olla, että siitä kannattaa / pitää / joutuu kirjoittamaan kirjaa? Onko raukkamaista vältellä tuollaista perhesuhdetta ja sitten kuoleman jälkeen rääpiä kaikki auki? Onko minulla oikeutta tästä läyhätä (eläköön BB uuden sanan lanseeraajana) kun en tiedä kuinka julmaa siellä sitten on oikein ollut? Tiedä häntä - ehkä pitää lukea kirja...

Onneksi meillä on myös iloisia asioita - Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon. Vihdoin! Miten paljon huomaamatonta ja kollegoiden arvostamaan diplomatiaa sisältyykään prosesseihin, joista me saamme vain lehdistötiedotekuvaa. Wau! *nostaa hattua*

Asuntokuume

Nyt on ihan hirmuinen villitys ihmisellä saada itselleen uusi asunto... mitenkähän sitä saisi itsensä pideltyä? Haluaisi keskustakaksion saunalla ja parvekkeella. Ei taida tämä lama riittää halpentamaan niitä tarpeeksi???

No, ei ne hinnat nyt niin pahojakaan ole. 130 000 - 160 000 on jo ihan kunnollinen näiltä nurkilta missä edellinenkin tai keskustan liepeiltä muualta... Armonkallio, Hatanpää, Tammela. Sain sentään itseni pideltyä eilen kotona, vaikka näyttöjä olisi ollut siellä ja täällä. Kuuntelin vaan uutisia ja asuntojen hinnat kun tulevat vielä loppuvuodesta alas kunnolla niin paras aika ostaa ei liene juuri nyt.

No, katsellaan nyt ensin mitä työmarkkinapuolella tapahtuu ja sitten setvitään sitä missä asutaan! Lienee viisasta siinä järjestyksessä, ettei yhtäkkiä huomaa olevansa myymässä asuntoa tässä tilanteessa kun kukaan ei osta : )

Project "Me"

I've said it about six million times (sometimes even meaning it) but there has been a change, a new beginning. After graduation and messing around over the summer I've thought about what my life has been, what it is at present and where I want it to be in the future. THIS isn't it... not even close.

I've - first of all - decided to cease to be fat. I got a gym membership and to my perfect amazement have stuck to going at least twice a week for over a month. I've cut down on portion size and noticed that I can manage just fine. I can't eat snacks in the evening if I don't have them... you follow my drift? In the past week I've noticed that I want to go more than twice a week (this is in addition to my water aerobics, aquabics or whatever)... whoulda thunk?!?!? Well, from next week (=payday) I'll get a monthly pass so I can go every day... wheeeeee! *spins*

I've submitted a job application or two per week... we'll see what happens. I was quite amazed at one of them where the "contact person" was a friend (or so I thought) and still I didn't make the cut. Well, crossing over union lines is not easy.... I'll get him drunk one of these days and he'll confess... and preferably cry while doing it.

I promised at some point that this blog would be bilingual... Ive fulfilled my obligation for a while again. I shall take no whining!

Pikkuasioita

Monesti sitä vaan miettii, että miksi jotkin asiat ovat niin kivoja että kutkuttaa ja toiset eivät. Siis että on ihanaa kun tietää jonkun salaisuuden ja odottaa pääsevänsä sen kertomaan parhaalle kaverille. Tämä tunnelma muuten ei mene minnekään vaikka kuinka vanhenisi. : ) Minulle syksy on jotenkin aina hymyilyttävää aikaa. Ilma on raikas ja lehdissä väriä ja tyttökavereiden kanssa on kiva kihertää jonkun rakkauselämän koukeroita ja draamaa...

Sitten taas on aikuisempia asioita, joita tiedät mutta et kuolemaksesi haluaisi kertoa sille samalle kaverille kun tiedät että tulee poru ja hammastenkiristys. Ymmärtää hieman kauemmaksi vaikutuksia ja haluaa välttää ihmisten loukkaamista edes välillisesti. Olen hiljattain saanut itseni jotenkin useampaan tällaiseen loukkoon... Ihmissuhteet ovat ihan kamalan hankalia. Tunnet jonkun jostain ja toisen jostain ja on ihan kiva kun ne ovat yhdessä. Mitäs sitten kun eivät ole ja kaikki yllämainitut saavat kutsun samoille kekkereille?? Voi kamaluuden kanahäkki.

Omalta kohdaltani ei ole onneksi romanttisia ihmissuhteita solmussa. Jos ei ole niitä - ne eivät voi olla solmussa. Kun katselee viimeaikaisia järjestökikkailuja suhderintamalla, lienee viisasta pysyä erossakin. Siksi toisekseen nyt on ensin oltava minä ja sitten vasta voi olla jonkun toisen kanssa. Sovellan filosofiana elokuvaa "28 päivää" ... *hih* eli : Jos viherkasvi on vuoden päästä hengissä, voi harkita lemmikkiä. Jos lemmikki on elossa vielä siitä vuoden päästä niin sitten ehkä ihmissuhde.

In the meantime... back to the gym!