Pikkuasioita

Monesti sitä vaan miettii, että miksi jotkin asiat ovat niin kivoja että kutkuttaa ja toiset eivät. Siis että on ihanaa kun tietää jonkun salaisuuden ja odottaa pääsevänsä sen kertomaan parhaalle kaverille. Tämä tunnelma muuten ei mene minnekään vaikka kuinka vanhenisi. : ) Minulle syksy on jotenkin aina hymyilyttävää aikaa. Ilma on raikas ja lehdissä väriä ja tyttökavereiden kanssa on kiva kihertää jonkun rakkauselämän koukeroita ja draamaa...

Sitten taas on aikuisempia asioita, joita tiedät mutta et kuolemaksesi haluaisi kertoa sille samalle kaverille kun tiedät että tulee poru ja hammastenkiristys. Ymmärtää hieman kauemmaksi vaikutuksia ja haluaa välttää ihmisten loukkaamista edes välillisesti. Olen hiljattain saanut itseni jotenkin useampaan tällaiseen loukkoon... Ihmissuhteet ovat ihan kamalan hankalia. Tunnet jonkun jostain ja toisen jostain ja on ihan kiva kun ne ovat yhdessä. Mitäs sitten kun eivät ole ja kaikki yllämainitut saavat kutsun samoille kekkereille?? Voi kamaluuden kanahäkki.

Omalta kohdaltani ei ole onneksi romanttisia ihmissuhteita solmussa. Jos ei ole niitä - ne eivät voi olla solmussa. Kun katselee viimeaikaisia järjestökikkailuja suhderintamalla, lienee viisasta pysyä erossakin. Siksi toisekseen nyt on ensin oltava minä ja sitten vasta voi olla jonkun toisen kanssa. Sovellan filosofiana elokuvaa "28 päivää" ... *hih* eli : Jos viherkasvi on vuoden päästä hengissä, voi harkita lemmikkiä. Jos lemmikki on elossa vielä siitä vuoden päästä niin sitten ehkä ihmissuhde.

In the meantime... back to the gym!