Viisuilua

Olipas taas ylläri ettei pärjätty. Mielestäni tässä pitäisi katsoasitä kuuluisaa "big picture" kuvaa kun etsitään syitä ja syylisiä. Ajatelkaa nyt tätä kuvaa minkä annamme koko kansasta:

2006 - Lordi voittaa, pitkätukkaheviä ja silleen
2007 - kisat meillä ja väliaikana soitetaan pitkätukkaheviä ylävartalo paljaana (Apocalyptica) ja silleen
2008 - kisat koitetaan edelleen voittaa soittamalla pitkätukkaheviä ylävartalo paljaana (Teräsbetoi) ja silleen

Nyt kun katselee taaksepäin niin työkaveri totesi tänään ihan oikein, Crystal Snow olisi pärjännyt siinä glitter-kaameudessa that is the Eurovision Song Contest!! Väärin äänestetty, taas!!

Unien kummallisuuksista

Näin viime yönä (alkuyöstä) taas sellaisen unen että siihen ei ole ihme jos herää ja sydän lyö hulluna. Ei varmaan kannattaisi katsella poliisivideoita tai jotain "murharyhmä"-sarjoja juuri ennen kuin menee maate. : )

Meitä ajettiin takaa - sinällään tässä ei ole mitään uutta. Takaa-ajo unia näkevät useimmat ihmiset. En koskaan ole varma ketä kaikkia siinä ryhmässä on mutta muutama ihminen siinä on ja minun jobini (ylläri) on sitten pelastaa meidät aina siltä mikä kulloinkin takaa ajaa. Tällä kertaa ei mitään sanomatonta hirviötä, vain ihminen. Noin 25-vuotias nuorimies värikkäässä fleecehupparissa käveli tyynen rauhallisesti meidän perässä ylös konservatorion vierestä Pyynikille nousevaa mäkeä.

Me juoksimme ja kompuroimme ja hän vaan seurasi tyynen rauhallisesti... olette nähneet tämän monissa elokuvissa eikä kukaan vieläkään tiedä miten se saa juoksevat ihmiset kiinni kävelemällä jäätävän rauhallisesti. No, jokatapauksessa, tulen loppujen lopuksi siihen lopputulemaan että se ei a) anna periksi b) jää jälkeen c) eksy, eli kohdattava on. Huomaan olevani julmettu leipäveitsi kädessä (kuinka onnekasta) ja otan hyvän asennon.

Tuikkaan sitä juippia muutaman kerran kylkiluiden väliin, mutta koska se ei tuota kovin nopeaa tulosta täytyy keksiä jotain muuta. Tällä välin se tyyppi alkaa hymyillä ivallisesti minun naurettaville yrityksilleni saada se hengiltä. Niinpä tuikkaan sitä suoraan siihen hammasrivistöön sillä leipäveitsellä. Olen tätä kirjoittaessani ollut jo tuntitolkulla hereillä, mutta kuulen vieläkin korvissani äänen joka tulee veitsen hinkautumisesta hampaita ja leukaluuta vasten. Tässä kohtaa voitte vapaasti irvistää, niin minäkin. Menee inhotuksen vihlaus minullakin reisiluita pitkin.

Heräsin siihen kun se tyyppi vihdoin kuoli ainakin sadannen lyönnin jälkeen. Kello oli vasta 1:30 niin käänsin kylkeä ja aloin nukkua uudelleen. Nukuinkin sitten kuin vauva valiumilla loppuyön.

Kummallisia filmejä ovat laittaneet ihmisten päihin.

Jääkiekkoa

Ihan kamalan huikeen vaikeeta on seurata yli Atlantin jääkiekon MM-kisoja kun ne tulee kaikki keskellä yötä. *haukotus* Eilen USA:ta vastaan (hyvä Salmela!! tinttaa nenuun vaan!!) ja tänään vastassa Kanada.

Pelotti ennen USA-ottelua, vaan jostain syystä ei niin paljon enää. Voiko yhden joukkueen peliurakka kääntyä puurtamisesta iloiseksi tekemiseksi yhdellä erätauolla? Näköjään voi! Hienoa niin...

Hyvä pojat - näytetään niille!!!

Yhteisöpedagogi (AMK)

Nonni... opinnäytetyö on palautettu ja hyväksytty (se sai nelosen... siis viidestä) *sambaa*

Portfolio - joka muuten on täysin ja tyystin turha kapistus aikuisopiskelijalle - on myös palautettu ja olettaisin hyväksytty... miten voisi ansioluettelosta flopata??

Eli se olis sitten kukkamekkoa ja suvivirttä vailla!!!! Voi taivas että on ihanaa *kirmaa kedolla* ... voi taivas että on valtaisa ponnistus ollut hän.

130 opintopistettä kahdessa opintovuodessa ja valtaisien työtuntien lisäksi. Ihan turha on ikuna kuuna kullanvalkeena enää kenenkään opiskelijan vinkua että "rankkaa on tämä kahden pisteen suoritus ja kaikkee ja sillee...". Sitä ollaan sentään päätoimisesti opiskelijoita!

Saa röyhistää... PERKELE!
*tanssii ketoa näkymättömiin*

Uudistuminen kunniaan

Henkilökohtaisesti tuntuu, että olen uudistumassa jotenkin - uuden tutkinnon häämöttäminen vaikuttaa ihmisen tuntemuksiin omasta itsestään ja mahdollistaa muutoksen. Miksikö sitä oikein haluaisi isona? Tiedä häntä. Joksikin joka tienaa paremmin.

Työpaikalla uudistuu koko ajan. Ammattikorkeakouluja ajetaan opetusnatsi... anteeksi, opetusministeri Sarkomaan toimesta yhteen kuin käärmettä pyssyyn. Se ei aiheuta pelkkiä ilonkiljahduksia minussa eikä kollegoissani. Etuja varmasti on täällä Tampereella, mutta ne ovat yhdistyvän hallinnon puolella. Päitä siis putoilisi mahdollisesti juuri täällä opetuksen tukipalvelujen puolella. Sekös saa miettimään uranvaihtoa, että ehtii alta pois.

Olen mukana oman amkin strategiatyössä laajennetussa johtoryhmässä, ja siellä visioidaan vapautuneesti ja ilman rajoituksia. Villein ajatus olisi hallinnon ja opiskelupalveluiden erottaminen kokonaan opetuksen tuottamisesta. Mitä jos opiskelupalveluiden keskus palvelisi kaikkia korkeakouluja täällä? Hmmm... muitakin malleja on, katsotaan katsotaan.

Opetuksen puolella ollaan rauhallisempia - insinööri kun ei tule opettamaan riskisynnytysten hoitoa kätilöopiskelijoille.... tarkemmin kun ajattelee, niin ehkä pitäisi *heh*. Saadaan sielläkin "tuottavuus" kuntoon. No joka tapauksessa, kysely on tuossa vasemmalla aiheesta, jotta saadaan vähän tietoa siitä missä mennään blogin lukijoiden piirissä. Rohkeasti vain vastaamaan!!

Sitten vielä uudistuu puolue. Tai siis kumpa vaan uudistuisi. Vielä jaksan uskoa siihen, että kun puheenjohtajaehdokkaat lähtevät kunnolla kiertämään tentattavana maakunnissa, niin tulee uusia avauksia siitä, mitä uudistus toisi tullessaan kunkin kandidaatin vetämänä. Kutkuttaa odottaa mitä ne ovat. Katsotaan millainen sosialidemokratia on elossa heinäkuussa!

Vapaa viikonloppu

On ihanaa, kun suo itselleen sellaisen viikonlopun, että ei ole pakko tehdä mitään jos ei tahdo. Vietin lauantaina aikaa katsoen mm. BBC Prime:n ehdottomasti parasta ohjelmaa, eli alkuperäistä Weakest Link -versiota. Sitä tulee oikein kaksi jaksoa aina peräkkäin niin ettei heti harmita kun ensimmäinen loppuu. Muutenkin oli kovin hiihtolomalliset tunnelmat - ei niinkään kelin suhteen, mutta kun tulee hiihtoa Falunista ja lentomäkeä Obersdorffista niin hiihtolomahan silloin on! : )

Kirjoitin juttua JHL:n yhdistyksen lehteen koskien täällä Tampeeella vellovaa ammattikorkeakoulujen yhdistämisestä alkanutta keskustelua. Työryhmä on vasta toisen amk:n osalta todennut, että yhtiöitetään... toimittaja totuuden torvena (tai no ainakin torvena) veti oman johtopäätöksensä siitä, että yhdistyminenhän siinä on sitten edessä. No tietääkseni kahta kun yhteen ängetään, tulisi siinä kuulla molempia, eikö? No eipä ollut siinä vaiheessa kun alettiin uutisoida. Lehdistön vastuuntunto on taas hieman hukassa.... ei uutta Tampereella.

Sitten yksi projekti tällä viikolla on se, että pitäisi saada ihmisiä lukemaan puolueen asiakirjoja ja kommentoimaan niitä. Ensin huudetaan kurkku suorana, että pitää päättää asioista laajemmalla pohjalla ja demokraattisesti. Kun se demokratia kuitenkin edellyttäisi kymmenien sivujen tekstien lukemista ja osallistumista keskusteluun Reilu Suomi -foorumissa, niin johan alkaa valitus.

Ei ole helppoa vaikuttaa - oikeuksien kanssa kun tulee niitä velvollisuuksia.

Pitkällä vuotta 2008

Ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu, ja minun bloggaukseni on ollut ihan jäissä! Hyi Piri!

Täällä sitä kuitenkin ollaan, huimaavin pistein ruotsin kielikokeesta läpi ja nyt mennään kohti opinnäytetyön esitystä. Sekin syntyi aika luonnostaan - olen ilmeisesti aiheen kanssa aika sinut. Alkaa tuntua siltä, että se valmistuu sittenkin!! *pikkutanssi*

Puoluekokoukseenkin tunkesin ehdolle. Haluan olla vaikuttamassa siihen mistä meidän liikkeessä on perimmiltään kyse ja mitä ja ketä me olemme. Puheenjohtajavalinta vilkkuu lehdistössä niinkuin se olisi ainoa asia jota siellä käsitellään, mutta sehän on vain kasvot. Kunnallisvaalivuonna meillä on ihan muita kasvoja, joilla mennään kohti päätähuimaavaa vaalivoittoa. Siksi olenkin iloinen, että kunnalistoimikunnankin kasvot ovat uudet ja raikkaat.

Mitäs muuta - no tässä ne tärkeimmät. Elämässä ei oikein ehdi tapahtua kun on aina joku essee, jota pitää kirjoittaa tai kirja jota pitää tankata. Plääh. Ammattikorkeakoulut ovat tajunneet tämän idean täysin oikein. Kolme vuotta AINAKIN pitää ihmisen levätä töissä ennenkun lähtee hakemaan jatkotutkintoa!!

Sähellyksen Saturday

Nyt meni taas oikein tyylipuhtaasti perseelleen piirin valinnat lauantain koko päivän maratoonikokouksessa. Eräs entinen kunnallistoimikuntalainen oli jostain jumalan syystä päätellyt itse pienessä päässään, että ilman häntä istuvana tietysti täysin toimintakyvytön kunnallistoimikunta ei olisi varautunut piriin puheenjohtajistoon esittämään vpj:tä, jos ehdokkaamme ei tulisikaan valittua pj:ksi.

Kuitenkin (luonnollisesti, perkele) olimme nimenomaisesti katsoneet, että miten saamme maksimoitua nuorten ja naisten saamat paikat ja olimme oikein ylpeitä siitä, että minua vpj:ksi ehdottamalla saimme myös toisen fiksun nuoren naisen mahtumaan piirihallitukseen. Väistyvä vpj piti oikein hyvän puheen siitä, miten kun hän ei ole enää käytettävissä piirin vpj:ksi niin että "älkää tuomitko sitä toista saman sukunimen omaavaa kun nimen näätte myöhemmin kokouksessa, hän ei ole lapseni..." tyyppisesti. No vähän kulmakarvoja kohottui, kun koskaan ei esitystä sitten tullutkaan kyseisen henkilön osalta. Tämän käänteen vuoksi kun hän ei nyt sitten mahtunutkaan koko hallitukseen!

No uusi vpj 2008-2009 sitten valittiin (ja se en ole minä) ja olimme hieman äimän käkenä, koska voittanut ehdokas ei ollut paikalla. Tämä siksi, että hän itse luuli ettei häntä tarvittukaan, kun ei oltu palattu asiaan, kuten oli luvattu siinä tapauksessa että häntä tarvitaan. Hän ei siis ilmaantunut, kun oli siinä uskossa, että oli ehdokas muualta... niinkuin olikin!!!! Kesken kokouksen sain sitten tekstaria, että sorisorisori, hän ei tiennyt minun olevan ehdokkaana vaan että hänelle oli soitettu edellisenä iltana ( ! ! ! ) ja kyselty alustavasti halukkuutta, koska kyseinen koko sählingin masinoinut valopää oli siinä käsityksessä, että ketään ei ole ehdottaa. Ei kuitenkaan ollut kysynyt esim. kunnallisjärjestön puheenjohtajalta, joka oli taas aivan äimänä kun tämä sattui ja luonnollisesti koki pienen arvovaltatappion kun hänen viemänsä ehdotuksen piti tietysti olla koko kunnallistoimikunnan. Noloa siis kaikenkaikkiaan valitulle, ei-valitulle, esittäjille ja kokousedustajille. Marvelous!!

Un-fucking-believable. Motivaatio tähän amatöörimäiseen sähellykseen ja muutenkin koko hapatukseen alkaa olla mennyt. Pitäisiköhän sitä kieltäytyä tänään tehtävistä valinnoista kokonaan. Pitäkööt tunkkinsa!

Aselakeja, tehy-lakeja ja muita pakkolakeja

Maailmassa on virhe. Jos 18-vuotiaan pojan on mahdotonta löytää mitään muuta ratkaisua, kuin ampua ystäviään ja mahdollisia avun tarjoajia, niin sitten on jossain menty pieleen. Ymmärrän alkuajatuksen siitä, että inhimillisyys on kokenut inflaation ja jotakin on pielessä tässä yhteiskunnassa, mutta keksin varmasti paremman ratkaisun saavuttaakseni lopputulemani. No, minä en luulekaan olevani kaikkivoipa elämästä ja kuolemasta päättäjä...

Minusta on mielenkiintoista, miten eri tavoin ihmiset suhtautuivat tällaiseen. Tapahtunut synnyttää yhteisöllisyyttä toki ja kynttilöitä sytytetään. Sitten on osa ihmisiä, jotka eivät halua kuulla asiasta mitään mistään ja he turhautuvat kun sitä tulee joka tuutista. Sitten on sellaisia, joiden on pakko saada kaikki informaatio (eikä välttämättä sosiaalipornomielessä) jotta voivat käsitellä asian ja jättää sen taakseen. Ja oman tunteensa voimakkuuden tunnistaa vasta, kun joku kritisoi sinun tai jonkun muun tapaa käsitellä asiaa. Kukin kuitenkin käsitelköön asian omalla tavallaan - pääasia, että tästä pästään ohi ja yli.

Jos ei muuta, niin nyt ainakin keskustellaan siitä pitääkö ihmisillä olla niitä aseita kotona ja kuka niitä saa. Metsästysharrastus on mielestäni täysin hyväksyttävä ja kuuluu olennaisesti meidän suomalaiseen kansanperinteeseen. Mutta että se, ettei vielä ole jäänyt kiinni mistään tai kajahtanut totaalisesti, ei saa riittää aseen hankinnan seulan läpäisemiseen.

En ole nyt ihan valmiiksi ajatellut asiaa (eli älkää nyt soittako Karpolle, YLE:n ohjelmapäivystykseen tai edes minulle haukkuaksenne), mutta eikö voisi olla niin että kun liityt metsästysseuraan tai ampumaseuraan, niin silloin on perusteltua olla ase ja sitä säilytetään siellä seuran tilassa? Tiedän, että se aiheuttaa varmasti kustannuksia seuroille, mutta eiköhän sitä investoida tiloihin jne. muutenkin ja harrastusmaksut ne vaan nousevat muuallakin, joten se siitä. Jotain tähän on kuitenkin keksittävä.

No sitten tähän Tehy:n työtaisteluun (joka ei perkele ole lakko, hyvät porvaritampiot) johon ei toivottavasti jouduta ensi viikolla. Katsoin aamutelkkarista tänään, kun koko yön kinanneet umpiväsyneet kansanedustajat meinasivat toisensa listiä live-lähetyksessä. Kansanhuvia parhaimmillaan. Kaikki hakevat nyt sitä rajaa, missä alkaa ihmishenkiä mennä, mutta siihen asti ei kinan koskaan pitäisi mennä. Rahaa on niin, ettei valtio kollektiiviselle paskalleen taivu, mutta ei niin mitenkään voida sitä antaa kunnille.

Itse satun asumaan sellaisessa kunnassa, joka ei ihan kurapaskalla ole, mutta moni ystäväni asuu... kunnan veroäyriksi 34% ?

Megasankaruutta

Viime perjantaina minusta jostain kumman syystä tuntui siltä, että kirjoittaminen ei ehkä olisi mahdotonta... olipa kummallinen kutina. Siitä rohkaistuna käytin koko viikonlopun ahkeraakin ahkerampaan kirjoittamiseen. Sain aikaiseksi työoppimisraportin, projektiraportin, opinnäytetyön tutkimus- ja kehityssuunnitelman sekä kyselykaavakkeen luonnoksen jotta saan projektin käyntiin. Olin siis ihan hervottoman tehokas ja en itsekään oikein sitä käsitä, miten tämän kaiken sain aikaiseksi.

Katselin sitä tekstin määrää maanantaina kun laitoin niitä palautellen opettajille. Tuoko määrä asiaa tuli minusta tuli pihalle... ja vielä jotenkin järjellisesti. Ei se helppoa ollut kuitenkaan, koska olin "kypsytellyt" tätä ainakin kesästä saakka. Vannoin itselleni, että ennenkuin on lumi maassa........ ja pidin lupaukseni.

No, ei pidä ylpistymän ihmisen, koska perjantaiksi pitää jo valmistella artikkeliesittelyä in English aiheesta vapaahtoiset työmarkkinoilla, näkökulmana työsopimukselliset asiat ja vapaaehtoistyöntekijän asema.... BLAH!

Mennäänkö yhelle?

Tänä aamuna mietin, onko ihmiskunnassa kukaan koskaan "mennyt yhelle" mihinkään? Ei sellaista ole olemassa!!!

Nyt siis huolestuneille lukijoille kerrottakoon, että olen minä siis toki mennyt istumaan ja tullut juoneeksi vain yhden. Se on ihan eri asia!! Yleensä se johtuu siitä, että paikalla ei ole ketään tuttua (tai ainakaan kiinnostavaa tuttua) enkä ole kokenut pelkän alkoholin kiskomista mitenkään päin mielekkääksi.

Mutta aina silloin kun menen tietoisesti "yhelle" niin ei se mene niin, vaan juuri siellä on säkenöivä keskustelu menossa kardaaniakseleista, venäläisestä palvelukulttuurista tai sarkahousuista.... ja sitten se onkin neljä kaljaa ja aamulla on tunkkainen olo.

Mutta jos päättäisikin mennä juomaan vaikkapa 12,7 kaljaa joka kerta, toisinaan se vaan jäisi yhteen tai kahteen? Taktiikkana se voisi toimia.

Testing testing....

Digipofoilua

Taas koulussa ja digitaalisen portfolion tekeminen on aiheena. Se vaan on mahdottoman hankalaa, kun en halua tehdä sitä sillä ohjelmalla jota täällä tuputetaan. Se on syvältä. Siis mariaanien-hauta-syvältä.

Digitaalisen portfolion tekeminen muutenkin on aika kummallista, kun siis teki sen portfolionsa millä hemmetin vehkeellä hyvänsä niin tänä päivänä se varmaan on elektronisessa muodossa ja liitettävissä kotisivuille tms. niinkuin ne perustelevat tätä versiota. En käsitä.

Siihen on olemassa malli, ja määrätyt välilehdet. Siihen on aikataulu. Siihen on siis kaikki olemassa - miksi siihen pitää sorkkia millä sen haluaa tehdä!?!?!??! Vaikka sen tekisi muovailuvahasta, niin sillä ei pitäisi olla mitään väliä. Voihan vinetto.

Koulu on tai ei ole?

Viime perjantaina oikein näin vaivaa ja otin vuosilomaa keskittyäkseni vapaastivalittaviin opintoihini, joita piti olla koko päivä. No aamulla vääntäydyin kilon kappaleina meidän sosiaalialan yksikköön... anteeksi, toimipisteeseen. Siellä olin kaikessa rauhassa näpertämässä kahvin kanssa Facebookia (joka muuten on paras keksintö sitten pyörän!) ja satun katsomaan sähköpostiani samalla....

Eikös siellä ole ilmoitus, että koko päivä on peruttu kun opettaja on sairas. Viesti oli tullut meille saman päivän aamuna sähköpostiin klo 6:50 joten sen saamisen kanssa oli vähän niin ja näin. Eli siis muutamahan meitä sitten pyri siellä koululla ja koki suurta turhautumista. Voi kun olisi tiennyt, että saa nukkua!! *itkupotkuraivari*

Opettajaa ymmärrän ihan täysin, raukka parka oli viimeiseen asti odottanut toipuvansa ja levännyt ja vielä kipeänäkin aamusta noussut laittamaan koko luentomateriaalin jne. meidän sähköiseen opiskeluympäristöön. Voi sitä pientä. Mutta silti - olisin voinut olla kotona vällyjen välissä!!!

No siitä sitten kun tokenin ja kävin siskon kanssa lounaalla, niin tajusin, että siis minullehan oli siunaantunut ylimääräinen vapaa !!! *sambaa* *tico tico* Koska olin luvannut itselleni työskennellä työoppimisraporttini ja projektiraporttini kanssa vasta lauantaina / sunnuntaina, oli sen pariin liian aikaisin lähteminen mahdotonta. Olihan asiasta sovittu ja mielestäni tässä pitää pitää yhdet puheet!!

Siispä päästin itseni karkaamaan baariin. Olipa ihanaa olla vuosilomapäivänä keskellä kirkasta päivää baarissa ihanassa omassa rauhassa. Hih. Otin sitten pitkän kaavan mukaan ja siihen sisältyi ystäviä ja karaokea ja kaikkea. Olipas kivaa!! Hip hip!

New motto

You are not your job.
You are not the money in your bank account.
You are not the car you drive.
You are not how much money is in your wallet.
You are not your fucking khakis.
You are the all-singing, all-dancing crap of the world.
- Tyler Durden

Miten on ihmiset erilaisia

Olen taas koulussa ja oi miten kiihkeitä ryhmädynaamisia asioita saikaan aikaan se, että meidän ryhmään tällättiin kylkeen toinen ryhmä, jossa on ihan vieraita ihmisiä!! Oli riemastuttavaa seurata miten se vaikutti hyvässä ja pahassa. Kaikkihan tietysti alkaa sitä kun mennään istumaan ja mihin ja kenen viereen. Ensin olin hakemassa paikkaa oven vierestä praktisista syistä, mutta kun kaikki muut omasta ryhmästäni olivat toisella puolen luokkaa, niin paikan vaihto oli tehtävä heti paikalla! Yleensä naureskelen ihmisille, jotka vaativat päästä kaverin viereen.

Tähän vahvaan ryhmäytymiseen varmaan vaikutti se, että oltiin pitkästä aikaa taas kesätauon jälkeen yhdessä ihmisten kanssa, joita oli ollut oikein ikävä. Osa oli sitä, että meistä vaan on tullut todella hyviä opiskelutovereita, joidenkin kanssa jopa ystäviä. Sen huomasi kun pari päivää ennen tänne koululle tuloa oikein piti pidellä itseään, ettei soita joillekin heistä etukäteen. Toisten kohdalla honeymoon on todellakin ohi ja vuoden aikana toistuneet asiat taas saavat raivon valtaan.

Ihanaa kuitenkin olla täällä taas, vaikka olenkin aivan ampumispisteessä ensimmäisen (siis ELÄMÄNI ensimmäisen) kokonaisen päivän ruotsin kielen opiskelun jälkeen. En halua nähdä yhtään partisiipin perfektiä enää tänä iltana *yök*

Palataan taas, kommentoin palkankorotuksia ensi viikolla... sopimus kun kuulemma on tullut sillä aikaa kun olemme viruneet täällä.

PS. Opiston digiaika ei ole vielä huoneissa alkanut, joten menen tappelemaan aulan ainoan telkkarin kaukosäätimestä.

Opiskelua ja töitä

Viikonlopun opinnoissa oli rajattoman hillittömän hauskaa. Satuimme olemaan Kiljavalla samaan aikaan kuin SAK:n henkilöstö oli siellä kehittämispäivillään ja iltaohjelma oli sen mukaista. Emme siis olleet samaa porukkaa, mutta porukan hyvästä tuulesta kertoi se, että opiskelijarukat eivät jääneet ilman boolia saati sitten ilman palkintoja illan musavisassa!! Meidät siis otettiin ihan ilman sarvia ja hampaita mukaan ilonpitoon ja senkös aamulla päänsärystä huomasi... *nnnh*

YouTube ei tule hyötymään Sepon kuvaamasta SAK-johtajien miesvoimistelusta, mutta voi kuinka verkkokalvoilta saisi sen painitrikoon pois.... *hieroo silmiä* En ole nauranut ihan niin kovasti paljon pitkiin aikoihin. Sattui sekä kylkiin että poskiin. Ja siihen missä muilla on vyötärö.

Opinnoissa on ehkä edetty, kun opinnäytetyö olisi nyt hyväksytetty (hopsari sanoi "mutta tuohan on loistavaa") ja sitä pitäisi alkaa sitten väsäämään saman tien. Vapaasti valittavat on sovittu ja osin suoritettukin ja silleen. Vielä tämän talven kun rypistää suuntautumisopintoja niin eiköhän se siitä!! Palataan taas...

Valintoja valintoja

Olen hieman hämmentynyt kokouksesta, johon olen menossa tunnin päästä. Siellä on ensimmäistä kertaa tilanne, jossa olen mukana porukassa joka päättää ihmisen tulevaisuudesta työpaikan muodossa. Ihan oikean nuoren lainaa ottaneen, perheen perustaneen tai muutenkin tavallisen ihmisen tulevaisuudesta.... Sitä pitäisi suhtautua asiaan varmaan vakavuudella - pitäisiköhän pyytää laulamaan kaikki piirin maakuntalaulut vai nimeämään kaikki maakuntakukat piirin alueelta?? *hih*

Yksi huolikin asiassa saattaa olla - olen kuullut huhuja asiaan liittyvästä menettelystä, ja olen saamieni tietojen mukaan hieman eri mieltä siitä meneekö valinta viimeksi päättämämme menettelyn mukaan vai jotenkin aivan muulla lailla. No katsotaan.... En vielä avaudu sen enempää, vaan palaan siihen kunhan valinta on tehty.

Aikuisena pitää niin kovasti keskittyä. Jos voisi vaan joskus mennä ja olla vaan ja sitten tulisi joku aikuisempi ja kertoisi, että "nyt syömään", tai "nyt kumisaappaat jalkaan ja kavereiden kanssa ulos" tai jotain.... haluaa takaisin lapseksi.

Paluu arkeen

Hienoa, että kolme päivää töiden aloittamisen jälkeen olen aivan hirttäytymisen partaalla. No, ei sentään, mutta pahemmin ei olisi töihin palaaminen alkaa. Sunnuntaina saavuin diabetesliiton leiriltä (jossa siis olin taaskin kerätäkseni opintopisteitä) ja olin tietysti aivan naatti, koska olin juossut kolmatta päivää 9-13 vuotiaiden lasten perässä...

....ja juuri kun on maannut vaan paikallaan ja katsonut formulat ja sitten ajatellut orientoitua maanantaihin ja töihin menoon - poksahtaa ihmiseltä pesukone!!! *hyppii hattunsa päällä* Siinä sitten käsin viruttelin koneellista pyykkiä ja kyynelehdin kylpyhuoneessa. Että tämä tästä vielä puuttui!

No eihän sellaista masiinaa ole tietenkään kenelläkään varaa ostaa tuosta vain ja kun pesukoneet yleensä ilmoittelevat aika vähän ennen lopullista poksahdusta, olin vähän aikaa lamaantuneena, kun tajusin kuinka monen sadan paukku se nyt sitten on... *kylmä hiki*

Yhden yön kun sai nukuttua ja pää oli taas palannut normaaleihin mittoihinsa sekä älyllisesti että kireydeltään, aloin tarkastella asiaa rationaalisesti. Kyllä kai tästä selvitään. Isä soitti muutaman puhelun ja setvi asiaa, kun itse ei ekana työpäivänä tietenkään ehdi.... ja kone tulee perjantaina. Maksaa ei tarvitse mitään vielä pariin kuukauteen, eli eiköhän nekin hynät jostain nipistetä.

Tästä saatetaan sittenkin selvitä...

Smoking ban

As you reading abroad may already know, Finland passed a law which bans smoking indoors in restaurants, bars and pubs, from June 1st onwards. Damn. It's pretty clever to ease the law in when it's +25 degrees and the sun is shining and you can sit outside but it'll get interesting in December with -25 degrees and in the dark! I'm not a capitalist, but at this point I would have rather given each place the right to decide whether they allow smoking in their establishment or not. This would have at least given people an option. An illusion of democracy....

The law was justified by saying that the workers have a right to clean air. Of course they do! I'm not saying that people working in restaurants and bars should be forced to breathe smoke day in and day out, but they did choose the profession, so it couldn't have been THAT much af a surprise, huh!? Just a few years back the bars and pubs whent through a hellish remodeling to reduce smoke in the working area of staff in these places, and now they are left paying for it, after the new law made all this equipment unnecessary. Insane.

Small "quaint" pubs will fall flat on their faces, because they are still paying for the remodeling a few years back, now their clientele will start brewing their own stuff at home and the few that still come to the pub will smoke outside to the horror of people living above, passing by or anything. They will be evicted from their locations by October and that will be the end of it all.

I hate this kind of state-control. I should be able to ruin my life how ever I see fit.
F*!K

Tupakkalaista

Täällä Helsingissä muuten huomaa sen tupakkalain voimaantulon kun täällä ei tiedä mihin menee. Onhan se Tampereella helppo jos käy pääsääntöisesti niissä kolmessa baarissa joilla on se jatkoaika, mutta täällä on aina oltava terassilla (joka on kyllä heinäkuussa helpompaa kuin jouluna) tai sitten käytävä ovella röökaamassa. Perkele!

Olisipa unohdettu koko naurettava tupakointikielto, kun siitä on tullut näin valtaisa poru ja kikkailu porsaanrei’illä jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Olisi rehellisesti vain perustettu savullisia ja savuttomia baareja. Asiakkaat ja markkinatalous sitten olisivat katsoneet miten maailma makaa. En ole missään nimessä sitä mieltä, että ravintolahenkilökunnan pitää altistua savulle (jos he eivät niin halua), mutta pitääkö Suomesta tappaa pikkukuppilaperinne mahdottomilla määräyksillä? Ravintola-alalle hakeutuneelle henkilölle ei voi tulla yllätyksenä se, että on meluista, savuista ja mahdollisesti humalaisia asiakkaita.

Pikkukuppilan omistajan huolena on tästä lähtien se, että mikäli asiakkaita ylipäätään enää on, niin koko asiakaskunta ramppaa ulkona laseineen (ja antaa juomia alaikäisille?) ja sauhuttaa suoraan sisään yläkerran naapurin ikkunasta (häätö uhkaa kun vuokralla ollaan kumminkin?) eikä kävelytie riitä jonkun hienostorouvan puudelille, kun siinä on pino syrjäytyneitä. Katoavaa kansanperinnettä ovat ne paikat, sanokaa minun sanoneen. Ja se on sääli.