Joulu on ihan kohta, ja se on sekä mukavaa että ihan kamalaa. Yhtään lahjaa en ole ostanut, eikä niitä nyt aikuiset oikein kaipaakaan. Joillekin kuitenkin on ihan kiva ostaa sellainen "thought about you"-juttu... sellainen, josta tulee lähinnä hyvä mieli. EN kuitenkaan viitsisi kilon paloinakaan lähteä sinne kaupoille - siellä on huutavia kuumiin haalareihin puettuja pentuja joka nurkassa. Sitten siellä on kamalat jonot, ja jos jollakulla ei ollut vielä tukalaa... niin soitetaan toki Richard Claydermannia niiden korvat täyteen. Aaaaarrrrgghhh!!!
Sitten sitä kaverijuttua taasen, kun huomaa oikein jaksavansa ja olevansa oikein kiinnostunut niitten asioista... siis sillai oikeesti että ihan on. Sinin synttäreitä täytyy mennä juhlimaan ennen joulua eli pääsee taas reissuun. Niin ja sen kanssa voi kanssa lähteä ystävänpäivänä DAY-risteilylle. Miksei vois!!! *sambaa* *ticotico* Pääseepähän tarkistamaan Baltic Princessin (vaikka Tallink onkin ihan syvältä *buuuuuuu*)!!
Kaikkea muutakin olisi, mutta ei nyt kaikkea kerralla... halkeatte jos tulee makeaa mahan täydeltä! *hih*
7.11.08
Pieni pää, ei ihme
No ei se nyt niin pieni se pää ole, mutta pienestä menee sekaisin kyllä. Pitkästä aikaa kun tuttu ihminen toivottaa huomenta, niin se tuntuu kivalta. Menee sellainen pikku lepatus päästä varpaisiin, vaikka on ihan aikuinen....
... mutta kuitenkin sen verran aina Nasu : )
... mutta kuitenkin sen verran aina Nasu : )
4.11.08
Hyvän mielen aiheutus
Hyvin pienestä asiasta voi tulla loputtoman onnelliseksi kun on tällainen yksinkertainen henkilö. Ystäväni Veera soitti sunnuntaina ja kysyi, että voidaanko me olla sellaisia ihmisiä, jotka menee ystävättärensä kanssa ulkomaanmatkalle. Sanoin että voidaan. Olimme molemmat miettineet pitkän aikaa, että ketä ne ovat ne ihmiset jotka menevät niiden ystävättäriensä kanssa matkoille. *hih* Se pyysi minua... *hih*
Me menemme nyt sitten keväällä Bukarestiin. Että kun se oli sellainen paikka, jossa kumpikaan meistä ei ole käynyt ja se muuttuu koko ajan länsimaisemmaksi, niin pitää mennä viimeiset itäblokin rippeet sinne ihmettelemään. Sitä paitsi siellä on niin halpaa, että oikein etukäteen hävettää.
Luulen myös, että eivät ole ihan terävimmässä kehityksessä tupakkalainsäädännön kanssa, niin ei tarvitse sen kanssa tuskailla. Ihanaa! Kevät kukkaan ja kohti Tonavan rantoja.... *wiiiiiiiiiii*
Me menemme nyt sitten keväällä Bukarestiin. Että kun se oli sellainen paikka, jossa kumpikaan meistä ei ole käynyt ja se muuttuu koko ajan länsimaisemmaksi, niin pitää mennä viimeiset itäblokin rippeet sinne ihmettelemään. Sitä paitsi siellä on niin halpaa, että oikein etukäteen hävettää.
Luulen myös, että eivät ole ihan terävimmässä kehityksessä tupakkalainsäädännön kanssa, niin ei tarvitse sen kanssa tuskailla. Ihanaa! Kevät kukkaan ja kohti Tonavan rantoja.... *wiiiiiiiiiii*
3.11.08
Mökkihöperön pöperöt
Oltiin kavereiden kanssa mökillä viikonloppu - olivat vuokranneet PAM:n paikallisen osaston "Kurttu" nimisen mökin ja ihan kahdellakympillä sai siellä riekkua ja tuulettaa ajatuksiaan. Aika uskaliasta lähteä koko viikonlopuksi ventovieraiden ihmisten kanssa, sanovat jotkut. PAH, sanon minä. Miten sitä nyt ei muka tulisi aikuisten ihmisten kanssa toimeen....
Tunsin mökkiporukasta tasan Helin, joka on yksi sydämellisimmistä eukoista joita maa päällään kantaa. Ajattelin, että jos Heli ne tuntee niin ei voi kovasti mennä metsään. No, kaikki kuusi naismerkkistä henkilöä olivatkin eriasteisen loistavia... Sarpalle erityismaininta - olet mainio tapaus ja onni oli sinut tavata! Naurettiin, piereskeltiin ja parannettiin maailmaa. Olipa rentouttava viikonloppu!
Miesmerkkinen otus taasen joka sinne oli raahattu (ei saaliiksi, oli jo yhden osallistujan puoliso) oli melkoinen loppasuu. Sitä itse kun sai juuri ja juuri aamulla kahvikupin eteen niin tämä oli jo juonut itsensä käsittämättömään känniin.... yksin.... autossa!!!!
No, sen nyt tiesi ettei siitä mitään tule. En katsele sellaista örvellystä täällä kaupungissakaan niin ei tule mitään tuolla korvessa. Aloin kiertää torppaa niin että kontaktin määrä minimoitiin. Aina välissä vähintään pirtin pöytä jonka yli ei ylety. Että voi olla vastenmielistä. Ruoka valuu pitkin suupieliä ja ajatus kulkee lähes yhtä juoksevasti kuin jäätynyt viili. Onneksi se nukkui suurimman osan ajasta kun me olimme hereillä. Ja toisinpäin.
Kaikenkaikkiaan jees, juomat ja ruuat riittivät (lue = niillä olisi elänyt jalkapallojoukkue kuukauden) ja Alias on edelleen kaikkien pelien aatelia. Kesällä sitten uudemman kerran : )
Tunsin mökkiporukasta tasan Helin, joka on yksi sydämellisimmistä eukoista joita maa päällään kantaa. Ajattelin, että jos Heli ne tuntee niin ei voi kovasti mennä metsään. No, kaikki kuusi naismerkkistä henkilöä olivatkin eriasteisen loistavia... Sarpalle erityismaininta - olet mainio tapaus ja onni oli sinut tavata! Naurettiin, piereskeltiin ja parannettiin maailmaa. Olipa rentouttava viikonloppu!
Miesmerkkinen otus taasen joka sinne oli raahattu (ei saaliiksi, oli jo yhden osallistujan puoliso) oli melkoinen loppasuu. Sitä itse kun sai juuri ja juuri aamulla kahvikupin eteen niin tämä oli jo juonut itsensä käsittämättömään känniin.... yksin.... autossa!!!!
No, sen nyt tiesi ettei siitä mitään tule. En katsele sellaista örvellystä täällä kaupungissakaan niin ei tule mitään tuolla korvessa. Aloin kiertää torppaa niin että kontaktin määrä minimoitiin. Aina välissä vähintään pirtin pöytä jonka yli ei ylety. Että voi olla vastenmielistä. Ruoka valuu pitkin suupieliä ja ajatus kulkee lähes yhtä juoksevasti kuin jäätynyt viili. Onneksi se nukkui suurimman osan ajasta kun me olimme hereillä. Ja toisinpäin.
Kaikenkaikkiaan jees, juomat ja ruuat riittivät (lue = niillä olisi elänyt jalkapallojoukkue kuukauden) ja Alias on edelleen kaikkien pelien aatelia. Kesällä sitten uudemman kerran : )
29.10.08
Kuusi syytä miksi kusi... ja pari hihkumisen aihetta!
1. Meidän väki - ne "syvät rivit" - ei ole netissä... vihreiden ja kokkareiden on enempi. Turha mainostaa webbisivuja jos ne ovat hirveitä. Kirjoittakaa vaikka blogia, tämä on (kuten todistan itse) naurettavan helppoa. Kouluttakaa ne joiden pitää osata. Unohtakaa ne, jotka eivät siihen pysty.
2. Me ei itsekään tiedetä ketä on työväki, ja miten sen etuja voisi ajaa... ja mitä ne ovat? Meidän pitäisi keskittyä yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja sosiaalisen tasa-arvon edistämiseen. Siinä riittää sarkaa kyllä - trust me! Tarvitseeko odottaa, että meilläkin karkotetaan ulkomaalaistaustaisia ja rangaistaan työttömiä, vai voitaisiinko jo tajuta mitä on oikeistopolitiikka?
3. Meidän puheenjohtaja käytti hyvää katsoja-aikaa oman uskontonsa ruotimiseen... miksi? "Human interest" on hyvä, uskonto ei vaan sovi aiheeksi! Olisi todennut sen olevan henkilökohtainen asia, myös hänen kohdallaan. Olisi puhunut siitä, miten kirkko joutuu tekemään sosiaalitoimen töitä, kun ei rahat riitä. Olisi puhunut asiaa!! I have a dream... yeah, right!
4. Meidän paikallisen kampanja-auton ympärille ei uskallettu / hoksattu rakentaa valtaisaa häppenigkiä joka kerta kun se pysähtyi. Hengailulla ja piparilla (sillä perinteisellä piparilla) ei saa enää porukkaa tulemaan. Missä on meidän puolueen kitaristit ja hanuristit... tai vaikka beatboxarit ja miimikot, sama se mulle!
5. Tässä kaupungissa jyllää pormestari (lue = sen hovi) ja asioita vieritetään ylhäältä alaspäin. Valitettavasti monet hankalat asiat kulkevat meidän apulaispormestarin kautta, jolloin hän vapaaehtoisesti kantaa vaaleissa siitä vastuuta eikä tajua syyttää myös ylöspäin. Rankasti. Tippuuhan sillä - pitäisi se tyhmemmänkin tajuta.
6. Aamulehti on hieno kapistus. Saamme maksaa isolla rahalla sinne ilmoituksia, mutta toimitus mainostaa kokoomusta ja muuta ryhmää ihan ilmaiseksi etusivulta takasivulle.
I H A N J O K A P Ä I V Ä !
Onneksi kaupunkilaiset äänestivät niin rumasti istuvaa kokkaria (2428 ääntä) vastaan ja
päättivät Hannan (4401 ääntä) olevan parasta pormestarimateriaalia! Toivotaan, että myös porvarit kunnioittavat kansan tahtoa (as if...)
2. Me ei itsekään tiedetä ketä on työväki, ja miten sen etuja voisi ajaa... ja mitä ne ovat? Meidän pitäisi keskittyä yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja sosiaalisen tasa-arvon edistämiseen. Siinä riittää sarkaa kyllä - trust me! Tarvitseeko odottaa, että meilläkin karkotetaan ulkomaalaistaustaisia ja rangaistaan työttömiä, vai voitaisiinko jo tajuta mitä on oikeistopolitiikka?
3. Meidän puheenjohtaja käytti hyvää katsoja-aikaa oman uskontonsa ruotimiseen... miksi? "Human interest" on hyvä, uskonto ei vaan sovi aiheeksi! Olisi todennut sen olevan henkilökohtainen asia, myös hänen kohdallaan. Olisi puhunut siitä, miten kirkko joutuu tekemään sosiaalitoimen töitä, kun ei rahat riitä. Olisi puhunut asiaa!! I have a dream... yeah, right!
4. Meidän paikallisen kampanja-auton ympärille ei uskallettu / hoksattu rakentaa valtaisaa häppenigkiä joka kerta kun se pysähtyi. Hengailulla ja piparilla (sillä perinteisellä piparilla) ei saa enää porukkaa tulemaan. Missä on meidän puolueen kitaristit ja hanuristit... tai vaikka beatboxarit ja miimikot, sama se mulle!
5. Tässä kaupungissa jyllää pormestari (lue = sen hovi) ja asioita vieritetään ylhäältä alaspäin. Valitettavasti monet hankalat asiat kulkevat meidän apulaispormestarin kautta, jolloin hän vapaaehtoisesti kantaa vaaleissa siitä vastuuta eikä tajua syyttää myös ylöspäin. Rankasti. Tippuuhan sillä - pitäisi se tyhmemmänkin tajuta.
6. Aamulehti on hieno kapistus. Saamme maksaa isolla rahalla sinne ilmoituksia, mutta toimitus mainostaa kokoomusta ja muuta ryhmää ihan ilmaiseksi etusivulta takasivulle.
I H A N J O K A P Ä I V Ä !
Onneksi kaupunkilaiset äänestivät niin rumasti istuvaa kokkaria (2428 ääntä) vastaan ja
päättivät Hannan (4401 ääntä) olevan parasta pormestarimateriaalia! Toivotaan, että myös porvarit kunnioittavat kansan tahtoa (as if...)
24.10.08
Vaalikuume
Jaa, no... sanoako sitä kuumeeksi - lähinnä sellainen inhottava ihottuma. Kivasti kuitenkin kutkuttaa eri lailla nyt kun en ole ehdokkaana. Olen toki tukenut ehdokkaitamme, puhunut suu vaahdossa turuilla ja toreilla ja työmaallakin pitänyt omalta osaltani yllä kansalaiskeskustelua. Niin sitä tietysti pitääkin.
Facebook on pysynyt itse asiassa tolkun rajoissa näiden vaalien aikana - olisin olettanut kovastikin enemmän pommitusta randomisti kohti kaikkia kavereita. Olen kuitenkin saanut hyvin asiallista viestiä oman vaalipiirini ehdokkailta. Tapahtumakutsut ja omille sivuille laitettu materiaali on mielestäni löytänyt hyvin paikkansa ja netti on toiminut niinkuin se on rakennettu - lukijan ehdoilla.
Saas nähdä kuinka käy - on hyvä merkki, että ennakkoon on käyty enemmän äänestämässä kuin viimeksi. On huono enne, että sunnuntaiksi on luvattu myrskyä. On hyvä merkki, että meidän Jutta on näyttänyt vähemmän "kuulkaas-nyt-tyhmät-vastustaja-pienoiset" alentuvalta paskalta kuin päävastustajansa. On huono asia, että pääväittelyiden vetäjät ovat suomineet SDP:tä niinkin suorasti kuin ovat. Pisimmälle asian vei eilen YLE:n vaaliväittely, jossa epäselvyyden välttämiseksi jaettiin kaikille heti kättelyssä Kokoomuksen "työ"rukkaset..... HERRA MUN VERENI!
Olen äänestänyt jo ja loputkin kansalaisvelvollisuudesta hoituu palvelemalla isänmaata ja kansaa vaalilautakunnassa. Toivottavasti te muut hoidatte homman myös omalta osaltanne kotiin!
Facebook on pysynyt itse asiassa tolkun rajoissa näiden vaalien aikana - olisin olettanut kovastikin enemmän pommitusta randomisti kohti kaikkia kavereita. Olen kuitenkin saanut hyvin asiallista viestiä oman vaalipiirini ehdokkailta. Tapahtumakutsut ja omille sivuille laitettu materiaali on mielestäni löytänyt hyvin paikkansa ja netti on toiminut niinkuin se on rakennettu - lukijan ehdoilla.
Saas nähdä kuinka käy - on hyvä merkki, että ennakkoon on käyty enemmän äänestämässä kuin viimeksi. On huono enne, että sunnuntaiksi on luvattu myrskyä. On hyvä merkki, että meidän Jutta on näyttänyt vähemmän "kuulkaas-nyt-tyhmät-vastustaja-pienoiset" alentuvalta paskalta kuin päävastustajansa. On huono asia, että pääväittelyiden vetäjät ovat suomineet SDP:tä niinkin suorasti kuin ovat. Pisimmälle asian vei eilen YLE:n vaaliväittely, jossa epäselvyyden välttämiseksi jaettiin kaikille heti kättelyssä Kokoomuksen "työ"rukkaset..... HERRA MUN VERENI!
Olen äänestänyt jo ja loputkin kansalaisvelvollisuudesta hoituu palvelemalla isänmaata ja kansaa vaalilautakunnassa. Toivottavasti te muut hoidatte homman myös omalta osaltanne kotiin!
20.10.08
Kuollutta eläintä ja muita sattumia
Olin viikonlopun Veeran ja Katrin ja Laurin vieraanvaraisuuksilla... ja voi kun oli hieno viikonloppu!! Olisin laittanut tuohon Veerankin nimeen linkin, mutta kun se roisto ryökäle ei päivitä blogiaan (what's the point of having one???)...
Ensin menin Veeralle Alppilaan ja siellä oli Baarissa (se on sen baarin nimi.... ) pyytämättä ja yllättäin Alppila-seuran 40 v. juhlat. Olipa surrealistinen tunnelma, kun paukkasimme sinne sisälle ja siellä MA Numminen ja Pedro Hietanen olivat ja edelleen kookospähkinä on ehjä vain!!!
Tuli huikean nostalginen olo kaikille kun sitten yhteislaulettiin (ei se ole verbi, tiedetään) Krokotiili Genan syntymäpäivälaulua "Minä soitan harmonikkaa..." - älkää väittäkö että ette tiedä, kun tiedätte kumminkin!! Voi kun tuli liikutus pieneen ihmiseen.
Tämän jälkeen siirryimme (myöhässä tietysti, thanks Veera!) Espoon Soukkaan Katrille ja Laurille syksyn viimeisille parvekegrillauksille. Kuollutta lammaseläintä oli ostettu ja hieman mukaan sille kuollutta porsaseläimen perää ja hunajamelonia. Vielä kaakunkin oli leiponut Katri. Hostess with the mostest!!
Sitten syötiin huikean hyvää lammasta ja kaikkea. Sitten juotiin punaviintä ja katseltiin valokuvia, joista epäilyttävän monissa Lauri roikottaa vaimoaan jossakin rotkon reunalla tai kiidättää sitä alas päätähuimaavia mäkiä kohti varmaa kuolemaa. No, ei voi sanoa muuta kuin että SE rakkaus on testattu, over and over!!
Siitä päästiin luonnollisesti kasarimusiikkivideioihin, joiden ehdotonta kermaa Laurilla oli (Michael Jackson, Madonna, Def Leppard, G n' R, Europe jne. jne.). Voihan nenä että meni ilta aivan liian nopeasti ja uudestaan pitää moisia harrastaa!!!
Aamuyöstä pääsee vielä Espoosta normibussimaksulla ( ! ) takaisin Kamppiin josta taksilla hyvin hikkaisen ja sivuaskelisen emäntäni kanssa takaisin Alppilaan. Hieman omintakeisten nukkumiskuvioiden hahmottelun jälkeen tuhisimme kumpikin aamuun asti. Sitten olikin kunnon pekoni-muna aamiainen portviinin kera... eli taas kuollutta eläintä! Ei voi olla niin hienoa aamiaista. Iso halipusikiitos Veeralle!!
Ensin menin Veeralle Alppilaan ja siellä oli Baarissa (se on sen baarin nimi.... ) pyytämättä ja yllättäin Alppila-seuran 40 v. juhlat. Olipa surrealistinen tunnelma, kun paukkasimme sinne sisälle ja siellä MA Numminen ja Pedro Hietanen olivat ja edelleen kookospähkinä on ehjä vain!!!
Tuli huikean nostalginen olo kaikille kun sitten yhteislaulettiin (ei se ole verbi, tiedetään) Krokotiili Genan syntymäpäivälaulua "Minä soitan harmonikkaa..." - älkää väittäkö että ette tiedä, kun tiedätte kumminkin!! Voi kun tuli liikutus pieneen ihmiseen.
Tämän jälkeen siirryimme (myöhässä tietysti, thanks Veera!) Espoon Soukkaan Katrille ja Laurille syksyn viimeisille parvekegrillauksille. Kuollutta lammaseläintä oli ostettu ja hieman mukaan sille kuollutta porsaseläimen perää ja hunajamelonia. Vielä kaakunkin oli leiponut Katri. Hostess with the mostest!!
Sitten syötiin huikean hyvää lammasta ja kaikkea. Sitten juotiin punaviintä ja katseltiin valokuvia, joista epäilyttävän monissa Lauri roikottaa vaimoaan jossakin rotkon reunalla tai kiidättää sitä alas päätähuimaavia mäkiä kohti varmaa kuolemaa. No, ei voi sanoa muuta kuin että SE rakkaus on testattu, over and over!!
Siitä päästiin luonnollisesti kasarimusiikkivideioihin, joiden ehdotonta kermaa Laurilla oli (Michael Jackson, Madonna, Def Leppard, G n' R, Europe jne. jne.). Voihan nenä että meni ilta aivan liian nopeasti ja uudestaan pitää moisia harrastaa!!!
Aamuyöstä pääsee vielä Espoosta normibussimaksulla ( ! ) takaisin Kamppiin josta taksilla hyvin hikkaisen ja sivuaskelisen emäntäni kanssa takaisin Alppilaan. Hieman omintakeisten nukkumiskuvioiden hahmottelun jälkeen tuhisimme kumpikin aamuun asti. Sitten olikin kunnon pekoni-muna aamiainen portviinin kera... eli taas kuollutta eläintä! Ei voi olla niin hienoa aamiaista. Iso halipusikiitos Veeralle!!
13.10.08
Jörg Haider ja rauha sieluille
Keskustelimme Veeran kanssa puhelimessa viikonloppuna tutusta, jolla oli lukenut facebookin statuksena, että hän oli iloinen Jörg Haiderin kuolemasta. Olimme molemmat sitä mieltä, että sillä tavalla ei voi sanoa kenestäkään. Vaikka en löydä ajatuksen ajatusta josta olisin samaa mieltä ollut kyseisen herran kanssa, en voi sanoa, että kenenkään kuolema ilahduttaisi minua. Ylinopeutta ajaessa on tuollaisia riskejä, ja ne eivät ole koskaan vahinkoja. 70 km/h alueella kun kaahaa 140 km/h niin voi syyttää tasan sitä, joka on ratin ja penkin välissä. Surku silti.
Sitten tämä tyttö, joka hyppäsi Akaassa sillalta Helsingin moottoritielle. Sinnekään ei päädy kukaan vahingossa ja ilmeisen kova riita oli tämän kävelyreissun syynä. 16-vuotiaana kun riita ex-poikaystävän kanssa tarkoittaa aina ja poikkeuksetta maailmanloppua. No, itsemurhia sattuu. Minulle tuli mieleeni siitä vain se, miltä mahtaa tuntua niistä, jotka ajoivat kotiin tai muualle matkallaan tämän tyttöparan ruumiin yli? Näin oli tapahtunut usealle - ainakin mikäli uutisointia voi uskoa. Olisipa kamalaa... pimeällä ajaminen jäisi ainakin allekirjoittaneelta joksikin aikaa.
Sitten vielä muita kuolleita... Rauni Mollbergin kuolemasta on nyt jo tovi, mutta hänen tyttärensä kirjoittama kirja on kaivellut uusia asioita pinnalle. Miten julma sitä oikein vanhemman pitää olla, että siitä kannattaa / pitää / joutuu kirjoittamaan kirjaa? Onko raukkamaista vältellä tuollaista perhesuhdetta ja sitten kuoleman jälkeen rääpiä kaikki auki? Onko minulla oikeutta tästä läyhätä (eläköön BB uuden sanan lanseeraajana) kun en tiedä kuinka julmaa siellä sitten on oikein ollut? Tiedä häntä - ehkä pitää lukea kirja...
Onneksi meillä on myös iloisia asioita - Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon. Vihdoin! Miten paljon huomaamatonta ja kollegoiden arvostamaan diplomatiaa sisältyykään prosesseihin, joista me saamme vain lehdistötiedotekuvaa. Wau! *nostaa hattua*
Sitten tämä tyttö, joka hyppäsi Akaassa sillalta Helsingin moottoritielle. Sinnekään ei päädy kukaan vahingossa ja ilmeisen kova riita oli tämän kävelyreissun syynä. 16-vuotiaana kun riita ex-poikaystävän kanssa tarkoittaa aina ja poikkeuksetta maailmanloppua. No, itsemurhia sattuu. Minulle tuli mieleeni siitä vain se, miltä mahtaa tuntua niistä, jotka ajoivat kotiin tai muualle matkallaan tämän tyttöparan ruumiin yli? Näin oli tapahtunut usealle - ainakin mikäli uutisointia voi uskoa. Olisipa kamalaa... pimeällä ajaminen jäisi ainakin allekirjoittaneelta joksikin aikaa.
Sitten vielä muita kuolleita... Rauni Mollbergin kuolemasta on nyt jo tovi, mutta hänen tyttärensä kirjoittama kirja on kaivellut uusia asioita pinnalle. Miten julma sitä oikein vanhemman pitää olla, että siitä kannattaa / pitää / joutuu kirjoittamaan kirjaa? Onko raukkamaista vältellä tuollaista perhesuhdetta ja sitten kuoleman jälkeen rääpiä kaikki auki? Onko minulla oikeutta tästä läyhätä (eläköön BB uuden sanan lanseeraajana) kun en tiedä kuinka julmaa siellä sitten on oikein ollut? Tiedä häntä - ehkä pitää lukea kirja...
Onneksi meillä on myös iloisia asioita - Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon. Vihdoin! Miten paljon huomaamatonta ja kollegoiden arvostamaan diplomatiaa sisältyykään prosesseihin, joista me saamme vain lehdistötiedotekuvaa. Wau! *nostaa hattua*
Asuntokuume
Nyt on ihan hirmuinen villitys ihmisellä saada itselleen uusi asunto... mitenkähän sitä saisi itsensä pideltyä? Haluaisi keskustakaksion saunalla ja parvekkeella. Ei taida tämä lama riittää halpentamaan niitä tarpeeksi???
No, ei ne hinnat nyt niin pahojakaan ole. 130 000 - 160 000 on jo ihan kunnollinen näiltä nurkilta missä edellinenkin tai keskustan liepeiltä muualta... Armonkallio, Hatanpää, Tammela. Sain sentään itseni pideltyä eilen kotona, vaikka näyttöjä olisi ollut siellä ja täällä. Kuuntelin vaan uutisia ja asuntojen hinnat kun tulevat vielä loppuvuodesta alas kunnolla niin paras aika ostaa ei liene juuri nyt.
No, katsellaan nyt ensin mitä työmarkkinapuolella tapahtuu ja sitten setvitään sitä missä asutaan! Lienee viisasta siinä järjestyksessä, ettei yhtäkkiä huomaa olevansa myymässä asuntoa tässä tilanteessa kun kukaan ei osta : )
No, ei ne hinnat nyt niin pahojakaan ole. 130 000 - 160 000 on jo ihan kunnollinen näiltä nurkilta missä edellinenkin tai keskustan liepeiltä muualta... Armonkallio, Hatanpää, Tammela. Sain sentään itseni pideltyä eilen kotona, vaikka näyttöjä olisi ollut siellä ja täällä. Kuuntelin vaan uutisia ja asuntojen hinnat kun tulevat vielä loppuvuodesta alas kunnolla niin paras aika ostaa ei liene juuri nyt.
No, katsellaan nyt ensin mitä työmarkkinapuolella tapahtuu ja sitten setvitään sitä missä asutaan! Lienee viisasta siinä järjestyksessä, ettei yhtäkkiä huomaa olevansa myymässä asuntoa tässä tilanteessa kun kukaan ei osta : )
7.10.08
Project "Me"
I've said it about six million times (sometimes even meaning it) but there has been a change, a new beginning. After graduation and messing around over the summer I've thought about what my life has been, what it is at present and where I want it to be in the future. THIS isn't it... not even close.
I've - first of all - decided to cease to be fat. I got a gym membership and to my perfect amazement have stuck to going at least twice a week for over a month. I've cut down on portion size and noticed that I can manage just fine. I can't eat snacks in the evening if I don't have them... you follow my drift? In the past week I've noticed that I want to go more than twice a week (this is in addition to my water aerobics, aquabics or whatever)... whoulda thunk?!?!? Well, from next week (=payday) I'll get a monthly pass so I can go every day... wheeeeee! *spins*
I've submitted a job application or two per week... we'll see what happens. I was quite amazed at one of them where the "contact person" was a friend (or so I thought) and still I didn't make the cut. Well, crossing over union lines is not easy.... I'll get him drunk one of these days and he'll confess... and preferably cry while doing it.
I promised at some point that this blog would be bilingual... Ive fulfilled my obligation for a while again. I shall take no whining!
I've - first of all - decided to cease to be fat. I got a gym membership and to my perfect amazement have stuck to going at least twice a week for over a month. I've cut down on portion size and noticed that I can manage just fine. I can't eat snacks in the evening if I don't have them... you follow my drift? In the past week I've noticed that I want to go more than twice a week (this is in addition to my water aerobics, aquabics or whatever)... whoulda thunk?!?!? Well, from next week (=payday) I'll get a monthly pass so I can go every day... wheeeeee! *spins*
I've submitted a job application or two per week... we'll see what happens. I was quite amazed at one of them where the "contact person" was a friend (or so I thought) and still I didn't make the cut. Well, crossing over union lines is not easy.... I'll get him drunk one of these days and he'll confess... and preferably cry while doing it.
I promised at some point that this blog would be bilingual... Ive fulfilled my obligation for a while again. I shall take no whining!
Pikkuasioita
Monesti sitä vaan miettii, että miksi jotkin asiat ovat niin kivoja että kutkuttaa ja toiset eivät. Siis että on ihanaa kun tietää jonkun salaisuuden ja odottaa pääsevänsä sen kertomaan parhaalle kaverille. Tämä tunnelma muuten ei mene minnekään vaikka kuinka vanhenisi. : ) Minulle syksy on jotenkin aina hymyilyttävää aikaa. Ilma on raikas ja lehdissä väriä ja tyttökavereiden kanssa on kiva kihertää jonkun rakkauselämän koukeroita ja draamaa...
Sitten taas on aikuisempia asioita, joita tiedät mutta et kuolemaksesi haluaisi kertoa sille samalle kaverille kun tiedät että tulee poru ja hammastenkiristys. Ymmärtää hieman kauemmaksi vaikutuksia ja haluaa välttää ihmisten loukkaamista edes välillisesti. Olen hiljattain saanut itseni jotenkin useampaan tällaiseen loukkoon... Ihmissuhteet ovat ihan kamalan hankalia. Tunnet jonkun jostain ja toisen jostain ja on ihan kiva kun ne ovat yhdessä. Mitäs sitten kun eivät ole ja kaikki yllämainitut saavat kutsun samoille kekkereille?? Voi kamaluuden kanahäkki.
Omalta kohdaltani ei ole onneksi romanttisia ihmissuhteita solmussa. Jos ei ole niitä - ne eivät voi olla solmussa. Kun katselee viimeaikaisia järjestökikkailuja suhderintamalla, lienee viisasta pysyä erossakin. Siksi toisekseen nyt on ensin oltava minä ja sitten vasta voi olla jonkun toisen kanssa. Sovellan filosofiana elokuvaa "28 päivää" ... *hih* eli : Jos viherkasvi on vuoden päästä hengissä, voi harkita lemmikkiä. Jos lemmikki on elossa vielä siitä vuoden päästä niin sitten ehkä ihmissuhde.
In the meantime... back to the gym!
Sitten taas on aikuisempia asioita, joita tiedät mutta et kuolemaksesi haluaisi kertoa sille samalle kaverille kun tiedät että tulee poru ja hammastenkiristys. Ymmärtää hieman kauemmaksi vaikutuksia ja haluaa välttää ihmisten loukkaamista edes välillisesti. Olen hiljattain saanut itseni jotenkin useampaan tällaiseen loukkoon... Ihmissuhteet ovat ihan kamalan hankalia. Tunnet jonkun jostain ja toisen jostain ja on ihan kiva kun ne ovat yhdessä. Mitäs sitten kun eivät ole ja kaikki yllämainitut saavat kutsun samoille kekkereille?? Voi kamaluuden kanahäkki.
Omalta kohdaltani ei ole onneksi romanttisia ihmissuhteita solmussa. Jos ei ole niitä - ne eivät voi olla solmussa. Kun katselee viimeaikaisia järjestökikkailuja suhderintamalla, lienee viisasta pysyä erossakin. Siksi toisekseen nyt on ensin oltava minä ja sitten vasta voi olla jonkun toisen kanssa. Sovellan filosofiana elokuvaa "28 päivää" ... *hih* eli : Jos viherkasvi on vuoden päästä hengissä, voi harkita lemmikkiä. Jos lemmikki on elossa vielä siitä vuoden päästä niin sitten ehkä ihmissuhde.
In the meantime... back to the gym!
25.9.08
Melkoinen maailma
Suhtaudun kaksijakoisesti tähän Kauhajoen surulliseen tapahtumaan... toisaalta toinen kerta ei ole enää "eihän tätä voi sattua meillä" -asia. Toisaalta taas Jokelan tapahtumia piti sattumana, kunnes se nyt toistettiin. Kamalaa.Kaikki huutavat uusia nuorisopsykiatreja ja koulukuraattoreita ja minusta sekin on liian myöhäistä puuttua asiaan. Nyt niitetään sitä satoa, mitä 90-luvun lama kylvi perheissä. Tämäkin nuori mies oli silloin 6-7 -vuotias pikkunassikka kun kaikki pohja putosi suomalaisilta laman myötä pois.
Aseita saa, kunhan vaan tekeytyy semi-selväjärkiseksi siksi aikaa, kun komissaario ruksittaa paperia... "Oletteko ajatelleet joukkomurhata ketään?" "Jaa ette. No sitten." On toki olemassa luvattomiakin aseita, mutta jos käsiaseiden pito yksityishenkilöiltä kiellettäisiin, saataisiin myös takavarikoitua luvattomia koko tukku. Aina kun nimittäin sellainen näkyisi, se olisi laiton! Simppeliä. Aseharrastajat suotakoon, mutta harrastuksella on aina kustannukset, ja heillä ne juur pompsahtivat!!
Poliisi ei pääse internettiin, missä rikokset suunitellaan ja pitkälle tehdään... siis MITÄ?!? Tämän kuulin juuri radiosta enkä usko millään. Palaan tähän kun saan illalla lehdet luettua tai jotain. Rikollisille tai sellaisiksi aikoville poliisin sisäinen riitely sopii vallan mainiosti ja nyt jos vielä tunnustetaan että ne eivät pääse nettiin siksi kun "Se Rami aina kattoo sieltä niitä tissikuvia.." tai jotain vastaavaa, niin VOI HERRRAJJJJJUMALA!!
Josko nämä henget + Jokelan henget olisivat tarpeeksi sille, että jotakin tapahtuisi. Josko ministerin työkaverin menehtyminen saisi jo jotakin aikaan kylmällä Arkadianmäellä. Tehkää ihmiset jotain... ja jos teillä on paha olo, sanokaa siitä jollekin.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.
On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois',
jos käsi ei enkelin kädessä ois'.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois'
sun kättäsi enkelin kädestä pois?
15.9.08
Pelkia on hiano maa!
Työmatkalta on palattu - toipuminen on vielä kyllä kesken. Ihan hurjan paljon energiaa menee siihen, kun on sellaisessa 3000 ihmisen konferenssissa ja siinä hälinässä ja stimuluksen sateessa. Olutta osaavat belgit tehdä, eli taivaallisen ihanaa oli kokeilla eri huurteisia eri paikoissa. Vain yhden tuontibissen join, sekin Heineken, ettei kaukaa liippaa!!
Maanantaina 8.9. siis saavuttiin Hotelli Campanileen jonka hellään illallishuomaan saatoimme heittäytyä. Pitkän päivän siinä koki tehneensä kyllä, kun kahdeksalta aamulla oli lähtenyt töihin ja illalla 20:45 istahti syömään hotellille. Ruoka oli loistavaa, ja hintakaan ei päätä huimannut (9,90 € expressmenu, jossa joko alku + pääruoka tai pää + jälkiruoka) vaikka ihan pihviä sai!!
Tiistaina oli sitten visiitti yhteistyökoulujen konsortioon Brysseliin. Siellä kampuksen ympärikävelyä sellainen pari tuntia, jonka päälle (luojan kiitos) viinin kanssa nautittu merihenkinen lounas... mussels from Brussels! Sitten iltapäivällä kiertokäynti Brysselissä, jossa lupsakanpyöreä oppaamme Vincent ohjaili taas pari tuntia käppäilyä.
.jpg)
Manneken Pis oli vihdoin ilman mitään "juhlatamineita", joten kuva on kultaakin kalliimpi. Kukkaset kruunaavat kesäisen tunnelman. Lämmintä oli meinaan lähes 25 astetta tuona kohtalokkaana tiistaipäivänä!!
Keskiviikkona alkoi sitten itse konferenssi, jossa oli melkoinen hulina. Sessiosta toiseen lentoa ja kollegoiden tapaamisia niin, että jos kävellessä ehti kaappaamaan sämpylän jostakin sivupöydältä niin oli tosi lucky! Illan koitteessa oli sitten vastaanottoja, joissa tuli kokeiltua ensimmäisen kerran mm. sakea. Go Japan!
Avausvastaanotto (Opening reception) oli Antwerpenin eläintarhan rakennuksissa, mutta yhtään elukkaa ei illalla näkynyt ja polliisi vahti eläintarhan portteja, etteivät hiprakkaiset konferenssivieraat yritä varastaa jotain harvinaista pussieläintä...
Konferenssin iltaohjelmiin kuuluvat myös aina Dinner & Dance joka meillä ajoittui viimeiseen iltaa, koska päätöspäivän vastaanotot jäivät meiltä lentoaikataulun vuoksi käymättä. Dinner oli jokilaivalla, joka sisävesiristeilyyn tottuneiden suomalaisten mielestä oli vähintäänkin pliisu. Dance oli taas vanhassa satamarakennuksessa jonne oli remontointu valtaisan hienot tilat. Kaikki vaan maksoi niin pirusti että päätimme olla jäämättä pidempään.
Ilta päättyi kaupungille, ja... long story short... muutaman tunnin yöunen jälkeen lento kotiin. Aikaero ei ole kuin tunnin, mutta kyllä vieläkin silmää painaa. Ken kehtaa näitä lomamatkoiksi sanoa on moukka!! Jalkoihin sattuu kun on kampuksia ja sessiopaikkoja kierretty, naamaan sattuu kun on hymyillyt ventovieraille ja vähän tutummille väkipakolla, päähän sattuu kun ajatteleekin töissä odottavaa vuorta... *huokaus*
Maanantaina 8.9. siis saavuttiin Hotelli Campanileen jonka hellään illallishuomaan saatoimme heittäytyä. Pitkän päivän siinä koki tehneensä kyllä, kun kahdeksalta aamulla oli lähtenyt töihin ja illalla 20:45 istahti syömään hotellille. Ruoka oli loistavaa, ja hintakaan ei päätä huimannut (9,90 € expressmenu, jossa joko alku + pääruoka tai pää + jälkiruoka) vaikka ihan pihviä sai!!
Tiistaina oli sitten visiitti yhteistyökoulujen konsortioon Brysseliin. Siellä kampuksen ympärikävelyä sellainen pari tuntia, jonka päälle (luojan kiitos) viinin kanssa nautittu merihenkinen lounas... mussels from Brussels! Sitten iltapäivällä kiertokäynti Brysselissä, jossa lupsakanpyöreä oppaamme Vincent ohjaili taas pari tuntia käppäilyä.
Manneken Pis oli vihdoin ilman mitään "juhlatamineita", joten kuva on kultaakin kalliimpi. Kukkaset kruunaavat kesäisen tunnelman. Lämmintä oli meinaan lähes 25 astetta tuona kohtalokkaana tiistaipäivänä!!
Keskiviikkona alkoi sitten itse konferenssi, jossa oli melkoinen hulina. Sessiosta toiseen lentoa ja kollegoiden tapaamisia niin, että jos kävellessä ehti kaappaamaan sämpylän jostakin sivupöydältä niin oli tosi lucky! Illan koitteessa oli sitten vastaanottoja, joissa tuli kokeiltua ensimmäisen kerran mm. sakea. Go Japan!
Avausvastaanotto (Opening reception) oli Antwerpenin eläintarhan rakennuksissa, mutta yhtään elukkaa ei illalla näkynyt ja polliisi vahti eläintarhan portteja, etteivät hiprakkaiset konferenssivieraat yritä varastaa jotain harvinaista pussieläintä...
Konferenssin iltaohjelmiin kuuluvat myös aina Dinner & Dance joka meillä ajoittui viimeiseen iltaa, koska päätöspäivän vastaanotot jäivät meiltä lentoaikataulun vuoksi käymättä. Dinner oli jokilaivalla, joka sisävesiristeilyyn tottuneiden suomalaisten mielestä oli vähintäänkin pliisu. Dance oli taas vanhassa satamarakennuksessa jonne oli remontointu valtaisan hienot tilat. Kaikki vaan maksoi niin pirusti että päätimme olla jäämättä pidempään.
Ilta päättyi kaupungille, ja... long story short... muutaman tunnin yöunen jälkeen lento kotiin. Aikaero ei ole kuin tunnin, mutta kyllä vieläkin silmää painaa. Ken kehtaa näitä lomamatkoiksi sanoa on moukka!! Jalkoihin sattuu kun on kampuksia ja sessiopaikkoja kierretty, naamaan sattuu kun on hymyillyt ventovieraille ja vähän tutummille väkipakolla, päähän sattuu kun ajatteleekin töissä odottavaa vuorta... *huokaus*
11.8.08
Kesäharrastuksia
Jottei ihan pelkäksi kamalaksi menisi tämä loman loppuminen, niin käydäänpä pikaisesti läpi mitä kivaa kesällä....
- tahdon Wimbledoniin, tahdon Wimbledoniin, tahdon Wimbledoniin!!!
- neuvostovalmisteisella avojeepillä pikkupaikkakuntien baarien kierto on eri hubaa (with a designated driver, of course!) - pisteet Osmolle!
- sisävesiristeily on kivaa, vaikkakin se pissattaa kovasti (Veolia on tästedes hyvä ja kuskaa risteilyihmisiä bussilla, jossa on WC!!!!!)
- Suuri Puistojuhla oli juuri niin hieno, ja vaaleanpunainen, kuin sen arvolle sopi! Onnea vielä, Veera *hik*
- Pökhölmin pubi oli just niin kaamee kun nimestä voi päätellä (don't ask...)
- kesäkollin pito on NIIIIIIIIN turhaa (however slightly fun *grin*)
Ettei se nyt ihan hukkaan menny!!
- tahdon Wimbledoniin, tahdon Wimbledoniin, tahdon Wimbledoniin!!!
- neuvostovalmisteisella avojeepillä pikkupaikkakuntien baarien kierto on eri hubaa (with a designated driver, of course!) - pisteet Osmolle!
- sisävesiristeily on kivaa, vaikkakin se pissattaa kovasti (Veolia on tästedes hyvä ja kuskaa risteilyihmisiä bussilla, jossa on WC!!!!!)
- Suuri Puistojuhla oli juuri niin hieno, ja vaaleanpunainen, kuin sen arvolle sopi! Onnea vielä, Veera *hik*
- Pökhölmin pubi oli just niin kaamee kun nimestä voi päätellä (don't ask...)
- kesäkollin pito on NIIIIIIIIN turhaa (however slightly fun *grin*)
Ettei se nyt ihan hukkaan menny!!
Karmaiseva paluu arkeen
Onpas ollut kerrassaan kamalaa palata töihin viiden autuaan viikon jälkeen!!!
Neljä päivää ennen paluuta alkoi ahdistus ja paniikki ja tällä kertaa ihan fyysisesti ja oikeasti. Henkeä ei saa ja sydän lyö ja hikoilee öisin painajaisten kourissa. Ihan aikuisten oikeasti ajattelin ensin ettei voi olla tällaista ja että tähän varmasti kuolee kohta. Eihän tämän tällaista kuulu olla?!
Liikaa kun vielä lomalla katsoi kaikkia reality-sairaalajaksoja niin minulla on ollut mielestäni tämän paniikin ajan mm. läppävika ja aortan pullistuma ja vaikka mitä. Olen kuitenkin koko loman pitänyt uintiharrastusta yllä enkä ole mitenkään ylenpalttisesti juonut enkä mitään. Ei siis pitäisi mitään "liskojen yötä" tai lorvailusyndroomaa olla.
Olin jo aamulla kahden vaiheilla kun olympiastudiossa selostaja sanoi, että "nyt kannattaa ehdottomasti jäädä katsomaan trap-ammuntaa klo 10"... Mieleni huusi "jooooooo" mutta lähdin kuitenkin töihin. Ehdin kuitenkin miettimään, että mitähän tapahtuisi jos ei vaan menisi?
Lehdet kirjoittavat töihin paluun ahdistuksesta ja kysyvät, että jos niin pahalta tuntuu niin oletkohan oikeassa paikassa. Voin vastata - en ole. Antakaa minulle järjestötöitä!!!
Neljä päivää ennen paluuta alkoi ahdistus ja paniikki ja tällä kertaa ihan fyysisesti ja oikeasti. Henkeä ei saa ja sydän lyö ja hikoilee öisin painajaisten kourissa. Ihan aikuisten oikeasti ajattelin ensin ettei voi olla tällaista ja että tähän varmasti kuolee kohta. Eihän tämän tällaista kuulu olla?!
Liikaa kun vielä lomalla katsoi kaikkia reality-sairaalajaksoja niin minulla on ollut mielestäni tämän paniikin ajan mm. läppävika ja aortan pullistuma ja vaikka mitä. Olen kuitenkin koko loman pitänyt uintiharrastusta yllä enkä ole mitenkään ylenpalttisesti juonut enkä mitään. Ei siis pitäisi mitään "liskojen yötä" tai lorvailusyndroomaa olla.
Olin jo aamulla kahden vaiheilla kun olympiastudiossa selostaja sanoi, että "nyt kannattaa ehdottomasti jäädä katsomaan trap-ammuntaa klo 10"... Mieleni huusi "jooooooo" mutta lähdin kuitenkin töihin. Ehdin kuitenkin miettimään, että mitähän tapahtuisi jos ei vaan menisi?
Lehdet kirjoittavat töihin paluun ahdistuksesta ja kysyvät, että jos niin pahalta tuntuu niin oletkohan oikeassa paikassa. Voin vastata - en ole. Antakaa minulle järjestötöitä!!!
26.5.08
Viisuilua
Olipas taas ylläri ettei pärjätty. Mielestäni tässä pitäisi katsoasitä kuuluisaa "big picture" kuvaa kun etsitään syitä ja syylisiä. Ajatelkaa nyt tätä kuvaa minkä annamme koko kansasta:
2006 - Lordi voittaa, pitkätukkaheviä ja silleen
2007 - kisat meillä ja väliaikana soitetaan pitkätukkaheviä ylävartalo paljaana (Apocalyptica) ja silleen
2008 - kisat koitetaan edelleen voittaa soittamalla pitkätukkaheviä ylävartalo paljaana (Teräsbetoi) ja silleen
Nyt kun katselee taaksepäin niin työkaveri totesi tänään ihan oikein, Crystal Snow olisi pärjännyt siinä glitter-kaameudessa that is the Eurovision Song Contest!! Väärin äänestetty, taas!!
2006 - Lordi voittaa, pitkätukkaheviä ja silleen
2007 - kisat meillä ja väliaikana soitetaan pitkätukkaheviä ylävartalo paljaana (Apocalyptica) ja silleen
2008 - kisat koitetaan edelleen voittaa soittamalla pitkätukkaheviä ylävartalo paljaana (Teräsbetoi) ja silleen
Nyt kun katselee taaksepäin niin työkaveri totesi tänään ihan oikein, Crystal Snow olisi pärjännyt siinä glitter-kaameudessa that is the Eurovision Song Contest!! Väärin äänestetty, taas!!
Unien kummallisuuksista
Näin viime yönä (alkuyöstä) taas sellaisen unen että siihen ei ole ihme jos herää ja sydän lyö hulluna. Ei varmaan kannattaisi katsella poliisivideoita tai jotain "murharyhmä"-sarjoja juuri ennen kuin menee maate. : )
Meitä ajettiin takaa - sinällään tässä ei ole mitään uutta. Takaa-ajo unia näkevät useimmat ihmiset. En koskaan ole varma ketä kaikkia siinä ryhmässä on mutta muutama ihminen siinä on ja minun jobini (ylläri) on sitten pelastaa meidät aina siltä mikä kulloinkin takaa ajaa. Tällä kertaa ei mitään sanomatonta hirviötä, vain ihminen. Noin 25-vuotias nuorimies värikkäässä fleecehupparissa käveli tyynen rauhallisesti meidän perässä ylös konservatorion vierestä Pyynikille nousevaa mäkeä.
Me juoksimme ja kompuroimme ja hän vaan seurasi tyynen rauhallisesti... olette nähneet tämän monissa elokuvissa eikä kukaan vieläkään tiedä miten se saa juoksevat ihmiset kiinni kävelemällä jäätävän rauhallisesti. No, jokatapauksessa, tulen loppujen lopuksi siihen lopputulemaan että se ei a) anna periksi b) jää jälkeen c) eksy, eli kohdattava on. Huomaan olevani julmettu leipäveitsi kädessä (kuinka onnekasta) ja otan hyvän asennon.
Tuikkaan sitä juippia muutaman kerran kylkiluiden väliin, mutta koska se ei tuota kovin nopeaa tulosta täytyy keksiä jotain muuta. Tällä välin se tyyppi alkaa hymyillä ivallisesti minun naurettaville yrityksilleni saada se hengiltä. Niinpä tuikkaan sitä suoraan siihen hammasrivistöön sillä leipäveitsellä. Olen tätä kirjoittaessani ollut jo tuntitolkulla hereillä, mutta kuulen vieläkin korvissani äänen joka tulee veitsen hinkautumisesta hampaita ja leukaluuta vasten. Tässä kohtaa voitte vapaasti irvistää, niin minäkin. Menee inhotuksen vihlaus minullakin reisiluita pitkin.
Heräsin siihen kun se tyyppi vihdoin kuoli ainakin sadannen lyönnin jälkeen. Kello oli vasta 1:30 niin käänsin kylkeä ja aloin nukkua uudelleen. Nukuinkin sitten kuin vauva valiumilla loppuyön.
Kummallisia filmejä ovat laittaneet ihmisten päihin.
Meitä ajettiin takaa - sinällään tässä ei ole mitään uutta. Takaa-ajo unia näkevät useimmat ihmiset. En koskaan ole varma ketä kaikkia siinä ryhmässä on mutta muutama ihminen siinä on ja minun jobini (ylläri) on sitten pelastaa meidät aina siltä mikä kulloinkin takaa ajaa. Tällä kertaa ei mitään sanomatonta hirviötä, vain ihminen. Noin 25-vuotias nuorimies värikkäässä fleecehupparissa käveli tyynen rauhallisesti meidän perässä ylös konservatorion vierestä Pyynikille nousevaa mäkeä.
Me juoksimme ja kompuroimme ja hän vaan seurasi tyynen rauhallisesti... olette nähneet tämän monissa elokuvissa eikä kukaan vieläkään tiedä miten se saa juoksevat ihmiset kiinni kävelemällä jäätävän rauhallisesti. No, jokatapauksessa, tulen loppujen lopuksi siihen lopputulemaan että se ei a) anna periksi b) jää jälkeen c) eksy, eli kohdattava on. Huomaan olevani julmettu leipäveitsi kädessä (kuinka onnekasta) ja otan hyvän asennon.
Tuikkaan sitä juippia muutaman kerran kylkiluiden väliin, mutta koska se ei tuota kovin nopeaa tulosta täytyy keksiä jotain muuta. Tällä välin se tyyppi alkaa hymyillä ivallisesti minun naurettaville yrityksilleni saada se hengiltä. Niinpä tuikkaan sitä suoraan siihen hammasrivistöön sillä leipäveitsellä. Olen tätä kirjoittaessani ollut jo tuntitolkulla hereillä, mutta kuulen vieläkin korvissani äänen joka tulee veitsen hinkautumisesta hampaita ja leukaluuta vasten. Tässä kohtaa voitte vapaasti irvistää, niin minäkin. Menee inhotuksen vihlaus minullakin reisiluita pitkin.
Heräsin siihen kun se tyyppi vihdoin kuoli ainakin sadannen lyönnin jälkeen. Kello oli vasta 1:30 niin käänsin kylkeä ja aloin nukkua uudelleen. Nukuinkin sitten kuin vauva valiumilla loppuyön.
Kummallisia filmejä ovat laittaneet ihmisten päihin.
12.5.08
Jääkiekkoa
Ihan kamalan huikeen vaikeeta on seurata yli Atlantin jääkiekon MM-kisoja kun ne tulee kaikki keskellä yötä. *haukotus* Eilen USA:ta vastaan (hyvä Salmela!! tinttaa nenuun vaan!!) ja tänään vastassa Kanada.
Pelotti ennen USA-ottelua, vaan jostain syystä ei niin paljon enää. Voiko yhden joukkueen peliurakka kääntyä puurtamisesta iloiseksi tekemiseksi yhdellä erätauolla? Näköjään voi! Hienoa niin...
Hyvä pojat - näytetään niille!!!
Pelotti ennen USA-ottelua, vaan jostain syystä ei niin paljon enää. Voiko yhden joukkueen peliurakka kääntyä puurtamisesta iloiseksi tekemiseksi yhdellä erätauolla? Näköjään voi! Hienoa niin...
Hyvä pojat - näytetään niille!!!
Yhteisöpedagogi (AMK)
Nonni... opinnäytetyö on palautettu ja hyväksytty (se sai nelosen... siis viidestä) *sambaa*
Portfolio - joka muuten on täysin ja tyystin turha kapistus aikuisopiskelijalle - on myös palautettu ja olettaisin hyväksytty... miten voisi ansioluettelosta flopata??
Eli se olis sitten kukkamekkoa ja suvivirttä vailla!!!! Voi taivas että on ihanaa *kirmaa kedolla* ... voi taivas että on valtaisa ponnistus ollut hän.
130 opintopistettä kahdessa opintovuodessa ja valtaisien työtuntien lisäksi. Ihan turha on ikuna kuuna kullanvalkeena enää kenenkään opiskelijan vinkua että "rankkaa on tämä kahden pisteen suoritus ja kaikkee ja sillee...". Sitä ollaan sentään päätoimisesti opiskelijoita!
Saa röyhistää... PERKELE!
*tanssii ketoa näkymättömiin*
Portfolio - joka muuten on täysin ja tyystin turha kapistus aikuisopiskelijalle - on myös palautettu ja olettaisin hyväksytty... miten voisi ansioluettelosta flopata??
Eli se olis sitten kukkamekkoa ja suvivirttä vailla!!!! Voi taivas että on ihanaa *kirmaa kedolla* ... voi taivas että on valtaisa ponnistus ollut hän.
130 opintopistettä kahdessa opintovuodessa ja valtaisien työtuntien lisäksi. Ihan turha on ikuna kuuna kullanvalkeena enää kenenkään opiskelijan vinkua että "rankkaa on tämä kahden pisteen suoritus ja kaikkee ja sillee...". Sitä ollaan sentään päätoimisesti opiskelijoita!
Saa röyhistää... PERKELE!
*tanssii ketoa näkymättömiin*
6.3.08
Uudistuminen kunniaan
Henkilökohtaisesti tuntuu, että olen uudistumassa jotenkin - uuden tutkinnon häämöttäminen vaikuttaa ihmisen tuntemuksiin omasta itsestään ja mahdollistaa muutoksen. Miksikö sitä oikein haluaisi isona? Tiedä häntä. Joksikin joka tienaa paremmin.
Työpaikalla uudistuu koko ajan. Ammattikorkeakouluja ajetaan opetusnatsi... anteeksi, opetusministeri Sarkomaan toimesta yhteen kuin käärmettä pyssyyn. Se ei aiheuta pelkkiä ilonkiljahduksia minussa eikä kollegoissani. Etuja varmasti on täällä Tampereella, mutta ne ovat yhdistyvän hallinnon puolella. Päitä siis putoilisi mahdollisesti juuri täällä opetuksen tukipalvelujen puolella. Sekös saa miettimään uranvaihtoa, että ehtii alta pois.
Olen mukana oman amkin strategiatyössä laajennetussa johtoryhmässä, ja siellä visioidaan vapautuneesti ja ilman rajoituksia. Villein ajatus olisi hallinnon ja opiskelupalveluiden erottaminen kokonaan opetuksen tuottamisesta. Mitä jos opiskelupalveluiden keskus palvelisi kaikkia korkeakouluja täällä? Hmmm... muitakin malleja on, katsotaan katsotaan.
Opetuksen puolella ollaan rauhallisempia - insinööri kun ei tule opettamaan riskisynnytysten hoitoa kätilöopiskelijoille.... tarkemmin kun ajattelee, niin ehkä pitäisi *heh*. Saadaan sielläkin "tuottavuus" kuntoon. No joka tapauksessa, kysely on tuossa vasemmalla aiheesta, jotta saadaan vähän tietoa siitä missä mennään blogin lukijoiden piirissä. Rohkeasti vain vastaamaan!!
Sitten vielä uudistuu puolue. Tai siis kumpa vaan uudistuisi. Vielä jaksan uskoa siihen, että kun puheenjohtajaehdokkaat lähtevät kunnolla kiertämään tentattavana maakunnissa, niin tulee uusia avauksia siitä, mitä uudistus toisi tullessaan kunkin kandidaatin vetämänä. Kutkuttaa odottaa mitä ne ovat. Katsotaan millainen sosialidemokratia on elossa heinäkuussa!
Työpaikalla uudistuu koko ajan. Ammattikorkeakouluja ajetaan opetusnatsi... anteeksi, opetusministeri Sarkomaan toimesta yhteen kuin käärmettä pyssyyn. Se ei aiheuta pelkkiä ilonkiljahduksia minussa eikä kollegoissani. Etuja varmasti on täällä Tampereella, mutta ne ovat yhdistyvän hallinnon puolella. Päitä siis putoilisi mahdollisesti juuri täällä opetuksen tukipalvelujen puolella. Sekös saa miettimään uranvaihtoa, että ehtii alta pois.
Olen mukana oman amkin strategiatyössä laajennetussa johtoryhmässä, ja siellä visioidaan vapautuneesti ja ilman rajoituksia. Villein ajatus olisi hallinnon ja opiskelupalveluiden erottaminen kokonaan opetuksen tuottamisesta. Mitä jos opiskelupalveluiden keskus palvelisi kaikkia korkeakouluja täällä? Hmmm... muitakin malleja on, katsotaan katsotaan.
Opetuksen puolella ollaan rauhallisempia - insinööri kun ei tule opettamaan riskisynnytysten hoitoa kätilöopiskelijoille.... tarkemmin kun ajattelee, niin ehkä pitäisi *heh*. Saadaan sielläkin "tuottavuus" kuntoon. No joka tapauksessa, kysely on tuossa vasemmalla aiheesta, jotta saadaan vähän tietoa siitä missä mennään blogin lukijoiden piirissä. Rohkeasti vain vastaamaan!!
Sitten vielä uudistuu puolue. Tai siis kumpa vaan uudistuisi. Vielä jaksan uskoa siihen, että kun puheenjohtajaehdokkaat lähtevät kunnolla kiertämään tentattavana maakunnissa, niin tulee uusia avauksia siitä, mitä uudistus toisi tullessaan kunkin kandidaatin vetämänä. Kutkuttaa odottaa mitä ne ovat. Katsotaan millainen sosialidemokratia on elossa heinäkuussa!
25.2.08
Vapaa viikonloppu
On ihanaa, kun suo itselleen sellaisen viikonlopun, että ei ole pakko tehdä mitään jos ei tahdo. Vietin lauantaina aikaa katsoen mm. BBC Prime:n ehdottomasti parasta ohjelmaa, eli alkuperäistä Weakest Link -versiota. Sitä tulee oikein kaksi jaksoa aina peräkkäin niin ettei heti harmita kun ensimmäinen loppuu. Muutenkin oli kovin hiihtolomalliset tunnelmat - ei niinkään kelin suhteen, mutta kun tulee hiihtoa Falunista ja lentomäkeä Obersdorffista niin hiihtolomahan silloin on! : )
Kirjoitin juttua JHL:n yhdistyksen lehteen koskien täällä Tampeeella vellovaa ammattikorkeakoulujen yhdistämisestä alkanutta keskustelua. Työryhmä on vasta toisen amk:n osalta todennut, että yhtiöitetään... toimittaja totuuden torvena (tai no ainakin torvena) veti oman johtopäätöksensä siitä, että yhdistyminenhän siinä on sitten edessä. No tietääkseni kahta kun yhteen ängetään, tulisi siinä kuulla molempia, eikö? No eipä ollut siinä vaiheessa kun alettiin uutisoida. Lehdistön vastuuntunto on taas hieman hukassa.... ei uutta Tampereella.
Sitten yksi projekti tällä viikolla on se, että pitäisi saada ihmisiä lukemaan puolueen asiakirjoja ja kommentoimaan niitä. Ensin huudetaan kurkku suorana, että pitää päättää asioista laajemmalla pohjalla ja demokraattisesti. Kun se demokratia kuitenkin edellyttäisi kymmenien sivujen tekstien lukemista ja osallistumista keskusteluun Reilu Suomi -foorumissa, niin johan alkaa valitus.
Ei ole helppoa vaikuttaa - oikeuksien kanssa kun tulee niitä velvollisuuksia.
Kirjoitin juttua JHL:n yhdistyksen lehteen koskien täällä Tampeeella vellovaa ammattikorkeakoulujen yhdistämisestä alkanutta keskustelua. Työryhmä on vasta toisen amk:n osalta todennut, että yhtiöitetään... toimittaja totuuden torvena (tai no ainakin torvena) veti oman johtopäätöksensä siitä, että yhdistyminenhän siinä on sitten edessä. No tietääkseni kahta kun yhteen ängetään, tulisi siinä kuulla molempia, eikö? No eipä ollut siinä vaiheessa kun alettiin uutisoida. Lehdistön vastuuntunto on taas hieman hukassa.... ei uutta Tampereella.
Sitten yksi projekti tällä viikolla on se, että pitäisi saada ihmisiä lukemaan puolueen asiakirjoja ja kommentoimaan niitä. Ensin huudetaan kurkku suorana, että pitää päättää asioista laajemmalla pohjalla ja demokraattisesti. Kun se demokratia kuitenkin edellyttäisi kymmenien sivujen tekstien lukemista ja osallistumista keskusteluun Reilu Suomi -foorumissa, niin johan alkaa valitus.
Ei ole helppoa vaikuttaa - oikeuksien kanssa kun tulee niitä velvollisuuksia.
6.2.08
Pitkällä vuotta 2008
Ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu, ja minun bloggaukseni on ollut ihan jäissä! Hyi Piri!
Täällä sitä kuitenkin ollaan, huimaavin pistein ruotsin kielikokeesta läpi ja nyt mennään kohti opinnäytetyön esitystä. Sekin syntyi aika luonnostaan - olen ilmeisesti aiheen kanssa aika sinut. Alkaa tuntua siltä, että se valmistuu sittenkin!! *pikkutanssi*
Puoluekokoukseenkin tunkesin ehdolle. Haluan olla vaikuttamassa siihen mistä meidän liikkeessä on perimmiltään kyse ja mitä ja ketä me olemme. Puheenjohtajavalinta vilkkuu lehdistössä niinkuin se olisi ainoa asia jota siellä käsitellään, mutta sehän on vain kasvot. Kunnallisvaalivuonna meillä on ihan muita kasvoja, joilla mennään kohti päätähuimaavaa vaalivoittoa. Siksi olenkin iloinen, että kunnalistoimikunnankin kasvot ovat uudet ja raikkaat.
Mitäs muuta - no tässä ne tärkeimmät. Elämässä ei oikein ehdi tapahtua kun on aina joku essee, jota pitää kirjoittaa tai kirja jota pitää tankata. Plääh. Ammattikorkeakoulut ovat tajunneet tämän idean täysin oikein. Kolme vuotta AINAKIN pitää ihmisen levätä töissä ennenkun lähtee hakemaan jatkotutkintoa!!
Täällä sitä kuitenkin ollaan, huimaavin pistein ruotsin kielikokeesta läpi ja nyt mennään kohti opinnäytetyön esitystä. Sekin syntyi aika luonnostaan - olen ilmeisesti aiheen kanssa aika sinut. Alkaa tuntua siltä, että se valmistuu sittenkin!! *pikkutanssi*
Puoluekokoukseenkin tunkesin ehdolle. Haluan olla vaikuttamassa siihen mistä meidän liikkeessä on perimmiltään kyse ja mitä ja ketä me olemme. Puheenjohtajavalinta vilkkuu lehdistössä niinkuin se olisi ainoa asia jota siellä käsitellään, mutta sehän on vain kasvot. Kunnallisvaalivuonna meillä on ihan muita kasvoja, joilla mennään kohti päätähuimaavaa vaalivoittoa. Siksi olenkin iloinen, että kunnalistoimikunnankin kasvot ovat uudet ja raikkaat.
Mitäs muuta - no tässä ne tärkeimmät. Elämässä ei oikein ehdi tapahtua kun on aina joku essee, jota pitää kirjoittaa tai kirja jota pitää tankata. Plääh. Ammattikorkeakoulut ovat tajunneet tämän idean täysin oikein. Kolme vuotta AINAKIN pitää ihmisen levätä töissä ennenkun lähtee hakemaan jatkotutkintoa!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
