Ne lukee sittenkin!!

Useat henkilöt tässä viimeisen viikon parin aikana on kertonut mulle lukeneensa jotain mun blogista.... tunne on aika hämmentävä. Toisaalta siksihän tätä kirjoitan, että saan sanottavani sanottua ja joku sen viestin myös vastaanottaa. Toisaalta se esimerkiksi saattaa tyrehdyttää keskustelun, kun alan kertoa jotain minulle tapahtunutta ja toisen lauseen kohdalla kaveri keskeyttää lauseella "joo mä tiiän, mä luin sun blogista".

Mistä sitten keskustella? Minua ei varoitettu tähän ryhtyessäni, että tämä tappaa keskustelun - vaadin rahani takaisin - miksei Karpo puutu ikinä mihinkään!! Hemmetin EU!!

Opinnot etenee.... sittenkin

Noniin... ensimmäinen tentti on takana. Turhaan panikoin sitäkin suoritusta, siitähän tuli ihan jees pisteet (12/15 p.) ja kaikki siis hyvin. Perjantaina tuli suoritettua myös englannin kielikoe läpi ja sekin "korkeimmalla mahdollisella kiitettävällä" eli nou hätä! Opintojen kannalta tää oli varmaan sellainen käännekohta, kun pääsee alkukankeudesta yli. Uskoo omiin kykyihinsä ja siihen, että tästä voisi sittenkin selvitä. Ehkäpä siis sittenkin minusta tulee yhteisöpedagogi... : )

Yksityiselämässäkin on vilskettä ja vilinää. Äitini erosi juuri viime viikolla 18 vuotta kanssaan olleesta miehestä, ja se onkin ollut melkoinen koitos. Siis en tarkoita pelkästään sitä, että olisi hänellä ollut hankalaa ja siinä pitänyt / halunnut olla tukena - vaan tarkoitan, että kyseinen mieshän oli siis munkin elämässä 32:sta vuodesta 18 elikkäs 56,25% joka taasen on aika paljon. On kai sitä itselläkin lupa surra? Haikeaa, mutta välttämätöntä...

Vaalimasennus

Olin eilen Pirkanmaan piirin demareiden seurakuntavaalikoulutuksessa, ja hieman taas uskoni vahvistui. Siis ei SE usko, vaan usko siihen, että näissä vaaleissa voisi ns. maallikkokin pärjätä. Olen kuitenkin ollut kirkossa vain "rivijäsen" ja nuorten kaikkien puolueiden yhteisessä vaalitilaisuudessa erityisesti tuli ilmi, että kaikki olivat olleet kasteesta saakka kaiken maailman raamattupireissä ja lähetystyössä ja kaikessa mukana ja niistä tulevilla äänillä jo menevät lentäen läpi vaaleissa *huokaus*...

Kamalan epävarma tilanne, kun en oikein osaa sanoa, kuulunko näihin vaaleihin - siis ehdokkaana. Oman itsen roolia kirkon jäsenenä tulee mietittyä kyllä perusteellisesti. Ehdokkaita on kuitenkin hirmu vähän ja luottamustoimia ihan tuhottomasti jaossa, joten eiköhän sieltä joku nakki taas napsahda. Säkälläni se vaan on taas ihan väärä paikka vaikuttaa niihin asioihin, mihin haluaisin vaikuttaa.... olen vasta ihan alkusuoralla selvitystyössä sen suhteen mitä missäkin kirkon orgaanissa päätetään. Voi kamala.

Sitten vielä se vaalipaäivä... se on siis 12.11. ja se on siis myös isänpäivä ja vielä meidän äidin syntymäpäivä!! Pirullista toimintaa niidenkin osalta, että ovat asettaneet vanhempina lapset tuollaiseen asemaan. *pah* Onneksi koko sakki ei olla kakkukahviporukkaa, niin ei tarvitse ahtaa itseään täyteen kermavaahtoa. Katsotaan....

Kirjaa pukkaa

Nonniin, vastataan nyt sitten haasteeseen, kun kerran sellainen heitettiin! (kiitti vaan, Veera!)

1. Kirja, joka muutti elämäni
Kauhean paljon painovaltaa annan yhdelle kirjalle (ja mitä ihmisetkin aattelee?), mutta tällä kohtaa koen niin, että Väinö "Väne" Linnan Täällä pohjantähden alla täytyy olla sellainen. Se on myös ainoa kirja-trilogia, jonka olen ostanut tarkoituksella jollekin joululahjaksi, että saisin sen lukea itse!

2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Se on ehdottomasti Stephen King ja Pitkä marssi (The Long Walk), jonka hän kirjoitti siis salanimellä Richard Bachman. Kirja on loistava tutkimus ihmisluonnosta, sen eri puolista, ystävyydestä, yhteiskunnan raakuudesta ja päättömyydestä jne. Suosittelen lämpöisesti kaikille!

3. Kirja mukaan autiolle saarelle
Varmaan ottaisin Tolstoin Sota ja Rauha, joka minulla on Leon itsensä alkusanoissa hyväksymänä englannin käännöksenä (tämä todellakin otettakoon epäluottamuslauseena suomen kääntäjille, joiden kätten jälkeä on toisinaan tuskallista seurata). Tämän kirjan olen aloittanut ainakin 50 kertaa, mutta en pääse siitä kuin 200-300 sivua eteenpäin, ja totaalisesti tipun kärryiltä. Onko kirja nautinto, jos se on likempänä urheilusuoritusta?

4. Kirja, joka teki minusta hupakon
Protestoin hupakko-määritelmää! En ole. Jos tässä sen sijaan mainitsisi sellaisen kirjan, jonka ansiosta olen ilman muuta oppinut suhtautumaan kirjallisuuteen huumorilla ja hieman "tongue in cheek" tyylisesti, niin kirja on ilman muuta Douglas Adamsin The Hitchhikers Guide to the Galaxy jonka kanssa olen saanut nauraa pissat housussa!!

5. Kirja, joka sai minut kyyneliin
Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli, kun vieläkin tulee ihan suru. Paitsi, että siihen aikaan se oli ihan hyvä tapa alkaa suhtautua kuolemaan (taisin vielä lukea sen kun eno kuoli n. 1981) . Uskokaa ihmiset - teistä tulee parempia, kun luette tämän ihanan ja lämpöisen lastenkirjan. Voi *niisk*!

6. Kirja, jonka toivoisin tulevan kirjoitetuksi
Kirjan tavallisesta ihmisestä ja sen elämästä... eikä siis sillai "Viivi Avellan"-tavallisesta, eikä edes sillai sosiaalipornosti. Pienen ihmisen iloista ja suruista.... ehkä joku vielä saa julkaistua kirjan muodossa bloginsa??? Ottaisikohan joku kustantamo sen sellaisena kilpailuna, että etsisivät itse mielestään parhaan ja julkaisun arvoisen tavallisen ihmisen blogin!? Wau!

7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Mitään ei saa jättää kirjoittamatta! Uskon vankasti ilmaisunvapauteen ja pidänkin tässä kohtaa (pidä sinäkin lukija) hetken hiljaisuuden Anna Politkovskajan muistolle ja elämäntyön kunniaksi.

8. Kirja, jota luen parhaillaan
Valitettavasti se on tenttikirja Suomalainen yhteiskunta jonka on kirjoittanut maailman viisaimmat Kimmot: Saaristo ja Jokinen. *haukotus* No ei vaan... kai se on hyödyllinen... Fiktiosta viimeisin on Robin Cookin Marker, joka kertoo amerikkalaisten sairaala-business-hirviöyrityksen aaaaavistuksen kiistanalaisesta kampanjasta murhata potilaslistalta sellaiset potilaat, jotka tulevat kroonisen sairauden vuoksi kalliiksi!! Hmmmm.... food for thought??

9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Tähän vastaan populistisesti, että Dan Brownin Da Vinci Code ja Demons and Angels. En vaan halunnut lukea niitä silloin kun kaikki muut lukee... *punehtuu* Mää oon vähän tämmönen...

Pormestari (ei Ankkalinnan)

Aiemmin pormestareita oli vain Ankkalinnassa... nyt siis myös Tampereella. En tiedä onko se parannus asioiden tilaan?!? Tai onko pormestari sen kasosempi?!? Muistaako kukaan kuka se oli, vai muistetaanko se vain yhteistyön vuosien päätekohtana Tampereen politiikassa?

Pormestarin valinta sai lähes hilpeitä piirteitä, jotka siis hihityttäisivät jos se ei olisi mennyt niin persauksilleen kuin vain mahdollista. Itse en valitettavasti päässyt valtuuston lehtereille ja käytäville seuraamaan näytelmää, mutta kuulin parhaat palat jälkekäteen. Radiosta seurasin valintaa kyllä, mutta kaikki hienoudet eivät paljastuneet siinä.

Taustaksi kerrottakoon: Tampereella SDP + Vas + Kok ovat hoitaneet asioita ns. "kolmosten" sopimuspolitiikalla - jolla on kyllä pyöritetty aika hyvin asioita... tässä sopimuspöydässä sovittiin että kauppaa ei käydä pormestarinvaalien osalta ns. ryhmä 21:n kanssa (= sitoutumattomat + pikkuryhmät) mutta kun asia paljastui karmeudessaan, todeta vaan voi, että kokoomus oli mennyt kauppaa käymään kuitenkin ja sopinut ohi "kolmosten" valtuustokauden kestäväksi aiotun sopimuksen... vielä sopien asioista, joista sillä ei ole yksistään mitään valtuuksia luvata mitään!

Kieltämättä neuvottelijamme olivat hieman sinisilmäisiä (huom. Helsingin tapahtumat ei-niin-kaukaisessa menneisyydessä), mutta ihmeellisintä on tässä se, ettei upheeseen voi luottaa eikä nyt kirjoitettuun sopimukseenkaan... mihin sitten? Mikä on sitä pitävämpi? Miten

Erityisen mielenkiintoinen tapaus oli nähty ensimmäisen ja toisen äänestyskierroksen välissä kun sitoutumattomien ryhmän eräs jäsen yritti hiippailla inva-vessaan piiloon(välttyäkseen siis äänestämästä väärin) ja kuinka eräs kokoomuksen edustaja meni perässä samaan vessaan ja toi käsikynkässä sitoutumattoman edustajan sieltä takaisin saliin... Että sellaista "sitoutumattomuutta" ja selkärankaa sitä osoitettiin siellä riveissä!!

Vihreät pettävät aina... yleensä eivät kuitenkaan itseään. Nyt on sitten sekin nähty! He taipuivat valitsemaan pormestarin joka on kerta toisensa jälkeen kertonut olevansa henkeen ja vereen yksityisautoilija ja vastustavansa mm. pikaraitiotietä, joka oli jossain kohtaa vihreille käsittääkseni joukkokuljetusvälineenä yksityisautoa parempi vehje... ei siis enää! Vihreiltä asiaa kysyttäessä heidän mielestään paras tarjous voitti - no, vihreät sitten ovat markkinapuolue ja populismista ei ole todellakaan siirrytty "oikeaksi puolueeksi", kuten ehkä on tapahtunut valtakunnanpolitiikassa. Surullisena totean - meidän vihreet on huonoja vihreitä.

Eipä tästä sen enempää - sen vaan sanon, että onneksi en ole valtuustossa tämän jälkeen päättelemässä kuka puhuu totta ja kuka valehtelee... kamalaa.

Suoriutumisia

Juuri kun edellisessä viestissäni tuskailin sen hopsin kanssa, niin enkös sitten sen teinipurkautumisen jälkeen (joka muuten helpotti kummasti - vaikkei teini olekaan *hih*) saanut itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin melkein yhdeltä istumalta tiistaina sen hops-kirjoitelman ja aikataulutin koko tutkinnon!! Alunperin ne ns. asiantuntijat siellä koululla olivat sitä mieltä, että "aikuiskoulutusvauhdilla" opintoni kestäisivät about kolme vuotta, mutta I PITY THE FOOL, joka luulee minua niin under-achieveriksi! Itselleni asettelin niitä opintoja niin, että olen valmis toukokuussa 2008 eli siis selviäisin kahdella vuodella. Sen enempää se EI SAA venyä!! Eikä riitä kärsivällisyys...

... sitä paitsi minuun on iskostunut ajatus ylemmän tutkinnon suorittamisesta. Ne ovelat peijoonit sen tekivät, kun uutta alkavaa ylempää amk-tutkintoa juurikin tässä yhteisöpedagogiikassa tohkeilivat ja mainostivat. Joka tapauksessa sen hakuaika olisi sitten 2009 tammikuussa ja siihen jäisi hengähdystaukoa juuri soipvasti, muttei liikaa. Tai no - mistäs minä tiedän kuinka fed up olen tähän koko tenttiin pänttäämiseen ja esseiden kirjoittamiseen opinnäytetyön jälkeen. Aavistella saattaa, että valmistujaisten jälkeen vedän kännin... kunnolla.

Nyt justiinsa juominen ei kiinnosta ja itse asiassa on tullut siihen pisteeseen, etten oikein jaksa ystäviä, tuttuja, sukulaisia tai edes ventovieraita katsella humalassa (refer: BB ja Hena). Pinna kiristyy aina niin että se soi... se SOI! Siispä jos käyn jossakin kupposella, se on 1-2 ja mielellään luen iltapäivälehden tai kaksi ja sitten taas kotiin lukemaan tenttiin. Ehkä ihan terveellinen piirre ihmisessä, mutta tuntuu oudolta.

Opiskelusta pitäisi pitää päiväkirjaa... käyköhän blogi siihen pohdiskeluun?? Hyväksytäänkö blogi yhteiskunnassa - siinäpä pulma. Tämä tuntuu nimittäin tulevan aika luonnollisesti sormenpäistäni, joten taidan ainakin kysyä asiaa hopsariltani! Kai sen nyt saa ylipuhuttua (kuuluisat viimeiset sanat).

Hopsaa!

Opintojen alussa olisi nyt ihan kiva tietää mihin kulkea ja kuinka kovaa. Opiskelijat viime viikolla sitä tuskailivat oikein lehtien palstoilla, että ohjaus SUCKS! Ja se pitää paikkaansa. Vaikka erikseen kerroin hopsarilleni, että toivon ettei meidän suhde ole sellainen että kaikki pitää itse osata, ja hän vaan aina puolivuosittain kysyy, että "no miltä susta itestä tuntuu?" niin eipä tunnu menevän perille. En saa aloitettua, en saa mitään valmiiksi ennenkuin on ihan pakko. Ohjausta ja apua on turha anoa. No se "ihanpakko" on sitten varmaan ensi viikolla.... *yhyy*

Ehkä vaan nyt tuntuu siltä. Rasittaa... kaikki pitäisi aloittaa, ja siinä olen tuhottoman huono. Jaa no, kun vaan hakis sen inspiraation, niin ehkä ei sittenkään. Katsotaan. Nyt ainakin tuntuu siltä, ettei saa aikaiseksi. Nälkäkin on... mikään ei ole hyvin *polkee jalkaa*

Whitlow.... aikuisten oikeesti!!

Nyt se selvisi... sormessa herpes 1-tyyppi näytti positiivista, eli siis sormessani on siis herpes. *pyörittää silmiä* Un-fucking-believable! Tämä on taas sarjassamme "Maailman mysteerejä":

Osa1. Sen nimi on nyt sitten Herpes Whitlow - se on ensimmäisenä tavattu hammashoitajilla, kun ilman hanskoja änkesivät kätensä herpespotilaan suuhun ja sieltähän se tarttui. Muistaakseni kuitenkaan (valalle en mene) kukaan suupielirupinen ei ole minun sormeani imeskellyt. Itse asiassa ruvettomatkin ovat luvattoman heikoissa *hih*. Tosin, pirullakos niitä kaikkia sormien imemisiä muistaa, kun se sormi taisi ekan kerran olla tuollainen mulla viitisen vuotta sitten...

Osa 2. Tohtoria ei tarvinnut metsästää minään puhelinaikana, vaan ne soittavat nykyään potilaalle päin... ja vielä huonosta palvelusta moititaan kunnallista terveydenhuoltoa!?!? PAH, sanon minä! Vielä puhelun lopuksi kysyi, saisiko minulle olla jotain muuta. Siis mitä muuta??? Porche, nolla palkan perään ja rikas&komea mies??? Juu kiitos!

Osat 3 - 5. Tohtori soitti vielä toisen kerran IHAN VAAN SIKSI että halusi kysyä, että otanko minä tätä halvempaa lääkettä, joka on vähän hankala, vai tätä toista, joka on vähän kalliimpi, mutta helpompi käyttää.... soitti toisen kerran!!!! Se.... soitti... toisen.... kerran!!!!

Koitan päästä tästä yli - ennenkun tulevat kotiovelle papa-näytettä ottamaan *heh*. Nyt sitten vaan odottelemaan, että sormi kihelmöisi uudelleen kun saan sitten otettua virkaintoisesti lääkettä. (I have to get a hobby!!)

PS. Rakas lukija kommentoi omassa blogissaan politiikan vatvomista blogeissa. Perinteisesti olen koittanut sitä välttää kun en ole oikeastaan mihinkään ehdolla, eli en koe siihen tarvetta.... PAITSI NYT! Suomen historian ensimmäiset pormestarivaalit täällä Tampereella menivät niiiiiiin penkin alle, että tikuttaa aika rankasti! Syyllisten etsintä on käynnissä. Ammutaan ensin ja kysellään sitten. No, meillä on valtuustoryhmän kanssa yhteinen kokous (istun siis itse kunnallistoimikunnassa) kuulemma pian, ja vasta sen jälkeen saa antaa mitään julki. Palaan sitten asiaan, kun virallinen kanta on julkaistu (= puoluelojaali, rauhoitettu laji) eli en vatvo sitä sen enempää. Vielä! V*&tu!

Uusia opiskelijoita ja mätää...

Lähdetään nyt mukavista asioista, kun se on siis niiiin paljon kivempaa. Eli siis uudet opiskelijat ovat saapuneet ja vaikka sataakin, se on tehnyt päivästä aurinkoisen! Harhailevia, itsekseen mutisevia ja kuollakseen pelkääviä nuoria hahmoja liikkuu käytävillä, ja aamukahviin mennessä olin jo (vuosia totuttuun tapaan) ehtinyt kahdelle kertomaan, että hän on ihan väärässä päässä taloa kun etsii luokkatiloja. Tutorit haalareissaan koittavat kaitsea laumaa, mutta eihän siitä mitään tule... ruokalassa en vielä ole päässyt heitä seuraamaan, mutta siitä tulee todella hauskaa. *hih* Ilmaista hupia luvassa ainakin pari ensimmäistä viikkoa.

Sitten hieman paskempaa... sormi on taas tulehtunut. Miten VOI OLLA, etteivät lääkärit keksi tähän mitään. Edes että mikä tämä on!!! Oikein vituttaa, kun suoraan sanon. Tällä kertaa pitää kuulemma (ja tämä on suora lainaus) "odottaa kunnes sormi on paraatikunnossa".... oikein kuulemma pitää jomottaa ja mätiä ja kiiltää, ja sitten mennä labraan. Siellä viiltävät tai törkkäävät neulalla isosta rakkulasta näytteen. Muuten ei hirvitä yhtään, mutta kun pehmein puuvillakalsonki kun sattuu niin että oikein parkaisu pääsi kun aamulla housuja vedin jalkaan, niin saavat ampua sarvikuonon lääkeannoksen tainnutuskiväärillä, ennenkun kukaan lähestyy sormea minkään terävän kanssa!

Tähän mennessä on epäilty synnynnäistä verisuoniepämuodostumaa, jossa menee tavallaan umpisuoli-tyyppinen ei-mihinkään johtava pätkä täytteen roinaa ja sitten aina määrävälein tulehtuu. Kuulostaa aika kaukaa haetulta. Seuraava lääkäri ajatteli aineenvaihduntaa ja testattiin kaikki siihen liittyen, mutta aineenvaihdunta (käsittääkseni) kattaa ihan koko kropan, eikä vain vasenta nimetöntä!! Se oli tyhmä tohtori muutenkin. Nyt viimeinen tohtori taas ajatteli että jos se onkin huuliherpes, joka on eksynyt sormen päähän. Se kun kuulemma ei aina tule huuleen, vaikka veressä onkin....

Viimeinen tohtori saa minun ääneni tässä vaalissa. Tosin, jos herpes-eristys on negatiivinen, sitten palataan taas omaan kehittelemääni diagnoosiin. Kun ei kolmekymppisenä ole hankkinut vasempaan nimettömään sormusta, se mätänee pois tarpeettomana. *heh* En löytänyt lääkärikirjasta.

Kesä meni, kohta on joulu

Toista päivää töissä ja vielä on homma ihan vierasta (kertokaa joku mitä täällä kuuluu tehdä?!) ja vielä niin että kuulemma nyt justiinsa meillä vaihtuu täällä organisointi, paitsi että kukaan ei oikein tunnu tietävän miten. *huoh* Onneksi pomo on edes muutaman päivän tässä alussa pois, niin ehtii ajatella asiaa - tai jotain.

Koulu alkaa vajaan kolmen viikon päästä ja siksi ehkä ei tuntunut ihan niin kurjalta raahautua tänne töihin. Kovasti jo syyhyttäisi päästä opinsyrjään kiinni... tänään tuli maililla aikataulut ekan jakson osalta ja periaatteellinen runko lopullekin ajalle, että missä vaiheessa mitäkin. Oi - taas alkoi jännittää.

Uuden autonkin hankin *sambaa* (autokuume kun ei lähde kuin joko ostamalla auto tai kuolemalla) ja olen siihen harmaaseen hopanuoleen ihan ihastunut.... katsokaa vaikka
http://www.citroen.fi/?Path=1;1486;1487;4858
Sille pitäisi nyt keksiä nimi... vanhan Suzuki Altonhan nimi Orson tuli rekkarista ORS-832. Se ei taas tässä kohtaa oikein anna mitään, kun se on AVZ-735. Ehdotettu on Electra (kaikki kun toimii sähköllä) ja Baby (kun on kuulemma nätti kun sika pienenä) mutta en oikein lämpene. Mallistakin (C2) voisi vääntää jotain.... *raapii päätä* Kommentteja kaivataan, toverit. Älkää jättäkö pulaan!!

Auton hankinnasta johtuen olen peeaa... forever. No en sentään. Jos voitan lotossa, voin ehkä lyhentää lainaani puoleen *niisk* mutta ei voinut mitään. Jos ajattelin kaksi vuotta kulkea 300 km:n koulumatkoja ja vanhassa autossa ei ollut kuin 4 vaihdetta ja se olisi kumminkin hajonnut totaalisesti ennen seuraavaa katsastusta, niin eipä tuo jätä kauheasti vaihtoehtoja. ELÄMÄ ON!

Kattellaan - palataan - ja tööttään jos ohitan! *hih*

Prahalla saa ja hevosella pääsee!

Viime yönä palattu Prahasta ja nukuttukin ihan kaikki kolme tuntia. Eihän se muuten mitään, mutta kun edellinenkin yö jäi vähän vähälle *haukotus* Enpä ole ennen seminaarin puhujan tukkaa pidellyt, kun hän oksentaa hotellihuoneessa aamuyöllä. No, kerta se ensimmäinenkin.

Halpaa oli, ruoka loistavaa (allergikon taivas!!) ja se koostui lähinnä lihasta ja perunasta ja lihasta ja perunasta ja lihasta ja perunasta.... you get my point! Olutta sai läheisen huoltoaseman (?)baarista ja se maksoi ihan 40 senttiä puoli litraa. Eihän sitä muuten olisi juotukaan, mutta kun oli niin kuuma. Tai jotain....

Niin, ja sitten kun kotiin pääsin, oli kynnyksellä kirje odottamassa.... tulin valituksi kouluun, joten sitten vapaa-ajan ongelmia ei ole vuoteen pariin. Täytyy ottaa tästä kesästä siis kaikki irti, koska ensi kesän tilannetta ei tiedä. Vaikka sitä olisi jotakin projektia tai opinnäytetyötä tekemässä. Hih. Ihan jännittää aikuista ihmistä. Kumma tunne - mutta ihana.

Vielä tämä ja ensi viikko, ja sitten lomaa viisi viikkoa. Kirmaan jo henkisesti etukäteen!

Haisee Jorma Kääriäiselle....

Tuo otsikko vaatii selityksen. Siis vietin juuri kolme päivää SAK:n edustajakokouksessa, ja kun se pidetään vain viiden vuoden välein, niin viinaa oli sitten säästössä niin ettei se lopu. Eikä se loppunut. No sitten tiistai-iltana (joka siis nyttemmin lööpeistäkin huomattiin) oli illanvietto, jossa esiintyi Jorma Kääriäinen ja Agents... ja sen illan jälkeen hotellihuoneemme haisi aivan iskelmämusiikille *yöh*

Tulin eilen kotiin sitten viiden jälkeen ja nukuin ensin parin-kolmen tunnin tirsat ja sitten 10 tunnin yöunet ja olen vieläkin kun nukkuneen rukous. Vähän on sellanen olo kun olis jonkun muun ay-aktiivin kanssa vaihtunut erinäisiä ruumiinosia, koska ei tämä roppa liiku ollenkaan niinkuin minun vastaava... Tällaisina päivinä huomaa että maailmassa vaan on niin hemmetisti portaita.

Pääsimpähän Osku Pajamäellekin sanomaan, että "tiiätkö kuinka kiva on noin niinkun nuorena pyöriä noissa järjestökuvioissa kun alotit nyt tämän keskustelun?". Nyt sitten älköön kukaan sanoko että olen muka Oskun kanssa eri mieltä kaikesta. Olisinhan minäkin huolinut asuntolainan joka maksaa itse itsensä takaisin ja tuhannet muut edut jotka ehditään sitten kyllä torpedoimaan ennen kuin minä pääsen siihen ikään että niistä saisin nauttia. NO JOKATAPAUKSESSA.... Osku sanoi, ettei ollut ajatellut tätä näkökulmaa ja kehoitti pysymään rauhallisena.

Me pysyimme jäätävän rauhallisina.

No, luojan kiitos se on vaan viiden vuoden välein. *röyh*

Mikä minusta aikuisena tulee?

No nyt se sitten tapahtui, hain kouluun... oikein tutkintotavoitteiseen koulutukseen (kun aikuiskoulutuksessa ei saa "pakottaa" sanomalla tutkintoon johtava *yökötys* ). Kyseessähän on tietysti HUMAK:n kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma ja tutkintonimike yhteisöpedagogi AMK. Kuulostaa hienolta, eikö? Kirjekin tuli, että valintakokeeseen tervetuloa. Iik - nyt jännittää.

Jotenkin ihan epätodellinen olo, jos ja kun se nyt tapahtuu se hakeminen. Pelkona vaan taas tietysti se, että ei pääsekään sisään vaan valinta kossahtaa johonkin pikkujuttuun. Paniikki iskee, ja eilen etsin kirjaimellisesti hiki päässä todistuksiani kaiken maailman kursseista ja koulutuksista. Onpahan episodi.... ihan kauheeta. Katsotaan selvitäänkö tästä hengissä vai ei - pidän rakkaan blogin ajantasalla!!

Vesirokkokauhu

Töissä kysellään kaikilta onko vesirokkoa sairastanut *huokaus* kun jonkun jollakin sukulaismukulalla on, ja hän saattaa nyt sitä kantaa kun se tarttui luultavasti häneen oireettomassa vaiheessa.

Muistaakseni olin viisi kun itse rokon sairastin, mutta muistan senn silti elävästi. Ei saanut raapia ettei tule arpia. Yhden raavin kuitenkin otsasta ja siinä on sellainen jälki jota siis kukaan muu ei varmaan huomaa (hukkuu muiden epätäydellisyyksien alle *heh*) mutta itselle se on aina muistutuksena siitä kannattaako raapia vai ei.... siis ei!

Fysioterapia on myös tältä keväältä ohi ja nyt sitten kirjallisten ohjeiden mukaan itse jumppaamaan. Muuten ihan kiva, mutta se fysioterapeuttiopiskelija pitäisi palkata kesätöihin huutamaan tuohon korvan viereen, että TEE!! Eihän niitä tule tehtyä niitä jumppaliikeitä kun terassit on auki ja aurinko paistaa. Onneksi tulee edes pyörällä liikuttua, niin ei pääse paisumaan niin että tulevaisuudessa palomiehet joutuisivat leikkaamaan osan seinää irti että saisivat lääkäriin.... se on aina niin noloa : )

Omituinen pyöräkauden alku muutenkin... aina ennen on tullut perse kipeäksi ekoilla viikoilla, mutta nyt vaan ranteet. Tarkkailen tilannetta.... muuta ei oikein voi tehdä. Ei voi mennä lääkäriin sanomaan että perseeseen ei satu. Hö!

Arki kolahti silmäkulmaan *auh*

Ja taas ollaan töissä... vapaa meni poskiontelontulehduksen kanssa riemastellessa. *myyh* Antibioottia kitusiin ja siinä meni kaikki terassikelit hukkaan. Voi olla että siinä oli kesän ainoat lämpimät... no toivotaan ettei kuitenkaan!

No onneksi lauantaina sai sentään häitä tanssia (tai siis en tanssinut, mutta you know the saying) kun ystävät ja pubivisatoverit vihittiin. Onnea, Marko ja Jaana! Kommelluksitta ei tietenkään selvitty, mutta mitä muuta voi odottaa, jos bestman on Veltto Virtanen. Sormuksiahan ei siis tietenkään kirkossa ollut... ja suoraan sanoen bestmanin kahvipaikkapuheessa olisi saanut olla suomenkielinen tekstitys, kun muuten se seurasi kovasti tajunnanvirtaa.

Hauskaa kuitenkin oli kun loppuillasta jahdattiin morsiusparia viralisten jatkojen jälkeen jatkojen jatkoilla. Muistikuvat hataroituvat mitä pidemmäs edetään, mutta onneksi Visa-kortin seuranta kertoo missä on tullut seikkailtua. *hih* Vanhoja tuttuja (tai siis pitkäaikaisia, ei tietenkään vanhoja vanhoja) tuli nähtyä ja sunnuntaina sitten varovasti silmiä raotettuaan toivotettua koko konkkaronkka allimpaan helvettiin.

Harvemmin tulee noin perusteellisesti juotua - mutta kun se sattuu, ainakin toivoo syyn olevan hyvä. Nyt se oli!! Kärsimisen väärtti, sanon minä.

Vapaalle, vapaalle, vapaalle..... I'm freeeee!!

No nyt se koittaa, vappu ja viikon loma sen jälkeen. *sambaa* Tai siis ei se mitään lomaa ole, vaan ihan omalla työssä ansaittua ylityövapaata. Muutaman maaliskuisen sunnuntain ja illan rupeaman hedelmiä tässä sitten korjataan nyt. *hih*

Hmmmm... sarjassamme omituisia tuliaisia, pyörittelen käsissäni purkkia jossa lukee "Chinese Stem Ginger in Syrup". En tiedä mitä niillä pitäisi tehdä, mutta kovin innolla ja kiitellen ja poskisuudelmin otin ne vastaan... tietysti. Itsesuojeluvaisto sanoo että kannattaisi juosta tästä purkista lähes yhtä kauas kuin yleisimmistä maamiinatyypeistä, mutta....

... ehkä olen joskus tarpeeksi rohkea / juovuksissa. Katsotaan.

Elämäni nuotit

Kaikkea sitä ihminen oppii, kun menee, tulee ja tössöttää. Eilen opin, että Egyptin mytologiassa ollut Horus olikin haukka, eikä siis suinkaan leijona, eikä kotka *hmph*. Opin piirtämään ensimmäisen hieroglyfini ja silti tulimme pubivisassa vasta toiseksi.... kirottua!

Lisäksi opin, että ainoa suomalainen kirjailija josta tiedän yhtään mitään (pakollisen kouluesitelmän vuoksi, en vapaaehtoisesti) elikkäs Pentti Saarikoski olikin isäni keskikaljakuppilakavereita Sibelius Akatemian ajoilta.... no on siinäkin! Ettei seljällensä tippus!

Ja sitten vielä se, että musiikkiteosten (nuotit ym.) hakujen kanssa olen lähinnä kaaverannut kaupunginkirjasto Metson kanssa, mutta tänään aukeni kokonaan uusi ura silläkin saralla. My dear friend Google ohjasi minut kinkkisen haun (The Platters: Twilight time) kanssa mm. New Yorkin kaupunginkirjastoon.... Duke Ellingtonin säätiön skannattujen nuottien tietokantaan ja ympäri maailmaa.... wau! Ongelma on edelleen olemassa, eli siis etsimäni intron nuottia ei nyt vieläkään löytynyt, mutta täytyypä joskus oikein hukuttautua aiheeseen!!! Once more, with feeeeeling: WAU!

Ihmettelemme ensi viikolla lisää - näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

*hih*

Ihku pääsiäislenssu

Jaahas.... pääsiäisenä perheeni välityksellä olen ilmeisesti hankkinut (*istuu kuumemittari kainalossa*) mukavan kevätlenssun... jota ei siis pidä sekoittaa lintuinfluenssaan, jota minulla ei ole vielä havaittu, vaikka tiputanssia olenkin tanssinut, ja ollut kiiltävän perään kuin harakka, munien päällä olen maannut ja joskus tunnen itseni pöllöksi - joinakin aamuina raakun kuin varis ja kun kevätmahlat liikahtaa niin kujertelen kuin teeri. Äimänkäkenäkin on heiluttu, peiliin kun katson niin näkyy huuhkaja ja hiukset on kuin petolinnun perse ja aina talvella tekee mieli etelään......

Väliaikatiedote: Kuumetta /lämpöä 37,5 joten pitäisi varmaan mennä tartuttamasta tästä. Tai jotain. Ei jaksaisi kotonakaan maata. Töissä (vaihteeksi) kaikki päin helvettiä, elikkäs serveri hajalla, ja kotikansioon ei pääse, eikä siis ainoaankaan tiedostoon käsiksi ja sitten vielä puhelimetkin tekivät tenät (epäilemättä, koska kaikki koittivat heti soittaa atk-tukeen samanaikaisesti kysyäkseen mitä tapahtui) joten olemme TOTALLY USELESS.

*huoh* Että tällanen tapaus tällä kertaa
(eläköön Pulttibois-putki pääsiäisenä)

Ken minut tähän houkutteli

Niille tietysti, jotka nyt kuumeisesti miettivät sen ystäväni nimeä, joka minut tähän käsittämättömään hullutukseen sai ylipuhuttua, niin se on Veera sieltä syrjäiseltä eteläiseltä rannikkoseudulta. Ei se alunperin ole sieltä kotoisin, joten se on ihan fiksu tyyppi. Senkin blogia (joka muuten kunnianhimoisesti kaksikielinen!!! *pienet Veeralle*) voi käydä vilkaisemassa.... nuori nainen jolle "ei koskaan satu eikä tapahdu mitään"
http://pieniaajatuksia.blogspot.com/

Pääsiäinen tulee... enkä ole valmis

Noniin... nyt se on täällä. Todellinen kiirastorstai edessä. Sukuloimaan tulisi mennä, siskon ja kummitytön kanssa syömään ja sitten vielä ystävä vuosikymmenen (no melkein) takaa vielä ottaa yhteyttä, että josko nähtäis jossain... myyh.

Ja sitten kaveri limoittaa että on pistänyt blogin pystyyn... no sehän ei voi tarkoittaa muuta kuin että blogi on pistettävä pystyyn. Sorry! Olen tässä nyt ihan ekaa kertaa kirjoittamassa - mutta kaikesta päätellen pystyyn olen tämän blogini saanut kun kerran kirjautuminen onnistui ihan toisellakin kertaa.

Nyt kun vielä joku kertoisi mitä täällä sitten on lupa kertoilla ja mitä ei... *huoh*
Eiköhän se selviä!