Nonni... ensimmäinen viikko takana uudessa toimistossa, ja vaikka ihan vieraiden ihmisten keskelle meni, niin oikein hyvin lähti käyntiin. Aina ei tosin muista aamulla itseänsä leimata sisään, mutta tyhmyydestä sakotetaan. Ei siinä varmaan montaa minuuttia ole tullut tuhlattua. : )
Tänään oli uuden esimiehen kanssa ensimmäinen kehityskeskustelu, joka oli oikein mukava kokemus. Tunnelma, joka minulle jäi oli sellainen, että sain haluamani sanoa ja minua kuultiin ja ymmärrettiin. Tämä on ihan uutta!! Isäkin skeptisoi, että lieneekö niistä keskusteluista mihinkään (on kuulemma kerran YLE:llä käynyt sellaisen), mutta lohdutin että ovat kehittyneet sitten sen ajan huomattavasti.
Huomenna pitkästä aikaa ay-koulutusta Naantalin kylpylässä. On hienoa mennä sinne niin että on uudenkarhean ammattiosaston puheenjohtaja ja saanut oikein asioita aikaan. : )
Ai niin, ja vähän pääsee altaaseenkin. : )
3.3.10
Muuttolaatikkoleikki
Tänään tapahtui muutto toiseen toimistoon, toiselle puolelle tietä. Sitä on kovin kiintynyt sittenkin seiniin - eli, onko sitä sittenkin enemmän koira kuin kissa? Istu ja pala, mene ja tiedä. Kovin haikeaa oli lähteä ja hengasin ihmisten ovilla häiritsemässä niiden töiden tekemistä ihan turhaan. Olisivat käskeneet mennä pois.
Itse muutto sujui ihan mukavasti kun sedät toivat kamat pakettiautolla ja itse sai vain kävellä paikalle. Edellisillä kolmella kerralla rakennuksen sisällä muutettaessa sai ihan itse keskenään reuhtoa menemään ja tempoa ja nykiä kalusteita. Palvelu on siis parantunut! Jopa tietoverkkopuolella kaikki tuntui pelittävän ihan minuuteissa. Koputtakaa kaikki äkkiä puuta.
Mutta nyt on pari päivää vapaata hiihtolomaseikkailua (mm. Huimala) ja sitten maanantaina ihan eri paikkaan töihin. Kummaa ja omituista. Eri kahviporukka, eri ruokala ja eri työkaverit. Toki siis vanha jengi on viikon päästä siitä myös tulossa sinne, mutta se ensimmäinen viikko on varmasti kuin olisi uudessa duunissa.
Tunnelmoin siitä sitten. Tavalla tai toisella. : )
Itse muutto sujui ihan mukavasti kun sedät toivat kamat pakettiautolla ja itse sai vain kävellä paikalle. Edellisillä kolmella kerralla rakennuksen sisällä muutettaessa sai ihan itse keskenään reuhtoa menemään ja tempoa ja nykiä kalusteita. Palvelu on siis parantunut! Jopa tietoverkkopuolella kaikki tuntui pelittävän ihan minuuteissa. Koputtakaa kaikki äkkiä puuta.
Mutta nyt on pari päivää vapaata hiihtolomaseikkailua (mm. Huimala) ja sitten maanantaina ihan eri paikkaan töihin. Kummaa ja omituista. Eri kahviporukka, eri ruokala ja eri työkaverit. Toki siis vanha jengi on viikon päästä siitä myös tulossa sinne, mutta se ensimmäinen viikko on varmasti kuin olisi uudessa duunissa.
Tunnelmoin siitä sitten. Tavalla tai toisella. : )
17.2.10
Matkailu avartaa.... kai?
Noniin, pendoliinon uhri täällä istuu junassa ja lähtöaikamme oli jo saapuessaan entinen. Kuuluttivat että "pendoliino 91, jonka lähtöaika oli 16:30 saapuu raiteelle 10 hetken kuluttua". Eivät tosin tätä kuuluttaneet tietenkään siinä välissä kun ihmiset olivat 20 min tippa nenän päässä raiteella, vaan sitten kun se juna oli jo niin liki että varpaille meinasi tulla. Loistavaa!
(kuvittele tähän kohtaan lähtöaikataulu, jolla lähtöaika muuttuu 16:30 -> 16:40 -> 16:43 -> 16:46 -> 16:50 jne.)
No samapa tuo, iltarientoni ovat joustavia. : ) Joillakin muilla oli ilmeisesti kiire ei-minnekään kun muutama eläkeläisrouva siinä meinasi jo että muuttavat ulkomaille missä kaikki toimii... as if.
(toim.huom. tässä välissä junassa YRITETTIIN kuuluttaa jotakin tästä matka-aikataulusta, mutta mikki vinkui niin että korviin sattuu)
Niin - ne mummot olivat sitä mieltä ettei taaskaan kuuluteta eikä kansalle kerrota mitään. Todettakoon siihen , että tasan minuutti sitten oli kuulutettu viimeksi myöhästymisistä yleensä ja niiden syistä, mutta heillä oli sellaista kovaäänistä ja korkeaoktaavista tervehtimistä sillä kohtaa niin, etten minäkään meinannut kuulla.
No nyt matka jatkuu... vaikkakin elonkulku saattaa päättyä tämän matkan aikana, eli kertokaa kaikille niille joita rakastan, että rakastan. (ette saa kertoa niille joita en - kyllä te tiedätte) Kuljettaja nimittäin tuntee valtionyhtiön raskaan taakan kovin henkilökohtaisesti ja ajaa kamikaze-tyylillä yli 200 km/h koko ajan. Pikanttina lisänä viereeni istui ihan kaiken taudin pesä, jonka yskimisen, niistämisen ja kakomisen välissä on tässä hienoa olla tyyni kuin neiti Actimel mainoksessa... hrmph.
Ei tarvitse siis mennä Alanyaan saakka kokeakseen tämä riemu. ; )
(kuvittele tähän kohtaan lähtöaikataulu, jolla lähtöaika muuttuu 16:30 -> 16:40 -> 16:43 -> 16:46 -> 16:50 jne.)
No samapa tuo, iltarientoni ovat joustavia. : ) Joillakin muilla oli ilmeisesti kiire ei-minnekään kun muutama eläkeläisrouva siinä meinasi jo että muuttavat ulkomaille missä kaikki toimii... as if.
(toim.huom. tässä välissä junassa YRITETTIIN kuuluttaa jotakin tästä matka-aikataulusta, mutta mikki vinkui niin että korviin sattuu)
Niin - ne mummot olivat sitä mieltä ettei taaskaan kuuluteta eikä kansalle kerrota mitään. Todettakoon siihen , että tasan minuutti sitten oli kuulutettu viimeksi myöhästymisistä yleensä ja niiden syistä, mutta heillä oli sellaista kovaäänistä ja korkeaoktaavista tervehtimistä sillä kohtaa niin, etten minäkään meinannut kuulla.
No nyt matka jatkuu... vaikkakin elonkulku saattaa päättyä tämän matkan aikana, eli kertokaa kaikille niille joita rakastan, että rakastan. (ette saa kertoa niille joita en - kyllä te tiedätte) Kuljettaja nimittäin tuntee valtionyhtiön raskaan taakan kovin henkilökohtaisesti ja ajaa kamikaze-tyylillä yli 200 km/h koko ajan. Pikanttina lisänä viereeni istui ihan kaiken taudin pesä, jonka yskimisen, niistämisen ja kakomisen välissä on tässä hienoa olla tyyni kuin neiti Actimel mainoksessa... hrmph.
Ei tarvitse siis mennä Alanyaan saakka kokeakseen tämä riemu. ; )
1.2.10
Tilanteen tasalla/e
Töissä on hiukkasen hankalaa. Meidän osasto purjehtisi jälleen kokka vaahdoten uusille vesille, mutta mutta... sitä ei valitettavasti voi tehdä ilman muita, ja osa on syvän unen ja ikuisen unen rajamailla vielä. Toivotaan toivotaan...
Henk.koht. menee hienoakin hienommin. Viisi kuukautta tuli täyteen uuden rakastajani Dr. Atkinsin kanssa, ja kaikkiaan 18 kg tänään poissa henkilöstä, joka seisoi edessänne elokuussa. Huikeaa ja hienoa. Jos ei tätä olisi, en ehkä jaksaisi kaikkea tätä muuta sontaa. ("Kukkia, jotka lehmä eilen söi" kuten Aini olisi sanonut.)
Huomenna eessä on hirvittävän kelin ajo Mänttään ja takaisin. Ei sillä, siellä on aina kiva käydä kun on kivoja kollegoita ja jotenkin vähemmän kyynisiä opiskelijoita kuin Tampereella. Niille on mukava puhua ja ne on jotenkin aitoja. Jaa - onkohan tässä joku ristiriita, kun ainoa tehtäväni on lähettää ne suurkaupunkeihin ympäri maailmaa hankkiutumaan juuri tuosta kirkasotsaisuudesta eroon. *heh*
No ehkä nukun yöni kuitenkin! ; )
Henk.koht. menee hienoakin hienommin. Viisi kuukautta tuli täyteen uuden rakastajani Dr. Atkinsin kanssa, ja kaikkiaan 18 kg tänään poissa henkilöstä, joka seisoi edessänne elokuussa. Huikeaa ja hienoa. Jos ei tätä olisi, en ehkä jaksaisi kaikkea tätä muuta sontaa. ("Kukkia, jotka lehmä eilen söi" kuten Aini olisi sanonut.)
Huomenna eessä on hirvittävän kelin ajo Mänttään ja takaisin. Ei sillä, siellä on aina kiva käydä kun on kivoja kollegoita ja jotenkin vähemmän kyynisiä opiskelijoita kuin Tampereella. Niille on mukava puhua ja ne on jotenkin aitoja. Jaa - onkohan tässä joku ristiriita, kun ainoa tehtäväni on lähettää ne suurkaupunkeihin ympäri maailmaa hankkiutumaan juuri tuosta kirkasotsaisuudesta eroon. *heh*
No ehkä nukun yöni kuitenkin! ; )
Going bilingual again....
It's been a while, but I'll do this in English for a change. Just to bring the lovely friends abroad up-to-date.
Work is changing every day - merger with another university has taken about all out of people, and we're only a month in. I don't want to ask for stuff from colleagues, because I will get my head bit off. I don't want to deal with people, because for the first time in my 15-year career, I don't have answers for them. It kills me when I feel completely out of control of what I do for a living.
A new boss for the office has been selected / is being selected as we speak. I pray that he / she will have the sense and the strength to put things in order really quick. People need to have at least a modicum of direction and not be running around putting out yesterday's fires. Keep your fingers and toes crossed, people.
Well, let's see what else is going on. I've now been on Atkins' diet for five months and to date have lost 18 kg. That sounds like a ridiculous amount, but I'm going for another blob about the same size. For the first time in my life, I have gone DOWN in dress-size and my swimsuit is actually loose! It's just insane - wonderfully so - and I gladly recommend this for everyone.
I do miss my pints... and to torment myself to death with that, I'm heading off to Scotland with Veera. She's perhaps the best travel companion I've ever had, tried and tested. I'll tell you more about the trip a bit closer... it's still three months away. *sigh*
Alrighty then, I promise (again... and again...) to write more in English, so get off my back, sweeties! : )
Work is changing every day - merger with another university has taken about all out of people, and we're only a month in. I don't want to ask for stuff from colleagues, because I will get my head bit off. I don't want to deal with people, because for the first time in my 15-year career, I don't have answers for them. It kills me when I feel completely out of control of what I do for a living.
A new boss for the office has been selected / is being selected as we speak. I pray that he / she will have the sense and the strength to put things in order really quick. People need to have at least a modicum of direction and not be running around putting out yesterday's fires. Keep your fingers and toes crossed, people.
Well, let's see what else is going on. I've now been on Atkins' diet for five months and to date have lost 18 kg. That sounds like a ridiculous amount, but I'm going for another blob about the same size. For the first time in my life, I have gone DOWN in dress-size and my swimsuit is actually loose! It's just insane - wonderfully so - and I gladly recommend this for everyone.
I do miss my pints... and to torment myself to death with that, I'm heading off to Scotland with Veera. She's perhaps the best travel companion I've ever had, tried and tested. I'll tell you more about the trip a bit closer... it's still three months away. *sigh*
Alrighty then, I promise (again... and again...) to write more in English, so get off my back, sweeties! : )
12.1.10
Uusi vuosikymmen - uudet kujeryppäät?
Jaahas... jo joutui joulu, syömmeen ja rintoihinkin... ja ehti jo mennäkin ja huomenna on jo nuutinpäivä! Huhheijaa! Aika katsahtaa holiday-sesonkiin "sillä silmällä".
Joulu meni aika entiseen malliin. Uusperhe ramppaa osoitteesta toiseen syöden toistensa kinkkuja ja rosolleja. Loppujen lopuksi kaikilla on saman verran ylijäänyttä kinkkua ja liian vähän graavilohta. Yhtälö täydellinen. Minulle ei jäänyt tosin mitään, kun olin aina toisten pöydissä, enkä siis investoinut lainkaan jouluruokiin.
Oli Mikan äidin kuoleman jälkeen ensimmäinen joulu ja hautausmaakeikka. Se meinasi olla raskasta, mutta suoritimme sen alta pois niin ettei ehtinyt mies ihmetellä. Hyvin se sitten meni (vaikka liikutus tulikin sitten kynttilänvalossa myöhemmin illan pimettyä) ja joulurauha oli kaikille laskeutunut.
Lahjaksi sain sopivan aikuisten sekoituksen:
* 1/3 liikelahjoja (joista luojan kiitos iso osa suklaata)
* 1/3 pyydettyjä tai ainakin odotettuja sukulaislahjoja
* 1/3 yllätyksellisiä ja sydäntälämmittäviä pieniä "judansseja"
Jouluna sai syödä suklaata, vaikka elämä onkin suklaattomampi tätänykyä. Aisoissa senkin mättämisen piti lahjaksi saatu digitaalivaaka (ihan pyydetty, älkää luulko jotain niin moukaksi että vihjeenä osti) joka on ehkä päivänä jonain otettava joulupaketista ja vihittävä käyttöön... paitsi etten vielä ole viitsinyt : )
Uutta vuotta sitten vastaanotettiin Veeralla Raclette-tunnelmissa. Tinaa valettiin ja sitten lähdettiin porukalla Maltaiseen Riekkoon johon sitten illan seurue hajosi tai jotain... no Veeran kanssa ajateltiin että "let's ei mennä nukkumaan ollenkaan tänä vuonna" ja valvottiin aamuun saakka. Sitten halki tuulen ja tuiskun hotelliaamiaista kohden (Holiday Inn Pasila) vain huomataksemme, että hotelli on KIINNI! *kääk*
Ratikalla keskustaan ja Sports Academyyn odottamaan S-etupunkun voimalla keittiön aukeamista. *burp* Suurinpiirtein jouduimme toisiamme syötyämme poskille mätkimään, ettei nukahda ihmisen lapsi istaaltaan... tai saattoi ehtiä torkahtamaan toisen lupsuvan silmän valvonnan herpaantuessa samalla hetkellä.
Mutta oli oikein vanhan ajan 'ye olde' aamunousu... ja sitten junalla kotiin. Tässä kohtaa olen "laittanut kirjani johonkin" (lue = kaatanut tod.näk. kassini pitkin mantuja junassa herätessäni/nukkuessani) ja nyt harmittaa kun siitä oli noin 25 sivua jäljellä ja päästiin juuri siihen jännään pisteeseen, kun sankaritar on lukittu siivouskomeroon ja....
(no nyt tiedätte miltä tuntuu! Ni!)
Joulu meni aika entiseen malliin. Uusperhe ramppaa osoitteesta toiseen syöden toistensa kinkkuja ja rosolleja. Loppujen lopuksi kaikilla on saman verran ylijäänyttä kinkkua ja liian vähän graavilohta. Yhtälö täydellinen. Minulle ei jäänyt tosin mitään, kun olin aina toisten pöydissä, enkä siis investoinut lainkaan jouluruokiin.
Oli Mikan äidin kuoleman jälkeen ensimmäinen joulu ja hautausmaakeikka. Se meinasi olla raskasta, mutta suoritimme sen alta pois niin ettei ehtinyt mies ihmetellä. Hyvin se sitten meni (vaikka liikutus tulikin sitten kynttilänvalossa myöhemmin illan pimettyä) ja joulurauha oli kaikille laskeutunut.
Lahjaksi sain sopivan aikuisten sekoituksen:
* 1/3 liikelahjoja (joista luojan kiitos iso osa suklaata)
* 1/3 pyydettyjä tai ainakin odotettuja sukulaislahjoja
* 1/3 yllätyksellisiä ja sydäntälämmittäviä pieniä "judansseja"
Jouluna sai syödä suklaata, vaikka elämä onkin suklaattomampi tätänykyä. Aisoissa senkin mättämisen piti lahjaksi saatu digitaalivaaka (ihan pyydetty, älkää luulko jotain niin moukaksi että vihjeenä osti) joka on ehkä päivänä jonain otettava joulupaketista ja vihittävä käyttöön... paitsi etten vielä ole viitsinyt : )
Uutta vuotta sitten vastaanotettiin Veeralla Raclette-tunnelmissa. Tinaa valettiin ja sitten lähdettiin porukalla Maltaiseen Riekkoon johon sitten illan seurue hajosi tai jotain... no Veeran kanssa ajateltiin että "let's ei mennä nukkumaan ollenkaan tänä vuonna" ja valvottiin aamuun saakka. Sitten halki tuulen ja tuiskun hotelliaamiaista kohden (Holiday Inn Pasila) vain huomataksemme, että hotelli on KIINNI! *kääk*
Ratikalla keskustaan ja Sports Academyyn odottamaan S-etupunkun voimalla keittiön aukeamista. *burp* Suurinpiirtein jouduimme toisiamme syötyämme poskille mätkimään, ettei nukahda ihmisen lapsi istaaltaan... tai saattoi ehtiä torkahtamaan toisen lupsuvan silmän valvonnan herpaantuessa samalla hetkellä.
Mutta oli oikein vanhan ajan 'ye olde' aamunousu... ja sitten junalla kotiin. Tässä kohtaa olen "laittanut kirjani johonkin" (lue = kaatanut tod.näk. kassini pitkin mantuja junassa herätessäni/nukkuessani) ja nyt harmittaa kun siitä oli noin 25 sivua jäljellä ja päästiin juuri siihen jännään pisteeseen, kun sankaritar on lukittu siivouskomeroon ja....
(no nyt tiedätte miltä tuntuu! Ni!)
1.12.09
Kehitys kehittyy
On kuukausi tasan tänään siihen, että uusi organisaatio alkaisi taipaleensa töissä... enää ei puutu kuin ihan kaikki : ) Tuntuu joskus, että mennään perse edellä puuhun ja pitäisi venyä uskomattomiin urotekoihin vielä, että tästä jotenkin kunnialla selvittäisiin. Ihmisten hermot alkavat olla piiiiikkusen kireellä ja toivon, ettei kukaan ole ihan niin katkeamispisteessä kuin miltä joskus illan pimetessä tuntuu.
Ihmiset käyttäytyvät edelleen hassusti, eikä siihen aina löydy lääkkeitä (ja nyt en tarkoita oikeita lääkkeitä). Koittaa siinä toimia sovittelijana ja sellaisena välikappaleena kun on luottamusmiehenä, mutta joskus tuntuu että pidetään kätyrinä kun koitan villeimpiä huhuja ruotia joukosta. Sitä vaan niin helposti kaikki tempautuvat siihen kimpautumiseen että voi voi...
Lohduttavaa on, että ensi kuun jälkeen on jo helmikuu. Siitä on enää neljä kuukautta kesään. Näillä ajatuksilla jaksaa. Ai niin ja sillä, että vyötärö kapenee ja juoksu maittaa. Tänään huitelin jo sen 20 minuuttia joka on kuulemma jonkun valmentajan sanomana "oikean juoksemisen raja" kertoi Veera. : ) Jihuu!!!
Ihmiset käyttäytyvät edelleen hassusti, eikä siihen aina löydy lääkkeitä (ja nyt en tarkoita oikeita lääkkeitä). Koittaa siinä toimia sovittelijana ja sellaisena välikappaleena kun on luottamusmiehenä, mutta joskus tuntuu että pidetään kätyrinä kun koitan villeimpiä huhuja ruotia joukosta. Sitä vaan niin helposti kaikki tempautuvat siihen kimpautumiseen että voi voi...
Lohduttavaa on, että ensi kuun jälkeen on jo helmikuu. Siitä on enää neljä kuukautta kesään. Näillä ajatuksilla jaksaa. Ai niin ja sillä, että vyötärö kapenee ja juoksu maittaa. Tänään huitelin jo sen 20 minuuttia joka on kuulemma jonkun valmentajan sanomana "oikean juoksemisen raja" kertoi Veera. : ) Jihuu!!!
8.11.09
Isiä, ukkeja ja muita
Tänään häkellyin kun ystäväni häkeltyi... Veera kun kertoi Facebookissa pysähtyneensä miettimään sitä kun ei isä ole isänpäivänä elossa. Tämä ajatuttaa vieläkin, siis tunteja myöhemmin. Minulla kun ei isoisiä ole ollut elossa tämän oman elämän aikana, niin isänpäivä on luonnollisesti henkilöitynyt omaan isään. Sitä ei ajattele muita isinä (niinkuin tietyisti luonnollista on, tai sitten pitää käydä äidin kanssa vakava keskustelu).
Sitten mietin myös kummityttöäni, jolla isä ei ole kuvioissa mukana. Aina on ukille saanut hän tehdä isänpäiväkortin siinä missä muut tekevät koulussa isälle... no, isä se isoisäkin on. Mutta sitä, johon minulla tämä päivä hahmottuu, niin sitä sillä ei oikeastaan ole. Tänä päivänä kai se ei ole mitenkään edes poikkeuksellista, mutta palaan aina takaisin siihen, missä ajassa itse on elänyt.
Jos isä olisi poissa - tavalla tai toisella - niin kai sitä viettäisi isänpäivää eri tavalla. Vai lakkaisiko sitä mitenkään "viettämästä" erikoisemmin? Pysähtyisi vaan miettimään sitä isää hetkeksi... laskettanee viettotavaksi sekin. Ei tarvitse aina olla lippuja salossa tai päivällisiä ja lahjoja.
Isät kunniaan, oli ne millaisia vaan tai missä vaan!
Sitten mietin myös kummityttöäni, jolla isä ei ole kuvioissa mukana. Aina on ukille saanut hän tehdä isänpäiväkortin siinä missä muut tekevät koulussa isälle... no, isä se isoisäkin on. Mutta sitä, johon minulla tämä päivä hahmottuu, niin sitä sillä ei oikeastaan ole. Tänä päivänä kai se ei ole mitenkään edes poikkeuksellista, mutta palaan aina takaisin siihen, missä ajassa itse on elänyt.
Jos isä olisi poissa - tavalla tai toisella - niin kai sitä viettäisi isänpäivää eri tavalla. Vai lakkaisiko sitä mitenkään "viettämästä" erikoisemmin? Pysähtyisi vaan miettimään sitä isää hetkeksi... laskettanee viettotavaksi sekin. Ei tarvitse aina olla lippuja salossa tai päivällisiä ja lahjoja.
Isät kunniaan, oli ne millaisia vaan tai missä vaan!
Kolmen päivän viikonloppu kahdessa päivässä
Johan onnasi se ajomatka! Ei ole todellista että suunnitelmani toimi! Menin perjantaina salin megarääkin jälkeen oikein kunnon saunaan ja söin eläimellisen määrän eläintä. Tämä johti suunniteltuun tulokseen, eli krooh-pyyh enne puolta kahdeksaa. Ja katso - ihme tapahtui. Heräsin viisi minuuttia ennen kuin kello soi, eli 1:25 ja lähdin ajelemaan sinne Helsinki-Vantaalle ihan virkeänä.
Vaikka keli oli suoraan kuin ilmestyskirjasta koko matkan mennen tullen, niin väsymystä ei juuri ollut. Se minua eniten etukäteen pelotti kun on kerran meinannut nukahtaa. Nyt lauloin kovasti CD:den mukana (Sugababes + Guns n' Roses... kumma kombo) ja kun ennen Hämeenlinnaa haukottelin kolme kertaa peräjälkeen, pysähdyin Tiiriön ABC:lle kupposelle kaffetta!
Sitten puoli seitsemän maissa aamulla kotiin ja katselin siinä edellisen illan Frendit ajastukselta, ja sitten taas yöpuulle. Heräsin sitten yhden jälkeen ja olin taas ihan kartalla (paitsi, että nyt tässä oli ollut jo kahdet yöunet - keep up with me, people!) ja Sinin kanssa suuntasimme iltapäivän päätteeksi Tampereen kylpylään. Siinä jutun vaihdon yhteydessä jumpattiin raivokkaasti vuoroin, ja sitten taas liotettiin pore- tai mineraalialtaassa.
Sitten syömään American Dineriin, jossa törmäsin nyt sellaiseen annokseen (Big One, 670 g), että saatan olla tilaamatta sitä uudelleen. Sain kyllä sen taisteltua loppuun ja raikas salaatti alkoi huikeasti. Oli vatsat niin täynnä sen jälkeen, että oli aika vääntäytyä maate.
Mutta siis tässä kohtaa minusta oli jo sunnuntai - vaikka tiesin, että vasta seuraavana päivänä olisi tätä isänpäivää. Sana "eilen" ei minusta tarkoittanut suinkaan perjantaita jne... omituinen olo. Tuntuu viikonloppu hirmu paljon pidemmältä, niin mietin että pitäisikö tämä tehdä joskus toistekin ja hyödyntää uusi löydetty aika... katsotaan.
Vaikka keli oli suoraan kuin ilmestyskirjasta koko matkan mennen tullen, niin väsymystä ei juuri ollut. Se minua eniten etukäteen pelotti kun on kerran meinannut nukahtaa. Nyt lauloin kovasti CD:den mukana (Sugababes + Guns n' Roses... kumma kombo) ja kun ennen Hämeenlinnaa haukottelin kolme kertaa peräjälkeen, pysähdyin Tiiriön ABC:lle kupposelle kaffetta!
Sitten puoli seitsemän maissa aamulla kotiin ja katselin siinä edellisen illan Frendit ajastukselta, ja sitten taas yöpuulle. Heräsin sitten yhden jälkeen ja olin taas ihan kartalla (paitsi, että nyt tässä oli ollut jo kahdet yöunet - keep up with me, people!) ja Sinin kanssa suuntasimme iltapäivän päätteeksi Tampereen kylpylään. Siinä jutun vaihdon yhteydessä jumpattiin raivokkaasti vuoroin, ja sitten taas liotettiin pore- tai mineraalialtaassa.
Sitten syömään American Dineriin, jossa törmäsin nyt sellaiseen annokseen (Big One, 670 g), että saatan olla tilaamatta sitä uudelleen. Sain kyllä sen taisteltua loppuun ja raikas salaatti alkoi huikeasti. Oli vatsat niin täynnä sen jälkeen, että oli aika vääntäytyä maate.
Mutta siis tässä kohtaa minusta oli jo sunnuntai - vaikka tiesin, että vasta seuraavana päivänä olisi tätä isänpäivää. Sana "eilen" ei minusta tarkoittanut suinkaan perjantaita jne... omituinen olo. Tuntuu viikonloppu hirmu paljon pidemmältä, niin mietin että pitäisikö tämä tehdä joskus toistekin ja hyödyntää uusi löydetty aika... katsotaan.
4.11.09
Sinistin ja piristin!!
Ai niin ja viikonloppuna menen pe-la välisenä yönä viemässä äiteetä ja Mikaa Helsinki-Vantaalle kun lähtevät lurjukset Kanarialle ja jättävät meidät tänne räntäsateeseen (pah!). Lähdetään täältä noin kahden aikaan aamuyöstä ja palaan sitten (jos en nukahda ja kiedo itseäni puuhun) about kuudeksi.
Sen jälkeen nukkunen tonne yhteen kahteen eli saatan olla vasta sitten elossa jos joku ihmettelee. Ja sitten saapuu Sini (jeeeee) ja mennään kylpylöitsemään ja syömään... mulla näyttää olevan tämmönen liota-ja-täytä -teemasyksy! Ihanaa kun on taas ystäviä joiden kanssa voi tehdä asioita eikä kokoajan vaan tee kuolemaa päässänsä.
Jaa niin ja sitten on isänpäivä ja sen lisäksi että ostin laivalta isälle hajua (ekaa kertaa, ihme kyllä) niin viedään se konserttiin. Teemana on "turvallinen isä" ja tuotto menee Ensi- ja turvakotien liitto ry:n hyväksi. Oikea aihe siis!! Kummityttö laulaa siellä taas kovasti ja täti kyynelehtii taas koko ajan... nonni. Tää on niin tätä!
Sen jälkeen nukkunen tonne yhteen kahteen eli saatan olla vasta sitten elossa jos joku ihmettelee. Ja sitten saapuu Sini (jeeeee) ja mennään kylpylöitsemään ja syömään... mulla näyttää olevan tämmönen liota-ja-täytä -teemasyksy! Ihanaa kun on taas ystäviä joiden kanssa voi tehdä asioita eikä kokoajan vaan tee kuolemaa päässänsä.
Jaa niin ja sitten on isänpäivä ja sen lisäksi että ostin laivalta isälle hajua (ekaa kertaa, ihme kyllä) niin viedään se konserttiin. Teemana on "turvallinen isä" ja tuotto menee Ensi- ja turvakotien liitto ry:n hyväksi. Oikea aihe siis!! Kummityttö laulaa siellä taas kovasti ja täti kyynelehtii taas koko ajan... nonni. Tää on niin tätä!
Ahhhhhhh....
Laivalla todettiin JÄLLEEN KERRAN että on vain yksi laivayhtiö, ei pidä sinun muita laivayhtiöitä pitämän! Siljalla kokee olevansa taivaassa niiden Tallink ja Viking -helvettien jälkeen. Tytöt söi hyvin kuolleita eläimiä (paljon) ja otti päivätirsoja ja lillui poreammeessa (antoivat meidän olla yliajalle kun ei ollut tunkua) ja istuskelimme punaviiniä siemaillen ikkunalaudoilla arvostelemassa ruotsinkielisten sipsinpoimijain taloja, joissa osassa olisi ehkä nippanappa kehdannut asua. *kröhöm*
Oli hintansa väärti reissu (matkoineen 55 e). Käytiin muutoin ennen laivaa Turussa syömässä ihanaisessa ravintola Kertussa että jos ikuna olet Turussa, niin siellä pitää sinun syömän! Tilasin listalta sellaisen ihanuden kuin überdeluxeburgerin (!) jossa oli hirmu paljon pihvejä ja sitten vain salaattia. Muille asiakkaille toi tarjoilija ruoan pöytään, meille KOKKI ITTE! Halus varmaan nähdä millanen tukkijätkä sieltä tuli... *hih*
Siellä olis ollu sellanen kun "hampparibuffet" lounasaikaan (City-lehden palkitsema Suomen paras) mutta en edes uskalla sitä ajatella...
Oli hintansa väärti reissu (matkoineen 55 e). Käytiin muutoin ennen laivaa Turussa syömässä ihanaisessa ravintola Kertussa että jos ikuna olet Turussa, niin siellä pitää sinun syömän! Tilasin listalta sellaisen ihanuden kuin überdeluxeburgerin (!) jossa oli hirmu paljon pihvejä ja sitten vain salaattia. Muille asiakkaille toi tarjoilija ruoan pöytään, meille KOKKI ITTE! Halus varmaan nähdä millanen tukkijätkä sieltä tuli... *hih*
Siellä olis ollu sellanen kun "hampparibuffet" lounasaikaan (City-lehden palkitsema Suomen paras) mutta en edes uskalla sitä ajatella...
29.10.09
Odotusta, vaikkei Pariisissa...
Viikonloppuna starttaa alus Turusta kohti lähintä kuningaskuntaa ja tätä on odotettu! Helin kanssa valkkaamalla valkattiin laiva, jossa on hemmottelukylpylä - sitä on varmaan tulossa aikuiseksi : ) Silja Europa siis ja iloista mieltä ja hylkeitä ja mitä näitä nyt on.
Onneksi olin kaukaa viisas ja otin ma-ti vuosilomaa, että saapi tissutella tullessakin eikä työt vielä ehdi ahdistamaan. Naatitaan oikein kunnolla ja mietitään kosintojen perimmäisiä tarkoituksia, motivaatiota avioliittoon tai sen välttämiseen ja varmaankin myös ihan yleisesti miehissä olevaa tunnepuolen valuvikaa.
Työpuolella olen huolestuttavasti jotenkin asioiden tasalla ja nyt tuntuu että kohta sieltä lävähtää jotakin maailmaakaatavaa syliin. On sellainen impending doom -olo, mutta si voi vaan olla sitä ettei tällaiseen tilaan pääse kuin katarsiskaliiberin ahdistuksen kautta. Jos huomisesta raportointideadlinesta selviää nyt näköpiirissä olevalla tavalla, niin risteily on ansaittu!
Tänään oli myös mukavanoloinen tunnustelutilaisuus ammattiyhdistys-rintamalla. Uusi kiiltävä "Hermannin nuorisoseura" pärjää ihan hyvin ja oikein jaksaa innostaa koittava uusi aika. Tiesittekö muuten että se Hermannin nuorisoseura on oikeasti ollut Helsingissä olemassa? Minä en... ajattelin sen taas olevan joku 50-luvun kuunnelmajuttu, jota en voi tajuta kun olen tällainen pentu ; )
Ja lupasin palata siihen juoksuasiaan... en sittemmin ole palannut kävelyyn ja se tuntuu ah, niin hyvältä!
Onneksi olin kaukaa viisas ja otin ma-ti vuosilomaa, että saapi tissutella tullessakin eikä työt vielä ehdi ahdistamaan. Naatitaan oikein kunnolla ja mietitään kosintojen perimmäisiä tarkoituksia, motivaatiota avioliittoon tai sen välttämiseen ja varmaankin myös ihan yleisesti miehissä olevaa tunnepuolen valuvikaa.
Työpuolella olen huolestuttavasti jotenkin asioiden tasalla ja nyt tuntuu että kohta sieltä lävähtää jotakin maailmaakaatavaa syliin. On sellainen impending doom -olo, mutta si voi vaan olla sitä ettei tällaiseen tilaan pääse kuin katarsiskaliiberin ahdistuksen kautta. Jos huomisesta raportointideadlinesta selviää nyt näköpiirissä olevalla tavalla, niin risteily on ansaittu!
Tänään oli myös mukavanoloinen tunnustelutilaisuus ammattiyhdistys-rintamalla. Uusi kiiltävä "Hermannin nuorisoseura" pärjää ihan hyvin ja oikein jaksaa innostaa koittava uusi aika. Tiesittekö muuten että se Hermannin nuorisoseura on oikeasti ollut Helsingissä olemassa? Minä en... ajattelin sen taas olevan joku 50-luvun kuunnelmajuttu, jota en voi tajuta kun olen tällainen pentu ; )
Ja lupasin palata siihen juoksuasiaan... en sittemmin ole palannut kävelyyn ja se tuntuu ah, niin hyvältä!
15.10.09
Kuntoilu ei ole niin syvältä kuin sitä luulisi
Sitä äiti jo aikoinaan varoitti, että siihen jää koukkuun... siis kuntoiluun. Sille on vissin ihan fysiologinenkin peruste, kun on niitä endorfiineja ja kaikkea sitä sellaista. Huomaan että on sen jälkeen aina sellainen olo että pitää kertoa jollekin. Luulen vain että aiheutan sillä enemmän pahaa mieltä ja huonoa omaatuntoa kuin mitään positiivista, joten jatkan purkautumistani tänne!
Nyt on takana jo reilut kymmenen kiloa (en tiedä tarkkaan... maanantaisin käyn vaa-alla) ja huimaa vauhtia tuntuu tippuvan. Kummallinen suvanto oli yhden viikon välissä vaikka en tehnyt mitään eri lailla ja ajattelinkin että tuossa oli se kohta missä sitä aina antaa sitten periksi ihminen. *hih* Nyt ei niin käynyt! Sittemmin on jatkunut taas about sellaista 2 kg / vko vauhtia.
Eilen olin kovin kovin ylpeä itsestäni kun sain juostua koko lämmittelymatkan!! *sambaa* En siis ole edes mukulana juossut cooperin testiä ikuna kuuna kullanvalkeena!! Jihuu! Olen siis aiemmin kävellyt sen lämmittelyn hirmu reipasta tahtia (fyssarikin sanoi että tarpeeksi reipasta, kun olen näin persjalkainen) mutta on se ihan eri kalibeerin workout kun sen paahtaa juosten. Saatan toistaa tämän...
No - ilmoisemmista tunnelmista päätän raporttini täältä tähän. Nam.
Nyt on takana jo reilut kymmenen kiloa (en tiedä tarkkaan... maanantaisin käyn vaa-alla) ja huimaa vauhtia tuntuu tippuvan. Kummallinen suvanto oli yhden viikon välissä vaikka en tehnyt mitään eri lailla ja ajattelinkin että tuossa oli se kohta missä sitä aina antaa sitten periksi ihminen. *hih* Nyt ei niin käynyt! Sittemmin on jatkunut taas about sellaista 2 kg / vko vauhtia.
Eilen olin kovin kovin ylpeä itsestäni kun sain juostua koko lämmittelymatkan!! *sambaa* En siis ole edes mukulana juossut cooperin testiä ikuna kuuna kullanvalkeena!! Jihuu! Olen siis aiemmin kävellyt sen lämmittelyn hirmu reipasta tahtia (fyssarikin sanoi että tarpeeksi reipasta, kun olen näin persjalkainen) mutta on se ihan eri kalibeerin workout kun sen paahtaa juosten. Saatan toistaa tämän...
No - ilmoisemmista tunnelmista päätän raporttini täältä tähän. Nam.
9.10.09
Jaksamisen jalo taito
Hirvittävän vaikeaa on tehdä muutoksia organisaatioissa, jos ne koostuvat henkilöistä. Henkilöillä on herne ja ne poikkeuksetta vetävät sen syvälle nenäänsä sillä siunaaman sekunnilla, kun jotakin tapahtuu. Yleensä siinä mitä tapahtuu ei ole mitään suurempaa salaliittoa. Joskus on... yleensä ei. Henkilö kuitenkin kun on pieni ja sillä on sielu, niin se ahdistuu ja sitten se puree pään poikki joltain vieressä olijalta. En jaksaisi olla se vieressä olija ja yritän tietoisesti olla olematta se henkilö itse.
Viime päivinä on ollut kurjaa sekä hakemusrintamalla että ystävärintamalla. Hakemus ei aiheuttanut toimenpiteitä - mitä en voi käsittää. Miten ja mihin voi valittaa (älkääkä sanoko oikeuteen, vetoan pääministeriyyteeni enkä lähde käräjöille) ja missä se Karpo on kun sitä taas tarvittaisiin? Sitä toivoisi joskus pieni ihminen kelpaavansa. Ystävän tuska perheessä vallinneiden asioiden kärjistyttyä sattuu itseen. En osannut oikein sanoa mitään, vaikka tokkopa se olisi auttanut. Semminkin, kun olisin vain sanonut tuntevani samankaltaista, mutta se olisi kuulostanut vain falskilta. No, toivottavasti minusta oli enemmän apua kuin miltä minusta nyt juuri tuntuu.
Tahtoisin oikeastaan eläkkeelle... mutta siihen on vielä monta viikkoa. Olen vain nyt niiiiin väsynyt.
Viime päivinä on ollut kurjaa sekä hakemusrintamalla että ystävärintamalla. Hakemus ei aiheuttanut toimenpiteitä - mitä en voi käsittää. Miten ja mihin voi valittaa (älkääkä sanoko oikeuteen, vetoan pääministeriyyteeni enkä lähde käräjöille) ja missä se Karpo on kun sitä taas tarvittaisiin? Sitä toivoisi joskus pieni ihminen kelpaavansa. Ystävän tuska perheessä vallinneiden asioiden kärjistyttyä sattuu itseen. En osannut oikein sanoa mitään, vaikka tokkopa se olisi auttanut. Semminkin, kun olisin vain sanonut tuntevani samankaltaista, mutta se olisi kuulostanut vain falskilta. No, toivottavasti minusta oli enemmän apua kuin miltä minusta nyt juuri tuntuu.
Tahtoisin oikeastaan eläkkeelle... mutta siihen on vielä monta viikkoa. Olen vain nyt niiiiin väsynyt.
30.9.09
Kaksijakoinen päivä
Kirjoitettuani otsikon totesin että enemmänkin kuin kaksijaksoinen:
- Pääministeri on luihu ja sen keekarointi kyllästyttää päivä päivältä enemmän. Ystäväni mainitsema 12 minuutin päästä katkeava pinna on tarttuvaa. Aaaaaarggh. Jos se olisi lyhyt mies, niin epäilisin Napoleon-kompleksia. Häviä, häivy, hus!
- Aamupäivällä töissä tuntui ettei saa mitään (siis mitään) aloitettua / lopetettua / jatkettua ja sitten kun asiat menevät pienen ihmisen päässä niin solmuun niin sitten alkaa prokrastinaatio, elikkäs vetkuttelu. Silloin aloin tekemään vaikeiden asioiden sijaan helpompia toisto-ykstoikkosia juttuja että pää paranee pikkuhiljaa...
- Sitten tunnustin tupakkatauolla työkaverile että tällaisia pääni sisällä vilistää ja siitäpä oli sen verran apua, että aloin saada oikein kunnolla aikaiseksi iltapäivällä. Juuri niitä keskeneräisiä ja vaikeita joita oli vältellyt aamusta! Hyvä minä! (älkääkä väittäkö ettei tupakkatauoista ole hyötyä kun taas oli!)
- Ja nyt aion lähteä likkain kanssa kuudeksi keilaamaan - ei muuta kuin palloa ränniin eikä tarvitse yhtään kuunnella kenenkään vinkumista mistään puukaupoista tai hallituksista tai luottamuksista... PÖH!
- Pääministeri on luihu ja sen keekarointi kyllästyttää päivä päivältä enemmän. Ystäväni mainitsema 12 minuutin päästä katkeava pinna on tarttuvaa. Aaaaaarggh. Jos se olisi lyhyt mies, niin epäilisin Napoleon-kompleksia. Häviä, häivy, hus!
- Aamupäivällä töissä tuntui ettei saa mitään (siis mitään) aloitettua / lopetettua / jatkettua ja sitten kun asiat menevät pienen ihmisen päässä niin solmuun niin sitten alkaa prokrastinaatio, elikkäs vetkuttelu. Silloin aloin tekemään vaikeiden asioiden sijaan helpompia toisto-ykstoikkosia juttuja että pää paranee pikkuhiljaa...
- Sitten tunnustin tupakkatauolla työkaverile että tällaisia pääni sisällä vilistää ja siitäpä oli sen verran apua, että aloin saada oikein kunnolla aikaiseksi iltapäivällä. Juuri niitä keskeneräisiä ja vaikeita joita oli vältellyt aamusta! Hyvä minä! (älkääkä väittäkö ettei tupakkatauoista ole hyötyä kun taas oli!)
- Ja nyt aion lähteä likkain kanssa kuudeksi keilaamaan - ei muuta kuin palloa ränniin eikä tarvitse yhtään kuunnella kenenkään vinkumista mistään puukaupoista tai hallituksista tai luottamuksista... PÖH!
21.9.09
Bono Estente!
Että takaisin on tultu Madridista (jossa ei ollut lainkaan scortzio (sp?)), ja matkatavaratkin nyt vihdoin kaksi päivää myöhemmin saapuivat. Oli ensimmäinen kerta (muistaakseni) kun lensin KLM:llä, mutta sössimisestä riippumatta ei jää viimeiseksi. Olipa asiantuntevaa, luontevaa ja mukavaa palvelua. Se ei sinällään poista sitä, että persaus puutuu ja kyynärpäitä tuntuu yhdellä rivillä olevan ainakin 40.... mutta se tekee siitä jonkin verran siedettävämpää. (ai niin... punaviini tekee sen myös, riippumatta lentoyhtiöstä!)
Konferenssi itse oli loistava - lähdetään nyt vaikka avajaisista. Modernia flamencoa ja capoeiraa ja muutama mukavan lyhyt puheenvuoro järjestävän kerhon toimesta. Mutta SITTEN alkoi key note speach, jonka piti Robert Swan ja puheen vaikutus oli sekä informatiivinen että inspiroiva. Jos vaan kiinnostaa, niin uppoutukaa aiheeseen puhujan nimen linkistä.
Kollegoiden tapaaminen oli juuri niin hedelmällistä kuin olin toivonut ja sessioidenkin puolesta palasin uusin ajatuksin varustettuna. Kun nyt vaan pystyisi niitä hyödyntämään, ennenkuin confence high laantuu ja negatiiviset voimat lannistavat mahdollisen muutoksen.
Ruokavaliokin tepsii, pitää varmaan jossain lyöttäytyä jonkun vaa'an liepeille, jotta saa jotain lukuja. Vaikka eipä se luvuista ole kiinni, vaan olosta ja terveydestä. Espanjassa ei ollut kovin vaikeaa tämänkään kanssa, kun tykkäävät sitä toroa ja possua laittaa hyvin ja punaviinitkin on ihmisten hinnoissa ja jumalten mauissa.
Ai niin. PS. Jälleen on yksi hakemus sisässä ja katsotaan löytyykö järjestöstä järkeä... hoppas så!
Konferenssi itse oli loistava - lähdetään nyt vaikka avajaisista. Modernia flamencoa ja capoeiraa ja muutama mukavan lyhyt puheenvuoro järjestävän kerhon toimesta. Mutta SITTEN alkoi key note speach, jonka piti Robert Swan ja puheen vaikutus oli sekä informatiivinen että inspiroiva. Jos vaan kiinnostaa, niin uppoutukaa aiheeseen puhujan nimen linkistä.
Kollegoiden tapaaminen oli juuri niin hedelmällistä kuin olin toivonut ja sessioidenkin puolesta palasin uusin ajatuksin varustettuna. Kun nyt vaan pystyisi niitä hyödyntämään, ennenkuin confence high laantuu ja negatiiviset voimat lannistavat mahdollisen muutoksen.
Ruokavaliokin tepsii, pitää varmaan jossain lyöttäytyä jonkun vaa'an liepeille, jotta saa jotain lukuja. Vaikka eipä se luvuista ole kiinni, vaan olosta ja terveydestä. Espanjassa ei ollut kovin vaikeaa tämänkään kanssa, kun tykkäävät sitä toroa ja possua laittaa hyvin ja punaviinitkin on ihmisten hinnoissa ja jumalten mauissa.
Ai niin. PS. Jälleen on yksi hakemus sisässä ja katsotaan löytyykö järjestöstä järkeä... hoppas så!
14.9.09
Madrid - here we come!
Tomorrow is the time for another business trip... Me and five of my colleagues will hop on a plane and over to Madrid for a few days. The conference is H-U-G-E and the days will be programme-packed, but we'll try to enjoy it a bit as well. : )
I'll report back when I get home next weekend. For now it's adios amigos!!
I'll report back when I get home next weekend. For now it's adios amigos!!
3.9.09
Lepää rauhassa Ritu
Tänään oli ristiriitainen päivä. Ensin oli hyvää mieltä kun Tampereen popteatterin Hairin 40-vuotisjuhlien kuva oli Morossa. Tuli hymynkare silmään kun muisteli niitä juhlia. Oli koko "heimo" kasassa ja rauha ja rakkaus vallitsi.
Sitten tuli suru-uutinen kun äiti soitti että miehensä äiti Ritu oli nukkunut pois. Ritu oli kotona ja rauhassa saanut lähteä, mikä lämmitti mieltä itkun keskellä. Vaikka uutinen tuli kesken työpäivän, oli enkeli ajatellut minua. Kun lopetin puhelun, ovesstani käveli sisään juuri oikea kollega. Itse juuri surun kokenut tunnisti olotilan ja yhdessä halasimme ja itkimme. Se ei olisi voinut tulla enempää oikeaan aikaan.
Mieleen tulee hassuja ajatuksia tällaisilla hetkillä. Muistan kun oli viime jouluna sovittu, ettei lahjoja aikuisten kesken ostella. Ritu oli kuitenkin pistänyt minulle pikkupaketin, jossa oli mandriini johon oli paineltu neilikoita. Siitä levisi kotiini ihana jouluinen tuoksu. Taidan tehdä samanlaisen ensi jouluna - ihan Ritua varten.
Sitten tuli suru-uutinen kun äiti soitti että miehensä äiti Ritu oli nukkunut pois. Ritu oli kotona ja rauhassa saanut lähteä, mikä lämmitti mieltä itkun keskellä. Vaikka uutinen tuli kesken työpäivän, oli enkeli ajatellut minua. Kun lopetin puhelun, ovesstani käveli sisään juuri oikea kollega. Itse juuri surun kokenut tunnisti olotilan ja yhdessä halasimme ja itkimme. Se ei olisi voinut tulla enempää oikeaan aikaan.
Mieleen tulee hassuja ajatuksia tällaisilla hetkillä. Muistan kun oli viime jouluna sovittu, ettei lahjoja aikuisten kesken ostella. Ritu oli kuitenkin pistänyt minulle pikkupaketin, jossa oli mandriini johon oli paineltu neilikoita. Siitä levisi kotiini ihana jouluinen tuoksu. Taidan tehdä samanlaisen ensi jouluna - ihan Ritua varten.
1.9.09
Ensi kuun jälkeen on jo marraskuu
Työmaalle on palattu, ja epävarmat ajat on edessä. Ihmisten käyttäytyminen on hassua, kun tulee uusi kriisi, niin alkavat oireilla ihan niinkuin kymmenen vuotta sitten. Kaikki ei sittenkään ole parantunut...
Sitä on alkanut muutakin - tohtori Atkins avustaa uuden elämän alkuun ja pienen alun päänsäryn ja öklötyksen jälkeen on päästy hyvään vauhtiin. Käytännössähän olin jo kyseisellä ruokavaliolla, nyt vaan jätin pullan ja muun tärkkelyksen taakse. Tänään alkoi työmaan kuntosalin käyttö ja eiköhän tästäkin romusta vielä jotakin tule. Hih!
Sitten tulee sitä ikävämpää - yhden tuttavaperheen poika kuoli viinaan, ja toisen perhetutun poika kuoli... guess... no, viinaan. Alkaa niittää satoa turhan läheltä. En oikeastaa Karria muista kuin joiltain lapsuuden keikoilta, kun myytiin meidän isin ja niiden isin levyjä. Pikkuveljensä muistan paremminkin kun oli lähempänä omaa ikää - ja sydän pakahtuu toisten puolesta.
Kohta on eessä työmatka Madridiin, ja siitä toivon jotakin iloa ja uutta innostusta. Raportointi jatkunee...
Sitä on alkanut muutakin - tohtori Atkins avustaa uuden elämän alkuun ja pienen alun päänsäryn ja öklötyksen jälkeen on päästy hyvään vauhtiin. Käytännössähän olin jo kyseisellä ruokavaliolla, nyt vaan jätin pullan ja muun tärkkelyksen taakse. Tänään alkoi työmaan kuntosalin käyttö ja eiköhän tästäkin romusta vielä jotakin tule. Hih!
Sitten tulee sitä ikävämpää - yhden tuttavaperheen poika kuoli viinaan, ja toisen perhetutun poika kuoli... guess... no, viinaan. Alkaa niittää satoa turhan läheltä. En oikeastaa Karria muista kuin joiltain lapsuuden keikoilta, kun myytiin meidän isin ja niiden isin levyjä. Pikkuveljensä muistan paremminkin kun oli lähempänä omaa ikää - ja sydän pakahtuu toisten puolesta.
Kohta on eessä työmatka Madridiin, ja siitä toivon jotakin iloa ja uutta innostusta. Raportointi jatkunee...
12.8.09
... and the things and the seagulls...
Olihan kesä - tauko suodaan blogissa siksi että oli. Helppoa tietysti on voida suoda itsellensä, kun sitä harvoin (tuskin koskaan) itsensä kanssa on jyrkästi eri mieltä.
Olin mm. ihanalla törkeen paikan leirillä joka sittemmin paljastui:
1) työleiriksi (takajalat AU!) sielunhoidollisen risusavotan myötä
2) luontoleiriksi (että kihlautuvat joutsenet - wholda thunk!) ft sammakko, lepakko, joutsenet, telkkä, kahlaajatirppa, perhimet, järvisimpukka ja vesikirppujen invaasio!!
Niin, ja tiedättekö kun on niitä mökkinaapureita, joiden nimiä ei tiedetä? Tai no saa tietää niiden kollektiivin ("ne Söderholmit" tms) mutta ei äidin tyttönimeä! No eikö sitten tullut tätä vieraanvara-asiaa testattua naapurin toimesta. Mikään ei koskaan palaa sen jälkeen ennalleen. Tiedättekö? Tiedätte - ja silti tulette "ihan vaan tervehtimään" ettekä pysy omalla tontilla! Ruojat!
Hirmu hauskaa tässä oli se, että muodostui ihan oma kieli rakenteineen, päätteineen ja sanontoineen, ja nyt on ihan mahdottoman hankalaa olla ihmisten keskellä, jotka eivät (vielä) osaa sitä kieltä. Ihan pölöä on kun ei voi sanoa mitä sylki suuhun tuo. (Noin niinkun yleensäkään...)
Ja palaaminen töihin sitä vasta loputtoman riemullista onkin ollut! Eilen (toisena työpäivänä) oli henkiilöstöllä Amazing Race -tyyppinen virkistyspäivä. Kerrankin sai maleksia luonnollisesti ja muodostaa 10 hengen ryhmiä eikä jaettu "jako seitsemään" tai "menkää pituusjärjestykseen" metodilla. Aikuisia ihmisiä kumminkin!
Hyvää ruokaa ja seuraa ja niin paljon juotavaa kun kerkesi kiskoa (jätin lähtiessäni noin 30 drinkkilippua siihen pöydälle). Ilta päättyi karaoken (thanks Jossu - you ROCK!) ja hirmu mesomisen jälkeen siihen että hävisin Texas Hold'em:ssa täyskädellä... OIKEESTI! "Ei voi tolla jätkällä olla sitä neljättä vitosta..." Juu ei juu, paitsi just kun ON!
Menin kotiin. Yritän toiste uudelleen.
Ehkä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
